Wikipedia

Tšekkoslovakia

valtio Keski-Euroopassa 1918–1992

Tšekkoslovakia (tšekiksi ja aiemmin myös slovakiksi Československo; vuodesta 1990 slovakinkielinen kirjoitusasu oli Česko-Slovensko) oli valtio Keski-Euroopassa vuosina 1918–1992. Tšekkoslovakia itsenäistyi Itävalta-Unkarista, jonka kaksoismonarkia hajosi ensimmäisen maailmansodan myötä.

Tšekkoslovakia
Československo
Česko-Slovensko
1918–1992
lippu vaakuna 1960–1990

Presidentti Ensimmäinen:
Tomáš Masaryk (1918–1935)
Viimeinen:
Václav Havel (1989–1992)
Pääkaupunki Praha
Pinta-ala
– yhteensä 1921: 140 446 km²
1992: 127 900 km² 
Väkiluku 13 607 385
– väestötiheys 96,9 / km²
Historia
– itsenäistyi 28. lokakuuta 1918
– Münchenin sopimus 30. syyskuuta 1938
– Saksan miehittämänä 14.–15. maaliskuuta 1939
– perustettiin uudelleen 10. toukokuuta 1945
– vallankaappaus 25. helmikuuta 1948
– Neuvostoliiton miehittämänä 21.–22. elokuuta 1968
– samettivallankumous 17.–18. marraskuuta 1989
– samettiero 1. tammikuuta 1993
Viralliset kielet tšekki, slovakki
Valuutta Tšekkoslovakian koruna
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Kansainvälinen
suuntanumero		 +42
Tunnuslause Pravda vítězí / Pravda víťazí (tšekiksi / slovakiksi, 1918–1989)
Veritas Vincit (latinaksi, 1989–1992)
(”Totuus voittaa”)
Kansallislaulu ”Kde domov můj” (tšekiksi)
”Nad Tatrou sa blýska” (slovakiksi)
Edeltäjä  Itävalta-Unkari
Seuraajat  Slovakia
 Tšekki

Sotien välisenä aikana Tšekkoslovakia oli Euroopan vauraimpia ja demokraattisimpia maita, mutta maassa oli myös suuri saksalaisväestö, jonka asemaa erityisesti Hitlerin Saksa pyrki hyödyntämään. Vuoden 1938 Münchenin sopimuksessa Tšekkoslovakian saksalais- eli sudeettialueet luovutettiin maata itseään kuulematta kansallissosialistiselle Saksalle. Vuonna 1939 Saksa miehitti loputkin Tšekkoslovakiasta ja maa pilkottiin Saksan, Unkarin ja Puolan kesken. Tšekkialueista tuli Saksaan kuulunut Böömin-Määrin protektoraatti ja Slovakiasta akselivaltoihin kuulunut nukkevaltio. Sodan loppuvaiheessa 1944–1945 neuvostojoukot valtasivat Tšekkoslovakian alueen, jonka itsenäisyys palautettiin, tosin ilman Karpaatto-Ukrainaa, jonka Neuvostoliitto painosti luovuttamaan 29. kesäkuuta 1945 Ukrainan SNT:lle. Kommunistit kaappasivat vallan 1948 ja liittivät maan sosialistiseen leiriin. Kommunistivalta kaatui vuonna 1989 ja vuodenvaihteessa 1992–1993 Tšekkoslovakia jakautui rauhanomaisesti Tšekin ja Slovakian valtioiksi.[1]

Historia

muokkaa

Tšekkoslovakia (1918–1938)

muokkaa
Pääartikkeli: Tšekkoslovakian ensimmäinen tasavalta
 
Tšekkoslovakian itsenäisyysjulistukseen liittyvä mielenosoitus Prahan Venceslauksen aukiolla 28. lokakuuta 1918.
 
Tšekkoslovakia 1928–1938

Kun Tšekkoslovakian tasavalta perustettiin 1918 (myös Tšekko–Slovakia 1918–1920[2]) siihen liitettiin kaksi historialtaan hyvin erilaista aluetta: toisaalta historiallisesti Böömin kuningaskunnan yhteyteen kuuluneet maat (joita olivat Böömin lisäksi Määri ja osa Sleesiaa), toisaalta Slovakia ja Karpatorutenia. Böömin kuningaskunta oli keskiajalla ollut keskeinen osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, kun taas nykyisen Slovakian alue ja Karpatorutenia olivat kuuluneet Unkarin kuningaskuntaan. 1500-luvulla molemmista kuningaskunnista tuli Habsburgien valtakunnan osia. Kun Unkari sai vuonna 1867 tämän valtakunnan sisällä autonomisen aseman, Slovakia ja Karpatorutenia jäivät Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian unkarilaiselle puolelle, kun taas Böömin, Määrin ja Sleesian asioista päätettiin Wienissä.

Böömi, Määri ja Sleesia olivat 1900-luvun alussa Itävalta-Unkarin taloudellisesti kehittyneimpiä alueita. Kansallisuuksien väliset suhteet olivat kuitenkin jännittyneet. Alueen asukkaiden enemmistö oli tšekkejä, jotka vaativat laajempaa itsehallintoa tai jopa itsenäisyyttä, mutta etenkin Böömissä oli myös runsas saksalaisväestö sekä vuoristoisilla reuna-alueilla että Prahassa ja muissa suurissa kaupungeissa. Slovakkien ja ruteenien asuinalueet olivat puolestaan paljon köyhempiä ja kehittymättömämpiä.

Vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyissä hajoavasta Itävalta-Unkarista itsenäistyi Tšekkoslovakian tasavalta. Läheiset kielisukulaiset tšekit ja slovakit hakivat yhteisestä valtiosta suojaa suurempia naapurikansoja saksalaisia ja unkarilaisia vastaan (sekä Itävalta että Unkari vastustivat kiivaasti aluemenetyksiä uudelle slaavivaltiolle). Valtion virallisiksi kieliksi tulivat tšekki ja slovakki. Valtioon jäivät kuitenkin erittäin suuret saksalais- ja unkarilaisvähemmistöt, mikä aiheutti vakavia kiistoja eri kansallisuuksien välillä.

Maailmansotien välisenä aikana, jolloin suuri osa Euroopan valtioista joutui toinen toisensa jälkeen eriasteisten totalitaaristen hallitusten valtaan, Tšekkoslovakia oli toimiva parlamentaarinen demokratia. Maan presidenttinä sen perustamisesta lähtien toiminut Tomáš Masaryk jätti virkansa 85-vuotiaana vuonna 1935 ja häntä seurasi Edvard Beneš. Tšekkoslovakia vaurastui teollisuuden nopean kehityksen ansiosta, mutta käytännössä maata johdettiin Böömistä käsin ja tärkeimmät päätökset tehtiin Prahassa. Samaan aikaan Slovakia pysyi maatalousvaltaisena, monin paikoin suorastaan takapajuisena alueena, ja slovakit tunsivat jäävänsä osattomiksi yleisen elintason noususta.[3]

Tšekko-Slovakia (1938–1939)

muokkaa

Huhtikuussa 1938, muutamia päiviä sen jälkeen, kun Itävalta oli liitetty Saksaan (Anschluss), Adolf Hitler määräsi esikuntapäällikkönsä kenraali Wilhelm Keitelin aloittamaan uuden valtaussuunnitelman laatimisen, ja kohteena oli tällä kerralla Tšekkoslovakia. Tšekkoslovakia symboloi Hitlerille samanaikaisesti kahta hänen vihansa kohdetta: Habsburgien imperiumia ja vuoden 1918 Versailles’n rauhansopimusta. Saksa taivutteli 1938 länsivallat myöntymään Tšekkoslovakian saksalaisvähemmistön asuttamien sudeettialueiden liittämiseen Saksaan. Asiasta sovittiin Münchenin sopimuksella, jonka allekirjoittivat Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler, Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain, Ranskan pääministeri Édouard Daladier ja Italian diktaattori Benito Mussolini. Tšekkoslovakialla ei ollut sopimusta tehtäessä edustajaa. Samalla Unkari miehitti Etelä-Slovakian sekä eteläosan Karpatoruteniasta ja Puola pienempiä kiisteltyjä raja-alueita. Muu Slovakia ja Karpatorutenia saivat itsehallinnon. Lokakuussa 1938 Hitler julisti sudeettialueet Saksalle kuuluvaksi maakunnaksi ja nimitti sen päälliköksi sudeettisaksalaisten separatistien johtajan Konrad Henleinin.[4]

Sopimuksen seurauksena Tšekkoslovakia menetti 28 160 km2:n laajuisen alueen[5], noin 20 prosenttia pinta-alastaan. Alueella asui noin 2 800 000 saksalaista, mutta myös 800 000 tšekkiä.

Menetetyt alueet olivat olleet Tšekkoslovakialle sekä taloudellisesti että sotilaallisesti erittäin tärkeitä, sillä siellä oli noin 60 % maan kivihiili- ja 80 % ruskohiili­varoista, 86 % kemikaali- ja 80 % sementtiteollisuudesta, 70 % rauta- ja teräs­teollisuudesta, 70 % sähkön­tuotannosta ja 50 % metsävaroista.[5] Uusi raja pirstoi pahasti myös maan rautatie-, maantie- ja puhelinlennätinverkoston.[5] Lisäksi maa tuli käytännössä puolustuskyvyttömäksi, sillä menetetyllä alueella olivat kaikki maan linnoituslaitteet.[5]

Münchenin sopimuksen jälkeen valtion nimi muutettiin muotoon Česko-Slovensko, ”Tšekko-Slovakia”.[6] Tässä jäljelle jääneessä Tšekkoslovakian osissa muodostui maan hallintoa dominoineille tšekeille maan sisäisesti koossa pitämiseksi tarve osoittaa yhteistyöhalua muidenkin kuin saksalaisten osalta.

Böömin ja Määrin protektoraatti ja Slovakian tasavalta (1939–1945)

muokkaa

Sopimuksen yhteydessä Hitler vakuutti, että tämän jälkeen Saksalla ei olisi enää mitään muita aluevaatimuksia. Kuitenkin jo seuraavan vuoden maaliskuussa Saksa miehitti maan tšekkiläisen osan ja liitti sen suoraan omaan hallintoonsa Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraattina. Slovakia puolestaan julistautui Saksan vaatimuksesta itsenäiseksi, mutta oli käytännössä Saksan ylivallan alainen nukkevaltio. Myös maan itäisin osa, Karpato-Ukraina, yritti maaliskuussa 1939 itsenäistyä, mutta joutui nopeasti Unkarin valloittamaksi. Vuoden 1939 aikana alkoivat alueella asuneiden juutalaisten ja romanien sekä muiden Hitlerin Saksan ”ali-ihmisiksi” luokittelemien etnisten ryhmien vainot.[7]

Kesäkuussa 1942 saksalainen Böömin ja Määrin valtakunnanprotektori Reinhard Heydrich kuoli tšekkiläisten vastarintataistelijoiden iskussa saamiinsa vammoihin. Saksalaiset miehittäjät kostivat teon erittäin julmasti hävittämällä Lidicen kylän maan tasalle. Kylä valikoitui kohteeksi sen vuoksi, että eräs attentaatin tekijöistä oli yöpynyt siellä. Kaikki kylän yli 15-vuotiaat miespuoliset asukkaat ammuttiin paikan päällä ja naiset ja lapset vietiin keskitysleireihin.[8] Toisen maailmansodan aikana sai surmansa kaikkiaan liki 365 000 tšekkiä ja slovakkia eli noin 2,4 prosenttia maan väestöstä.[9]

Toisen maailmansodan lopulla 1945 pääasiassa neuvostoliittolaiset joukot vapauttivat tasavallan saksalaisten miehityksestä. Myös sudeettialueet liitettiin takaisin Tšekkoslovakiaan, ja niiden koko saksalaisväestö (3 miljoonaa) karkotettiin maasta ja arviolta 30 000 teloitettiin.[10] Sitä vastoin maan entinen itäisin osa Karpatorutenia joutui Neuvostoliitolle ja liitettiin Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Tšekkoslovakian pakolaishallitusta sodan ajan Lontoossa johtanut Edvard Beneš palasi Prahaan ja vuonna 1946 järjestettiin Tšekkoslovakian ensimmäiset sodanjälkeiset parlamenttivaalit, joissa kommunistit saivat noin 40 prosentin kannatuksen. Beneš jatkoi presidenttinä ja kommunistien johtaja Klement Gottwald muodosti uuden hallituksen.[11]

Tšekkoslovakia (1945–1990)

muokkaa
Pääartikkelit: Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta ja Tšekkoslovakian miehitys 1968
 
Tšekkoslovakia 1969–1990

Kommunistit tekivät vallankaappauksen lyhyen demokraattisen vaiheen jälkeen 1948 ja liittivät maan kansandemokratiana Neuvostoliiton johtamaan itäblokkiin. Maa liittyi Keskinäisen taloudellisen avun neuvostoon ja Varsovan liittoon. Maassa kuitenkin kyti ajatus suuremmasta itsenäisyydestä. Vuonna 1968 Tšekkoslovakian kommunistisessa puolueessa pääsi valtaan vapaamielisempiä henkilöitä. Puoluejohtaja Alexander Dubčekin Prahan keväänä tunnetut uudistukset ”ihmiskasvoisen sosialismin” rakentamiseksi koettiin Neuvostoliitossa ja muissa liittolaismaissa uhkana. Niinpä Varsovan liiton maat (lukuun ottamatta Romaniaa) miehittivät 21. elokuuta Tšekkoslovakian, ja valtaan asetettiin Neuvostoliitolle myötämielisempi hallitus. Miehitys tunnetaan nimellä Tšekkoslovakian kriisi.

Miehityksen jälkeen enimmät Prahan kevään aikana toteutetut uudistukset peruutettiin ja alkoi niin sanottu olosuhteiden normalisoinnin kausi. Vuoden 1969 alussa kuitenkin toteutettiin jo aiemmin aloitettu hanke maan muuttamisesta liittovaltioksi, jonka osavaltioita olivat Tšekki ja Slovakia.

Tšekin ja Slovakian liittotasavalta (1990–1992)

muokkaa
Pääartikkeli: Tšekin ja Slovakian liittotasavalta
 
Mielenosoitus samettivallankumouksen aikana Prahassa marraskuussa 1989.

Kommunistivalta sortui laajojen mielenosoitusten jälkeen rauhanomaisesti loppuvuonna 1989 (niin sanottu samettivallankumous). Huhtikuussa 1990 valtion viralliseksi nimeksi tuli Tšekin ja Slovakian liittotasavalta.[12] Kesäkuussa 1990 pidetyissä parlamenttivaaleissa kommunistit menettivät valta-asemansa ja saivat vain 13 prosentin kannatuksen, kun taas samettivallankumouksen organisoinut Kansalaisfoorumi voitti yli puolet parlamenttipaikoista. Sen sijaan muissa Itä-Euroopan entisissä kansandemokratioissa hyvin menestyneet kristillisdemokraatit saivat Tšekkoslovakiassa kommunistejakin heikomman kannatuksen. Vuonna 1990 Tšekkoslovakian johdossa olivat presidentti Václav Havel, parlamentin puhemies ja vuoden 1968 Prahan kevään sankari Alexander Dubček, sekä kommunistisesta puolueesta eronnut pääministeri Marián Čalfa. Maan suurimmiksi tulevaisuuden haasteiksi arvioitiin talouselämän jälkeenjääneisyyden ja mittavien ympäristövahinkojen korjaaminen.[13] Tammikuussa 1991 Tšekkoslovakia hyväksyttiin Euroopan neuvoston jäseneksi.[14] Helmikuussa 1992 Tšekkoslovakia ja Saksa allekirjoittivat sopimuksen hyvästä naapuruudesta, mutta Tšekkoslovakian pettymykseksi Saksa ei vieläkään julistanut vuoden 1938 Münchenin sopimusta alusta alkaen laittomaksi.[15]

Jo syksyllä 1991 osoittautui, että samettivallankumouksen luoma Tšekkoslovakian kansallinen yhtenäisyys oli haihtunut. Etenkin Slovakiassa kansallisuusaate oli alkanut täyttää kommunismin jättämää tyhjiötä. Slovakian äänekäs kansallismielinen vähemmistö vaati järjestämissään mielenosoituksissa täyttä itsenäisyyttä, ja maltillisemmatkin slovakit tunsivat elävänsä Prahan ”köyhällä takapihalla” ja toivoivat ainakin laajempaa itsemääräämisoikeutta. Toisaalta myös osa tšekeistä oli alkanut pitää slovakkeja taakkana, josta oli enemmän kustannuksia kuin hyötyä. Talouselämän modernisointi, jolle etenkin tšekit halusivat vauhtia, aiheutti ongelmia Slovakiassa, jossa oli runsaasti neuvostoajalta periytynyttä raskasta ja vanhanaikaista teollisuutta. Kesään 1992 mennessä työttömyys nousi Slovakiassa liki 13 prosenttiin, mikä oli tuntuvasti enemmän kuin muualla maassa. Tšekkoslovakian lopullinen hajoamisprosessi käynnistyi kesäkuussa 1992 pidetyissä parlamenttivaaleissa, joissa menestyivät tšekkien ja slovakkien kansallismieliset puolueet. Tšekkoslovakian yhtenäisyyttä kannattanut presidentti Havel erosi virastaan heinäkuussa 1992. Erityisen pettyneitä maan hajoamiseen olivat Slovakiassa asuneet noin puoli miljoonaa unkarilaista, koska Slovakian uusi perustuslaki vei heiltä vähemmistökansallisuuden aseman.[16] Liittovaltio pysyi koossa vain vuoden 1992 loppuun; 1. tammikuuta 1993 se jakaantui niin sanotussa samettierossa Tšekiksi ja Slovakiaksi. Maassa oli ennen hajoamista noin 15,5 miljoonaa asukasta.[17]

Tšekin ja Slovakian tasavallat (1993–)

muokkaa

Sen enempää Tšekki kuin Slovakiakaan ei hakenut yksinomaisen seuraajavaltion asemaa (toisin kuin esimerkiksi Montenegron ja Serbian muodostama ”tynkä-Jugoslavia” sosialistisen federatiivisen Jugoslavian hajotessa). Molemmat valtiot ilmoittivat kuitenkin noudattavansa Tšekkoslovakian kansainvälisoikeudellisia sitoumuksia.

Pääministerit

muokkaa

Tšekkoslovakian kommunistipuolueen johtajat 1945–1989

muokkaa

Väestö

muokkaa
 
Tšekkoslovakian väestö kielen mukaan vuonna 1930.

Tšekkoslovakian kansallinen koostumus 1921–1980

muokkaa
kansallisuus 1921 1930 1950 1961 1970 1980
tšekit 6 831 120
51,1 %		 7 406 493
55,4 %		 8 383 923
67,9 %		 9 069 222
67,9 %		 9 318 019
64,9 %		 9 791 122
64,1 %
slovakit 1 967 870
14,7 %		 2 282 277
17,1 %		 3 240 549
26,3 %		 3 836 213
26,3 %		 4 199 902
29,3 %		 4 676 378
30,6 %
ukrainalaiset 461 849
3,5 %		 549 169
4,1 %		 67 615
0,6 %		 54 984
0,4 %		 48 754
0,3 %		 47 121
0,3 %
venäläiset yhdessä
ukrainalaisten kanssa		 yhdessä
ukrainalaisten kanssa		 yhdessä
ukrainalaisten kanssa		 yhdessä
ukrainalaisten kanssa		 9 897
0,1 %		 7 461
0,1 %
puolalaiset 75.853
0,6 %		 81 737
0,6 %		 72 624
0,6 %		 67 552
0,5 %		 65 132
0,5 %		 68 176
0,4 %
unkarilaiset 745 431
5,6 %		 691 923
5,2 %		 367 733
3,0 %		 533 934
3,9 %		 570 478
4,0 %		 579 166
3,8 %
saksalaiset 3 123 568
23,4 %		 3 231 688
24,2 %		 165 117
1,3 %		 140 402
1,0 %		 85 663
0,6 %		 61 129
0,4 %
juutalaiset 180 855
1,4 %		 186 642
1,4 %		 - - - -
muut 25 871
0,2 %		 49 636
0,4 %		 40 889
0,3 %		 43 270
0,3 %		 47 142
0,3 %		 52 542
0,3 %
yhteensä 13 374 354 14 479 565 12 388 450 13 745 577 14 344 987 15 283 095

Urheilu

muokkaa

Tšekkoslovakian jalkapallomaajoukkue oli aikoinaan Euroopan huipputason joukkueita. Se voitti EM-kultaa 1976 Jugoslaviassa ja -pronssia 1980 Italiassa. MM-lopputurnauksessa se pelasi kahdeksan kertaa ja saavutti hopeaa 1934 ja 1962.

Tenniksessä tšekkoslovakialaisia maailman huippuja olivat Ivan Lendl, Miloslav Mečíř ja Martina Navrátilová. Yleisurheilussa arvokisamenestyjiä olivat muiden muassa juoksijat Emil Zátopek ja Jarmila Kratochvílová sekä keihäänheittäjät Dana Zátopková ja Jan Železný.

Tšekkoslovakia saavutti menestystä myös talviurheilun saralla. Jääkiekossa maa voitti useita mitaleita olympialaisissa ja MM-kilpailuissa. Sittemmin molemmat seuraajavaltiot ovat jatkaneet jääkiekossa maailman huipputasolla, Tšekki on voittanut yhden olympiakullan ja kuusi maailmanmestaruutta, Slovakia yhden maailmanmestaruuden. Mäkihypyssä olympiakultaa voitti Jiří Raška 1960-luvulla.

Merkittävimmät luonnonvarat

muokkaa

Merkittävimmät vientituotteet

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Frucht, Richard C.: Eastern Europe: An Introduction to the People, Lands, and Culture. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Czechoslovakia 1918–1992 in dates Radio Praha. Viitattu 9.11.2007.
  2. ↑ Votruba, Martin: Czechoslovakia or Czecho-Slovakia. University of Pittsburgh. Arkistoitu 15.10.2013. Viitattu 9.4.2010. (englanti)
  3. ↑ Kimmo Kiljunen: Valtiot ja liput, s. 133. Helsinki: Otava, 2002.
  4. ↑ Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 513. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
  5. ↑ a b c d William L. Shirer: ”Münchenin seuraukset”, Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I: Kansallissosialistisen Saksan historia, s. 484. Suomentanut Tapio Hiisovaara. Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6633-5
  6. ↑ Max Jakobson: Diplomaattien talvisota, s. 79–86. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1955.
  7. ↑ Kiljunen 2002, s. 133.
  8. ↑ Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 578. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
  9. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 5, palsta 1087. Helsinki: Otava, 1963.
  10. ↑ Filmi näyttää saksalaissiviilien teloituksen. Tieteen Kuvalehti Historia, 2010, nro 14, s. 7. Bonnier. ISSN 0806-5209
  11. ↑ Kiljunen 2002, s. 142.
  12. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1991, s. 67. Helsinki: Otava, 1990.
  13. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1991, s. 147–148.
  14. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 46. Helsinki: Otava, 1991.
  15. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 49–50. Helsinki: Otava, 1992.
  16. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1993, s. 78–79.
  17. ↑ Knowles, Francis: Morphology versus Phonology in the Spelling of Slavonic Languages The Spelling Society. 2.6.2005. Arkistoitu 24.11.2010. Viitattu 24.11.2018.

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tšekkoslovakia&oldid=22816643”