Ero sivun ”Lasse Pöysti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt Holkomolkopoo) ja palautettiin versio 18053484, jonka on tehnyt Nironen: perustelematon numerotietojen muutos
Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset)
botit
204 236 muokkausta
p Poistetaan vanhentuneita mallineita
 
(46 välissä olevaa versiota 28 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Lähteetön|31. tammikuuta 2021: Pituuteen nähden vain 19 lähdettä on liian vähän}}
{{Näyttelijä
{{Näyttelijä
| nimi = Lasse Pöysti
| nimi = Lasse Pöysti
| kuva = Lasse poysti.jpg
| kuva = Lasse Pöysti 1966.jpg
| kuvankoko =
| kuvankoko =
| kuvateksti = Lasse Pöysti [[Muumipeikko]]-puvussa vuonna 1960.
| kuvateksti = Lasse Pöysti vuonna 1966
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|24|1|1927||1}}
| koko nimi =
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|24|1|1927||1}}
| syntymäpaikka = [[Sortavala]]
| syntymäpaikka = [[Sortavala]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|24|1|1927|5|4|2019}}
| aktiivisena = 1941–2012
| kuolinpaikka = [[Helsinki]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|24|1|1927|5|4|2019}}
| ammatti = [[näyttelijä]], [[Teatteriohjaaja|ohjaaja]], [[käsikirjoittaja]]
| kuolinpaikka =
| puoliso = {{Avioliitto|[[Birgitta Ulfsson]]<br>|1952|1984|loppu=ero|()=smaller}}
| oikea nimi =
| lapset = [[Tom Pöysti]] <br> [[Erik Pöysti (ohjaaja)|Erik Pöysti]]
| muut nimet =
| ammatti = näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja
| sukulaiset = [[Erik Pöysti]] {{Small|(iso­isä)}}
| aktiivisena = 1941–2012
| puoliso = [[Birgitta Ulfsson]] <small>(1952–1984)</small>
| merkittävät roolit = ''[[Suomisen perhe]]'' <br> ''Galileo Galilei''<ref name="HBL2019" />
| avopuoliso =
| kotisivu =
| palkinnot = {{Lista|
* '''Nuoren näyttelijän erikois-Jussi''' 1946
| merkittävät roolit = Suomisen Olli
* '''[[Parhaan miessivuosan Jussi]]''' <br> 1951 ''[[Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin]]'' <br> 1951 ''[[Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva)|Tukki­joella]]''
| imdb = 0702554
* '''[[Parhaan miespääosan Jussi]]''' <br> 1977 ''[[Pyhä perhe (elokuva)|Pyhä perhe]]'' <br> 1980 ''[[Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti]]'' <br> 1987 ''[[Maailman paras]]''
| elonet = 115716
* '''[[Betoni-Jussi elämäntyöstä|Betoni-Jussi]]''' 2010
| amg =
| palkinnot = 5 [[Jussi-palkinto|Jussi-patsasta]]<br>[[Elokuvataiteen valtionpalkinto]] <small>1980, 1989</small><br>[[Suomen Kulttuurirahasto]]n palkinto <small>1991</small><br>[[Suomi-palkinto]] <small>2002</small>
* [[Elokuvataiteen valtionpalkinto]] {{Small|1980, 1989}}
* [[Suomen Kulttuurirahasto]]n palkinto {{Small|1991}}
| ehdokkuudet =
* [[Suomi-palkinto]] {{Small|2002}}
}}
}}
| allekirjoitus =
'''Lasse Erik Pöysti''' ([[24. tammikuuta]] [[1927]] [[Sortavala]] – [[5. huhtikuuta]] [[2019]])<ref name="hs_20190405" /> oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]], [[Teatteriohjaaja|ohjaaja]], [[teatterinjohtaja]] ja [[käsikirjoittaja]]. Hän näytteli sekä suomeksi että ruotsiksi. Vuoden 2012 lokakuussa Pöysti ilmoitti lopettavansa uransa,<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.iltalehti.fi/viihde/2012102416244467_vi.shtml | Nimeke =Näyttelijälegenda lopettaa | Tekijä =Latva-Kurikka, Marika | Julkaisu =Iltalehti | Ajankohta =24.10.2012 | Viitattu = 24.10.2012 }}</ref> ja hän esiintyi viimeisessä näytöksessään Helsingin Kaupunginteatterissa 27. lokakuuta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://yle.fi/uutiset/3-6353104 | Nimeke =Legendaarinen Lasse Pöysti kukitettiin eläkkeelle | Tekijä =Gertsch, Mia | Julkaisu =Yle Uutiset | Ajankohta =27.10.2012 | Viitattu = 28.10.2012 }}</ref>
| kotisivu = -
| imdb = 0702554
| elonet = 115716
| amg = 149822
| tietokanta-os = {{Filmdatabas-henkilö|66794|lyhyt=1}}
| tietok-nimi = Svensk Filmdatabas
}}
'''Lasse Erik Pöysti''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|24|1|1927|[[Sortavala]]|5|4|2019|[[Helsinki]]}}<ref name="HS2019" />) oli suomalainen [[näyttelijä]], [[Teatteriohjaaja|ohjaaja]], [[teatterinjohtaja]] ja [[käsikirjoittaja]]. Hän näytteli sekä suomeksi että ruotsiksi. Vuoden 2012 loka­kuussa Pöysti ilmoitti lopettavansa uransa,<ref name="IL2012a" /> ja hän esiintyi viimeisessä näytöksessään Helsingin Kaupunginteatterissa 27. lokakuuta 2012.<ref name="Yle2012" />


Pöysti valmistui ylioppilaaksi 1945 [[Helsingin normaalilyseo]]sta. Suomen kansan tietoisuuteen hän tuli Ollina [[Suomisen perhe]] -elokuvissa. Ensimmäinen sarjan elokuvista oli vuonna 1941 valmistunut ''Suomisen perhe''. Elokuvassa näytellessään Pöysti oli vasta 14-vuotias ja varsin pienikokoinen ikäisekseen ja huomattavasti nuoremman näköinen. 1950-luvulla hän näytteli [[Intimiteatteri]]ssa, josta hän siirtyi [[Lilla Teatern]]iin. Vuosina 1967–1974 Pöysti oli Lilla Teaternin johtajana silloisen vaimonsa [[Birgitta Ulfsson]]in kanssa ja näytteli paljon myös ruotsiksi. Vuodesta 1974 vuoteen 1981 hän johti [[Tampereen Työväen Teatteri]]a ja edelleen vuodesta 1981 vuoteen 1985 [[Ruotsi]]n kansallisteatteria eli [[Kuninkaallinen draamateatteri|Dramatenia]] [[Tukholma]]ssa. Myöhemmin Pöysti luki puherooleja useissa musiikkiteoksissa. Hän teki myös televisiossa merkittäviä rooleja, joista maineikkain on nimirooli näytelmässä ''Kustaa III''. Hän luki lastenohjelmissa iltasatuja. Pöysti näytteli yli neljässäkymmenessä elokuvassa, minkä lisäksi hän ohjasi useita elokuvia.
Pöysti valmistui ylioppilaaksi 1945 [[Helsingin normaalilyseo]]sta. Suomen kansan tietoisuuteen hän tuli Ollina [[Suomisen perhe]] -elo­kuvissa. Ensimmäinen sarjan elo­kuvista oli vuonna 1941 valmistunut ''Suomisen perhe''. Elo­kuvassa näytellessään Pöysti oli vasta 14-vuotias ja varsin pieni­kokoinen ikäisekseen ja huomattavasti nuoremman näköinen. 1950-luvulla hän näytteli [[Intimiteatteri]]ssa, josta hän siirtyi [[Lilla Teatern]]iin. Vuosina 1967–1974 Pöysti oli Lilla Teaternin johtajana silloisen vaimonsa [[Birgitta Ulfsson]]in kanssa ja näytteli paljon myös ruotsiksi. Vuodesta 1974 vuoteen 1981 hän johti [[Tampereen Työväen Teatteri]]a ja edelleen vuodesta 1981 vuoteen 1985 [[Ruotsi]]n kansallis­teatteria [[Kuninkaallinen draamateatteri|Dramatenia]] [[Tukholma]]ssa. Myöhemmin Pöysti luki puhe­rooleja useissa musiikki­teoksissa. Hän teki myös televisiossa merkittäviä rooleja, joista maineikkain on nimi­rooli näytelmässä ''Kustaa III''. Hän luki lasten­ohjelmissa ilta­satuja. Pöysti näytteli yli 40&nbsp;elo­kuvassa, minkä lisäksi hän ohjasi useita elo­kuvia.


Pöysti sai [[Professori (arvonimi)|professorin arvo­nimen]] vuonna 1994.<ref name="HS1994" />
Vuonna 2002 Pöysti valitsi [[Finlandia-palkinto|Finlandia-palkinnon]] saajaksi [[Kari Hotakainen|Kari Hotakaisen]] kirjan ''[[Juoksuhaudantie]]''.


== Varhainen elämä ==
Pöysti asui viimeiset vuotensa [[Helsinki|Helsingin]] [[Lauttasaari|Lauttasaaressa]], mitä ennen hän oli asunut [[Pariisi]]ssa. Pöystin vanhempi poika [[Tom Pöysti]] on myös näyttelijä ja Erik "Miki" Pöysti ohjaaja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.iltalehti.fi/viihde/2012102716256037_vi.shtml | Nimeke =Lasse Pöysti päätti uransa - Itku tuli | Tekijä =Malmi, Mia | Julkaisu =Iltalehti | Ajankohta =27.10.2012 | Viitattu = 28.10.2012 }}</ref>
=== Juuret Laatokalla ja sen saarilla ===
Lasse Pöystin vanhemmat olivat Eino Tauno Pöysti ja Signe Maria Köhler. Hänen isän­isänsä [[Erik Pöysti]] oli [[Jääski|Jääsken]] edustaja [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|sääty­valtio­päivillä]] ja [[Eduskunta|yksi­kamarisessa edus­kunnassa]].<ref name="EM" /> Äidinisällä Fredrik Emil Köhlerillä oli [[Pori]]ssa agentuuri­liike ja [[Saksa]]n konsulin asema. Pöystin perheeseen kuului Lassen lisäksi kaksi tytärtä. Lapsuutensa Lasse Pöysti vietti [[Laatokan Karjala]]n Sortavalassa, joka oli kokoonsa nähden vireä kulttuuri­kaupunki. Kesät kuluivat Haavuksen saarella Signe Pöystin varoilla hankitun kesä­asunnon maisemissa. Eino Pöysti oli kassan­hoitajana pankissa. Lisä­tuloja saadakseen hän hoiti Sortavalan verotus­lauta­kunnan puheen­johtajan tointa. Verotus­toimesta tuli erään­lainen ”Pöystien perhe­yritys”, jonka kanslia oli heidän kodissaan ja kanslistin tointa hoiti Signe Pöysti. Perheessä harrastettiin musiikkia, Pöystin isän toive oli, että Lasse Pöysti liittyisi [[Ylioppilaskunnan Laulajat|Yli­oppilas­kunnan Laulajiin]]. Lasse Pöysti harrasti lapsuudessaan esiintymistä ja kirjoitti runoja. Hän kuului myös [[partio]]on [[Laatokan Veikot|Laatokan Veikkojen]] lippu­kuntaan. Signe Pöystin äidin­kieli oli [[Ruotsin kieli|ruotsi]], ja siitä tuli myös Lasse Pöystin toinen kieli. Tuleva näyttelijä oppi hyvin [[Saksan kieli|saksan]].{{Lähde||24. heinäkuuta 2021|vuosi=2021}}


=== Sota-aika ===
==Juuret Laatokalla ja sen saarilla==
[[Talvisota|Talvisodan]] ajaksi Pöystin perhe jäi Sortavalaan. Harvat kaupunkiin jääneet lapset leikkivät pommi­suojan edustalla, sillä sinne oli yhtenään kiire. Helmi­kuun toisen päivän pommituksissa 1940 kolmannes Sortavalasta paloi ja yön kylmyydessä palo­kunnan letkut jäätyivät. Pöystien asuntoon Säästö­pankin taloon muutti kodittomaksi jääneitä perheitä: enimmillään heidän luonaan asui neljä­toista henkeä. Sodan päätyttyä 13.&nbsp;maalis­kuuta sortavalaisilla oli kolme vuorokautta aikaa poistua kaupungistaan. Pöystit matkasivat [[Hämeenlinna]]n kautta Helsinkiin. Heille järjestyi asunto [[Lauttasaari|Lautta­saaresta]].
Lasse Pöystin vanhemmat olivat Eino Tauno Pöysti ja Signe Maria Köhler. Hänen isänisänsä [[Erik Pöysti]] oli [[Jääski|Jääsken]] edustaja [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|säätyvaltiopäivillä]] ja [[Eduskunta|yksikamarisessa eduskunnassa]].<ref>{{Edustajamatrikkeli|nro=911310|edustaja=Erik Pöysti}}</ref> Äidinisällä Fredrik Emil Köhlerillä oli [[Pori]]ssa agentuuriliike ja [[Saksa]]n konsulin asema. Pöystin perheeseen kuului Lassen lisäksi kaksi tytärtä. Lapsuutensa Lasse Pöysti vietti [[Laatokan Karjala]]n Sortavalassa, joka oli kokoonsa nähden vireä kulttuurikaupunki. Kesät kuluivat Haavuksen saarella Signe Pöystin varoilla hankitun kesäasunnon maisemissa. Eino Pöysti oli kassanhoitajana pankissa. Lisätuloja saadakseen hän hoiti Sortavalan verotuslautakunnan puheenjohtajan tointa. Verotustoimesta tuli eräänlainen "Pöystien perheyritys", jonka kanslia oli heidän kodissaan ja kanslistin tointa hoiti Signe Pöysti. Perheessä harrastettiin musiikkia, isä-Pöystin toive oli että poika-Pöysti liittyisi [[Ylioppilaskunnan Laulajat|Ylioppilaskunnan Laulajiin]]. Lasse Pöysti harrasti lapsuudessaan esiintymistä ja kirjoitti runoja. Hän kuului myös [[partio]]on [[Laatokan Veikot]] -nimiseen lippukuntaan. Signe Pöystin äidinkieli oli [[Ruotsin kieli|ruotsi]], ja siitä tuli myös Lasse Pöystin kakkoskieli. [[Saksan kieli|Saksankin]] tuleva näyttelijä oppi hyvin.


== Ura ==
[[Talvisota|Talvisodan]] ajaksi Pöystin perhe jäi Sortavalaan. Harvat kaupunkiin jääneet lapset leikkivät pommisuojan edustalla, sillä sinne oli yhtenään kiire. Helmikuun toisen päivän pommituksissa 1940 kolmannes Sortavalasta paloi ja yön kylmyydessä palokunnan letkut jäätyivät. Pöystien asuntoon Säästöpankin taloon muutti kodittomaksi jääneitä perheitä; enimmillään heidän luonaan asui neljätoista henkeä. Sodan päätyttyä 13. maaliskuuta sortavalaisilla oli kolme vuorokautta aikaa poistua kaupungistaan. Pöystit matkasivat [[Hämeenlinna]]n kautta Helsinkiin. Heille järjestyi asunto Lauttasaaresta.
=== Suomisen Olli ===
{{Viitteetön|23. heinäkuuta 2021.}}
[[Tiedosto:Suomisen-perhe-1946.jpg|pienois|Kuunnelmaa ''Suomisen perhe'' esitetään radiossa vuonna 1946.]]
Kesä­kuussa 1940 [[Suomen Filmiteollisuus]] kysyi lehti-ilmoituksessaan: "Missä ovat Suomen [[Shirley Temple]] ja [[Mickey Rooney]]?" Suomisen perheestä kertovaan elokuvaan haettiin Pipsaa ja Ollia. Lasse Pöysti lähetti valo­kuva­sarjan elo­kuva­yhtiön toimistoon. Vähään aikaan ei kuulunut mitään, jolloin hän vauhditti tapahtumia ja poikkesi henkilö­kohtaisesti esittäytymässä ja esiintymässä yhtiön johtajalle [[Toivo Särkkä|Toivo Särkälle]]. Vielä samana päivänä Pöysti kutsuttiin koe­kuvauksiin [[Haaga]]an ja elo­kuussa alkoivat ''[[Suomisen perhe (elokuva)|Suomisen perheen]]'' kuvaukset. Pipsaksi valittiin [[Maire Suvanto]]. Ensi-iltansa elokuva sai maalis­kuussa 1941, jonka jälkeen Pöystistä tuli suomalaisille Olli Suominen. Lassen ja Ollin raja hämärtyi. Sota­vuosina tehtiin kaikkiaan viisi Suomisen perhe -elo­kuvaa.


Lasse Pöysti kuului radiossa [[Markus-setä|Markus-sedän]] lasten­tuntien vakio­esiintyjiin ja teki esiintymis­matkoja ympäri Suomea Maire Suvannon ja taiteilija [[Jonne Kykkänen|Jonne Kykkäsen]] kanssa. Matkassa oli usein myös [[Helsingin Tarmo]]n tyttöjen tanssi­ryhmä. Pöystin ura ammattilais­teattereissa alkoi 1942, kun häneen otettiin yhteyttä [[Ruotsalainen teatteri|Ruotsalaisesta teatterista]]. Ensi­näytelmä oli [[Paul Osborne]]n ''Nog lever farfar''. Kuten ''Suomisen perhe'' -elo­kuvien yhteydessä, niin myös Ruotsalaisessa teatterissa Pöysti sai tuekseen vahvojen teatteria­mmattilaisten joukon. Näyttelemisen perus­asiat hänelle opetti ohjaaja [[Gerda Wrede]]. Toinen merkittävä opettaja oli [[Eine Laine]], joka ohjasi Suomisen perheen radio­lähetykset. Useat Ruotsalaisen teatterin näyttelijät tekivät vaikutuksen nuoreen Lasse Pöystiin. Erityisesti mieleen painuivat [[Axel Slangus]] ja [[Erik Lindström (näyttelijä)|Erik Lindström]]. Näyttelijä [[Inga Tidblad]]in kuvaa hän piti kirjoitus­pöydällään. Pöystin ura teatterissa jatkui 1943 merkittävillä rooleilla näytelmissä ''Ensimmäinen legioona'' ja ''[[Venetsian kauppias]]''.
==Suomisen Olli==
[[File:Suomisen-perhe-1946.jpg|thumb|right|''Suomisen perhettä'' esitetään radiossa vuonna 1946.]]
Kesäkuussa 1940 [[Suomen Filmiteollisuus]] kysyi lehti-ilmoituksessaan: "Missä ovat Suomen [[Shirley Temple]] ja [[Mickey Rooney]]?" Suomisen perheestä kertovaan elokuvaan haettiin Pipsaa ja Ollia. Lasse Pöysti lähetti valokuvasarjan filmiyhtiön toimistoon. Vähään aikaan ei kuulunut mitään, jolloin hän vauhditti tapahtumia ja poikkesi henkilökohtaisesti esittäytymässä ja esiintymässä yhtiön johtajalle [[Toivo Särkkä|Toivo Särkälle]]. Vielä samana päivänä Pöysti kutsuttiin koekuvauksiin [[Haaga]]an ja elokuussa alkoivat ''[[Suomisen perhe (elokuva)|Suomisen perheen]]'' kuvaukset. Pipsaksi valittiin [[Maire Suvanto]]. Ensi-iltansa elokuva sai maaliskuussa 1941, jonka jälkeen Pöystistä tuli suomalaisille Olli Suominen. Lassen ja Ollin raja hämärtyi. Sotavuosina tehtiin kaikkiaan viisi Suomisen perhe -elokuvaa.


=== Teatterityö vie mukanaan ===
Lasse Pöysti kuului radiossa [[Markus-setä|Markus-sedän]] lastentuntien vakioporukkaan ja teki esiintymismatkoja ympäri Suomea Maire Suvannon ja taiteilija [[Jonne Kykkänen|Jonne Kykkäsen]] kanssa. Usein matkassa oli myös [[Helsingin Tarmo]]n tyttöjen tanssiryhmä. Pöystin ura ammattilaisteattereissa alkoi 1942, kun häneen otettiin yhteyttä [[Ruotsalainen teatteri|Ruotsalaisesta teatterista]]. Debyyttinäytelmä oli [[Paul Osborne]]n ''Nog lever farfar''. Kuten Suomisen perhe -elokuvien yhteydessä, myös Ruotsalaisessa teatterissa Pöysti sai tuekseen vahvojen teatteriammattilaisten kaartin. Näyttelemisen perusasiat hänelle opetti ohjaaja [[Gerda Wrede]]. Toinen merkittävä opettaja oli [[Eine Laine]], joka ohjasi Suomisen perheen radiolähetykset. Useat Ruotsalaisen teatterin näyttelijät tekivät vaikutuksen nuoreen Lasse Pöystiin. Erityisesti mieleen painuivat [[Axel Slangus]] ja [[Erik Lindström (näyttelijä)|Erik Lindström]]. Näyttelijä [[Inga Tidblad]]in kuvaa hän piti kirjoituspöydällään. Pöystin ura teatterissa jatkui 1943 merkittävillä rooleilla näytelmissä ''Ensimmäinen legioona'' ja ''[[Venetsian kauppias]]''.
Ennen talvisotaa Pöysti oli käynyt [[Sortavalan lyseo]]ta. Helsingissä hän halusi ehdottomasti päästä [[Helsingin normaalilyseo]]on eli Norssiin. Kouluun perustettiin teatteri­kerho, joka esiintyi myös sota­sairaaloissa. Pöysti oli mukana myös toveripiiri Osmeruksessa loka­kuusta 1943. Osmerus oli poikakerho, jonka päämäärä oli edistää esimerkiksi tieteiden ja taiteiden harrastusta. Helmi­kuusta 1944 Pöysti oli vapaa­ehtoisena mukana ilma­torjunnassa Helsingin [[Käpylä]]ssä Taivas­kallion patterilla, kuten monet muutkin Osmeruksen jäsenet. Saman vuoden elokuussa hänet lumosi [[Ansa Ikonen]] elo­kuvan ''[[Suomisen Olli rakastuu]]'' kuvauksissa. Pöysti kavereineen pääsi siviiliin syys­kuussa ja jatkoi koulua. Heinä­kuussa 1945 hän kirjoitti yli­oppilaaksi ja aloitti opiskelun [[Helsingin yliopisto]]ssa seuraavana syksynä.


Pöysti kävi luennoilla sen mukaan, mitä teatterilta ehti. Hän debytoi [[Suomen Kansallisteatteri]]ssa 1945 [[Aune Peippo|Aune Peipon]] esikois­näytelmässä ''Kaikki tulee ilmi''. Yli­opistossa hän tutustui Staffan Aspeliniin, joka esitteli hänet suomen­ruotsalaisille älyköille. Tuolloin Pöysti tapasi [[Birgitta Ulfsson]]in, joka siihen aikaan seurusteli [[Bo Carpelan]]in kanssa. Suomen­ruotsalaiset ihastuttivat Karjalan poikaa viehättävällä käytöksellään. Huomattava uusi tuttavuus Pöystille oli [[Otto Manninen|Otto Mannisen]] ja [[Anni Swan]]in poika [[Mauno Manninen]]. Epä­sovinnainen Manninen vaati Pöystiä pyrkimään taiteessaan keskin­kertaisuuden ylä­puolelle. Mannisen ansiosta Pöysti pääsi henkilö­kohtaisesti tapaamaan eräitä keskeisiä kulttuuri­henkilöitä, kuten [[Eero Järnefelt]]in ja [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen]].
==Teatterityö vie mukanaan==
Ennen talvisotaa Pöysti oli käynyt [[Sortavalan lyseo]]ta. Helsingissä hän halusi ehdottomasti päästä Helsingin normaalilyseoon eli Norssiin. Kouluun perustettiin teatterikerho, joka esiintyi myös sotasairaaloissa. Pöysti oli mukana myös toveripiiri Osmeruksessa lokakuusta 1943. Osmerus oli poikakerho, jonka päämäärä oli edistää esimerkiksi tieteiden ja taiteiden harrastusta. Helmikuusta 1944 Pöysti oli vapaaehtoisena mukana ilmatorjunnassa Helsingin [[Käpylä]]ssä Taivaskallion patterilla, kuten monet muutkin Osmeruksen jäsenet. Saman vuoden elokuussa hänet lumosi [[Ansa Ikonen]] elokuvan ''Suomisen Olli rakastuu'' kuvauksissa. Pöysti kavereineen pääsi siviiliin syyskuussa ja jatkoi koulua. Heinäkuussa 1945 hän kirjoitti ylioppilaaksi ja aloitti opiskelun [[Helsingin yliopisto]]ssa seuraavana syksynä.


=== Jeune, beau et doué ===
Pöysti kävi luennoilla sen mukaan, mitä teatterilta ehti. Hän debytoi [[Suomen Kansallisteatteri]]ssa 1945 [[Aune Peippo|Aune Peipon]] esikoisnäytelmässä ''Kaikki tulee ilmi''. Yliopistossa hän tutustui Staffan Aspeliniin, joka esitteli hänet suomenruotsalaisille älyköille. Tuolloin Pöysti tapasi [[Birgitta Ulfsson]]in, joka siihen aikaan seurusteli [[Bo Carpelan]]in kanssa. Suomenruotsalaiset ihastuttivat Karjalan poikaa viehättävällä käytöksellään. Huomattava uusi tuttavuus Pöystille oli [[Otto Manninen|Otto Mannisen]] ja [[Anni Swan]]in poika [[Mauno Manninen]]. Epäsovinnainen Manninen vaati Pöystiä pyrkimään taiteessaan keskinkertaisuuden yläpuolelle. Mannisen ansiosta Pöysti pääsi henkilökohtaisesti tapaamaan eräitä keskeisiä kulttuurihenkilöitä, kuten [[Eero Järnefelt]]in ja [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen]].
[[Tiedosto:Jussi Award 1951 winners.jpg|pienois|[[Jussi-palkinnot 1951|Vuoden 1951 Jussi-voittajat]]. Ensimmäinen vasemmalta Lasse Pöysti.]]
[[Ranska]]laisuus oli osa Pöystin elämää koulu­ajoista lähtien. Manninen luotsasi hänet Helsingin ranskan­kielisiin piireihin, joista löytyi kaksi harrastaja­näyttämöä: Compagnie d’Amateurs du Théâtre Français ja La scène Française. Pöysti oli mukana molempien toiminnassa ja oppi vähitellen ranskan. Samalla alkoi kehittyä ajatus Ranskan-matkasta; Pöysti haki stipendiä, muttei saanut heti, sillä hakemuksia oli sodan vuoksi ruuhkaksi asti. Hän jatkoi työssään Kansallis­teatterin näyttelijänä, ja näytteli muun muassa [[Eeva-Kaarina Volanen|Eeva-Kaarina Volasen]] kanssa esimerkiksi [[August Strindberg]]in ''Pääsiäisessä'' vuonna 1947. Usein Pöystin roolit olivat pieniä. Suurina näyttämö­auktoriteetteina Pöysti piti nelikkoa [[Aku Korhonen]], [[Uuno Laakso]], [[Yrjö Tuominen]] ja [[Ruth Snellman]].


Helmi­kuussa 1950 Pöysti oli vapaa vihdoin lähtemään Ranskaan. Pariisissa hän olisi aina oleva ”nuori, komea ja lahjakas (jeune, beau et doué)”. Kansallis­teatterin pääjohtajan [[Arvi Kivimaa]]n suomin valtuuksin hän saattoi ostaa näytelmiä ja tehdä niistä sopimuksia. Pöysti teki itseään tykö Ranskan teatteri­maailman keskeisille henkilöille. Hänelle väläytettiin mahdollisuutta liittyä [[Jean-Louis Barrault]]in ja [[Madeleine Renaud (näyttelijä)|Madeleine Renaud’n]] johtamaan [[Théâtre Marigny|Marigny-teatteriin]], mutta hän ei tarttunut tilaisuuteen. Pariisin-matkan aikana alkoi kypsyä ajatus erota Kansallis­teatterista ja liittyä Mauno Mannisen vasta perustamaan [[Intimiteatteri]]in. Suomen suurena vuotena 1952 Pöysti toteutti ajatuksen kahden muun Kansallis­teatterin näyttelijän kanssa. Intimi­teatterissa Pöysti näytteli muun muassa näytelmissä ''Porvari aatelis­miehenä'' ja ''Kuopion takana''. Hän myös ohjasi näytelmiä, muun muassa suomentamansa ranskalaisen bulevardi­näytelmän ''Etienne''.
==Jeune, beau et doué==
[[Tiedosto:Jussi Award 1951 winners.jpg|thumb|[[Jussi-palkinnot 1951|Vuoden 1951 Jussi-voittajat]]. Ensimmäinen vasemmalta Lasse Pöysti.]]
[[Ranska]]laisuus oli osa Pöystin elämää kouluajoista lähtien. Manninen luotsasi hänet Helsingin [[Ranskan kieli|ranskankielisiin]] piireihin, joista löytyi kaksi harrastajanäyttämöä: Compagnie d'Amateurs du Théâtre Français ja La scène Française. Pöysti oli mukana molempien toiminnassa ja oppi vähitellen ranskan. Samalla alkoi kehittyä ajatus Ranskan-matkasta; Pöysti haki stipendiä, muttei saanut heti, sillä hakemuksia oli sodan vuoksi ruuhkaksi asti. Hän jatkoi työssään Kansallisteatterin näyttelijänä, ja näytteli muun muassa [[Eeva-Kaarina Volanen|Eeva-Kaarina Volasen]] kanssa esimerkiksi [[August Strindberg]]in ''Pääsiäisessä'' vuonna 1947. Usein Pöystin roolit olivat pieniä. Suurina näyttämöauktoriteetteina Pöysti piti nelikkoa [[Aku Korhonen]], [[Uuno Laakso]], [[Yrjö Tuominen]] ja [[Ruth Snellman]].


=== Vivica & Lasse & Bisse ===
Helmikuussa 1950 Pöysti oli vapaa vihdoin lähtemään Ranskaan. Pariisissa hän olisi aina oleva "nuori, komea ja lahjakas (jeune, beau et doué)". Kansallisteatterin pääjohtajan [[Arvi Kivimaa]]n suomin valtuuksin hän saattoi ostaa näytelmiä ja tehdä niistä sopimuksia. Pöysti teki itseään tykö Ranskan teatterimaailman keskeisille henkilöille. Hänelle väläytettiin mahdollisuutta liittyä [[Jean-Louis Barrault]]in ja [[Madeleine Renaud]]in johtamaan [[Théâtre Marigny|Marigny-teatteriin]], mutta hän ei tarttunut tilaisuuteen. Pariisin-matkan aikana alkoi kypsyä ajatus erota Kansallisteatterista ja liittyä Mauno Mannisen vastaperustamaan [[Intimiteatteri]]in. Suomen suurena vuotena 1952 Pöysti toteutti ajatuksen kahden muun Kansallisteatterin näyttelijän kanssa. Intimiteatterissa Pöysti näytteli muun muassa näytelmissä ''Porvari aatelismiehenä'' ja ''Kuopion takana''. Hän myös ohjasi näytelmiä, muun muassa suomentamansa ranskalaisen bulevardinäytelmän ''Etienne''. 1952 Pöysti nai Birgitta Ulfssonin eli Bissen. Tosin Ulfsson ei suvainnut Pöystin kutsuvan itseään Bisseksi; kaikille muille se oli sallittu. Nuoripari muutti [[Vantaa|Helsingin maalaiskuntaan]] [[Vapaala|Friherssin]] kylään "piparkakkutaloon" kunnallistekniikan ulottumattomiin. Esikoinen Tom syntyi keväällä 1954 ja kuopus [[Erik Pöysti (ohjaaja)|Erik Mikael]] kesällä 1955.
[[Tiedosto:Ulfsson-Poysti-1963.jpg|pienois|pysty|Lasse Pöysti (vas.) ja Birgitta Ulfsson itsenäi­syyspäivän vastaan­otolla 1963 kättelemässä presidentti ja rouva Kekkosta.]]
Pöysti erosi talous­vaikeuksissa kärsivästä Intimi­teatterista keväällä 1955. [[Vivica Bandler]] houkutteli hänet liittymään vastaostamaansa Lilla Teaterniin. Muistelmissaan Pöysti kertoo Bandlerin herättäneen hänet ”uudelleen henkiin” ja auttaneen häntä kasvattamaan "uuden itsetunnon"<ref name="Lainatakki233" />. Myös Birgitta Ulfsson kiinnitettiin Lilla Teaterniin. Alkoi kahdeksan­toista vuotta kestänyt jakso, jolloin Pöysti vietti lähes kaiken työ- ja vapaa-aikansa yhdessä vaimonsa kanssa. ''Uppåt väggarna'' sekä muut Lilla Teaternin keväiset revyyt olivat kassa­menestyksiä ja Pöystille revyistä muodostui erityisen rakas taide­laji. Hänen maineensa koomikkona kasvoi. Kaksi kertaa hän sai katsomon viritettyä jopa niin nauru­herkkään tilaan, ettei mono­logia voinut enää jatkaa. Syksyisin Lilla Teatern näytteli haastavampia näytelmiä, yleisöä ei kosiskeltu vaan pyrittiin kohahduttamaan. Teatterin maine kiiri [[Skandinavia]]an. [[Norja]]ssa ja Ruotsissa Pöysti tuli tunnetuksi etenkin [[Muumit|Muumi­peikkona]]. Parhaana teatteri­esityksenään Pöysti pitää huolellisesti hiottua muumi­näytelmän ensi-iltaa [[Oslo]]n [[Nye Teatern]]issa. Vuonna 1956 Pöysti teki "15-vuotis­juhla­kiertueen" Ruotsin kuninkaan entisellä autolla kuskina näyttelijä [[Tommi Rinne]]. Vuoden 1937 [[Buick]] vei kiertuelaisia [[Lappeenranta|Lappeen­rannasta]] [[Kiiminki]]in ja [[Pohjanmaa]]lta [[Tampere]]elle. Tiet olivat kuitenkin liejuisia, auto reistaili ja [[Yleislakko 1956|yleis­lakko]] vaikeutti poltto­aineen saantia. Kiertue tuotti selvän taloudellisen tappion.


Keväällä 1962 Lilla Teatern muutti [[Kasarmikatu|Kasarmi­kadulta]] [[Yrjönkatu (Helsinki)|Yrjönkadulle]]. Pöysti jatkoi teatterissa ja näytteli lähes aina puolisoaan vastaan. Yleensä ohjaajana toimi Bandler. ''Guldbröllop'', näytelmä vanhasta suomen­ruotsalaisesta hää­parista menestyi niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin. Pöysti näytteli myös suomeksi, eräänä juhannus­aattona esitettiin [[Saaren kansanpuisto]]ssa [[Tammela]]ssa ''Ketun­pesä''. Vuonna 1967 Bandler myi Lilla Teaternin Pöystille ja Ulfssonille, joista molemmista tuli teatterin johtajia. Pöysti jatkoi myös näyttelijän­työtään edistyksellisessä ja tiedostavassa teatterissaan. Hän tunsi jonkin aikaa halua liittyä ääri­vasemmistoon<ref name="Lainatakki40" /> mutta pysytteli puolueiden ulko­puolella. Pöysti näytteli johtaja­kaudellaan muun muassa näytelmissä ''Viiden pennin ooppera'' ja ''Tšekko­slovakia''. Vuonna 1974 Pöysti ja Ulfsson myivät Lilla Teaternin [[Asko Sarkola]]lle. Pöystin jäähyväis­näytelmä oli [[Claes Andersson]]in ''Familjen'', jota esitettiin 35&nbsp;kertaa täysille katsomoille. [[Ralf Forsström]]in lavastuksessa kaikki paitsi tuolit oli mustaa.
==Vivica & Lasse & Bisse==
[[File:Ulfsson-Poysti-1963.jpg|thumb|right|Lasse Pöysti (vas.) ja Birgitta Ulfsson itsenäis&shy;yyspäivän vastaan&shy;otolla 1963 kättelemässä presidentti ja rouva Kekkosta.]]
Pöysti erosi talousvaikeuksissa kärvistelevästä Intimiteatterista keväällä 1955. [[Vivica Bandler]] houkutteli hänet liittymään vastaostamaansa Lilla Teaterniin. Muistelmissaan Pöysti kertoo Bandlerin herättäneen hänet "uudelleen henkiin" ja auttaneen häntä kasvattamaan "uuden itsetunnon"<ref>Pöysti, Lasse: ''Lainatakki'', s. 233. Kustannusosakeyhtiö Otava 1992. ISBN 951-1-12265-7</ref>. Myös Birgitta Ulfsson kiinnitettiin Lilla Teaterniin. Alkoi kahdeksantoista vuotta kestänyt jakso, jolloin Pöysti vietti lähes kaiken työ- ja vapaa-aikansa yhdessä vaimonsa kanssa. ''Uppåt väggarna'' sekä muut Lilla Teaternin keväiset revyyt olivat kassamenestyksiä ja Pöystille revyistä muodostui erityisen rakas taidelaji. Hänen maineensa koomikkona kasvoi. Kaksi kertaa hän sai katsomon viritettyä jopa niin nauruherkkään tilaan, ettei monologia voinut enää jatkaa. Syksyisin Lilla Teatern näytteli haastavampia näytelmiä, yleisöä ei kosiskeltu vaan pyrittiin kohahduttamaan. Teatterin maine kiiri [[Skandinavia]]an. [[Norja]]ssa ja Ruotsissa Pöysti tuli tunnetuksi etenkin [[Muumit|Muumipeikkona]]. Parhaana teatteriesityksenään Pöysti pitää huolellisesti hiottua muuminäytelmän ensi-iltaa [[Oslo]]n [[Nye Teatern]]issa. Vuonna 1956 Pöysti teki "15-vuotisjuhlakiertueen" Ruotsin kuninkaan entisellä autolla kuskina näyttelijä [[Tommi Rinne]]. Vuoden 1937 [[Buick]] vei kiertuelaisia [[Lappeenranta|Lappeenrannasta]] [[Kiiminki]]in ja [[Pohjanmaa]]lta [[Tampere]]elle. Tiet olivat kuitenkin liejuisia, auto reistaili ja [[Yleislakko 1956|yleislakko]] vaikeutti polttoaineen saantia. Kiertue tuotti selvän taloudellisen tappion.


Lasse Pöystille myönnettiin ensimmäinen näyttämö­taiteen taiteilija­professuuri. [[Taiteen keskustoimikunta]] oli asettanut hänet nimitys­listan kärkeen, minkä Pöysti yllätyksekseen huomasi sanoma­lehdestä. Sittemmin Pöystin annettiin ymmärtää, että hänen tulisi luopua professuurista noin 30-vuotiaan ohjaajan [[Timo Bergholm]]in hyväksi. Pöysti arvosti Bergholmia mutta totesi omat ansionsa isommiksi kuin Bergholmin eikä antanut periksi. Professuuri kesti vuodet 1971–1974. Käytännössä se merkitsi runsaasti lisää työtä eri­laisissa komiteoissa ja johto­kunnissa. Taiteen keskus­toimi­kunnan sihteeri Risto Kivelä muisti painottaa Teatteri­komitea 72:n istunnossa Pöystille, että koko professuuri olisi nähtävä ennen kaikkea kunnian­osoituksena koko Lilla Teaternille.
Keväällä 1962 Lilla Teatern muutti [[Kasarmikatu|Kasarmikadulta]] [[Yrjönkatu (Helsinki)|Yrjönkadulle]]. Pöysti jatkoi teatterissa ja näytteli lähes aina puolisoaan vastaan. Yleensä ohjaajana toimi Bandler. ''Guldbröllop'', näytelmä vanhasta suomenruotsalaisesta hääparista, menestyi niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin. Pöysti näytteli myös suomeksi, eräänä juhannusaattona esitettiin [[Saaren kansanpuisto]]ssa [[Tammela]]ssa ''Ketunpesä''. Vuonna 1967 Bandler myi Lilla Teaternin Pöystille ja Ulfssonille, joista molemmista tuli teatterin johtajia. Pöysti jatkoi myös näyttelijäntyötään "edistyksellisessä" ja "tiedostavassa" teatterissaan. Hän tunsi jonkin aikaa halua liittyä äärivasemmistoon<ref>Pöysti, Lasse: ''Lainatakki'', s. 40. Kustannusosakeyhtiö Otava 1992. ISBN 951-1-12265-7</ref> mutta pysytteli puolueiden ulkopuolella. Pöysti näytteli johtajakaudellaan muun muassa näytelmissä ''Viiden pennin ooppera'' ja ''Tšekkoslovakia''. Vuonna 1974 Pöysti ja Ulfsson myivät Lilla Teaternin [[Asko Sarkola]]lle. Pöystin jäähyväisnäytelmä oli [[Claes Andersson]]in ''Familjen'', jota esitettiin 35 kertaa täysille katsomoille. [[Ralf Forsström]]in lavastuksessa kaikki paitsi tuolit oli mustaa.


=== Tammerkosken ääreltä Tukholmaan ===
Lasse Pöystille myönnettiin ensimmäinen näyttämötaiteen taiteilijaprofessuuri. [[Taiteen keskustoimikunta]] oli asettanut hänet nimityslistan kärkeen, minkä Pöysti yllätyksekseen huomasi sanomalehdestä. Sittemmin Pöystin annettiin ymmärtää, että hänen tulisi luopua professuurista kolmikymppisen ohjaajan [[Timo Bergholm]]in hyväksi. Pöysti arvosti Bergholmia mutta totesi omat ansionsa isommiksi kuin Bergholmin eikä antanut periksi. Professuuri kesti vuodet 1971–1974. Käytännössä se merkitsi runsaasti lisää työtä erilaisissa komiteoissa ja johtokunnissa. Taiteen keskustoimikunnan sihteeri Risto Kivelä muisti painottaa Teatterikomitea 72:n istunnossa Pöystille, että koko professuuri olisi nähtävä ennen kaikkea kunnianosoituksena koko Lilla Teaternille.
[[Tiedosto:Lasse-Poysti-1971.jpg|pienois|pysty|Pöysti vuonna 1971]]
Lasse Pöystiin otettiin yhteyttä [[Tampereen Työväen Teatteri]]sta marraskuussa 1972, jolloin maisteri [[Unto Kanerva]] ehdotti hänelle teatterinjohtajan paikkaa. [[Tampere]] merkitsi Pöystille ja Ulfssonille askelta uuteen. Pariskunta kävi vaivihkaa tutustumassa tulevaan työpaikkaansa sisämaan teollisuuskaupungissa. Varsinaisesti Pöystin työ Tampereella alkoi elokuussa 1974. Hänen johtajakauttaan leimasi taistelu TTT:n uudesta teatteritalosta. Tampereen-vuosinaan Pöysti näytteli muun muassa [[Arnold Wesker]]in ''Hääjuhlissa'' ja Strindbergin ''Mestari Olavissa'', joka oli TTT:n 75-vuotisjuhlanäytelmä vuonna 1976. Pöysti ei aktiivivuosinaan pitänyt itseään kovin hyvänä ohjaajana, mutta TTT:ssa hän otti mielellään vastuun ''[[Täällä Pohjantähden alla]]'' -näytelmän sovituksesta ja ohjauksesta. ''[[Aamulehti|Aamulehden]]'' [[Olavi Veistäjä]], joka oli aiemmin arvostellut Pöystiä rajustikin, ylisti ''Pohjantähti''-tulkintaa kansainvälisen tason teokseksi. Samaan aikaan Birgitta Ulfsson palasi Lilla Teaterniin Helsinkiin, Pöysti jäi Tampereelle, ja avioliitto siirtyi uuteen vaiheeseen. Vuonna 1979 Pöysti suomensi ja ohjasi [[Roger Peyrefitte]]n näytelmän ''Lumiprinssi'' Tampereen kaupungin 200-vuotisjuhlien kunniaksi.


Alkuvuonna 1981 Pöysti pakkasi tavaransa pakettiautoon ja ajoi [[Turku]]un. Määränpäänä oli Tukholma, jossa hän oli saanut johtajan paikan Kungliga Dramatiska Teaternissa. Myös Ulfsson muutti Tukholmaan. Dramatenin vuodet olivat Pöystille ammatillisesti vaikeita – ongelmia oli niin näyttelijöiden kuin lehdistönkin kanssa. Vuonna 1985 hän palasi Suomeen.
==Tammerkosken ääreltä Tukholmaan==
Lasse Pöystiin otettiin yhteyttä [[Tampereen Työväen Teatteri]]sta marraskuussa 1972, jolloin maisteri [[Unto Kanerva]] ehdotti hänelle teatterinjohtajan paikkaa. [[Tampere]] merkitsi Pöystille ja Ulfssonille askelta uuteen. Pariskunta kävi vaivihkaa tutustumassa tulevaan työpaikkaansa sisämaan teollisuuskaupungissa. Varsinaisesti Pöystin työ Tampereella alkoi elokuussa 1974. Hänen johtajakauttaan leimasi taistelu TTT:n uudesta teatteritalosta. Tampereen-vuosinaan Pöysti näytteli muun muassa [[Arnold Wesker]]in ''Hääjuhlissa'' ja Strindbergin ''Mestari Olavissa'', joka oli TTT:n 75-vuotisjuhlanäytelmä vuonna 1976. Pöysti ei aktiivivuosinaan pitänyt itseään kovin hyvänä ohjaajana, mutta TTT:ssa hän otti mielellään vastuun ''[[Täällä Pohjantähden alla]]'' -näytelmän sovituksesta ja ohjauksesta. [[Aamulehti|Aamulehden]] [[Olavi Veistäjä]], joka oli aiemmin arvostellut Pöystiä rajustikin, ylisti ''Pohjantähti''-tulkintaa kansainvälisen tason teokseksi. Samaan aikaan Birgitta Ulfsson palasi Lilla Teaterniin Helsinkiin, Pöysti jäi Tampereelle, ja avioliitto siirtyi uuteen vaiheeseen. Vuonna 1979 Pöysti suomensi ja ohjasi [[Roger Peyrefitte]]n näytelmän ''Lumiprinssi'' Tampereen kaupungin 200-vuotisjuhlien kunniaksi.


=== Myöhempi ura ===
Alkuvuonna 1981 Pöysti pakkasi tavaransa pakettiautoon ja ajoi [[Turku]]un. Määränpäänä oli Tukholma, jossa hän oli saanut johtajan paikan Kungliga Dramatiska Teaternissa. Myös Ulfsson muutti Tukholmaan. Dramatenin vuodet olivat Pöystille ammatillisesti vaikeita, ongelmia oli niin näyttelijöiden kuin lehdistönkin kanssa. Vuonna 1985 hän palasi Suomeen.
Tukholman-vuosiensa jälkeen Pöysti lopetti teattereiden johtamisen ja keskittyi näyttelijän­työhön. Tammi­kuussa 1987 sai ensi-iltansa [[Ralf Långbacka]]n ohjaama ''Galilein elämä'' Helsingin kaupungin­teatterissa. Ruotsalaisessa teatterissa Lasse Pöysti näytteli poikansa Miki Pöystin ohjaamassa ''Leipurin vaimossa''. Vuonna 1991 Lasse Pöysti toteutti haaveensa ja muutti Pariisiin. Vuosina 1990–1995 julkaistiin Pöystin oma­elämäkerralliset muistelmat, jotka käsittävät neljä osaa.


Uuden vuosisadan puolella vuonna 2002 Pöysti alkoi esiintyä hyvin suositussa ''[[Kvartetti (näytelmä)|Kvartetissa]]'', joka jatkui vuoteen 2011 saakka. Vuonna 2002 Pöysti valitsi [[Finlandia-palkinto|Finlandia-palkinnon]] saajaksi [[Kari Hotakainen|Kari Hotakaisen]] kirjan ''[[Juoksuhaudantie]]''.
==Myöhempi ura==
Tukholman-vuosiensa jälkeen Pöysti lopetti teattereiden johtamisen ja keskittyi näyttelijäntyöhön. Tammikuussa 1987 sai ensi-iltansa [[Ralf Långbacka]]n ohjaama ''Galilein elämä'' Helsingin kaupunginteatterissa. Ruotsalaisessa teatterissa Lasse Pöysti näytteli poikansa Miki Pöystin ohjaamassa ''Leipurin vaimossa''. Vuonna 1991 Lasse Pöysti toteutti haaveensa ja muutti Pariisiin. Vuosina 1990–1995 julkaistiin Pöystin omaelämäkerralliset muistelmat, jotka käsittävät neljä osaa.


Vuonna 2004 Helsingin kaupungin­teatterissa sai ensi-iltansa [[Bengt Ahlfors]]in ohjaama ''Viimeinen sikari'', jossa Pöysti näytteli Lilla Teaternin -vuosiltaan tutun [[Tea Ista]]n kanssa. Pöysti myös näytteli 2000-luvulla kaupungin­teatterissa [[Josif Stalin]]ia näytelmässä ''[[Mestariluokka]]''.
Uuden vuosisadan puolella vuonna 2002 Pöysti alkoi esiintyä hyvin suositussa ''[[Kvartetti (näytelmä)|Kvartetissa]]'', joka jatkui vuoteen 2011 saakka.


Lilla Teatern liittyi osaksi Helsingin kaupungin­teatteria elo­kuussa 2005. Ahlfors ohjasi Pöystiä varten tragikoomisen monologin ''Hissvägraren'', joka sai ensi-iltansa elo­kuussa 2007.<ref name="AutoG8-8"/> Lappeen­rannassa ilmestyvä [[Karjala (sanomalehti)|Karjala]] arvioi teosta 6.&nbsp;syys­kuuta 2007:{{Lähde tarkemmin|5. huhtikuuta 2020}}
Vuonna 2004 Helsingin kaupunginteatterissa sai ensi-iltansa [[Bengt Ahlfors]]in ohjaama ''Viimeinen sikari'', jossa Pöysti näytteli Lilla Teaternin -vuosiltaan tutun [[Tea Ista]]n kanssa. Pöysti myös näytteli 2000-luvulla kaupunginteatterissa [[Josif Stalin]]ia näytelmässä ''[[Mestariluokka]]''.


{{Sitaatti|Viimeistään loppu­aplodien myötä yleisö suli lopullisesti faktan ja fiktion paikoin ilmeisen harkitullekin sekoittumiselle, kun Pöysti köpötteli hyvin varovasti ottamaan ensimmäiset suosion­osoitukset sylissään kerrassaan suloinen mäyrä­koiran pentu! On näyttelijöitä, jotka saavat lämpimän olon huoneeseen. Tämän lajin aatelia on Lasse Pöysti.}}
Lilla Teatern liittyi osaksi Helsingin kaupunginteatteria elokuussa 2005. Ahlfors ohjasi Pöystiä varten tragikoomisen monologin ''Hissvägraren'', joka sai ensi-iltansa elokuussa 2007.<ref>http://www.hkt.fi/ohjelmisto/luearvostelusv.php?id=420</ref> Lappeenrannassa ilmestyvä [[Karjala (sanomalehti)|Karjala]] arvioi teosta 6. syyskuuta 2007:


Loka­kuussa 2012 Lasse Pöysti näytteli viimeisen kerran. Hänen viimeinen rooli­työnsä oli [[Helsingin Kaupunginteatteri]]n näytelmässä ''Metsä''.<ref name="IS2012" />
<blockquote>"Viimeistään loppuaplodien myötä yleisö suli lopullisesti faktan ja fiktion paikoin ilmeisen harkitullekin sekoittumiselle, kun Pöysti köpötteli hyvin varovasti ottamaan ensimmäiset suosionosoitukset sylissään kerrassaan suloinen mäyräkoiran pentu! On näyttelijöitä, jotka saavat lämpimän olon huoneeseen. Tämän lajin aatelia on Lasse Pöysti."</blockquote>


=== Elokuvaura ===
Lokakuussa 2012 Lasse Pöysti näytteli viimeisen kerran. Hänen viimeinen roolityönsä oli [[Helsingin Kaupunginteatteri]]n näytelmässä "Metsä".<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.is.fi/viihde/art-2000000552884.html | Nimeke =Tähän päättyi Lasse Pöystin 72-vuotinen ura | Tekijä =Hovi, Sanna | Julkaisu =Ilta-Sanomat | Ajankohta =27.10.2012 | Viitattu = }}</ref>
Ensimmäiset Suomisen Ollin jälkeiset elo­kuva­työnsä Pöysti teki 1948. Myös avio­liiton ja perhe-elämän rahoittaminen edellytti elo­kuvien parissa jatkamista. Sekä Intimi­teatterin että Lilla Teaternin talous ja sitä myöten palkan­maksu­varmuus horjuivat. Pöysti ei kuitenkaan juuri arvostanut elo­kuviaan, vaan koki niiden suhteen taiteellista turhautumista. Vuonna 1949 hän teki sivu­osan yli­oppilas Arvid Molanderina epookki­komediassa ''Katu­peilin takana'' ja Usko Aamusena komediassa ''Ruma Elsa''. Molemmissa pääosa oli Eeva-Kaarina Volasella. 1950-luvulla Pöysti kunnostautui erityisesti [[sotilasfarssi|sotilas­farsseissa]] kuten ''[[Kaikkien naisten monni]]'' (1952) sekä ''[[Miljonäärimonni]]'' (1953). Hän ohjasi ja näytteli myös kartano­romanttisissa Helena-elo­kuvissa ''[[...ja Helena soittaa (vuoden 1951 elokuva)|...ja Helena soittaa]]'' (1951) sekä ''[[Näkemiin Helena]]'' (1955). [[Roland af Hällström]]in köyhälistö­kuvauksessa ''[[Putkinotko (elokuva)|Putki­notko]]'' (1954) Pöystillä oli Malakiaksen osa. Vuonna 1957 hänellä oli pääosa Koikkalaisena komedia­elo­kuvassa ''[[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Synti­pukki]]''. Vuonna 1958 Pöysti tarttui ''Asessorin nais­huoliin'' ohjaajana ja käsi­kirjoittajana. Suomisen Olliksi hän palasi vielä 1959 elokuvassa ''[[Taas tapaamme Suomisen perheen]]''. Hänen vasta­näyttelijänsä oli [[Elina Salo]], jonka kanssa hän myöhemmin teki vuosien ajan yhteis­työtä Lilla Teaternin näyttämöllä. Vuonna 1979 Pöystillä oli Puntilan osa Ralf Lång­backan ohjaamassa elo­kuvassa ''Herr Puntila och hans dräng Matti'' (''Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti''). Vuonna 1988 [[Matti Kassila]] ohjasi taiteilija­elo­kuvan ''[[Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (elokuva)|Ihmiselon ihanuus ja kurjuus]]'', jossa Pöysti tulkitsi pää­osan kirjailija Martti Hongistona. [[Åke Lindman]]in kullan­kaivaja­kuvauksessa ''[[Lapin kullan kimallus]]'' (1999) Pöystillä oli rooli [[Kittilä]]n [[kruununvouti]]na. Hänen viimeinen pää­osa­työnsä oli Miika Soinin ohjaamassa elo­kuvassa ''[[Thomas (elokuva)|Thomas]]'' (2008).


=== Televisioura ===
==Elokuvaura==
Lasse Pöysti ohjasi ja juonsi 24.&nbsp;touko­kuuta 1955 [[Suomen ensimmäinen televisiolähetys|Suomen ensimmäisen televisio­lähetyksen]]. Myös Birgitta Ulfsson esiintyi lähetyksessä. Kameroita oli yksi ja vastaan­ottimia viisi­toista eri puolilla Helsinkiä. Televisio­toiminnan kehityttyä Pöysti näytteli useissa televisio­teatterin tuotannoissa, kuten ''Aura ja tähdet'' ja ''Erik XIV''. Merkittävä televisio­työ oli nimiosa [[Mirjam Himberg]]in ohjaamassa näytelmässä ''Kustaa III'', joka on säilynyt myös jälki­polville. Kesällä 1976 kuvattiin Claes Anderssonin ''Familjenin'' pohjalta elo­kuva ''Pyhä perhe'', jossa Pöysti oli samassa isän roolissa kuin Lilla Teaternissakin. Juoksijalegenda [[Paavo Nurmi|Paavo Nurmesta]] tehtiin televisioelokuva ''Maailman paras'' vuonna 1986 ja Pöysti tulkitsi nimiosan. Vuonna 1998 hän näytteli [[Matti Ijäs|Matti Ijäksen]] draama­komediassa ''Pala valkoista marmoria'' pää­osan Ossina, joka matkustaa vaimonsa Nellyn (Eeva-Kaarina Volanen) kanssa juhlimaan 75-vuotis­päiväänsä vanhain­kotiin. [[Yle TV2|Yle TV2:n]] mini­sarjassa ''Maan mitta'' syys­kaudella 2007 Pöysti näytteli sivu­osan eläkkeellä olevana geo­logian professorina.
Ensimmäiset Suomisen Ollin jälkeiset elokuvatyönsä Pöysti teki 1948. Myös avioliiton ja perhe-elämän rahoittaminen edellytti elokuvien parissa jatkamista. Sekä Intimiteatterin että Lilla Teaternin talous ja sitä myöten palkanmaksuvarmuus horjuivat. Pöysti ei kuitenkaan juuri arvostanut elokuviaan, vaan koki niiden suhteen taiteellista turhautumista. Vuonna 1949 hän teki sivuosan ylioppilas Arvid Molanderina epookkikomediassa ''Katupeilin takana'' ja Usko Aamusena komediassa ''Ruma Elsa''. Molemmissa pääosa oli Eeva-Kaarina Volasella. 1950-luvulla Pöysti kunnostautui erityisesti [[sotilasfarssi|sotilasfarsseissa]] kuten ''[[Kaikkien naisten monni]]'' (1952) sekä ''[[Miljonäärimonni]]'' (1953). Hän ohjasi ja näytteli myös kartanoromanttisissa Helena-elokuvissa ''[[...ja Helena soittaa (vuoden 1952 elokuva)|...ja Helena soittaa]]'' (1952) sekä ''[[Näkemiin Helena]]'' (1955). [[Roland af Hällström]]in kurjalistokuvauksessa ''[[Putkinotko (elokuva)|Putkinotko]]'' (1954) Pöystillä oli Malakiaksen osa. Vuonna 1957 hänellä oli pääosa Koikkalaisena komediaelokuvassa ''[[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Syntipukki]]''. Vuonna 1958 Pöysti tarttui ''Asessorin naishuoliin'' ohjaajana ja käsikirjoittajana. Suomisen Olliksi hän palasi vielä 1959 elokuvassa ''[[Taas tapaamme Suomisen perheen]]''. Häntä vastaan näytteli [[Elina Salo]], jonka kanssa hän myöhemmin teki vuosien ajan yhteistyötä Lilla Teaternin näyttämöllä. Vuonna 1979 Pöystillä oli Puntilan osa Ralf Långbackan ohjaamassa elokuvassa ''Herr Puntila och hans dräng Matti'' (''Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti''). Vuonna 1988 [[Matti Kassila]] ohjasi taiteilijaelokuvan ''[[Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (elokuva)|Ihmiselon ihanuus ja kurjuus]]'', jossa Pöysti tulkitsi pääosan kirjailija Martti Hongistona. [[Åke Lindman]]in kullankaivajakuvauksessa ''[[Lapin kullan kimallus]]'' (1999) Pöystillä oli rooli [[Kittilä]]n [[kruununvouti]]na. Hänen viimeinen pääosatyönsä oli Miika Soinin ohjaamassa elokuvassa ''[[Thomas (elokuva)|Thomas]]'' (2008).


== Yksityiselämä ==
==Televisioura==
1952 Pöysti nai Birgitta Ulfssonin. Nuori­pari muutti [[Vantaa|Helsingin maalais­kuntaan]] [[Vapaala|Friherssin]] kylään ”pipar­kakku­taloon” kunnallis­tekniikan ulottumattomiin. Esikoinen [[Tom Pöysti]] syntyi keväällä 1954 ja kuopus [[Erik Pöysti (ohjaaja)|Erik Mikael Pöysti]] kesällä 1955.
24. toukokuuta 1955 Lasse Pöysti ohjasi ja juonsi [[Suomen ensimmäinen televisiolähetys|Suomen ensimmäisen televisiolähetyksen]]. Myös Birgitta Ulfsson esiintyi lähetyksessä. Kameroita oli yksi ja vastaanottimia viisitoista eri puolilla Helsinkiä. Televisiotoiminnan kehityttyä Pöysti näytteli useissa televisioteatterin tuotannoissa, kuten ''Aura ja tähdet'' ja ''Erik XIV''. Merkittävä televisiotyö oli nimiosa [[Mirjam Himberg]]in ohjaamassa näytelmässä ''Kustaa III'', joka on säilynyt myös jälkipolville. Kesällä 1976 kuvattiin Claes Anderssonin ''Familjenin'' pohjalta elokuva ''Pyhä perhe'', jossa Pöysti oli samassa isän roolissa kuin Lilla Teaternissakin. Juoksijalegenda [[Paavo Nurmi|Paavo Nurmesta]] tehtiin televisioelokuva ''Maailman paras'' vuonna 1986 ja Pöysti tulkitsi nimiosan. Vuonna 1998 hän näytteli [[Matti Ijäs|Matti Ijäksen]] draamakomediassa ''Pala valkoista marmoria'' pääosan Ossina, joka matkustaa vaimonsa Nellyn (Eeva-Kaarina Volanen) kanssa juhlimaan 75-vuotispäiväänsä vanhainkotiin. [[Yle TV2|Yle TV2:n]] minisarjassa ''Maan mitta'' syyskaudella 2007 Pöysti näytteli sivuosan eläkkeellä olevana geologian professorina.


[[Purjehdus]] oli lähellä Pöystin sydäntä. Pöystin perheellä oli tapana viettää kesiä eräällä [[Suomenlahti|Suomen­lahden]] saarella, josta tehtiin purjehdus­retkiä vuosien myötä yhä isommilla purje­veneillä. Avio­liittonsa myöhempinä vuosina Pöysti oli kesäisin vesillä ja Ulfsson asui saaressa. Keväät ja syksyt Pöysti vuorostaan vietti saaressa. Paris­kunnan 30-vuotinen avio­liitto päättyi eroon vuonna 1984.<ref name="IL2010" />
==Purjehdusta==
[[Purjehdus]] oli lähellä Pöystin sydäntä. Pöystin perheellä oli tapana viettää kesiä eräällä [[Suomenlahti|Suomenlahden]] saarella, josta tehtiin purjehdusretkiä vuosien myötä yhä isommilla purjeveneillä. Avioliittonsa myöhempinä vuosina Pöysti oli kesäisin vesillä ja Ulfsson asusteli saaressa. Keväät ja syksyt Pöysti vuorostaan vietti saaressa. Pariskunnan kolmikymmenvuotinen avioliitto päättyi eroon vuonna 1984.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.iltalehti.fi/viihde/2010061211846045_vi.shtml | Nimeke =Rakkautta kypsässä iässä | Tekijä =Nieminen, Arja | Julkaisu =Iltalehti | Ajankohta =12.6.2010 | Viitattu = 28.10.2012 }}</ref>


Pöysti asui viimeiset vuotensa Helsingin Lauttasaaressa, aiemmin hän oli asunut [[Pariisi]]ssa. Pöystin vanhempi poika Tom Pöysti on näyttelijä ja nuorempi Erik ”Miki” Pöysti ohjaaja.<ref name="IL2012b" />
==Elokuvat==


Pöysti on haudattu [[Hietaniemen hautausmaa]]n uurnalehtoon Helsinkiin.<ref name="hauta">{{Verkkoviite|Osoite=https://www.hautahaku.fi/map/02-04-012-03-00070/P%C3%96YSTI%20LASSE%20ERIK|nimeke=Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku|julkaisu=Hautahaku|viitattu=7.12.2023|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
===Näyttelijänä===
{| border="2" cellpadding="4" cellspacing="0" style="margin:1em 1em 1em 0; background:#f9f9f9; border:1px #aaa solid; border-collapse:collapse; font-size:90%;"
|- bgcolor="#B0C4DE" align="center"
! Vuosi
! Elokuva
! Rooli
|-
|rowspan="3"|1941 || ''[[Suomisen perhe (elokuva)|Suomisen perhe]]'' || Olli Suominen
|-
| ''[[Täysosuma (vuoden 1941 elokuva)|Täysosuma]]'' || hiihtäjä
|-
| ''[[Onnellinen ministeri]]'' || juoksupoika
|-
| 1942 || ''[[Suomisen Ollin tempaus]]'' || Olli Suominen
|-
| 1943 || ''[[Suomisen taiteilijat]]'' || Olli Suominen
|-
| 1944 || ''[[Suomisen Olli rakastuu]]'' || Olli Suominen
|-
| 1945 || ''[[Suomisen Olli yllättää]]'' || Olli Suominen
|-
|rowspan="3"|1948 || ''[[Haaviston Leeni]]'' ||
|-
| ''[[Kilroy sen teki]]'' || Pete
|-
| ''[[Hormoonit valloillaan]]'' || Pentti
|-
|rowspan="3"|1949 || ''[[Ruma Elsa]]'' || Usko Aamunen
|-
| ''[[Katupeilin takana]]'' || Arvid Molander
|-
| ''[[Sinut minä tahdon]]'' || Seppo Vesa
|-
|rowspan="3"|1950 || ''[[Professori Masa]]'' || Pentti Simola
|-
| ''[[Isäpappa ja keltanokka]]'' || Aimo Tammela
|-
| ''[[Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin]]'' || Heikki Piiparinen
|-
|rowspan="6"|1951 || ''[[Vain laulajapoikia]]'' || tohtori Syrjä
|-
| ''[[Radio tekee murron]]'' || radiolainen
|-
| ''[[Kenraalin morsian]]'' || Jukka
|-
| ''[[Rion yö]]'' || Lasse
|-
| ''[[Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva)|Tukkijoella]]'' || Pölhö-Kustaa
|-
| ''[[Vihaan sinua – rakas]]'' || Tauno Karnala
|-
|1952 || ''[[Kaikkien naisten monni]]'' || alokas Nieminen
|-
|rowspan="2"|1953|| ''[[2 hauskaa vekkulia]]'' || Jussi Mäki
|-
| ''[[Miljonäärimonni]]'' || Lasse Vihuri
|-
|rowspan="3"|1954|| ''[[Kovanaama]]'' || Esko Pekuri
|-
| ''[[Laivaston monnit maissa]]'' || maisteri Segerstråhle
|-
| ''[[Putkinotko (elokuva)|Putkinotko]]'' || Malakias
|-
|rowspan="4"|1955 || ''[[Sankarialokas]]'' || Esko Sirola
|-
| ''[[Näkemiin Helena]]'' || Lennu Jaatikainen
|-
| ''[[Miss Eurooppaa metsästämässä]]'' || Antero V. Lintunen
|-
| ''[[Villi Pohjola (elokuva)|Villi Pohjola]]'' || kapakkapianisti
|-
|rowspan="2"|1957|| ''[[Vääpelin kauhu]]'' || Jaska
|-
| ''[[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Syntipukki]]'' || Frans Koikkalainen
|-
|rowspan="2"|1958|| ''[[Asessorin naishuolet (vuoden 1958 elokuva)|Asessorin naishuolet]]'' || Veikko Pajukivi
|-
| ''[[Sotapojan heilat]]'' || Esko Puustinen
|-
| 1959 || ''[[Taas tapaamme Suomisen perheen]]'' || Olli Suominen
|-
| 1960 || ''[[Justus järjestää kaiken]]'' || Justus
|-
| 1964 || ''Bröllöpsbesvär'' ||
|-
| 1965 || ''[[Teekutsut]]'' ||
|-
|rowspan="2"|1968|| ''[[Punahilkka (elokuva)|Punahilkka]]'' || Matti
|-
| ''[[Mies elää]]'' || Timo Malva
|-
| 1976 || ''[[Pyhä perhe]]'' || Paavo Mäkinen
|-
| 1978 || ''[[Picasson seikkailut]]'' || kertoja
|-
|rowspan="2"|1979|| ''Linus eller Tegelhusets hemlighet'' ||
|-
| ''[[Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti]]'' || Johannes Puntila
|-
| 1980 || ''Barna från Blåsjöfjället'' ||
|-
| 1982 || ''Ingenjör Andrées luftfärd'' ||
|-
|rowspan="2"|1984|| ''[[Klaani – tarina Sammakoitten suvusta]]'' || Siilipää
|-
| [[Dirty Story|''Dirty Story'']] || yksityisetsivä
|-
|rowspan="2"|1986|| ''[[Kuningas lähtee Ranskaan (elokuva)|Kuningas lähtee Ranskaan]]'' || tallimestari
|-
| ''[[Näkemiin, hyvästi]]'' || Lauri Valve
|-
| 1987 || ''[[Lain ulkopuolella (vuoden 1987 elokuva)|Lain ulkopuolella]]'' || tuomioistuimen puheenjohtaja
|-
| 1988 || ''[[Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (elokuva)|Ihmiselon ihanuus ja kurjuus]]'' || Martti Hongisto
|-
| 1992 || ''[[Mestari (vuoden 1992 elokuva)|Mestari]]'' || Kalevi Suomalainen
|-
|rowspan="2"|1992|| ''Vita lögner'' ||
|-
| ''Petri tårar'' ||
|-
|1998
|[[Pala valkoista marmoria|''Pala valkoista marmoria'']]
|Ossi
|-
| 1999 || ''[[Lapin kullan kimallus]]'' || Konrad Planting
|-
| 2000 || ''Puu kulkee'' ||
|-
| 2008 || ''[[Thomas (elokuva)|Thomas]]'' || Thomas
|-
|}


===Ohjaajana===
== Bibliografia ==
Lasse Pöysti on kirjoittanut seuraavat oma­elämä­kerralliset kirjat:
* ''[[...ja Helena soittaa (vuoden 1952 elokuva)|...ja Helena soittaa]]'', 1952
* ''Lassen oppi­vuodet''. Otava 1990. ISBN 951-1-11235-X
* ''[[Kaikkien naisten monni]]'', 1952
* ''[[Salakuljettajan laulu]]'', 1952
* ''[[2 hauskaa vekkulia]]'', 1953
* ''[[Kummituskievari]]'', 1954
* ''[[Näkemiin Helena]]'', 1954
* ''[[Asessorin naishuolet (vuoden 1958 elokuva)|Asessorin naishuolet]]'', 1958
* ''[[Justus järjestää kaiken]]'', 1960

==Televisiosarjat ja -elokuvat==
* ''Lasse Pöysti show'' (myös ohjaus) 1959
* ''[[Kustaa III (televisionäytelmä)|Kustaa III]]'' (1963)
* ''Ta hand om Amelie'' (1964)
* ''[[Teekutsut]]'' (1965)
* ''Tragiker mot sin vilja'' (1966)
* ''[[Mumintrollet]]'' (1969)
* ''[[Papin päivä]]'' (1970)
* ''Det blir jul på Möllegården'' (1980)
* ''Mäster Olof'' (1983)
* ''Hustruskolan'' (1983)
* ''De två saliga'' (1986)
* ''På liv och död'' (1986)
* ''[[Maailman paras]]'' (1986)
* ''Joulukalenteri'' (1987)
* ''Tjurens år'' (1988)
* ''Dårfinkar & dönickar'' (1989)
* ''Rosenbaum'' (1991)
* ''Macklean'' (1993)
* ''[[Kiinnisidottu]]'' (1994)
* ''[[Pieniä valheita]]'' (1994)
* ''[[Pala valkoista marmoria]]'' (1998)
* ''[[Presidentit]]'' (2006)
* ''[[Maan mitta]]'' (2007)
* ''[[La vénitienne]]'' (2010)
* ''[[Avsked]]'' (2010)

==Kirjoja==
Lasse Pöysti on kirjoittanut mm. seuraavat omaelämäkerralliset kirjat:
* ''Lassen oppivuodet''. Otava 1990. ISBN 951-1-11235-X
* ''Jalat maahan''. Otava 1991. ISBN 951-1-11611-8
* ''Jalat maahan''. Otava 1991. ISBN 951-1-11611-8
* ''Lainatakki''. Otava 1992. ISBN 951-1-12265-7
* ''Laina­takki''. Otava 1992. ISBN 951-1-12265-7
* ''Pallo maton alla''. Otava 1995. ISBN 951-1-12764-0
* ''Pallo maton alla''. Otava 1995. ISBN 951-1-12764-0
* ''Sortavalasta Pariisiin''. Otava 2000. (Kokoelma, joka sisältää neljä edellä mainittua teosta) ISBN 951-1-16996-3
* ''Sortavalasta Pariisiin''. Otava 2000. (Kokoelma, joka sisältää neljä edellä mainittua teosta) ISBN 951-1-16996-3


Muita Pöystin kirjoittamia kirjoja ovat mm.:
Muita Pöystin kirjoittamia kirjoja:
* ''Iltasatuja''. Otava 1997. ISBN 951-1-14468-5
* ''Iltasatuja''. Otava 1997. ISBN 951-1-14468-5
* ''Fermaatissa tavataan: Puheenvuoroja musiikista''. Otava 2003. (Tekstit kirjoitettu Sinfonia Lahden vierastunti -ohjelmaan Classic FM -kanavalle.) ISBN 951-1-17997-7
* ''Fermaatissa tavataan: Puheen­vuoroja musiikista''. Otava 2003. (Tekstit kirjoitettu Sinfonia Lahden vieras­tunti -ohjelmaan Classic FM -kanavalle.) ISBN 951-1-17997-7


== Valikoitu filmografia ==
==Palkinnot ja tunnustukset==
{{Pääartikkeli|[[Lasse Pöystin filmografia]]}}
* [[Jussi-palkinto]] nuorena näyttelijänä 1946 ja miesnäyttelijänä 1951, 1977, 1980 sekä 1987; Betoni-Jussi 2010
* ''[[Suomisen perhe]]'' (1941–1959)
* [[Pro Finlandia]] -mitali 1969<ref>[http://www.ritarikunnat.fi/index.php/fi/ritarikunnat/rekisterit/173-suomen-leijonan-pro-finlandia-mitalin-saajat-1945-2015 Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945-2016]</ref>
* ''[[Kaikkien naisten monni]]'' (1952)
* [[MTV:n kulttuuripalkinto]] 1987<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://vintti.yle.fi/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=310.htm| Nimeke =Pöysti Lasse| Julkaisu = Sininen laulu | Julkaisija = Yle Vintti }}</ref>
* ''[[Miljonäärimonni]]'' (1953)
* [[Vantaan kulttuuripalkinto]] 1988<ref name="vantaa-fi-kulttuuripalkinto"/>
* ''[[...ja Helena soittaa (vuoden 1951 elokuva)|...ja Helena soittaa]]'' (1951)
* [[Suomen Kulttuurirahasto]]n tunnustuspalkinto 1991<ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://skr.fi/fi/kulttuuritoiminta/palkinnot-ja-mitalit/keskusrahaston-palkinnot | Nimeke =Keskusrahaston palkinnot | Julkaisija =Suomen Kulttuurirahasto | Viitattu = }}</ref>
* ''[[Näkemiin Helena]]'' (1955)
* [[Professori (arvonimi)|Professorin arvonimi]] 1994<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003378434.html | Nimeke =Lasse Pöysti sai professorin arvon | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta =28.10.1994 | Viitattu = }}</ref>
* ''[[Putkinotko (elokuva)|Putki­notko]]'' (1954)
* [[Suomi-palkinto]] 2002<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://suomijazz.com/uutiset/2002/12/kaharalle-myos-suomi-palkinto/ | Nimeke =Kähärälle myös Suomi-palkinto | Tekijä =Ronkanen, Pentti | Julkaisu =SuomiJazz.com | Ajankohta =4.12.2002 | Viitattu = }}</ref>
* ''[[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Syntipukki]]'' (1957)
* Kuopiossa toimiva Lasse Pöystin mukaan nimetty jalkapalloseura FC Lasse Pöysti
* ''[[Asessorin naishuolet (vuoden 1958 elokuva)|Asessorin nais­huolet]]'' (1958)
* Ranskan ansioritarikunta [[Kunnialegioona]]n ritari-luokan kunniamerkki vuonna 2005
* ''[[Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (elokuva)|Ihmis­elon ihanuus ja kurjuus]]'' (1988)
* Ida Aalberg -mitali tunnustuksena elämäntyöstä 2007<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.ida-aalberg-saatio.fi/palkitut.html | Nimeke =Palkinnonsaajat | Julkaisija =Ida Aalberg -säätiö | Viitattu = }}</ref>
* ''[[Lapin kullan kimallus]]'' (1999)
* Waldemar von Frenckellin säätiön ''Kansalaispalkinto'' 2008
* ''[[Thomas (elokuva)|Thomas]]'' (2008)
* Pääosasta elokuvassa ''Thomas'': Golden Karagöz – Best Actor Award, Bursa International Film Festival 2008, Turkki
* Sibelius-mitali, [[LC Jean Sibelius]] (Järvenpää) on myöntänyt mitalin 2009.


== Palkinnot ja tunnustukset ==
==Lähteet==
* [[Jussi-palkinto|Jussi-palkinnot]]:
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=
** 1946 nuoren näyttelijän erikois-Jussi<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Terttula, Eugen | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1952 | Vuosi = 1951 | Sivu = 333 | Luku = Jussi-patsaan saajat 1944–50 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref>
** 1951 paras miessivuosa ''[[Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin]]'' ja ''[[Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva)|Tukki­joella]]''
** 1977 paras mies­näyttelijä ''[[Pyhä perhe (elokuva)|Pyhä perhe]]''
** 1980 paras mies­pää­osa ''[[Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti]]''
** 1987 paras mies­pää­osa ''[[Maailman paras]]''
** 2010 Betoni-Jussi perusteluina yli sadan elo­kuvan ura<ref name="Elonet" />
* [[Pro Finlandia]] -mitali 1969<ref name="RK" />
* Valtion elo­kuva­taiteilija­palkinto 1979<ref name="Elonet" />
* [[MTV:n kulttuuripalkinto]] 1987<ref name="YLEV2003" />
* [[Vantaan kulttuuripalkinto]] 1988<ref name="Vantaa" />
* [[Suomen Kulttuurirahasto]]n tunnustus­palkinto 1991<ref name="SKR" />
* [[Professori (arvonimi)|professorin arvo­nimi]] 1994<ref name="HS1994" />
* [[Suomi-palkinto]] 2002<ref name="SJ" />
* Kuopiossa toimiva Lasse Pöystin mukaan nimetty jalka­pallo­seura FC Lasse Pöysti
* Ranskan ansioritarikunta [[Kunnialegioona]]n ritari-luokan kunnia­merkki vuonna 2005
* Ida Aalberg -mitali tunnustuksena elämän­työstä 2007<ref name="IAS" />
* Waldemar von Frenckellin säätiön ''Kansalais­palkinto'' 2008
* Pää­osasta elo­kuvassa ''Thomas'': Golden Karagöz – Best Actor Award, Bursa Inter­national Film Festival 2008, Turkki
* Sibelius-mitali, [[LC Jean Sibelius]] (Järven­pää) on myöntänyt mitalin 2009.


== Lähteet ==
<ref name="hs_20190405">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006059892.html | Nimeke = Näyttelijä ja ohjaaja Lasse Pöysti on kuollut | Tekijä = Petäjä, Jukka | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 2019-04-05 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Sanoma Media Finland Oy | Viitattu = 2019-04-05 | Kieli = }}</ref>
* {{Kirjaviite | Tekijä = Pöysti, Lasse | Nimeke = Laina­takki | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kustannus­osake­yhtiö Otava | Vuosi = 1992 | Isbn = 951-1-12265-7}}


=== Viitteet ===
<ref name="vantaa-fi-kulttuuripalkinto">{{verkkoviite|osoite= http://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/talous_ja_strategia/avustukset/kulttuuriavustukset_ja_-palkinnot/vantaan_kulttuuripalkinto| nimike= Vantaan kulttuuripalkinto| julkaisija= Vantaan kaupunki| viitattu= 2.7.2016}}</ref>
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=
<ref name="HBL2019">{{Lehtiviite | Tekijä = Ahlfors, Bengt | Otsikko = ”Lasse Pöysti var totalt närvarande på scenen.” | Julkaisu = Hufvudstadsbladet | Ajankohta = 7.4.2019 | Sivut = 32 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Hufvudstadsbladet Ab | www = http://www.hbl.fi/artikel/en-scenisk-narvaro-som-sog-till-sig-askadarnas-hela-uppmarksamhet/ | www-teksti = Muisto­kirjoituksen maksullinen verkko­versio | Viitattu = 7.4.2019 | Lopetusmerkki = pois }} {{Wayback|1=http://www.hbl.fi/artikel/en-scenisk-narvaro-som-sog-till-sig-askadarnas-hela-uppmarksamhet/ |päiväys=20190407142359 }}</ref>
<ref name="HS2019">{{Verkkoviite | Tekijä = Moring, Kirsikka | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006061616.html | Nimeke = Lasse Pöysti eteni tv:n tähti­näyttelijästä teatteri­kentän uudistajaksi | Selite = maksullinen artikkeli | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 6.4.2019 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Sanoma Media Finland Oy | Viitattu = 6.4.2019}}</ref>
<ref name="IL2012a">{{Verkkoviite | Tekijä = Latva-Kurikka, Marika | Osoite = http://www.iltalehti.fi/viihde/2012102416244467_vi.shtml | Nimeke = Näyttelijälegenda lopettaa | Julkaisu = Ilta­lehti | Ajankohta = 24.10.2012 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Alma Media Suomi Oy | Viitattu = 24.10.2012}}</ref>
<ref name="Yle2012">{{Verkkoviite | Tekijä = Gertsch, Mia | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-6353104 | Nimeke = Legendaarinen Lasse Pöysti kukitettiin eläkkeelle | Julkaisu = Yle Uutiset | Ajankohta = 27.10.2012 | Julkaisija = Yleis­radio Oy | Viitattu = 28.10.2012}}</ref>
<ref name="EM">{{Edustajamatrikkeli | nro = 911310 | edustaja = Erik Pöysti}}</ref>
<ref name="Lainatakki233">Pöysti: ''Lainatakki'', s. 233.</ref>
<ref name="Lainatakki40">Pöysti: ''Lainatakki'', s. 40.</ref>
<ref name="AutoG8-8">{{Verkkoviite |Osoite=| Arkisto = https://archive.is/kt2K#selection-205.1-196.5 | Arkistoitu = 26.5.2012 | Nimeke = Hissvägraren. | Tekijä = Kalaja, Terttu-Elina | Ajankohta = | Julkaisu = Helsingin Kaupunginteatteri | Viitattu = }}</ref>
<ref name="IS2012">{{Verkkoviite | Tekijä = Hovi, Sanna | Osoite = http://www.is.fi/viihde/art-2000000552884.html | Nimeke = Tähän päättyi Lasse Pöystin 72-vuotinen ura | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Ajankohta = 27.10.2012 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Sanoma Media Finland Oy | Viitattu = 5.7.2017}}</ref>
<ref name="IL2010">{{Verkkoviite | Tekijä = Nieminen, Arja | Osoite = http://www.iltalehti.fi/viihde/2010061211846045_vi.shtml | Nimeke = Rakkautta kypsässä iässä | Julkaisu = Ilta­lehti | Ajankohta = 12.6.2010 | Viitattu = 28.10.2012}}</ref>
<ref name="IL2012b">{{Verkkoviite | Tekijä = Malmi, Mia | Osoite = http://www.iltalehti.fi/viihde/2012102716256037_vi.shtml | Nimeke = Lasse Pöysti päätti uransa – Itku tuli | Julkaisu = Ilta­lehti | Ajankohta = 27.10.2012 | Viitattu = 28.10.2012}}</ref>
<ref name="Elonet">{{Elonet-h|115716}}. Viitattu 5.4.2019.</ref>
<ref name="RK">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ritarikunnat.fi/index.php/fi/ritarikunnat/rekisterit/173-suomen-leijonan-pro-finlandia-mitalin-saajat-1945-2015 | Nimeke = Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2016 | Ajankohta = | Julkaisija = Ritari­kunnat | Viitattu = }}</ref>
<ref name="YLEV2003">{{Verkkoviite | Tekijä = Bagh, Peter von | Osoite = https://vintti.yle.fi/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=310.htm | Nimeke = Pöysti Lasse | Julkaisu = Yle Vintti | Ajankohta = 2003 | Viitattu = 4.4.2019}}</ref>
<ref name="Vantaa">{{Verkkoviite | Osoite =<!-- http://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/talous_ja_strategia/avustukset/kulttuuriavustukset_ja_-palkinnot/vantaan_kulttuuripalkinto -->| Arkisto = https://archive.is/hXzVN | Arkistoitu = 3.7.2016 | Nimike = Vantaan kulttuuripalkinto | Julkaisija = Vantaan kaupunki | Viitattu = 2.7.2016}}</ref>
<ref name="SKR">{{Verkkoviite | Osoite = https://skr.fi/fi/kulttuuritoiminta/palkinnot-ja-mitalit/keskusrahaston-palkinnot | Nimeke = Keskus­rahaston palkinnot | Julkaisija = Suomen Kulttuuri­rahasto | Viitattu = 8.3.2017}}</ref>
<ref name="HS1994">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003378434.html | Nimeke = Lasse Pöysti sai professorin arvon | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 28.10.1994 | Viitattu = 8.3.2017}}</ref>
<ref name="SJ">{{Verkkoviite | Tekijä = Ronkanen, Pentti | Osoite = http://suomijazz.com/uutiset/2002/12/kaharalle-myos-suomi-palkinto/ | Nimeke = Kähärälle myös Suomi-palkinto | Julkaisu = Suomi Jazz | Ajankohta = 4.12.2002 | Viitattu = 5.7.2017}}</ref>
<ref name="IAS">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ida-aalberg-saatio.fi/palkitut.html | Nimeke = Palkinnon­saajat | Julkaisija = Ida Aal­berg -säätiö | Viitattu = 8.3.2017}}</ref>
}}
}}


== Kirjallisuutta ==
==Aiheesta muualla==
* {{Kansallisbiografia | id = 1130 | nimi = Pöysti, Lasse (1927–) | tekijä = Laine, Kimmo | ajankohta = 3.4.2006 | osa = 7 | sivu = 860–862 | viitattu = 5.4.2019}}
* [http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=310 Peter von Baghin artikkeli Lasse Pöystistä Yleisradion Sininen laulu -sarjassa]

* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=42&t=403 YLE Elävä arkisto: Iltasadut]
== Aiheesta muualla ==
* {{Kansallisbiografia|id = 1130|nimi = Pöysti, Lasse (1927–). |tekijä = Laine, Kimmo |ajankohta = 3.4.2006|viitattu = }}
* [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/16/lasse-poysti-kertoi-iltasadut-elaviksi Lasse Pöysti kertoi Ilta­sadut eläviksi] ''Yle Elävä arkisto''
* [https://areena.yle.fi/1-63938494 Itse asiassa kuultuna], tv-haastattelu vuodelta 2009, 64 min, Yle Areena.
* {{UVF|PoeystiLasse Pöysti, Lasse}}


{{Parhaan miespääosan Jussit}}
{{auktoriteettitunnisteet}}
{{Jussi-palkinto elämäntyöstä}}
{{Metatieto}}
{{Lasse Pöysti}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Pöysti, Lasse}}
{{AAKKOSTUS:Pöysti, Lasse}}


[[Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet]]
[[Luokka:Lasse Pöysti|*]]
[[Luokka:Suomalaiset näyttelijät]]
[[Luokka:Suomalaiset teatterinäyttelijät]]
[[Luokka:Suomalaiset lapsinäyttelijät]]
[[Luokka:Pro Finlandia -palkitut]]
[[Luokka:Jussi-palkinnon saajat]]
[[Luokka:Vuonna 1927 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1927 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 2019 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 2019 kuolleet]]
[[Luokka:Vantaan kulttuuripalkinto]]

Nykyinen versio 14. lokakuuta 2024 kello 22.53

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: 31. tammikuuta 2021: Pituuteen nähden vain 19 lähdettä on liian vähän

Lasse Pöysti
Lasse Pöysti vuonna 1966
Lasse Pöysti vuonna 1966
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1927
Sortavala
Kuollut5. huhtikuuta 2019 (92 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja
Puoliso Birgitta Ulfsson
(vih. 1952; ero 1984)
Lapset Tom Pöysti
Erik Pöysti
Sukulaiset Erik Pöysti (iso­isä)
Näyttelijä
Aktiivisena 1941–2012
Merkittävät roolit Suomisen perhe
Galileo Galilei[1]
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Lasse Erik Pöysti (24. tammikuuta 1927 Sortavala – 5. huhtikuuta 2019 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja ja käsikirjoittaja. Hän näytteli sekä suomeksi että ruotsiksi. Vuoden 2012 loka­kuussa Pöysti ilmoitti lopettavansa uransa,[3] ja hän esiintyi viimeisessä näytöksessään Helsingin Kaupunginteatterissa 27. lokakuuta 2012.[4]

Pöysti valmistui ylioppilaaksi 1945 Helsingin normaalilyseosta. Suomen kansan tietoisuuteen hän tuli Ollina Suomisen perhe -elo­kuvissa. Ensimmäinen sarjan elo­kuvista oli vuonna 1941 valmistunut Suomisen perhe. Elo­kuvassa näytellessään Pöysti oli vasta 14-vuotias ja varsin pieni­kokoinen ikäisekseen ja huomattavasti nuoremman näköinen. 1950-luvulla hän näytteli Intimiteatterissa, josta hän siirtyi Lilla Teaterniin. Vuosina 1967–1974 Pöysti oli Lilla Teaternin johtajana silloisen vaimonsa Birgitta Ulfssonin kanssa ja näytteli paljon myös ruotsiksi. Vuodesta 1974 vuoteen 1981 hän johti Tampereen Työväen Teatteria ja edelleen vuodesta 1981 vuoteen 1985 Ruotsin kansallis­teatteria Dramatenia Tukholmassa. Myöhemmin Pöysti luki puhe­rooleja useissa musiikki­teoksissa. Hän teki myös televisiossa merkittäviä rooleja, joista maineikkain on nimi­rooli näytelmässä Kustaa III. Hän luki lasten­ohjelmissa ilta­satuja. Pöysti näytteli yli 40 elo­kuvassa, minkä lisäksi hän ohjasi useita elo­kuvia.

Pöysti sai professorin arvo­nimen vuonna 1994.[5]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuret Laatokalla ja sen saarilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasse Pöystin vanhemmat olivat Eino Tauno Pöysti ja Signe Maria Köhler. Hänen isän­isänsä Erik Pöysti oli Jääsken edustaja sääty­valtio­päivillä ja yksi­kamarisessa edus­kunnassa.[6] Äidinisällä Fredrik Emil Köhlerillä oli Porissa agentuuri­liike ja Saksan konsulin asema. Pöystin perheeseen kuului Lassen lisäksi kaksi tytärtä. Lapsuutensa Lasse Pöysti vietti Laatokan Karjalan Sortavalassa, joka oli kokoonsa nähden vireä kulttuuri­kaupunki. Kesät kuluivat Haavuksen saarella Signe Pöystin varoilla hankitun kesä­asunnon maisemissa. Eino Pöysti oli kassan­hoitajana pankissa. Lisä­tuloja saadakseen hän hoiti Sortavalan verotus­lauta­kunnan puheen­johtajan tointa. Verotus­toimesta tuli erään­lainen ”Pöystien perhe­yritys”, jonka kanslia oli heidän kodissaan ja kanslistin tointa hoiti Signe Pöysti. Perheessä harrastettiin musiikkia, Pöystin isän toive oli, että Lasse Pöysti liittyisi Yli­oppilas­kunnan Laulajiin. Lasse Pöysti harrasti lapsuudessaan esiintymistä ja kirjoitti runoja. Hän kuului myös partioon Laatokan Veikkojen lippu­kuntaan. Signe Pöystin äidin­kieli oli ruotsi, ja siitä tuli myös Lasse Pöystin toinen kieli. Tuleva näyttelijä oppi hyvin saksan. lähde?

Sota-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan ajaksi Pöystin perhe jäi Sortavalaan. Harvat kaupunkiin jääneet lapset leikkivät pommi­suojan edustalla, sillä sinne oli yhtenään kiire. Helmi­kuun toisen päivän pommituksissa 1940 kolmannes Sortavalasta paloi ja yön kylmyydessä palo­kunnan letkut jäätyivät. Pöystien asuntoon Säästö­pankin taloon muutti kodittomaksi jääneitä perheitä: enimmillään heidän luonaan asui neljä­toista henkeä. Sodan päätyttyä 13. maalis­kuuta sortavalaisilla oli kolme vuorokautta aikaa poistua kaupungistaan. Pöystit matkasivat Hämeenlinnan kautta Helsinkiin. Heille järjestyi asunto Lautta­saaresta.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomisen Olli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: 23. heinäkuuta 2021.
Kuunnelmaa Suomisen perhe esitetään radiossa vuonna 1946.

Kesä­kuussa 1940 Suomen Filmiteollisuus kysyi lehti-ilmoituksessaan: "Missä ovat Suomen Shirley Temple ja Mickey Rooney?" Suomisen perheestä kertovaan elokuvaan haettiin Pipsaa ja Ollia. Lasse Pöysti lähetti valo­kuva­sarjan elo­kuva­yhtiön toimistoon. Vähään aikaan ei kuulunut mitään, jolloin hän vauhditti tapahtumia ja poikkesi henkilö­kohtaisesti esittäytymässä ja esiintymässä yhtiön johtajalle Toivo Särkälle. Vielä samana päivänä Pöysti kutsuttiin koe­kuvauksiin Haagaan ja elo­kuussa alkoivat Suomisen perheen kuvaukset. Pipsaksi valittiin Maire Suvanto. Ensi-iltansa elokuva sai maalis­kuussa 1941, jonka jälkeen Pöystistä tuli suomalaisille Olli Suominen. Lassen ja Ollin raja hämärtyi. Sota­vuosina tehtiin kaikkiaan viisi Suomisen perhe -elo­kuvaa.

Lasse Pöysti kuului radiossa Markus-sedän lasten­tuntien vakio­esiintyjiin ja teki esiintymis­matkoja ympäri Suomea Maire Suvannon ja taiteilija Jonne Kykkäsen kanssa. Matkassa oli usein myös Helsingin Tarmon tyttöjen tanssi­ryhmä. Pöystin ura ammattilais­teattereissa alkoi 1942, kun häneen otettiin yhteyttä Ruotsalaisesta teatterista. Ensi­näytelmä oli Paul Osbornen Nog lever farfar. Kuten Suomisen perhe -elo­kuvien yhteydessä, niin myös Ruotsalaisessa teatterissa Pöysti sai tuekseen vahvojen teatteria­mmattilaisten joukon. Näyttelemisen perus­asiat hänelle opetti ohjaaja Gerda Wrede. Toinen merkittävä opettaja oli Eine Laine, joka ohjasi Suomisen perheen radio­lähetykset. Useat Ruotsalaisen teatterin näyttelijät tekivät vaikutuksen nuoreen Lasse Pöystiin. Erityisesti mieleen painuivat Axel Slangus ja Erik Lindström. Näyttelijä Inga Tidbladin kuvaa hän piti kirjoitus­pöydällään. Pöystin ura teatterissa jatkui 1943 merkittävillä rooleilla näytelmissä Ensimmäinen legioona ja Venetsian kauppias.

Teatterityö vie mukanaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen talvisotaa Pöysti oli käynyt Sortavalan lyseota. Helsingissä hän halusi ehdottomasti päästä Helsingin normaalilyseoon eli Norssiin. Kouluun perustettiin teatteri­kerho, joka esiintyi myös sota­sairaaloissa. Pöysti oli mukana myös toveripiiri Osmeruksessa loka­kuusta 1943. Osmerus oli poikakerho, jonka päämäärä oli edistää esimerkiksi tieteiden ja taiteiden harrastusta. Helmi­kuusta 1944 Pöysti oli vapaa­ehtoisena mukana ilma­torjunnassa Helsingin Käpylässä Taivas­kallion patterilla, kuten monet muutkin Osmeruksen jäsenet. Saman vuoden elokuussa hänet lumosi Ansa Ikonen elo­kuvan Suomisen Olli rakastuu kuvauksissa. Pöysti kavereineen pääsi siviiliin syys­kuussa ja jatkoi koulua. Heinä­kuussa 1945 hän kirjoitti yli­oppilaaksi ja aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa seuraavana syksynä.

Pöysti kävi luennoilla sen mukaan, mitä teatterilta ehti. Hän debytoi Suomen Kansallisteatterissa 1945 Aune Peipon esikois­näytelmässä Kaikki tulee ilmi. Yli­opistossa hän tutustui Staffan Aspeliniin, joka esitteli hänet suomen­ruotsalaisille älyköille. Tuolloin Pöysti tapasi Birgitta Ulfssonin, joka siihen aikaan seurusteli Bo Carpelanin kanssa. Suomen­ruotsalaiset ihastuttivat Karjalan poikaa viehättävällä käytöksellään. Huomattava uusi tuttavuus Pöystille oli Otto Mannisen ja Anni Swanin poika Mauno Manninen. Epä­sovinnainen Manninen vaati Pöystiä pyrkimään taiteessaan keskin­kertaisuuden ylä­puolelle. Mannisen ansiosta Pöysti pääsi henkilö­kohtaisesti tapaamaan eräitä keskeisiä kulttuuri­henkilöitä, kuten Eero Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen.

Jeune, beau et doué

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1951 Jussi-voittajat. Ensimmäinen vasemmalta Lasse Pöysti.

Ranskalaisuus oli osa Pöystin elämää koulu­ajoista lähtien. Manninen luotsasi hänet Helsingin ranskan­kielisiin piireihin, joista löytyi kaksi harrastaja­näyttämöä: Compagnie d’Amateurs du Théâtre Français ja La scène Française. Pöysti oli mukana molempien toiminnassa ja oppi vähitellen ranskan. Samalla alkoi kehittyä ajatus Ranskan-matkasta; Pöysti haki stipendiä, muttei saanut heti, sillä hakemuksia oli sodan vuoksi ruuhkaksi asti. Hän jatkoi työssään Kansallis­teatterin näyttelijänä, ja näytteli muun muassa Eeva-Kaarina Volasen kanssa esimerkiksi August Strindbergin Pääsiäisessä vuonna 1947. Usein Pöystin roolit olivat pieniä. Suurina näyttämö­auktoriteetteina Pöysti piti nelikkoa Aku Korhonen, Uuno Laakso, Yrjö Tuominen ja Ruth Snellman.

Helmi­kuussa 1950 Pöysti oli vapaa vihdoin lähtemään Ranskaan. Pariisissa hän olisi aina oleva ”nuori, komea ja lahjakas (jeune, beau et doué)”. Kansallis­teatterin pääjohtajan Arvi Kivimaan suomin valtuuksin hän saattoi ostaa näytelmiä ja tehdä niistä sopimuksia. Pöysti teki itseään tykö Ranskan teatteri­maailman keskeisille henkilöille. Hänelle väläytettiin mahdollisuutta liittyä Jean-Louis Barraultin ja Madeleine Renaud’n johtamaan Marigny-teatteriin, mutta hän ei tarttunut tilaisuuteen. Pariisin-matkan aikana alkoi kypsyä ajatus erota Kansallis­teatterista ja liittyä Mauno Mannisen vasta perustamaan Intimiteatteriin. Suomen suurena vuotena 1952 Pöysti toteutti ajatuksen kahden muun Kansallis­teatterin näyttelijän kanssa. Intimi­teatterissa Pöysti näytteli muun muassa näytelmissä Porvari aatelis­miehenä ja Kuopion takana. Hän myös ohjasi näytelmiä, muun muassa suomentamansa ranskalaisen bulevardi­näytelmän Etienne.

Vivica & Lasse & Bisse

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lasse Pöysti (vas.) ja Birgitta Ulfsson itsenäi­syyspäivän vastaan­otolla 1963 kättelemässä presidentti ja rouva Kekkosta.

Pöysti erosi talous­vaikeuksissa kärsivästä Intimi­teatterista keväällä 1955. Vivica Bandler houkutteli hänet liittymään vastaostamaansa Lilla Teaterniin. Muistelmissaan Pöysti kertoo Bandlerin herättäneen hänet ”uudelleen henkiin” ja auttaneen häntä kasvattamaan "uuden itsetunnon"[7]. Myös Birgitta Ulfsson kiinnitettiin Lilla Teaterniin. Alkoi kahdeksan­toista vuotta kestänyt jakso, jolloin Pöysti vietti lähes kaiken työ- ja vapaa-aikansa yhdessä vaimonsa kanssa. Uppåt väggarna sekä muut Lilla Teaternin keväiset revyyt olivat kassa­menestyksiä ja Pöystille revyistä muodostui erityisen rakas taide­laji. Hänen maineensa koomikkona kasvoi. Kaksi kertaa hän sai katsomon viritettyä jopa niin nauru­herkkään tilaan, ettei mono­logia voinut enää jatkaa. Syksyisin Lilla Teatern näytteli haastavampia näytelmiä, yleisöä ei kosiskeltu vaan pyrittiin kohahduttamaan. Teatterin maine kiiri Skandinaviaan. Norjassa ja Ruotsissa Pöysti tuli tunnetuksi etenkin Muumi­peikkona. Parhaana teatteri­esityksenään Pöysti pitää huolellisesti hiottua muumi­näytelmän ensi-iltaa Oslon Nye Teaternissa. Vuonna 1956 Pöysti teki "15-vuotis­juhla­kiertueen" Ruotsin kuninkaan entisellä autolla kuskina näyttelijä Tommi Rinne. Vuoden 1937 Buick vei kiertuelaisia Lappeen­rannasta Kiiminkiin ja Pohjanmaalta Tampereelle. Tiet olivat kuitenkin liejuisia, auto reistaili ja yleis­lakko vaikeutti poltto­aineen saantia. Kiertue tuotti selvän taloudellisen tappion.

Keväällä 1962 Lilla Teatern muutti Kasarmi­kadulta Yrjönkadulle. Pöysti jatkoi teatterissa ja näytteli lähes aina puolisoaan vastaan. Yleensä ohjaajana toimi Bandler. Guldbröllop, näytelmä vanhasta suomen­ruotsalaisesta hää­parista menestyi niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin. Pöysti näytteli myös suomeksi, eräänä juhannus­aattona esitettiin Saaren kansanpuistossa Tammelassa Ketun­pesä. Vuonna 1967 Bandler myi Lilla Teaternin Pöystille ja Ulfssonille, joista molemmista tuli teatterin johtajia. Pöysti jatkoi myös näyttelijän­työtään edistyksellisessä ja tiedostavassa teatterissaan. Hän tunsi jonkin aikaa halua liittyä ääri­vasemmistoon[8] mutta pysytteli puolueiden ulko­puolella. Pöysti näytteli johtaja­kaudellaan muun muassa näytelmissä Viiden pennin ooppera ja Tšekko­slovakia. Vuonna 1974 Pöysti ja Ulfsson myivät Lilla Teaternin Asko Sarkolalle. Pöystin jäähyväis­näytelmä oli Claes Anderssonin Familjen, jota esitettiin 35 kertaa täysille katsomoille. Ralf Forsströmin lavastuksessa kaikki paitsi tuolit oli mustaa.

Lasse Pöystille myönnettiin ensimmäinen näyttämö­taiteen taiteilija­professuuri. Taiteen keskustoimikunta oli asettanut hänet nimitys­listan kärkeen, minkä Pöysti yllätyksekseen huomasi sanoma­lehdestä. Sittemmin Pöystin annettiin ymmärtää, että hänen tulisi luopua professuurista noin 30-vuotiaan ohjaajan Timo Bergholmin hyväksi. Pöysti arvosti Bergholmia mutta totesi omat ansionsa isommiksi kuin Bergholmin eikä antanut periksi. Professuuri kesti vuodet 1971–1974. Käytännössä se merkitsi runsaasti lisää työtä eri­laisissa komiteoissa ja johto­kunnissa. Taiteen keskus­toimi­kunnan sihteeri Risto Kivelä muisti painottaa Teatteri­komitea 72:n istunnossa Pöystille, että koko professuuri olisi nähtävä ennen kaikkea kunnian­osoituksena koko Lilla Teaternille.

Tammerkosken ääreltä Tukholmaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pöysti vuonna 1971

Lasse Pöystiin otettiin yhteyttä Tampereen Työväen Teatterista marraskuussa 1972, jolloin maisteri Unto Kanerva ehdotti hänelle teatterinjohtajan paikkaa. Tampere merkitsi Pöystille ja Ulfssonille askelta uuteen. Pariskunta kävi vaivihkaa tutustumassa tulevaan työpaikkaansa sisämaan teollisuuskaupungissa. Varsinaisesti Pöystin työ Tampereella alkoi elokuussa 1974. Hänen johtajakauttaan leimasi taistelu TTT:n uudesta teatteritalosta. Tampereen-vuosinaan Pöysti näytteli muun muassa Arnold Weskerin Hääjuhlissa ja Strindbergin Mestari Olavissa, joka oli TTT:n 75-vuotisjuhlanäytelmä vuonna 1976. Pöysti ei aktiivivuosinaan pitänyt itseään kovin hyvänä ohjaajana, mutta TTT:ssa hän otti mielellään vastuun Täällä Pohjantähden alla -näytelmän sovituksesta ja ohjauksesta. Aamulehden Olavi Veistäjä, joka oli aiemmin arvostellut Pöystiä rajustikin, ylisti Pohjantähti-tulkintaa kansainvälisen tason teokseksi. Samaan aikaan Birgitta Ulfsson palasi Lilla Teaterniin Helsinkiin, Pöysti jäi Tampereelle, ja avioliitto siirtyi uuteen vaiheeseen. Vuonna 1979 Pöysti suomensi ja ohjasi Roger Peyrefitten näytelmän Lumiprinssi Tampereen kaupungin 200-vuotisjuhlien kunniaksi.

Alkuvuonna 1981 Pöysti pakkasi tavaransa pakettiautoon ja ajoi Turkuun. Määränpäänä oli Tukholma, jossa hän oli saanut johtajan paikan Kungliga Dramatiska Teaternissa. Myös Ulfsson muutti Tukholmaan. Dramatenin vuodet olivat Pöystille ammatillisesti vaikeita – ongelmia oli niin näyttelijöiden kuin lehdistönkin kanssa. Vuonna 1985 hän palasi Suomeen.

Myöhempi ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukholman-vuosiensa jälkeen Pöysti lopetti teattereiden johtamisen ja keskittyi näyttelijän­työhön. Tammi­kuussa 1987 sai ensi-iltansa Ralf Långbackan ohjaama Galilein elämä Helsingin kaupungin­teatterissa. Ruotsalaisessa teatterissa Lasse Pöysti näytteli poikansa Miki Pöystin ohjaamassa Leipurin vaimossa. Vuonna 1991 Lasse Pöysti toteutti haaveensa ja muutti Pariisiin. Vuosina 1990–1995 julkaistiin Pöystin oma­elämäkerralliset muistelmat, jotka käsittävät neljä osaa.

Uuden vuosisadan puolella vuonna 2002 Pöysti alkoi esiintyä hyvin suositussa Kvartetissa, joka jatkui vuoteen 2011 saakka. Vuonna 2002 Pöysti valitsi Finlandia-palkinnon saajaksi Kari Hotakaisen kirjan Juoksuhaudantie.

Vuonna 2004 Helsingin kaupungin­teatterissa sai ensi-iltansa Bengt Ahlforsin ohjaama Viimeinen sikari, jossa Pöysti näytteli Lilla Teaternin -vuosiltaan tutun Tea Istan kanssa. Pöysti myös näytteli 2000-luvulla kaupungin­teatterissa Josif Stalinia näytelmässä Mestariluokka.

Lilla Teatern liittyi osaksi Helsingin kaupungin­teatteria elo­kuussa 2005. Ahlfors ohjasi Pöystiä varten tragikoomisen monologin Hissvägraren, joka sai ensi-iltansa elo­kuussa 2007.[9] Lappeen­rannassa ilmestyvä Karjala arvioi teosta 6. syys­kuuta 2007:lähde tarkemmin?

»Viimeistään loppu­aplodien myötä yleisö suli lopullisesti faktan ja fiktion paikoin ilmeisen harkitullekin sekoittumiselle, kun Pöysti köpötteli hyvin varovasti ottamaan ensimmäiset suosion­osoitukset sylissään kerrassaan suloinen mäyrä­koiran pentu! On näyttelijöitä, jotka saavat lämpimän olon huoneeseen. Tämän lajin aatelia on Lasse Pöysti.»

Loka­kuussa 2012 Lasse Pöysti näytteli viimeisen kerran. Hänen viimeinen rooli­työnsä oli Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä Metsä.[10]

Elokuvaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Suomisen Ollin jälkeiset elo­kuva­työnsä Pöysti teki 1948. Myös avio­liiton ja perhe-elämän rahoittaminen edellytti elo­kuvien parissa jatkamista. Sekä Intimi­teatterin että Lilla Teaternin talous ja sitä myöten palkan­maksu­varmuus horjuivat. Pöysti ei kuitenkaan juuri arvostanut elo­kuviaan, vaan koki niiden suhteen taiteellista turhautumista. Vuonna 1949 hän teki sivu­osan yli­oppilas Arvid Molanderina epookki­komediassa Katu­peilin takana ja Usko Aamusena komediassa Ruma Elsa. Molemmissa pääosa oli Eeva-Kaarina Volasella. 1950-luvulla Pöysti kunnostautui erityisesti sotilas­farsseissa kuten Kaikkien naisten monni (1952) sekä Miljonäärimonni (1953). Hän ohjasi ja näytteli myös kartano­romanttisissa Helena-elo­kuvissa ...ja Helena soittaa (1951) sekä Näkemiin Helena (1955). Roland af Hällströmin köyhälistö­kuvauksessa Putki­notko (1954) Pöystillä oli Malakiaksen osa. Vuonna 1957 hänellä oli pääosa Koikkalaisena komedia­elo­kuvassa Synti­pukki. Vuonna 1958 Pöysti tarttui Asessorin nais­huoliin ohjaajana ja käsi­kirjoittajana. Suomisen Olliksi hän palasi vielä 1959 elokuvassa Taas tapaamme Suomisen perheen. Hänen vasta­näyttelijänsä oli Elina Salo, jonka kanssa hän myöhemmin teki vuosien ajan yhteis­työtä Lilla Teaternin näyttämöllä. Vuonna 1979 Pöystillä oli Puntilan osa Ralf Lång­backan ohjaamassa elo­kuvassa Herr Puntila och hans dräng Matti (Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti). Vuonna 1988 Matti Kassila ohjasi taiteilija­elo­kuvan Ihmiselon ihanuus ja kurjuus, jossa Pöysti tulkitsi pää­osan kirjailija Martti Hongistona. Åke Lindmanin kullan­kaivaja­kuvauksessa Lapin kullan kimallus (1999) Pöystillä oli rooli Kittilän kruununvoutina. Hänen viimeinen pää­osa­työnsä oli Miika Soinin ohjaamassa elo­kuvassa Thomas (2008).

Televisioura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasse Pöysti ohjasi ja juonsi 24. touko­kuuta 1955 Suomen ensimmäisen televisio­lähetyksen. Myös Birgitta Ulfsson esiintyi lähetyksessä. Kameroita oli yksi ja vastaan­ottimia viisi­toista eri puolilla Helsinkiä. Televisio­toiminnan kehityttyä Pöysti näytteli useissa televisio­teatterin tuotannoissa, kuten Aura ja tähdet ja Erik XIV. Merkittävä televisio­työ oli nimiosa Mirjam Himbergin ohjaamassa näytelmässä Kustaa III, joka on säilynyt myös jälki­polville. Kesällä 1976 kuvattiin Claes Anderssonin Familjenin pohjalta elo­kuva Pyhä perhe, jossa Pöysti oli samassa isän roolissa kuin Lilla Teaternissakin. Juoksijalegenda Paavo Nurmesta tehtiin televisioelokuva Maailman paras vuonna 1986 ja Pöysti tulkitsi nimiosan. Vuonna 1998 hän näytteli Matti Ijäksen draama­komediassa Pala valkoista marmoria pää­osan Ossina, joka matkustaa vaimonsa Nellyn (Eeva-Kaarina Volanen) kanssa juhlimaan 75-vuotis­päiväänsä vanhain­kotiin. Yle TV2:n mini­sarjassa Maan mitta syys­kaudella 2007 Pöysti näytteli sivu­osan eläkkeellä olevana geo­logian professorina.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1952 Pöysti nai Birgitta Ulfssonin. Nuori­pari muutti Helsingin maalais­kuntaan Friherssin kylään ”pipar­kakku­taloon” kunnallis­tekniikan ulottumattomiin. Esikoinen Tom Pöysti syntyi keväällä 1954 ja kuopus Erik Mikael Pöysti kesällä 1955.

Purjehdus oli lähellä Pöystin sydäntä. Pöystin perheellä oli tapana viettää kesiä eräällä Suomen­lahden saarella, josta tehtiin purjehdus­retkiä vuosien myötä yhä isommilla purje­veneillä. Avio­liittonsa myöhempinä vuosina Pöysti oli kesäisin vesillä ja Ulfsson asui saaressa. Keväät ja syksyt Pöysti vuorostaan vietti saaressa. Paris­kunnan 30-vuotinen avio­liitto päättyi eroon vuonna 1984.[11]

Pöysti asui viimeiset vuotensa Helsingin Lauttasaaressa, aiemmin hän oli asunut Pariisissa. Pöystin vanhempi poika Tom Pöysti on näyttelijä ja nuorempi Erik ”Miki” Pöysti ohjaaja.[12]

Pöysti on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin.[13]

Bibliografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasse Pöysti on kirjoittanut seuraavat oma­elämä­kerralliset kirjat:

Muita Pöystin kirjoittamia kirjoja:

  • Iltasatuja. Otava 1997. ISBN 951-1-14468-5
  • Fermaatissa tavataan: Puheen­vuoroja musiikista. Otava 2003. (Tekstit kirjoitettu Sinfonia Lahden vieras­tunti -ohjelmaan Classic FM -kanavalle.) ISBN 951-1-17997-7

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lasse Pöystin filmografia

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ahlfors, Bengt: ”Lasse Pöysti var totalt närvarande på scenen.” Hufvudstadsbladet, 7.4.2019, s. 32. Helsinki: Hufvudstadsbladet Ab. Muisto­kirjoituksen maksullinen verkko­versio. Viitattu 7.4.2019. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Moring, Kirsikka: Lasse Pöysti eteni tv:n tähti­näyttelijästä teatteri­kentän uudistajaksi (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 6.4.2019. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 6.4.2019.
  3. ↑ Latva-Kurikka, Marika: Näyttelijälegenda lopettaa Ilta­lehti. 24.10.2012. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 24.10.2012.
  4. ↑ Gertsch, Mia: Legendaarinen Lasse Pöysti kukitettiin eläkkeelle Yle Uutiset. 27.10.2012. Yleis­radio Oy. Viitattu 28.10.2012.
  5. ↑ a b Lasse Pöysti sai professorin arvon Helsingin Sanomat. 28.10.1994. Viitattu 8.3.2017.
  6. ↑ Erik Pöysti Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  7. ↑ Pöysti: Lainatakki, s. 233.
  8. ↑ Pöysti: Lainatakki, s. 40.
  9. ↑ Kalaja, Terttu-Elina: Hissvägraren. Helsingin Kaupunginteatteri. Arkistoitu 26.5.2012.
  10. ↑ Hovi, Sanna: Tähän päättyi Lasse Pöystin 72-vuotinen ura Ilta-Sanomat. 27.10.2012. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 5.7.2017.
  11. ↑ Nieminen, Arja: Rakkautta kypsässä iässä Ilta­lehti. 12.6.2010. Viitattu 28.10.2012.
  12. ↑ Malmi, Mia: Lasse Pöysti päätti uransa – Itku tuli Ilta­lehti. 27.10.2012. Viitattu 28.10.2012.
  13. ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 7.12.2023.
  14. ↑ Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 333. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  15. ↑ a b Lasse Pöysti Elonetissä.. Viitattu 5.4.2019.
  16. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2016 Ritari­kunnat.
  17. ↑ Bagh, Peter von: Pöysti Lasse Yle Vintti. 2003. Viitattu 4.4.2019.
  18. ↑ Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki. Arkistoitu 3.7.2016. Viitattu 2.7.2016.
  19. ↑ Keskus­rahaston palkinnot Suomen Kulttuuri­rahasto. Viitattu 8.3.2017.
  20. ↑ Ronkanen, Pentti: Kähärälle myös Suomi-palkinto Suomi Jazz. 4.12.2002. Viitattu 5.7.2017.
  21. ↑ Palkinnon­saajat Ida Aal­berg -säätiö. Viitattu 8.3.2017.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Laine, Kimmo: ”Pöysti, Lasse (1927–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 860–862. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.4.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lasse_Pöysti&oldid=22709918”