Wikipedia

Veganismi

filosofia, joka torjuu eläinten käytön

Veganismi on elämäntapa, jossa pyritään välttämään eläinperäisiä ainesosia sisältäviä tuotteita, kuten liha- ja maitotuotteita sekä nahkaa, villaa ja turkiksia[1][2] sekä eläimillä testattuja tuotteita, kuten kodin puhdistusaineita ja kosmetiikkaa.[3] Vegaaniuteen voi kuulua myös eläinten oikeuksien tärkeänä pitäminen ja eläinten viihdekäytön (kuten norsuratsastuksen, eläintarhojen, sirkusten, joskus myös lemmikkieläinten pitämisen) boikotointi ja vastustaminen. Vegaanista elämäntapaa noudattavaa henkilöä kutsutaan vegaaniksi.[4]

Soijarouhe on vegaaninen proteiininlähde.
Soijapapuja ja -juomaa.
Tofu eli soijajuusto.

Vegaaninen ruokavalio on suhteellisen uusi asia, koska sen pitkäaikainen noudattaminen tuli mahdolliseksi vasta elimistössä metyylikobalamiiniksi muuntuvan syanokobalamiinin (B12-vitamiini) valmistuksen keksimisen myötä. Pitkäaikainen vegaaniruokavalio saattaa johtaa jopa kuolemaan ilman kyseisen ravintolisän nauttimista.[5] Vegaaniruokavaliota saatetaan joutua täydentämään myös muilla lisäravinteilla, kuten esimerkiksi seleenillä ja D-vitamiinilla[5][6][7].

Yleisyys

muokkaa

Yhdysvaltain väestöstä oli vuonna 2018 vegaaneja kolme prosenttia[8]. Ison-Britannian väestössä oli saman verran vegaaneja vuonna 2022[9].

Noin prosentti vuonna 2016 tehdyn Mitä Suomi syö -kyselyn vastaajista noudatti vegaanista ruokavaliota[10]. Sitran toteuttamassa Resurssiviisas kansalainen -kyselystä saatiin sama tulos vuonna 2017[11]. Vegaanisen ruokavalion noudattaminen näyttäisi olevan yleisintä Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa[6].

Valtakunnalliseen Nuorten terveystapatutkimukseen vuonna 2001 osallistuneista 12–18-vuotiaista suomalaisista lapsista ja nuorista viisi prosenttia oli vegaaneja[6]. Kuitenkin vain noin 0,3 prosenttia perusopetuksessa olevista ja 0,8 prosenttia toisen asteen koulutuksessa opiskelevista tamperelaisista valitsi itselleen vegaanisen kouluruoan vuonna 2018[6].

Yleisimmät vegaaniuden syyt

muokkaa

Eettiset syyt

muokkaa

Vegaaniuden syyt ovat useimmiten eettisiä, jolloin lähtökohtana on pyrkimys kunnioittaa kaikkien eläinten oikeutta elää.

Toiset ovat vegaaneja myös ekologisista, terveydellisistä tai uskonnollisista syistä. Viime vuosikymmeninä veganismia on puolusteltu länsimaisen moraalifilosofian keinoin, esimerkiksi oikeusajattelun näkökulmasta, jota on tuonut esille esimerkiksi Tom Regan. Toisaalta veganismin voidaan nähdä pohjautuvan utilitarismiin, kuten esimerkiksi Peter Singer näkee. Veganismilla itsellään on vasta muutamien vuosikymmenien pituinen historia, mutta se kytkeytyy läheisesti sitä vanhempaan elämäntapaan eli kasvissyöntiin.

Uskonnolliset syyt

muokkaa

Seitsemännen päivän adventistit ovat sitä mieltä, että lihaton ruokavalio edistää terveyttä[12]. Yli puolet liikkeen jäsenistä ei syö lihaa ja 8 prosenttia ei syö mitään eläinperäistä. Hedelmät, viljat ja siemenet ovat keskeisessä osassa heidän ruokavaliossaan, koska ne ovat Raamatun mukaan ihmisen alkuperäistä ravintoa.[13]

Veganismille läheisiä ajatuksia eläinten kunnioittamisesta esiintyy esimerkiksi jainalaisuuden, buddhalaisuuden sekä hindulaisuuden vaishnava-koulukunnasta polveutuvan Krishna-liikkeen opeissa.lähde?

Tuotantoeläinten kohtelu

muokkaa

Eettinen veganismi perustuu spesisismin vastustamiseen ja ajatukseen eläinten oikeuksista. Vegaanien mielestä eläinten kyky tuntea kärsimystä ja mielihyvää velvoittaa kunnioittamaan niiden elämää siinä missä ihmistenkin. Vegaanit pitävät lihan vaihtamista kananmuniin ja maitoon riittämättömänä, koska maito- ja muna-ala kohtelee eläimiä yhtä huonosti kuin liha-ala. Lehmät ja kanat elävät huonoissa olosuhteissa ja joutuvat teuraaksi luonnottoman nuorina. Esimerkiksi lehmät teurastetaan jo viiden vuoden iässä, vaikka niiden luonnollinen elinikä olisi noin 20 vuotta. Naudanlihan tuotantoa ei voida erottaa maidontuotannosta, koska suomalainen naudanliha saadaan pääasiassa muutaman vuoden ikäisenä teurastetusta maitokarjasta. Karjan ruokkimiseksi joudutaan tuottamaan myös paljon tehotuotettua rehua.

Ympäristösyyt

muokkaa

Länsimaissa

muokkaa

Vuonna 2005 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan Yhdysvaltojen väestön siirtyminen vegaaniruokavalioon tuottaisi vuosittain henkeä kohti noin 1 500 kiloa vähemmän ilmastoa lämmittäviä päästöjä, jolloin Yhdysvaltojen kokonaispäästöt vähenisivät kuusi prosenttia[14].  

Ruokakulttuuria nykyistä kasvispainotteisemmaksi muuttamalla Suomessa voitaisiin pienentää ilmastopäästöjä jopa 20–40 prosenttia, koska peltoja tarvittaisiin vähemmän. Tuolloin eläinrehua ei tarvitsisi tuottaa nykyisiä määriä. Erityisen tehokasta olisi poistaa rehunviljelystä turvepeltoja, sillä vaikka niiden osuus on Suomen peltoalasta vain 11 prosenttia, ne aiheuttavat yli puolet Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Kun turve hajoaa pelloilla, siitä vapautuu ilmastopäästöjä. THL:n tutkimuspäällikkö Liisa Valstan mukaan Suomessa syödään ylipäätään keskimäärin liikaa ruokaa. Nykyinen ruokajärjestelmä aiheuttaa 29 prosenttia Suomessa tuotetuista kasvihuonekaasupäästöistä, ja vuonna 2022 julkaistun selonteon mukaan päästöt ovat viime vuosina kasvaneet. Maatalousalueilla luonto on yksipuolistunut. Kasvinviljelytuoton arvosta runsaat 60 prosenttia käytetään Suomessa kotieläinten rehuksi.[15]

Brittitutkija Joseph Pooren mukaan vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen on todennäköisesti paras yksittäinen tapa vähentää yksilön aiheuttamaa ympäristökuormaa, koska se vähentää kasvihuonekaasujen lisäksi myös ilmakehän happamoitumista, vesistöjen rehevöitymistä, ruoantuotantoon tarvittavaa maa-alaa ja vedentarvetta. Esimerkiksi lentoliikenteen tai autoilun vähentäminen vähentävät hänen mukaansa pelkästään kasvihuonepäästöjä.[16] Autoliikenne on toisaalta suurimpia ympäristöön päätyvän mikromuovin lähteitä[17].

Maailmanlaajuisesti

muokkaa

Vegaanisella ruoalla on usein sekaruokaa pienempi hiilijalanjälki.[18] Kasvissyönnillä on lisäksi muitakin myönteisiä ympäristövaikutuksia[6], kuten se, että kasviperäisessä tuotannossa tarvitaan vähemmän viljelyalaa. Ravinnontuotantoon tarkoitettujen kasvien proteiinista 58 prosenttia ja 40 prosenttia kaloreista syötetään tuotantoeläimillelähde?, vaikka vain 37 prosenttia ihmiskunnan kuluttamasta proteiinista ja 18 prosenttia kaloreista on peräisin kotieläintuotannosta.[19] Näiden tuotteiden valmistaminen vie kuitenkin 83 prosenttia kaikesta maanviljelyyn käytetystä pinta-alasta. Vuonna 2018 julkaistun Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan maailman viljelyspinta-alaa voitaisiin vähentää yli 75 prosenttia, jos liha- ja maitotuotteiden kuluttaminen loppuisi. Tästä huolimatta ihmisille riittäisi silti ravintoa. Tällaisella muutoksella olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia, sillä liiallinen maanviljely on yksi suurimmista uhista maailman eläinlajiston moninaisuudelle. Siirtyminen kasvisruokavalioon vähentäisi muun muassa kasvihuonekaasuja, vesistöjen rehevöitymistä ja maaperän saastumista. Lisäksi liha- ja maitotuotteiden tuotanto aiheuttaa noin 60 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Tutkimuksessa vertailtiin muun muassa herneiden ja naudanlihan ympäristövaikutuksia. Kummatkin toimivat proteiinin lähteinä, mutta naudanlihan mahdollisimman ekologinen kasvattaminen tuottaa edelleen kuusi kertaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin herneiden viljely.[19] Tuotantoeläimillä on kuitenkin ravinnontuotannon ohella tärkeä rooli eläinperäisen lannoitteen tarjoajana. Eläintuotannosta luopuminen johtaa siksi myös päästöjä aiheuttavan keinolannoitteiden tuotannon lisäämiseen.[20][21]

Vuonna 2019 julkaistun Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vegaanisen ruokavalion noudattaminen auttaisi leikkaamaan ruoantuotannosta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä 70 prosentilla. Myös vähemmällä punaisen lihan kulutuksella saataisiin myönteisiä ilmastovaikutuksia aikaan etenkin länsimaissa, Itä-Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa.[2]

Terveyssyyt

muokkaa

Jotkut noudattavat vegaaniruokavaliota, koska aikuisiällä noudatettavan vegaaniruokavalion arvioidaan vähentävän riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin sekä useisiin syöpäsairauksiin. Tutkimusnäyttö tästä on kuitenkin heikompaa kuin maitotuotteita ja kananmunia syöviä lakto-ovovegetaareja koskeva näyttö. Tuloksia sekoittaa myös se, että vegaaniruokavalion määritelmät vaihtelevat tutkimuksesta toiseen, eikä ruokavalion noudattamisen kestoa ole aina tutkimuksissa selvitetty tarkasti.[6]

Yhteiskunnalliset ja taloudelliset syyt

muokkaa

Tulevaisuutta ennustavat mallinnukset osoittavat, että kasvisruoan syömisen hyödyistä syntyisi merkittäviä taloudellisia säästöjä yhteiskunnille, mikäli maailmanlaajuisesti siirryttäisiin kasvispainotteiseen ruokaan.[6] Tutkijoiden laskelmien mukaan kasvissyönti voisi aiheuttaa jopa 1 000 miljardin Yhdysvaltain dollarin säästöt vuosittain terveydenhuollossa koko maailmassa.[2] Kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisestä aiheutuvat säästöt sen sijaan olisivat jopa 570 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[2] Suhteellisesti suurimmat taloudelliset hyödyt vegaanisella laajamittaisella ruokavalioon siirtymisellä saavutettaisiin teollisuusmaissa, joissa lihankulutus on muuta maailmaa suurempaa ja ylipaino yleisempää.[2] Kasvispainotteisille ruokavalioille on vahvoja perusteita muun muassa kestävän kehityksen näkökulmasta.[6]

Vegaani-sanan alkuperä

muokkaa
 
Gluteenista valmistettu vegaaninen seitankinkku.

Sana vegaani on peräisin englannin kielestä. Alkuperäisen sanan vegan keksivät ensimmäisen vegaaniliiton perustajat Britanniassa vuonna 1944 halutessaan erottua eläinkunnan tuotteita käyttävistä kasvissyöjistä. Sana muodostettiin yhdistämällä sanan vegetarian ('kasvissyöjä') alku ja loppu. Tällä pyrittiin ilmaisemaan, että yleinen kasvissyönti jättää muun muassa maitoteollisuutta tukiessaan eläinten arvostuksen puolitiehen ja vasta veganismi vie vegetarismin aatteen loppuun asti. Tässä määritelmässä myös muun muassa hunaja suljettiin pois vegaanisesta ruokavaliosta.[22]

Vegaaninen elämäntapa

muokkaa

Vegaaniseen elämäntapaan kuulumattomat tuotteet

muokkaa

Ruokavalio

muokkaa

Vegaani ei käytä ruokavaliossaan lainkaan lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita, näiden johdannaisia tai muita eläimistä peräisin olevia tuotteita.

Vegaanille sopimattomia eli eläinperäisiä aineita sisältäviä ruokia ovat liha- ja kalaruokien lisäksi esimerkiksi monet kaupoissa myytävät makeiset, joiden valmistamisessa on käytetty esimerkiksi liivatetta[2] tai karmiinia. Muita sopimattomia tuotteita ovat kaikki maidosta valmistetut tuotteet, kuten viilit, juustot, jogurtit, voi, jäätelö ja maitosuklaa, sekä leivonnaiset ja useimmat valmisruoat. Myös vain hieman eläinkunnan tuotteita, kuten esimerkiksi kananmunankeltuaisjauhetta tai laktoosia sisältävät tuotteet eivät kuulu vegaaniseen ruokavalioon. Sellaisia ovat muun muassa useimmat kaupoissa myytävät keksit, perunalastut, viinit ja purukumit. Vegaaniseen ruokavalioon eivät lähtökohtaisesti kuulu myöskään hyönteisperäiset aineet, kuten hunaja, mehiläisvaha tai sellakka. Toisaalta jotkin vegaanijärjestöt, kuten Vegan Action ja Vegan Outreach, jättävät kysymyksen hyönteisten ja hyönteistuotteiden syönnistä jokaisen henkilökohtaisen harkinnan varaan. Eläinperäiset tuotteet voidaan kuitenkin korvata helposti vastaavilla mutta vegaanisilla tuotteilla, joita on nykyään saatavilla kattavasti pienistäkin kaupoista.

Muut tuotteet

muokkaa

Vegaanit välttävät myös nahasta, villasta, höyhenistä, untuvasta, luista ja silkistä tehtyjen vaatteiden käyttämistä ja eläimillä testattujen tuotteiden ostamista ja käyttöä. Jotkut katsovat lähiruoan olevan ekologisempaa ja pitävät ihanteenaan lähialueveganismia eli kotimaisiin tuotteisiin perustuvaa vegaanista ruokavaliota.

Vegaanisen ruokavalion koostaminen

muokkaa

Vegaanisia valkuaisaineiden lähteitä ovat pavut, linssit, herneet, pähkinät ja vilja. Eräät lihankorvikkeet, kuten soijarouhe, sisältävät jopa enemmän proteiinia kuin liha[18][23]. Vegaanin lautasmallissa kolmannes koostuu proteiininlähteestä, kolmannes hiilihydraattipitoisesta lisukkeesta ja kolmannes kasviksista.[6]

B12-vitamiini

muokkaa

Vuonna 2013 julkaistussa ravitsemustieteen pro gradu opinnäytetyössä havaittiin, että suomalaiset vegaaninaiset saavat suositusta vähemmän B12-vitamiinia, vaikka he täydensivät ruokavaliotaan yleisesti B12-vitamiinivalmisteella[24].

Elintärkeiden B12-vitamiinien puute muodostaa vegaanisen ruokavalion suurimman riskitekijän, sillä niitä ei ole kasviperäisissä ruuissa. Elimistön B12-vitamiinien varastot kestävät noin 3–5 vuotta eläinkunnan tuotteista luopumisen jälkeen[25]. Tämän jälkeen alkaa syntyä myeliinituhosta johtuvia peruuttamattomia hermovaurioita, ellei elimistön varastoja ole ylläpidetty keinotekoisen syanokobalamiini-vitamiinin[26] tai vastaavan taikka näitä sisältävien elintarvikkeiden avulla. Hoitamaton B12-vitamiinin puute johtaa lopulta kuolemaan.[27] Myös rintaruokinnassa olevalla vauvalla saattaa ilmetä B12-vitamiinin puutosta, jos äitikin kärsii siitä.[28] Sikiöt ja imeväisikäiset ovat herkimpiä saamaan B12-vitamiinin puutteesta aineutuvia pysyviä vaurioitai[29].

B12-vitamiinia lisätään useimpiin kasvimaitoihin ja kasvipohjaisiin jogurtteihin[30][31][32].

Kalsium

muokkaa

Kalsiumia saa monien kasvikunnan tuotteiden (soijatuotteet, palkokasvit, vihreät lehtivihannekset, siemenet, pähkinät, kaalit, kuivatut hedelmät) lisäksi kalsiumrikastetuista kasvimaidoista ja mehuista. Näissä juomissa on yleensä yhtä paljon kalsiumia kuin lehmänmaidossa (120 mg / 100 ml) eli noin kolme lasillista vastaa päivittäistä tarvetta.

Proteiinit

muokkaa

Kasviproteiinin tarve on jopa puolta suurempi elänproteiiniin verrattuna, koska monet viljat ja palkokasvit sisältävät proteiinin ja aminohappojen sulavuutta heikentäviä antiravinteita kuten trypsiini-inhibiittorit, fytaatit ja tanniinit[33]. Lisäksi kasvikunnan tuotteista vain soijapavuissa, kvinoassa, amarantissa, tattarissa ja spiruliinassa katsotaan olevan niin paljon välttämättömiä aminohappoja, että ne lasketaan kokonaisiksi proteiinin lähteiksi.[34] Myös perunan proteiini sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja, mutta sen tryptofaani-, metioniini- ja histidiinipitoisuus eivät ole kuitenkaan optimaalisia[35].

Muista kuin soijapavuista puuttuvat kokonaan aminohapot metioniini ja tryptofaani, minkä vuoksi on tärkeää syödä saman vuorokauden aikana riittävästi leipäviljaa, riisiä, maissia tai muunlaista viljaa sisältävää ruokaa[36].

Eräissä eurooppalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vegaanit saavat vain noin 10 prosenttia kokonaisenergiastaan proteiinista[37].

Rasvahapot

muokkaa

Vegaaniruoka sisältää vain marginaalisesti pitkäketjuisia omega 3 -sarjan rasvahappoja.[6] Vegaanista ruokavaliota noudattavan täytyykin huolehtia riittävästä omega-3-rasvahappojen saannista.[18] Rypsiöljy ja monet muut kasvirasvat sisältävät alfalinoleenihappoa, josta elimistö kykenee valmistamaan eikosapentaeenihappoa (EPA), joka on ihmiselle välttämätön biologisesti aktiivinen omega 3 -rasvahappo. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua se, ettei kaikkien elimistö kykenee valmistamaan alfalinoleenihaposta dokosaheksaeenihappoa (DHA).[38][39] Kasviperäisessä ruoassa ei ole myöskään klupanodonihappo DPA:ta, jolla on todettu olevan sydän- ja verisuonisairauksia estävää vaikutusta[8].

Kreatiini, karnosiini ja tauriini

muokkaa

Lihaa syömättömien urheilijoiden kreatiini- ja karnosiini- ja tauriinitasot ovat sekaruokailijoita alhaisempia, minkä vuoksi vegaaniurheilijoiden kannattaa ehkä täydentää ravintoaan kreatiini- ja beeta-alaniinilisillä.[40] Kreatiinilisän käyttö suurentaa lihasmassaa, tyypin II lihassolujen kokoa, voimaa ja lihaskestävyyttä, anaerobista tehontuottoa ja joidenkin tutkimusten perustella jopa aivotoimintaa, kuten muistia ja älykkyyttä. Kreatiinilisä vaikuttaa näin sekä kaikkiruokaisilla että vegaaniruokavaliota noudattavilla. Kreatiinin tankkaus suurentaa eniten niiden henkilöiden kreatiinivarastoja, joilla alkuperäinen kreatiinitaso on matalin.[41]

Kuitu

muokkaa

Palkokasveista saa proteiinin lisäksi myös kuituja. Kuitu on hyväksi suoliston mikrobeille, mikä vähentää kehon tulehdusriskiä.[18]

Koliini

muokkaa

Vegaanien tulee huolehtia riittävästä ihmiselle välttämättömän koliinin saannista[42][43]. Yhdysvalloissa suositellaan naisille vähintään 425 milligrammaa koliinia päivässä ja miehille 550[44]. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n asiantuntijapaneelin arvio täysi-ikäisten riittävälle päiväsaannille (AI-arvo, engl. adequate intake) on 400 milligrammaa, paitsi raskaana oleville 480 ja imettäville 520 mg.[45] Eräs ero todellisen vähimmäistarpeen keskiarvon ja AI-arvon välillä on se, että AI-arvon tulisi olla suurempi, jotta se riittäisi myös niille, joilla on keskimääräistä suurempi tarve[46]. EHSA:n asettaman AI-arvon mukaisen koliininsaannin on havaittu ennallistavan alkavasta rasvamaksasta tai lihasvauriosta kertovat biomarkkerit lähes 70 prosentissa tapauksia tilanteessa, jossa koehenkilöille oli aiheutettu jompikumpi edellä mainituista tiloista tiputtamalla koliininsaanti kymmenesosaan normaalista.[45][47]

EFSA:n mukaan kananmunattomasta ruokavaliosta on vaikea saada riittävästi koliinia[48]. B12-vitamiinin sekä koliinin aineenvaihduntatuote betaiinin puute lisäävät lisäksi koliinin tarvetta. Vegaaniliiton mukaan koliinin puutosta ei ole kuitenkaan raportoitu vegaaneilla, vegaanien folaatin saanti on yleensä runsasta ja betaiinin saanti todennäköisesti myös hyvää, koska sitä saa kasvikunnan tuotteista.[49][50]

Sinkki

muokkaa

Vegaanien ruokavaliossa on todettu olevan tavallista vähemmän sinkkiä. Lisäksi palkokasvien ja täysjyväviljan sisältämä fytiinihappo heikentää sinkin imeytymistä.[37]

Muut ravinteet

muokkaa

Vuonna 2013 julkaistussa ravitsemustieteen pro gradu opinnäytetyössä havaittiin, että kaikki tutkitut vegaaninaiset saavat suositusta vähemmän D-vitamiinia, riboflaviinia ja niasiinia, vaikka he täydensivät ruokavaliotaan yleisesti D2-vitamiinilla[24]. Vegaaniruoka ei sisällä hyvin imeytyvää hemirautaa[6]. Lisäksi runsas papujen ja siementen käyttö heikentää raudan imeytymistä[51]. Raudan imeytymisen voi kuitenkin nelinkertaistaa nauttimalla aterioilla riittävästi C-vitamiinia[8].

Eläin- ja mikrobiperäinen K2-vitamiini imeytyy jopa 8 kertaa kasviperäistä K1-vitamiinia paremmin ja viipyy elimistössä yhdeksän kertaa pidempään[52][53]. Riittävän K-vitamiinin saannin varmistamiseksi tulisi sen vuoksi ehkä nauttia K2-vitamiinia ravintolisänä ainakin jos ruokavalio ei sisällä nattoa, misoa, kimchiä tai hapankaalia[54].

Vegaaniruoka sisältää sekaruokaa vähemmän myös riboflaviinia, A-vitamiinia ja jodia.[6] Lisäksi runsas papujen ja siementen käyttö lisää kalsiumin, D-vitamiinin ja muiden tärkeiden ravinteiden tarvetta, koska se heikentää niiden imeytymistä[51].

Vegaanien tulee kiinnittää sekasyöjiä enemmän huomiota myös D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin.[30][31][32]

Lasten ja nuorten vegaaniruokavalio

muokkaa

Kansainväliset asiantuntijat eivät ole yksimielisiä vegaaniruokavalion sopivuudesta lapsille ja nuorille. Jos päädytään vegaaniseen ruokavalioon, sitä noudattava lapsi tarvitsee viidestä kuuteen täysipainoista ateriaa päivässä riittävän energian, proteiinin ja muun ravinnonsaannin turvaamiseksi. Riittävä proteiininsaanti edellyttää monipuolista kasvikunnan proteiinin lähteiden sisällyttämistä lähes jokaiselle aterialle. Hyviä proteiinin lähteitä lapsille ovat täysjyvävilja, palkokasvit eli pavut, herneet, linssit ja soija eri muodoissaan (jauho, rouhe, suikaleet, tofu ja tempe) sekä pähkinät, mantelit ja siemenet – aivan kuten aikuisillekin. Aterioiden ja välipalojen tulee olla riittävän energiapitoisia. Täysjyvävilja on vegaanisessa ruokavaliossa tärkeä energian, kivennäisaineiden, vitamiinien ja kuidun lähde, mutta kuitu lisää myös kylläisyyden tunnetta aterialla. Riittävä energiansaanti tulee varmistaa käyttämällä paljon hyvälaatuista rasvaa. Rypsi- tai rapsiöljyn ja vähintään 60 prosenttia rasvaa sisältävän rypsi- tai rapsiöljypohjaisen levitteen päivittäinen käyttö on suositeltavaa, jotta välttämättömiä linoli- ja alfalinoleenihappoja saataisiin riittävästi. Myös pähkinöistä ja siemenistä saadaan välttämättömiä rasvahappoja.[6]

Ruokajuomina ja ruoanvalmistusnesteinä suositellaan käytettävän monipuolisesti täydennettyjä ja makeuttamattomia kaura-, soija-, pähkinä-, manteli-, hirssi- ja kvinoapohjaisia kasvijuomia. Riisijuomaa ei suositella alle kuusivuotiaille yksinomaisena juomana sen muita viljoja suuremman arseenipitoisuuden vuoksi.[6]

Vegaaniset tuotteet

muokkaa

Tavallisimpia vegaanisia tuotteita

muokkaa

Vegaanisia tuotteita ovat esimerkiksi vegaaniset lihankorvikkeet, kasvimaidoiksi kutsutut kasvijuomat, soija- ja kaurajogurtti sekä -jäätelö ja kasvirasvasekoitteet eli imitaatiokermat[55]. Toisin kuin usein luullaan, kasvisproteiineissa, kuten nyhtökaurassa, voi olla jopa enemmän proteiinia kuin lihassa.[18]

Vegaanisten juustonkaltaisten valmisteiden valmistamisessa käytetään muun muassa soijaproteiineja, kasviöljyjä, ravintohiivaa, sakeuttavia agarhiutaleita, pähkinöitä sekä erilaisia aromeita.[56]

Vegaanisten tuotteiden hinta ulkomailla

muokkaa

Vegaaniset korvikkeet ovat Isossa-Britanniassa tehdyn selvityksen mukaan keskimäärin noin kaksi kertaa eläinperäistä ruokaa kalliimpia. Syyksi on esitetty monimutkaisia tuotantoprosesseja ja markkinoiden pienuutta.[57]

Soveltuvuus eri väestöryhmille

muokkaa

Oikein koostettu ja B12-vitamiinilla täydennetty vegaaninen ruokavalio on Australian kansallisen terveyden ja lääketieteen tutkimuksen neuvoston sekä Yhdysvaltain ravitsemusterapeuttien yhdistyksen mukaan terveellinen ja sopii kaikkiin elämänvaiheisiin[58][59]. Vegaaniruoka saattaa kuitenkin hidastaa 1-2-vuotiaiden lasten kehitystä[18]. Saksan ravitsemustieteen yhdistys ei suosittelekaan vegaaniruokavaliota lapsille ja nuorille, koska siihen liittyy liian suuri ravintoaineiden puutoksen riski[6]. Myös Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa, että 6-23 kuukauden ikäisille lapsille tarjottaisiin päivittäin monipuolista eläinperäistä ruokaa kuten lihaa, kalaa ja kananmunia[60].

Vegaanisen ruokavalion mahdolliset haitalliset vaikutukset koskevat myös raskaana olevia ja imettäviä naisia[6]. Ison-Britannian ja Uuden Seelannin ravitsemusterapeuttien yhdistys kehottavat siksi raskaana olevia, imettäviä sekä pienten lasten vanhempina toimivia vegaaneja kääntymään alan ammattilaisten puoleen[61] [29].

Kanadan ravitsemusterapeuttien yhdistys toteaa, että proteiinin, raudan, sinkin, kalsiumin, B12 ja D-vitamiinin riittävä saanti vegaaniruokavaliosta tai lisäravinteista saattaa edellyttää "erityistä suunnittelua"[62]. Uuden Seelannin ravitsemusterapeuttien yhdistys kehottaa vegaaneja tarkistuttamaan säännöllisesti B12-vitamiinin tasonsa sekä käyttämään tarvittaessa muitakin lisäravinteita[29].

Terveysvaikutukset

muokkaa

Soijan ja monen muun palkokasvin ja pähkinän sekä kauramaidon runsaasti sisältämä nikkeli saattaa aiheuttaa munuais- ja maksavaurioita sekä immuunijärjestelmän toimintahäiriöitä[63][64]. Nikkelin liikasaanti lisää esimerkiksi keskenmenon riskiä ja saattaa häiritä syntyvän lapsen kehitystä[64].

Vegaaniruokaa syövät aikuiset ovat ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin mukaan keskimääräistä terveempiä, koska he pyrkivät syömään muuta väestöä terveellisemmin. Vegaanisen ruokavalion suurin etu on Fogelholmin mukaan se, ettei se sisällä tyydyttynyttä eläinrasvaa.[18] Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävää kookosöljyä käytetään kuitenkin usein vegaanisissa resepteissä korvaamaan voita[65].

Jos vegaaniruoka sisältää paljon tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja, siitä saa runsaasti C-vitamiinia, kaliumia, karotenoideja ja fytokemikaaleja[18].

Tutkimuksia terveysvaikutuksista

muokkaa

Vegaanisen ruokavalion määritelmät vaihtelevat erilaisten tutkimusten kesken eikä aina ole selvää, kuinka pitkään tutkimuksiin osallistuneet ovat noudattaneet vegaanista ruokavaliota.[6] Erilaisia tutkimuksia tarkastellessa on lisäksi syytä ottaa huomioon, että vegaanisten elintarkkeiden valikoima on viime vuosina laajentunut ja muuttunut vanhimpien tutkimusten ajoista.[6]

Kuolleisuus

muokkaa

Vuonna 2019 julkaistun Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vuosittain vältyttäisiin 8,1 miljoonalta kuolemalta, jos ihmiskunta siirtyisi noudattamaan vegaanista ruokavaliota. Vähemmällä punaisen lihan kulutuksella saataisiin aikaan myös myönteisiä terveysvaikutuksia aikaan etenkin Itä-Aasiassa, länsimaissa ja latinalaisessa Amerikassa.[66]

Antioksidantit

muokkaa

Vuonna 2019 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että seitsemännen päivän adventisteihin kuuluvien vegaanien elimistössä esiintyi 60 prosenttia sekasyöjiä enemmän karotenoideja[67].

Isoflavonoidit ja enterolaktoni

muokkaa

Seitsemännen päivän adventitsteihin kuuluvien vegaanien kehossa on havaittu muodostuvan tavallista enemmän isoflavoneja ja enterolaktonia, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että he syövät tavallista enemmän vihanneksia, hedelmiä, soijaa ja siemeniä[68][69][70][71].

Ravintoaineiden riittävä saanti

muokkaa

Sikiökauden ja varhaislapsuuden B12-vitamiinin puutoksesta voi pahimmillaan olla seurauksena elinikäinen hermoston kehityshäiriö.[6] Vegaaniäitien imeväisillä on useissa tapausselostuksissa havaittu vakavia kliinisiä B12-vitamiinin puutosoireita.[6] Puutos voi kehittyä mitä tahansa kasvisruokavalion muotoa noudattaville, mutta puutos on yleisintä vegaaneilla.[6] Vegaanilasten B12-vitamiinin saannista ja statuksesta on vain hyvin vähän tutkimustietoa.[6] Ruotsalaistutkimuksessa 16–20-vuotiaiden vegaaninuorten B12-vitamiinin saanti ruoasta oli käytännössä olematonta ja seerumin B12-vitamiinipitoisuus sekasyöjiä pienempi.[6]

Suomalaisen Duodecim-lehden artikkelissa siteerattiin vuonna 2018 ruotsalaistutkimusta, jossa havaittiin, että vegaaninuoret saivat merkitsevästi vähemmän riboflaviinia ja niasiinia.[6] Itä-Suomen yliopiston vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaisilla vegaaneilla on sekaruokaa syöviä merkitsevästi huonompi B12-vitamiini-, D-vitamiini- ja seleenitasapaino.[7]

Myös koliinin riittämätön saanti voi aiheuttaa jälkeläiselle kognitiivisia ongelmia ja pahimmillaan pysyviä neurologisia kehityshäiriöitä.[72][73]

Diabetes

muokkaa

Vegaaniruokavalio ehkäisee verensokerin äkillistä kohoamista, mikäli se ei sisällä runsaasti rasvaa ja sokeria. Vegaaninen ruokavalio saattaa lisäksi pienentää riskiä sairastua diabetekseen, jos se sisältää tavallista enemmän hedelmiä ja vihanneksia.[8]

Vegaanisen ruokavalion ja vähärasvaisen ruokavalion yhdistelmä alentaa kakkostyypin diabetespotilaiden verensokeritasoja perinteistä diabetesruokavaliota paremmin.[74]

Elintarviketieteiden professori Mikael Fogelholmin mukaan runsas lihansyönti on liitetty diabetekseen.[18]

Sydän- ja verisuonitaudit

muokkaa

Vegaanisen ruokavalion ja sydän- ja verisuonitautien välisestä yhteydestä laadituilla tutkimuksilla ei ole ollut vahvaa todistusarvoa, ja niistä saadut tulokset ovat olleet keskenään hyvin ristiriitaisia[75]. Vuonna 2024 julkaistussa singaporelaisessa interventiotutkimuksessa havaittiin, ettei vegaaniruokavaliolla ollut edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautiriskiin, mutta että se johtaa helposti huonompaan verensokeritasapainoon[76].

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen johtaa todennäköisesti kokonaiskolesterolin vähenemiseen, mutta keskimääräinen vähenemä on vain 0,24 millimoolia litrassa. LDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee keskimäärin 0,22 millimoolia. Haittapuolena on kuitenkin, että HDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee 0,08 mmol/l ja triglyseridien määrä kasvaa 0,11 millimoolia.[77]

Perunassa, monissa pavuissa ja ruisleivässä on runsaasti kaliumia[78], joka saattaa alentaa verenpainetta[18].

Punainen liha on liitetty ravitsemusterapeutti Jan Verhon mukaan useissa tutkimuksissa sydän- ja verisuonitauteihin.[18]

Suolistosyöpä

muokkaa

Elintarviketieteiden professori Mikael Fogelholmin mukaan runsas lihansyönti on liitetty suolistosyöpiin. Lihansyöjillä esiintyy Isossa-Britanniassa vuonna 2009 julkaistun väestötutkimuksen mukaan kuitenkin lähes 30 prosenttia vähemmän paksusuolen syöpää kuin kasvissyöjillä[79].

Vuonna 2015 julkaistiin yhdysvaltalainen tutkimus, joka oli tehty Seitsemännen päivän adventistikirkon jäsenien keskuudessa, joiden uskonfilosofiaan kuuluu lihansyönnin välttely. Tuloksena oli, että vegaaneilla ilmeni 9 prosenttia vähemmän paksusuolen syöpää kuin niillä, jotka söivät lihaa ja kalaa korkeintaan kerran viikossa ja 16 prosenttia vähemmän verrattuna niihin, jotka söivät lihaa ja kalaa enemmän kuin kerran viikossa. Osanottajien määrä oli yli 77 000 henkeä.[80]

Luunmurtumat ja leikkaushaavat

muokkaa

Vegaaneilla esiintyy vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan 43 prosenttia enemmän luunmurtumia kuin lihansyöjillä[81]. Tämä johtuu luultavasti siitä että tutkimukseen osallistujista noin 80 % oli naisia, ja sekasyöjistä 75 %:lla oli lapsia, kun taas vegaaneista vain 34 %:lla oli lapsia, ja kuten on todettu, imettäminen johtaa naisilla 50 % alhaisempaan lonkkamurtuma riskiin,[82] täten suurempi murtumariski naisvegaaneilla johtuu luultavasti imetyksestä, koska tutkimuksen vegaanimiehillä ei huomattu suurempaa riskiä luunmurtumiin.[83] Tämä voi myös osittain johtua siitä, että he saavat vähemmän kalsiumia tai siitä, että kasviperäinen kalsium imeytyy huonommin kuin eläinperäinen.lähde? Vegaanien pitää nauttia tämän vuoksi noin 500 milligrammaa kalsiumia päivässä, jotta heillä ei olisi eläinkunnan tuotteita nauttivia suurempaa riskiä saada luunmurtumia.[84] Vegaaninen ruokavalio voi toisaalta ehkäistä luiden mineraalitiheyden pienentymistä.[8] Syyksi on esitetty hedelmien ja vihannesten vähäistä happopitoisuutta, joka vähentää luiden resorptiota eli niiden hajoamista ja mineraalien vapautumista luista vereen.[8]

Vegaaneilla on havaittu esiintyvän tavallista enemmän ongelmia leikkaushaavojen paranemisen kanssa[85].

Mielenterveys

muokkaa

Nutritional Neuroscience -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa 620 ihmistä vastasi kysymyksiin ruokavaliostaan, mielenterveydestään ja elämäntavoistaan. Tutkijat jakoivat osallistujat ruokavalion perusteella vegaaneihin, kasvissyöjiin ja kaikkiruokaisiin ja totesivat, että vegaaneilla oli vähemmän ahdistusta ja stressiä kuin kaikkiruokaisilla.[8]

Allergiat

muokkaa

Vegaanista ruokavaliota noudattavilla kestävyysurheilijoilla on todettu vähemmän allergioita kuin lihaa syövillä kestävyysurheilijoilla.[41]

Suolisto

muokkaa

Nature-lehdessä vuonna 2014 julkaistussa pienimuotoisessa tutkimuksessa verrattiin kasvipohjaisia ja eläinkunnan tuotteisiin pohjautuvia ruokavalioita. Tutkijat havaitsivat eläinkunnan tuotteita syöneiden ihmisten suolistossa Bilophila wadsworthia -bakteeria, joka on yhdistetty tulehdukselliseen suolistosairauteen eli IBD:hen. Lihansyöjillä oli suolistossaan myös enemmän ulosteeseen sekoittunutta sappihappoa, joka voi aiheuttaa tulehduksia mahalaukussa ja ohutsuolessa.[8]

Kasvissyöjillä esiintyy Isossa-Britanniassa vuonna 2009 julkaistun väestötutkimuksen mukaan kuitenkin noin 40 prosenttia enemmän paksusuolen syöpää ja lihansyöjillä lähes 30 prosenttia kasvissyöjiä vähemmän paksusuolen syöpää[79].

Ylipaino

muokkaa

Vegaanisen ruokavalion ja vähärasvaisen ruokavalion yhdistelmä soveltuu paremmin laihduttamiseen kuin vähärasvainen sekaruokavalio[74] .

Antioksidantit ja omega 3 -rasvahapot

muokkaa

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että vegaanien kehossa muodostui lihansyöjiin verrattuna enemmän enterolaktonia, joka saattaa hillitä tulehdusta. Heidän verestään löytyi myös enemmän karoteinoideja ja isoflavonoideja. Kaikki edellä mainitut yhdisteet ovat antioksidantteja, joiden terveysvaikutuksista kiistellään. Tulos johtui tutkijoiden mukaan todennäköisesti siitä, että vegaanit syövät tavallista enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Soijakin sisältää isoflavonoideja[70]. Monet siemenet ja viljat sisältävät puolestaan paljon enterolaktonin esiasteita[71]. Vegaanien verestä löytyi myös muita tutkittavia enemmän alfalinoleenihappoa, josta saattaa muodostua elimistössä jonkin verran fysiologisesti vaikuttavia omega-3-rasvahappoja DHA:ta ja EPA:a[68][69][86][87]. Vegaanien veren EPA- ja DHA-pitoisuuksien on kuitenkin havaittu olevan hyvin pieniä[88].

Suorituskyky

muokkaa

Erään lähteen mukaan tutkimukset osoittavat, ettei vegaanien ja lihansyöjien fyysisessä suorituskyvyssä ole eroja[8], mutta toisessa lähteessä todetaan, että tutkimusten mukaan vaikuttaisi siltä, että monipuolisesti koostettu ja puutteet huomioiva vegaaninen ruokavalio saattaisi tarjota urheilijoille mahdollisesti joitakin etuja suorituskyvyssä varsinkin kestävyysurheilussa.[41]

Vegaanisen ruokavalion ja huippu-urheilun yhdistäminen on mahdollista, mutta energiansaanti voi jäädä erään lähteen mukaan vegaaniurheilijalla liian vähäiseksi, minkä tiedetään vaikuttavan epäedullisesti urheilijan suorituskykyyn ja terveyteen.[89][90][91] Toisessa lähteessä todetaan, että kaiken tasoiset ja ikäiset urheilijat ja kuntoilijat voivat saada riittävästi energiaa ja ravintoaineita hyvin koostetusta vegaanisesta ruokavaliosta jopa äärimmäistä kestävyyttä ja suorituskykyä vaativissa lajeissa.[41]

Hapenottokyky
muokkaa

Vegaanista ruokavaliota noudattavat urheilijat ovat keskimäärin kevyempiä verrattuna kaikkiruokaisiin. Heidän pienempi painonsa parantaa hapenottokykyä suhteessa kehon painoon (VO2max ml/kg), mikä puolestaan parantaa aerobista kapasiteettia. Kasvisruokavalioiden on osoitettu vähentävän myös rasvakudoksen määrää ja parantavan kehon koostumusta varsinkin yleisessä väestössä. Tämä johtuu muun muassa kasvisruokavalioiden korkean kuitupitoisuuden, niiden aikaan saaman voimakkaammasta kylläisyydentunteesta ja niiden matalasta energiatiheydestä. Lisäksi kasvisruokavalio voi suurentaa aterianjälkeistä energiankulutusta, mikä johtuu luultavasti mitokondrioiden entsyymiaktiivisuuden lisääntymisestä.[41]

Sydämen toiminta
muokkaa

Vegaaniurheilijoilla on todettu olevan kaikkiruokaisiin verrattuna erilainen sydämen rakenne ja parempi sydämen systolinen ja diastolinen toiminta. Lisäksi kasvisruokavalion noudattaminen alentaa veren viskositeettia eli tekee verestä juoksevampaa. Samalla verisuonten seinämistä tulee joustavampia, mikä mahdollisesti osaltaan tehostaa työskentelevien lihasten hapensaantia). Teoriassa nämä vaikutukset voisivat edistää suorituskykyä veren ja hapen kulkeutuessa työskenteleviin lihaksiin tavallista tehokkaammin.[41]

Glykogeenivarastojen täyttyminen
muokkaa

Kasvisruokavaliot, kuten vegaaninen ruokavalio, sisältävät yleensä runsaasti hiilihydraatteja, mikä edistää glykogeenivarastojen täyttymistä, parantaa edellytyksiä kovalle harjoittelulle ja lykkää uupumusta kestävyyssuorituksissa. Riittävä hiilihydraattien saanti sekä kokonaisuutena että ennen urheilusuorituksia edistää urheilijoiden suorituskykyä erityisesti yli 90 minuuttia kestävissä kestävyyssuorituksissa ja kovatehoisissa intervallisuorituksissa. Riittävää hiilihydraattien saantia pidetään urheilijoiden ruokavalion koostamisessa tärkeimpänä asiana, mutta siitä huolimatta monet urheilijat saavat niukasti hiilihydraatteja.[41]

Palautuminen
muokkaa

Kasvisruokavaliot sisältävät elinarviketieteen maisteri Olli Ilanderin mukaan runsaasti polyfenolipitoisia ruoka-aineita, kuten hedelmiä, marjoja, sipuleita, kaakaota ja teetä, jotka vähentävät kovan harjoittelun aiheuttamaa oksidatiivista stressiä. Polyfenolipitoisen ruoan, kuten punajuuri, sipulikasvit, granaattiomena, vesimeloni, mustikka, mustaherukka ja kirsikka, riittävä päivittäinen käyttö voi vähentää rasituksen aiheuttamia lihasvaurioita ja tulehdusta sekä lihasten kipeytymistä (DOMS) ja saattaa nopeuttaa suorituskyvyn palautumista.[41]

Tunnettuja vegaanihuippu-urheilijoita
muokkaa

Tunnetut huippu-urheilijat, kuten tenniksen pelaaja Venus Williams ja Formula 1 -kuljettaja Lewis Hamilton sekä monet muut erityisesti palloilu-, kamppailu- ja kestävyyslajeissa maailman parhaimmistoon kuuluvat urheilijat, ovat julkisuudessa kertoneet noudattavansa vegaanista ruokavaliota.[41]

Lihaskasvu
muokkaa

Lihaskasvun kannalta keskeinen asia on ravinnosta saatava proteiinin määrä sekä proteiinien monipuolinen aminohappokoostumus.[92] Tutkimuksissa on osoitettu, että kasviproteiini voi kasvattaa lihaksia yhtä tehokkaasti kuin eläinproteiinikin, kunhan sitä nautitaan tarpeeksi.[92] Tällaisia tutkimustuloksia on saatu muun muassa tutkimuksessa, johon otti osaa ammattivapaaottelijoita.[92] Tarkkailujaksolla he söivät heraproteiinin sijaan verrattaen runsaasti riisiproteiinia, jossa on hyvä aminohappokoostumus.[92] Huippu-urheilun ja vegaaniruokavalion yhdistäminen on mahdollista, sillä kasviproteiinilla voi saada yhtä hyvää lihasten kasvua ja kehittymistä kuin lihaproteiinilla.[93]

Asiasta ei syksyyn 2021 mennessä ollut tarpeeksi kattavia tutkimuksia, mutta näyttää siltä, että voimaharjoittelun jälkeen vegaanien on syytä kiinnittää erityistä huomiota harjoituksen jälkeen nautittavaan ateriaan, jotta siinä olisi riittävästi leusiinia (2–3 grammaa) ja kaikkia välttämättömiä aminohappoja (noin 10 grammaa). Näin on syytä toimia, jotta lihasproteiinisynteesi olisi mahdollisimman tehokasta. Raskaan harjoituksen jälkeisellä aterialla olisi suotavaa käyttää kasviperäistä proteiinilisää, jonka aminohappopitoisuus ja hyväksikäyttö on prosessoinnin seurauksena parempi kuin tavallisessa kasvisruuassa. Vaihtoehtoisesti urheilija tai kuntoilija voi täydentää ateriaa aminohappovalmisteella. On myös mahdollista, että vegaaneilla riittävän iso proteiinin kerta-annos on tärkeää lihasmassan kasvun kannalta myös illan viimeisellä aterialla ennen nukkumaanmenoa, mutta tämän suhteen näyttö ei ole vielä kovin vahvaa.[41]

Terveysvaikutukset lapsilla ja nuorilla

muokkaa

Kansainväliset asiantuntijat eivät ole yksimielisiä vegaaniruokavalion sopivuudesta lapsille ja nuorille. Yhdysvaltojen ravitsemusasiantuntijoiden yhdistys pitää hyvin suunniteltua vegaanista ruokavaliota sopivana myös lapsille ja nuorille, mutta esimerkiksi Saksan ravitsemustieteen yhdistys ei suosittele vegaaniruokavaliota lapsille ja nuorille liian suuren ravintoaineiden puutoksen riskin vuoksi. Suomalaisissa lapsiperheiden ruokasuosituksissa todetaan, että vegaaniruokavalio sopii huolellisesti toteutettuna myös pienille lapsille, jos siinä käytetään muun muassa ravintolisiä, täydennettyjä elintarvikkeita sekä monipuolisia kasviproteiininlähteitä.[6]

Vuonna 2021 julkaistussa 40 lapsen, joista kuusi noudatti vegaanista ruokavaliota, suomalaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että kaikilla tutkimukseen osallistuneilla pienillä vegaanilapsilla oli huomattavasti muita lapsia alhaisemmat veren D-vitamiinipitoisuudet, vaikka he söivät D-vitamiinilisiä. Vaikka A-vitamiinin saanti oli ollut suositusten mukaista, kaikilla oli seerumin ja biomarkkerien perusteella A-vitamiinivaje ja heikko DHA-rasvahappojen taso, mikä herätti pelkoja näönterveydestä. Tulosten perusteella veganismia ei voi suositella lapsille ennen kuin sen turvallisuudesta laaditaan yksityiskohtaisia pitkittäis- ja poikkileikkaustutkimuksia.[94]

On myös havaittu, että kasvipohjaisia maitoja juovat kolmivuotiaat ovat selvästi muita lapsia lyhyempiä ja että jokainen päivittäin nautittu 2,5 desilitran suuruinen kasvimaitoannos, joka juotiin lehmänmaidon sijaan, korreloi puolen sentin suuruisen pituusvähenemän kanssa, mistä arviolta 0,4 senttiä johtui maitojuomavalinnoista. Pituuden vähenemisen havaittiin olevan suorassa suhteessa kasvimaidon kulutuksen kanssa siten, että 5 annosta päivässä nauttivat lapset olivat kaikkein lyhimpiä suhteutettuna vanhempien pituuteen, tulotasoon, lapsen painoindeksiin ja eräisiin muihin pituuden kanssa korreloivin seikkoihin. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että runsas lehmänmaidon juonti lisää lapsen pituutta, mutta kyseinen ilmiö selitti vain osittain sitä, että maidon korvaaminen kasvimaidolla heikensi tutkimukseen osallistuneiden lasten pituuskasvua.[95][96] Soijasta ja kaurasta valmistetuissa maidoissa on runsaasti terveydelle haitallista nikkeliä[97].

Vegaanisen ruokavalion toimivuutta lapsilla on tutkittu vasta vähän, eikä aikuisilla tehtyjen tutkimusten tuloksia voida yleistää lapsiin[98]. Vanhempia kehotetaan siksi tarkkailemaan aktiivisesti vegaanisen ruokavaliolla olevien lastensa ravintoaineiden saantia, ja keskustelemaan siitä asiantuntijoiden kanssa. Vegaaniliiton mukaan lapsi kuitenkin pärjäisi hyvin suunnitellulla ja monipuolisella vegaanisella iruokavaliolla, kunhan B12-vitamiini annetaan vitamiinipillereinä ja kalsiumin saantiin kiinnitetään huomiota.[99]

Ympäristövaikutukset

muokkaa

Vähemmällä punaisen lihan kulutuksella saataisiin myönteisiä ilmastovaikutuksia aikaan etenkin länsimaissa, Itä-Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa.[2]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Mikä on vegaani? Vegaaniliitto. http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/mika-on-vegaani
  2. ↑ a b c d e f g Tutkimus: Vegaanit saattavat elää lihansyöjiä pidempään mtvuutiset.fi. 5.4.2019. Viitattu 9.11.2021.
  3. ↑ Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 9.11.2021.
  4. ↑ Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 9.11.2021.
  5. ↑ a b Position of the American Dietetic Association: Vegetarian diets. J Am Diet Assoc, 2003, 103. vsk, nro 6, s. 748–65. PubMed:12778049 doi:10.1053/jada.2003.50142 ISSN 0002-8223 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Lapsuusiän vegaaniruokavalion pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta www.duodecimlehti.fi. Viitattu 9.11.2021.
  7. ↑ a b Kosonen, Anna-Liisa: Anna-Liisa Kosonen: Tiukka kasvisruokavalio altistaa puutostaudeille Yle - Uutiset, tiede. 19.9.2013. Viitattu 2.9.2018.
  8. ↑ a b c d e f g h i 13 asiaa, jotka vegaaninen ruokavalio saa kehossa aikaan Valitut Palat. 8.1.2020. Viitattu 9.11.2021.
  9. ↑ Georgia-Rose Johnson: How many vegetarians and vegans are in the UK? Finder UK. 8.1.2019. Viitattu 11.2.2022. (englanti)
  10. ↑ Miten Suomi söi 2008–2016? Erityisruokavaliot ja niiden taustatekijät PIIA JALLINOJA & MIKKO JAUHO & ESSI PÖYRY. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137956/YP1902_Jallinojaym.pdf?sequence=2&isAllowed=y
  11. ↑ Harvalle maistuu ilmasto­ystävällinen ruoka Sitra. Viitattu 22.6.2021.
  12. ↑ WebMD Editorial Contributors: What Is the Seventh Day Adventist Diet? WebMD. Viitattu 27.10.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Your Adventist Friend: The Seventh-day Adventist Diet: One of Our Key Longevity Secrets AskAnAdventistFriend.com. 19.8.2022. Viitattu 27.10.2022. (englanti)
  14. ↑ Eshel, Gidon & Martin, Pamela: Diet, Energy and Global Warming The University of Chicago, Dept. of the Geophysical Sciences, Earth Interactions. toukokuu 2005. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi) Web archive 2007
  15. ↑ HS Ympäristö | Tuore raportti: Suomi on maidon ja lihan maa Helsingin Sanomat. 11.10.2022. Viitattu 17.10.2022.
  16. ↑ Avoiding meat and dairy is ‘single biggest way’ to reduce your impact on Earth the Guardian. 31.5.2018. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Carina van Uffelen: Tyre wear and tear one of the most important sources of microplastics in the environment Plastic Soup Foundation. 17.6.2019. Viitattu 9.12.2022. (englanti)
  18. ↑ a b c d e f g h i j k Vegaaniruokaan siirtyminen muuttaa kehoasi www.terve.fi. 1.11.2017. Viitattu 9.11.2021.
  19. ↑ a b Suurtutkimus: Vegaaniruokavalio on tehokkain tapa pienentää ympäristöjalanjälkeä Yle Uutiset. 4.6.2018. Viitattu 10.11.2021.
  20. ↑ Reuse of Human Excreta in Developing Countries: Agricultural Fertilization Optimization. https://academiccommons.columbia.edu/doi/10.7916/d8-njr8-6g52/download
  21. ↑ Nutritional and greenhouse gas impacts of removing animals from US agriculture. Proceedings of the National Academy of Sciences, 13.11.2017, 114. vsk, nro 48. doi:10.1073/pnas.1707322114 Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ Vegetarians in Paradise: 24 Carrot Award (Interview of Donald Watson, founder of the Vegan Society and originator of the word "vegan.") vegparadise.com.
  23. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 2.9.2023.
  24. ↑ a b Hanna Kivimäki: POIKKILEIKKAUSTUTKIMUS VEGAANIEN RUOANKÄYTÖSTÄ JA RAVINTOAINEIDEN SAANNISTA. Pro Gradu -tutkielma, ravitsemustiede, lääketieteen laitos, terveystieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/11921/urn_nbn_fi_uef-20130281.pdf?sequence=-1&isAllowed=y
  25. ↑ GF Combs et al. The vitamins: fundamental aspects in nutrition and health. 2008. Elsevier Academic Press. ss. 474, 477
  26. ↑ B Caballero et al: Encyclopedia of food sciences and nutrition, s. 1419–1426. (2. painos) Academic Press, 2003. ISBN 9780122270550 Teoksen verkkoversio.
  27. ↑ C Briani et al: Cobalamin deficiency: clinical picture and radiological findings. Nutrients, 2013, 5. vsk, nro 11, s. 4521–4539. PubMed:24248213 doi:10.3390/nu5114521 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ GF Combs et al. The vitamins: fundamental aspects in nutrition and health. 2008. Elsevier Academic Press. ss. 381–397
  29. ↑ a b c Wayback Machine web.archive.org. 24.1.2019. Viitattu 5.1.2021.
  30. ↑ a b D-vitamiini vegaaniruokavaliossa Vegaaniliitto. Viitattu 14.12.2015.
  31. ↑ a b Vegaaninen ruokavalio Ruokavirasto. Viitattu 1.8.2021.
  32. ↑ a b D-vitamiini Ruokavirasto. Viitattu 1.8.2021.
  33. ↑ Eläinproteiininlähteidenkorvaaminen kasviproteiinin lähteillä -vaikutusenergiaravintoaineiden saantiin 12 viikon interventioasetelmassa. Sivut 15-16. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/303008/Kuusisalo_Hanna_Pro_gradu_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y
  34. ↑ 13 Nearly Complete Protein Sources for Vegetarians and Vegans Healthline. 21.4.2020. Viitattu 17.10.2021. (englanniksi)
  35. ↑ Rizza Joyce Mira MD: Are Potatoes A Complete Protein? Tastylicious. 12.5.2022. Viitattu 18.2.2023. (englanti)
  36. ↑ Easy Ways to Get Protein EverydayHealth.com. Viitattu 18.10.2021. (englanniksi)
  37. ↑ a b Hanna Kivimäki: POIKKILEIKKAUSTUTKIMUS VEGAANIEN RUOANKÄYTÖSTÄ JA RAVINTOAINEIDEN SAANNISTA. Pro Gradu -tutkielma, ravitsemustiede, lääketieteen laitos, terveystieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/11921/urn_nbn_fi_uef-20130281.pdf?sequence=-1&isAllowed=y
  38. ↑ Goyens PL, Spilker ME, Zock PL et al. Conversion of {alpha}-linolenic acid in humans is influenced by the absolute amounts of {alpha}-linolenic acid and linoleic acid in the diet and not by their ratio. Am J Clin Nutr. 2006 Jul;84(1): 44–53 Free Full Text
  39. ↑ Willams CM, Burdge G. PubMed Long-chain n-3, PUFA: plant v. marine sources. Proc Nutr Soc. 2006;65(1): 42–50. Review.
  40. ↑ Urheilijan ruokavalio - Vegaaniliitto vegaaniliitto.fi. Viitattu 17.10.2021.
  41. ↑ a b c d e f g h i j Ilander, Olli: Kasvisruokavaliot urheilussa – Ilander Lihastohtori. 15.10.2021. Viitattu 10.11.2021.
  42. ↑ https://nutrition.bmj.com/content/early/2019/07/16/bmjnph-2019-000037
  43. ↑ https://www.thenationalnews.com/lifestyle/wellbeing/is-choline-something-vegans-should-actually-be-worried-about-1.904943
  44. ↑ https://www.webmd.com/vitamins/ai/ingredientmono-436/choline
  45. ↑ a b Dietary Reference Values for choline. EFSA Journal, 2016, 14. vsk, nro 8. doi:10.2903/j.efsa.2016.4484 ISSN 1831-4732 Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  46. ↑ Institute of Medicine (US) Standing Committee on the Scientific Evaluation of Dietary Reference Intakes, Institute of Medicine (US) Subcommittee on Interpretation and Uses of Dietary Reference Intakes: Using the Adequate Intake for Nutrient Assessment of Groups. National Academies Press, 2000. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.3.2019).
  47. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2435503/
  48. ↑ Dietary Reference Values for choline. EFSA Journal, 2016, 14. vsk, nro 8. doi:10.2903/j.efsa.2016.4484 ISSN 1831-4732 Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  49. ↑ Koliini – Vegaaniliitto vegaaniliitto.fi. Viitattu 30.10.2022.
  50. ↑ Betaines IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 02.05.2013. (englanniksi)
  51. ↑ a b Vegaaninen ruokavalio - terveyshyödyt ja mahdolliset haitat Valitut Palat. 8.1.2020. Viitattu 28.12.2021.
  52. ↑ Vitamin K – Keeping Calcium in Your Bones and Out of Your Blood Vessels WebMD. Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)
  53. ↑ C Vermeer et al: Menaquinone content of cheese. Nutrients, 2018, 10. vsk, nro 4. PubMed:29617314 doi:10.3390/nu10040446 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio.
  54. ↑ How to get Vitamin K2 on a Vegan Diet www.dailymint.co. Viitattu 29.12.2021. (englanniksi)
  55. ↑ Patenttijulkaisu FI 121451 B. 30.11.2010. Patentti ja rekisterihallitus. https://patentimages.storage.googleapis.com/a7/de/95/78cc9ad6f93faa/FI121451B.pdf
  56. ↑ Vegaaniset juustonkaltaiset valmisteet k-ruoka.fi. Viitattu 18.4.2021.
  57. ↑ Supermarket Plant-Based Items Cost More Than Meat, Research Shows Plant Based News. 28.2.2021. Viitattu 17.3.2021. (englanti)
  58. ↑ Government recognises vegan diet as viable option for all Australians web.archive.org. 22.9.2013. Viitattu 5.1.2021.
  59. ↑ Position of the American Dietetic Association: Vegetarian Diets. Journal of the American Dietetic Association, 1.7.2009, nro 7, s. 1266–1282. doi:10.1016/j.jada.2009.05.027 ISSN 0002-8223 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  60. ↑ WHO Guideline for complementary feeding of infants and young children 6–23 months of age. 2023. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/373358/9789240081864-eng.pdf?sequence=1
  61. ↑ Wayback Machine web.archive.org. 24.2.2018. Viitattu 5.1.2021.
  62. ↑ https://dietitianonadietdotcom.files.wordpress.com/2017/11/healthy-eating-for-vegans.pdf dietitianonadietdotcom.files.wordpress.com. Viitattu 1.9.2023.
  63. ↑ Riskinarviointi suomalaisten aikuisten altistumisesta elintarvikkeiden ja talousveden raskasmetalleille sekä alumiinille. Ruokaviraston tutkimuksia 2020. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/julkaisut/julkaisusarjat/tutkimukset/riskiraportit/ruokaviraston_tutkimuksia_1_2020_finaali.pdf
  64. ↑ a b Nikkeli Ruokavirasto. Viitattu 27.10.2022.
  65. ↑ Best Coconut Oil for Baking| Raw Minimally Processed Products | Wildly Organic wildlyorganic.com. Viitattu 4.6.2024. (englanniksi)
  66. ↑ Kasvissyöjien maailma olisi terveellisempi ja rikkaampi, sanovat tutkijat Yle Uutiset. 22.3.2016. Viitattu 5.6.2024.
  67. ↑ Fayth L. Miles, Jan Irene C. Lloren, Ella Haddad, Karen Jaceldo-Siegl, Synnove Knutsen, Joan Sabate, Gary E. Fraser: Plasma, Urine, and Adipose Tissue Biomarkers of Dietary Intake Differ Between Vegetarian and Non-Vegetarian Diet Groups in the Adventist Health Study-2. The Journal of Nutrition, 1.4.2019, 149. vsk, nro 4, s. 667–675. PubMed:30770530 doi:10.1093/jn/nxy292 ISSN 1541-6100 Artikkelin verkkoversio.
  68. ↑ a b Tutkimus: Vegaanit saattavat elää lihansyöjiä pidempään mtvuutiset.fi. 5.4.2019. Viitattu 12.11.2021.
  69. ↑ a b Melissa Matthews: Vegans May Outlive Us All, Says New Study Men's Health. 3.4.2019. Viitattu 12.11.2021. (englanti)
  70. ↑ a b Soija ja terveys www.duodecimlehti.fi. Viitattu 28.10.2022.
  71. ↑ a b Lignans Micronutrient Information Center, Oregon State University, oregonstate.edu. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)
  72. ↑ Zeisel SH , da Costa K-A . Choline: an essential nutrient for public health. Nutr Rev 2009;67:615–23. Volume.doi:10.1111/j.1753-4887.2009.00246.x
  73. ↑ Jiang X , West AA , Caudill MA , et al . Maternal choline supplementation: a nutritional approach for improving offspring health? Trends Endocrinol Metab 2014;25:263–73.doi:10.1016/j.tem.2014.02.001
  74. ↑ a b 16 Studies on Vegan Diets — Do They Really Work? Healthline. 20.3.2020. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  75. ↑ Jeenan Kaiser, Kim R van Daalen, Arjun Thayyil, Mafalda Tasso de Almeida Ribeiro Reis Cocco, Daniela Caputo, Clare Oliver-Williams: A Systematic Review of the Association Between Vegan Diets and Risk of Cardiovascular Disease. The Journal of Nutrition, 8.4.2021, nro nxab037. doi:10.1093/jn/nxab037 ISSN 0022-3166 Artikkelin verkkoversio.
  76. ↑ Dr Priyom Bose Ph.D: Meat or not to meat? Study challenges health claims of plant-based substitutes News-Medical. 9.4.2024. Viitattu 16.6.2024. (englanniksi)
  77. ↑ Karen Rees, Lena Al-Khudairy, Andrea Takeda, Saverio Stranges: Vegan dietary pattern for the primary and secondary prevention of cardiovascular diseases. The Cochrane Database of Systematic Reviews, 25.2.2021, nro 2, s. CD013501. PubMed:33629376 doi:10.1002/14651858.CD013501.pub2 ISSN 1469-493X Artikkelin verkkoversio.
  78. ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.11.2020.
  79. ↑ a b Timothy J. Key, Paul N. Appleby, Elizabeth A. Spencer, Ruth C. Travis, Andrew W. Roddam, Naomi E. Allen: Cancer incidence in vegetarians: results from the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC-Oxford). The American Journal of Clinical Nutrition, 2009-05, nro 5, s. 1620S–1626S. PubMed:19279082 doi:10.3945/ajcn.2009.26736M ISSN 1938-3207 Artikkelin verkkoversio.
  80. ↑ Michael J. Orlich, Pramil N. Singh, Joan Sabaté, Jing Fan, Lars Sveen, Hannelore Bennett, Synnove F. Knutsen, W. Lawrence Beeson, Karen Jaceldo-Siegl, Terry L. Butler, R. Patti Herring, Gary E. Fraser: Vegetarian dietary patterns and the risk of colorectal cancers. JAMA internal medicine, 2015-05, 175. vsk, nro 5, s. 767–776. PubMed:25751512 doi:10.1001/jamainternmed.2015.59 ISSN 2168-6114 Artikkelin verkkoversio.
  81. ↑ Vegaanit ovat lihansyöjiä suuremmassa riskissä luunmurtumille, väittää laaja tutkimus mtvuutiset.fi. 23.11.2020. Viitattu 26.11.2020.
  82. ↑ Åshild Bjørnerem, Luai A. Ahmed, Lone Jørgensen, Jan Størmer, Ragnar M. Joakimsen: Breastfeeding protects against hip fracture in postmenopausal women: The Tromsø study. Journal of Bone and Mineral Research, 2011, nro 26, s. 2843–2850. doi:10.1002/jbmr.496 ISSN 1523-4681 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  83. ↑ Tammy Y. N. Tong, Paul N. Appleby, Miranda E. G. Armstrong, Georgina K. Fensom, Anika Knuppel, Keren Papier: Vegetarian and vegan diets and risks of total and site-specific fractures: results from the prospective EPIC-Oxford study. BMC Medicine, 23.11.2020, nro 18, s. 353. PubMed:33222682 doi:10.1186/s12916-020-01815-3 ISSN 1741-7015 Artikkelin verkkoversio.
  84. ↑ P. Appleby, A. Roddam, N. Allen, T. Key: Comparative fracture risk in vegetarians and nonvegetarians in EPIC-Oxford. European Journal of Clinical Nutrition, 2007-12, nro 12, s. 1400–1406. PubMed:17299475 doi:10.1038/sj.ejcn.1602659 ISSN 0954-3007 Artikkelin verkkoversio.
  85. ↑ Marta Fusano, Isabella Fusano, Michela Gianna Galimberti, Matelda Bencini, Pier Luca Bencini: Comparison of Postsurgical Scars Between Vegan and Omnivore Patients. Dermatologic Surgery: Official Publication for American Society for Dermatologic Surgery [et Al.], 3.8.2020. PubMed:32769530 doi:10.1097/DSS.0000000000002553 ISSN 1524-4725 Artikkelin verkkoversio.
  86. ↑ Goyens PL, Spilker ME, Zock PL et al. Conversion of {alpha}-linolenic acid in humans is influenced by the absolute amounts of {alpha}-linolenic acid and linoleic acid in the diet and not by their ratio. Am J Clin Nutr. 2006 Jul;84(1): 44–53 Free Full Text
  87. ↑ Willams CM, Burdge G. PubMed Long-chain n-3, PUFA: plant v. marine sources. Proc Nutr Soc. 2006;65(1): 42–50. Review.
  88. ↑ Hanna Kivimäki: Poikkileikkaustutkimus vegaanien ruoankäytöstä ja ravintoaineiden saannista
  89. ↑ David Rogerson: Vegan diets: practical advice for athletes and exercisers. Journal of the International Society of Sports Nutrition, 13.9.2017, nro 1, s. 36. PubMed:28924423 doi:10.1186/s12970-017-0192-9 ISSN 1550-2783 Artikkelin verkkoversio.
  90. ↑ Urheilijan vegaaniruokavalio – riittävästi energiaa Urheilijan ravitsemus. 10.5.2020. Viitattu 19.5.2021.
  91. ↑ Margo Mountjoy, Jorunn Sundgot-Borgen, Louise Burke, Susan Carter, Naama Constantini, Constance Lebrun: The IOC consensus statement: beyond the Female Athlete Triad--Relative Energy Deficiency in Sport (RED-S). British Journal of Sports Medicine, 2014-04, nro 7, s. 491–497. PubMed:24620037 doi:10.1136/bjsports-2014-093502 ISSN 1473-0480 Artikkelin verkkoversio.
  92. ↑ a b c d Kasviproteiini voi kasvattaa lihaksia yhtä tehokkaasti kuin eläinproteiini: Proteiinin määrä ratkaisee, sanoo suomalainen lihastohtori www.iltalehti.fi. Viitattu 10.11.2021.
  93. ↑ Löytyykö sinun kavereistasi ”vegaaninen ilonpilaaja”? Kasvissyöjä saattaa tahtomattaan latistaa muiden juhlatunnelman Yle Uutiset. 4.5.2024. Viitattu 4.5.2024.
  94. ↑ Hovinen, Topi et al.: Vegan diet in young children remodels metabolism and challenges the statuses of essential nutrients. EMBO Molecular Medicine, 20.1.2021, 2021. vsk, nro 13. doi:10.15252/emmm.202013492 Artikkelin verkkoversio.
  95. ↑ Association between noncow milk beverage consumption and childhood height. https://academic.oup.com/ajcn/article/106/2/597/4557638?sid=5f6fb4c0-cfc0-427b-9ea3-ed671b0c1293
  96. ↑ T. A. Marshall, A. M. Curtis, J. E. Cavanaugh, J. J. Warren, S. M. Levy: Higher Longitudinal Milk Intakes Are Associated with Increased Height in a Birth Cohort Followed for 17 Years.. The Journal of Nutrition, Heinäkuu 2018. doi:10.1093/jn/nxy071 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  97. ↑ Riskinarviointi suomalaisten aikuisten altistumisesta elintarvikkeiden ja talousveden raskasmetalleille sekä alumiinille. Ruokaviraston tutkimuksia 2020. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/julkaisut/julkaisusarjat/tutkimukset/riskiraportit/ruokaviraston_tutkimuksia_1_2020_finaali.pdf
  98. ↑ Ajankohtaista – Kasvisruokavaliot ja lapsi blogs.helsinki.fi. Viitattu 30.1.2021. (englanti)
  99. ↑ https://vegaaniliitto.fi/tietoa/raskausajan-ja-lasten-ruokavalio/

Kirjallisuutta

muokkaa

Veganismi aatteena

muokkaa
  • Juppi, Pirita & Peltokoski, Jukka & Pyykkönen, Miikka (toim.): Liike-elämää : Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. (SoPhi 70) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2003. ISBN 952-5092-85-2
  • Konttinen, Esa & Peltokoski, Jukka: Ympäristöprotestin neljäs aalto : Eläinoikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. (SoPhi 85) Jyväskylä: Minerva: Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 952-5478-21-1
  • Niemi, Mari K. (toim.): Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Helsingissä: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7576-8
  • Francione, Gary L. & Charlton, Anna (toim.): EAT LIKE YOU CARE An Examination of the Morality of Eating Animals. Exempla Press, 2003. ISBN 978-1-492-38651-3

Oppaat

muokkaa
  • Gould, Merkka; Voutilainen, Eeva: Kasvissyöjäksi : miksi ja miten. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-450-4
  • Gunnarsson, Karin: Eläinystävällisen kuluttajan opas. ((Handla djurvänligt: En konsumentguide från förbundet djurens rätt.) Suomentanut ja Suomen oloihin soveltanut Helena Telkänranta. 3. korjattu painos) Helsinki: Eläinsuojeluliitto Animalia, 2006. ISBN 951-98700-7-5
  • Jäntti, Eeva: Vegaanin käsikirja : Ravintoa ilman eläinkunnan tuotteita. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1997. ISBN 951-9455-59-0
  • Kasvissyöntiä aloittelijoille. ((Vegetarian starter kit.) Suomennos: Martti Bergestad. 10. painos) Helsinki: Vegaaniliitto, 2003.
  • Kettunen, Raisa: Puputyttö ja Vohvelisankari : Vegaanin herkkukirja. Vantaa: Moreeni, 2010. ISBN 978-952-254-001-0
  • Muukkonen, Mirka & Särkisilta, Anna: Vegaanin kasviskeittokirja. (6. painos) Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0095-7
  • Rajakangas, Leena & Tainio, Riitta: Kasvisruokailijan ravinto-opas. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2825-0
  • Somersalo, Inna: Yllin kyllin: Herkkuja isolle ja pienelle joukolle. Helsinki: Multikustannus, 2008. ISBN 978-952-468-167-4

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Veganismi&oldid=22717326”