Risteilyalus

Risteilyalus (puhekielessä myös risteilijä) on suuri matkustajalaiva, jota käytetään pääasiassa virkistysmatkailua varten. Toisin kuin linjalaivat joita käytetään matkustamiseen merten yli, risteilyalukset tyypillisesti tekevät meno-paluu matkan pysähtyen välillä satamissa, joissa matkustajat voivat käydä maissa retkillä tai opastetuilla kierroksilla. Vaihtoehtona on myös matkat ilman määränpäätä, jolloin laiva viettää muutaman päivän merellä käymättä satamissa.

Suomessa vuonna 2006 rakennettu loistoristeilijä M/S Freedom of the Seas.

Nykypäivän risteilyalukset ovat kömpelömpiä ja hitaampia kuin entisajan linjalaivat. Risteilyalusten rungot eivät ole yhtä jäykkiä, eivätkä ne kestä yhtä hyvin kovaa merenkäyntiä kuin merten ylitykseen suunnitellut linjalaivat. Lisätyt mukavuudet tekevät risteilyaluksista käytännössä kelluvia hotelleja, jotka ovat suunnattu merimatkailusta kiinnostuinelle turisteille.

Vuoteen 2021 mennessä maailmanlaajuisesti käytössä on 324 risteilyalusta, joihin mahtuu yhteensä 581 200 matkustajaa. Risteilymatkailusta on vuosien saatossa muodostunut suuri turismikohde. Alan arvioitu arvo on noin 23,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja matkustajia on noin 13,9 miljoonaa vuonna 2021

Vuoteen 2023 asti maailman suurin risteilyalus on Royal Caribbean -varustamon M/S Wonder of the Seas, kunnes M/S Icon of the Seas ohittaa sen.

Historia

Syntyperä

RMS Strathaird, P&O:n risteilyalus 1900-luvun alussa. Yhtiö aloitti luksusristeilyjen tarjoamisen vuonna 1844.

Italiassa, perinteisessä Grand Tourin kohdemaassa, tarjottiin ensimmäinen risteilykokemus Francesco I laivan kyydissä, joka seilasi Molempain Sisiliain kuningaskunnan lipun alla. Laiva valmistui vuonna 1831, ja teki ensimmäisen matkansa Napolista vuonna 1833 suuren mainoskampanijan jälkeen. Laivalla oli kyydissä ylintä luokkaa kaikkialta Euroopasta kun laiva vietti merellä hieman yli kolme kuukautta käyden Taorminassa, Cataniassa, Syrakusassa, Maltalla, Korfussa, Patrassa, Delfoissa, Zákynthosissa, Ateenassa, Smyrnassa ja Konstantinopolissa, viihdyttäen matkustajia tarjoamalla mm. satamissa retkiä ja ohjattuja kierroksia, tanssia, korttipelejä ulkokansilla sekä juhlia. Laiva oli kuitenkin vain Euroopan aristokratian käytössä eikä sitä käytetty kaupallisesti.^lähde?

P&O esitteli ensimmäisen kerran matkustajaristeilypalveluita vuonna 1844, mainostaessaan merimatkoja mm. Gibraltarille, Maltalle ja Ateenaan. Nykyisten risteilylomien edeltäjänä, nämä matkat olivat ensimmäisiä laatuaan. P&O Cruises on maailman vanhin risteily-yhtiö. Myöhemmin yhtiö ryhtyi tarjoamaan matkoja myös mm. Aleksandriaan ja Konstantinopoliin. 1800-luvun loppupuolella yhtiö koki voimakasta kasvua, jonka aikana yhtiö otti käyttöön jatkuvasti suurempia ja ylellisempiä laivoja, jotka palvelivat paremmin kasvavia markkinoita. Aikakauden huomionarvoisia laivoja olivat esimerkiksi vuonna 1880 rakennettu SS Ravenna, joka oli ensimmäinen laiva jossa oli täysin teräksinen kansirakenne, ja vuonna 1889 rakennettu SS Valetta, joka oli ensimmäinen sähkövalaistuksella varustettu laiva.

Prinzessin Victoria Luise, oli ensimmäinen tarkoitukseen rakennettu risteilyalus.

Prinzessin Victoria Luise oli ensimmäinen yksinomaan risteilytarkoitukseen rakennettu laiva. Laivan suunnitteli Albet Ballin, joka oli Hampurin-Amerikan linjan pääjohtaja. Laiva valmistui vuonna 1900.

Luksusristeilyjen harjoittaminen tunkeutui vähitellen mukaan jo vakiintuneeseen Atlantin ylittävään linjaliikenteeseen. Eri yhtiöiden kilpaillessa matkustajista, myös linjalaivoihin, tunnetuimpana RMS Titanic, ruvettiin lisäämään ylellisyyksiä, kuten fine dining ravintoloita, ylellisiä palveluita ja korkean luokan hyttejä. 1800-luvun lopussa Albert Ballin, Hampuri-Amerikka linjan johtaja, oli ensimmäinen, joka siirsi linjalaivansa risteilemään etelän lämpöön pahimpien Atlantin talvien ajaksi. Muut yhtiöt olivat nopeita seuraamaan perässä. Jotkin yhtiöt jopa rakensivat laivoja, jotka oli suunniteltu helposti siirrettäväksi kesän linjaliikenteestä talven risteilytoimintaan. Vuonna 1897 kolme laivaa operoi matkoja Euroopan ja Pohjois Amerikan välillä. Vuoteen 1906 mennessä laivojen määrä oli kasvanut jo seitsemään.

Brittiläiset Inman Line operoi City of Paris -laivaa ja Cunard Line operoi Campania ja Lucania -laivoja. White Star Line operoi Majestic ja Teutonic-laivoja. La Lorraine ja La Savoie laivoja operoi Ranskalainen Compagnie Générale Transatlantique

Ylellisistä linjalaivoista "megalaivoihin"

Suihkulentokoneen kehittymisen myötä 1960-luvulla, mannertenväliset matkustajat vaihtoivat laivoista lentokoneisiin, laittaen linjalaivaliikenteen jyrkkään laskuun. Monet linjalaivojen ominaisuudet tekivät niistä huonoja risteilyaluksia kuten esimerkiksi; korkea polttoaineen kulutus, syvä syväys rajoitti moneen satamaan pääsyä ja hytit (usein ikkunattomat) oli suunniteltu matkustajamäärän maksimoimiseen, ei niinkään mukavuuteen.

Queen Elizabeth 2 lanseerattiin uudestaan ylellisenä risteilylinjalaivana matkustajalentokoneen kehittymisen myötä.

Matkustajille tarkoitettu linjalaivaliikenne lakkasi vuonna 1986, lukuun ottamatta Brittiläisen varustamon Cunard Linen operoimaa Atlantin ylitystä, joka oli suunnattu pienelle kohderyhmälle, jossa arvostetaan muutaman päivän avomerimatkaa. Yrityksessään siirtää markkinoiden painopistettä matkustajaliikenteestä risteilyyn, jossa on viihdearvoa, Cunard Line oli edelläkävijänä luksusristeilyssä Atlantin yli Queen Elizabeth 2 aluksellaan. Maailmankuuluja julkisuuden henkilöitä palkattiin matkoille tekemään kabaree esityksiä ja ylitystä markkinoitiin lomana itsessään.

Queen Elizabeth 2 oli myös ensimmäinen matkustajalaiva, jossa otettiin käyttöön "yhden luokan risteily", eli kaikki matkustajat saivat tasavertaista palvelua. Tämä elvytti markkinoita kun kiinnostus ylellisiä risteilyitä kohtaan oli kasvanut Atlantin molemmilla puolilla. 1970-luvun televisiosarja Love Boat auttoi popularisoimaan konseptia pariskunnille eräänlaisena romanttisena kokemuksena. Toinen laiva, joka teki saman muutoksen oli SS Norway, alun perin SS France, muunnettiin risteilykäyttöön Karibialle.

Sovereign of the Seas oli ensimmäinen nykyaikainen loistoristeilijä.

1980 loppupuolella rakennetut nykyaikaiset risteilyalukset, esimerkiksi Sovereign-luokan alukset, jotka rikkoivat SS Norwayn vuosikymmeniä pitämän kokoennätyksen, näyttivät perinteisesti aikoinaan linjalaivoille tyypillisiä ominaisuuksia alusten koossa ja vahvuudessa. Jotkin alukset ovat tehneet säännöllisiä aikataulutettuja matkoja Atlantin yli. Sovereign luokan alukset olivat ensimmäisiä "megalaivoja", jotka rakennettiin massamarkkinoille ja ne olivat myös ensimmäiset alukset joissa oli monikerroksinen valopiha lasihisseillä. Näillä aluksilla oli myös ensimmäisenä kokonainen kansi varattu hyteille, joissa oli oma yksityinen parveke. Muutkin laivayhtiöt rakennuttivat pian samankaltaisia laivoja kuten esimerkiksi Carnival Cruise Linesin Fantasy-luokka, joka johti Panamax -tyyppiseen Vista-luokkaan, joka on suunniteltu siten, että kahdella-kolmasosalla ykkösluokan merinäköalahyteistä on oma veranta. Koska oma veranta, ominaisuus joka puuttui vanhoista linjalaivoista, oli erityisen tuottoisa laivayhtiöille, on nykyaikaiset risteilyalukset suunniteltu maksimoimaan tällaiset mukavuudet.

M/S Oasis of the Seas

Vuoteen 1975–1980 saakka risteilyt tarjosivat shuffelboardia, kansituoleja ja "juomia aurinkovarjoilla, ja vähän muuta muutamalle sadalle matkustajalle". 1980-luvun jälkeen laivat tarjosivat hieman enemmän mukavuuksia. Tultaessa 2010-luvulle suuret laivat tarjoavat mukavuuksia tuhansille matkustajille.

Vuodesta 2001 lähtien on risteilyalusten määrä kasvanut noin yhdeksällä vuosittain, kaikki vetoisuudeltaan yli 100 000 bruttotonnia. Ainoa linjalaivaan verrattava laiva, joka on rakennettu viimevuosina on Cunard Linen Queen Mary 2, vuonna 2004. Queen Elizabeth 2:n käytöstä poiston jälkeen vuonna 2008, Queen Mary 2 on ainoa Atlantin ylitystä operoiva linjalaiva, vaikkakin laiva näkee myös paljon käyttöä risteilylaivana.

Queen Mary 2 oli aikanaan maailman suurin matkustajalaiva, kunnes Royal Caribbeanin Freedom-luokan alukset ohittivat sen vuonna 2006. Vuosina 2009 ja 2010 käyttöön otetut Royal Caribbeanin omat Oasis-luokan alukset ohittivat Freedom-luokan.Oasis-luokan erottuva ominaisuus on erityisen leveän rungon mahdollistama "avoin valopiha" -rakenne, jossa on kuuden kannen korkuinen "keskuspuisto" ja "Broadwalk" jonka kulkee aluksen keskellä ja verannat kaikilla kansilla.

Vain kahdessa vuosikymmenessä (1988–2009) on matkusta-alusten koko kasvanut kolmanneksen pituutta (268m → 360m), lähes kaksinkertaistunut leveydessä (32,2m → 60,5m), tuplaantunut matkustajamäärissä (2 744  → 5 400) ja triplaantunut vetoisuudessa (73 000GT → 225 000GT).

Laivayhtiöt

Celebrity Solstice Melbournessa, Australiassa.

Matkustaja-aluksen omistaa ja sitä operoi yleensä laivayhtiö, joka myy risteilymatkoja kuluttajille. Laivayhtiöt toimivat kahdella alalla; ne ovat liikenneyhtiöitä ja viihdeyhtiöitä samanaikaisesti, mikä näkyy laivalla miehistönä, jota johtaa kapteeni sekä vieraanvaraisuushenkilökuntana, jota johtaa "hotellinjohtajaan" verrattava henkilö. Jotkin laivayhtiöt ovat suoria linjalaivayhtiöiden jälkeläisiä kuten esimerkiksi Cunard Line, mutta monet yhtiöt ovat perustettu 1960-luvulla puhtaasti risteilytoimintaa varten.

Risteilyalustoiminta on historiallisesti ollut epävaakaata. Laivat ovat kalliita sijotuksia, joissa on korkeat ylläpitokulut, jonka seurauksena varausten määrän lasku voi asettaa laivaytiön nopeasti taloudelliseen ahdinkoon. Laivayhtiöt ovat myyneet, remontoineet ja uudelleennimenneet laivoja pysyäkseen jatkuvasti muuttuvien matkailutrendien perässä. Laivat ovat ympärivuorokautisessa käytössä, joten yllättävästä huoltotoimenpiteestä saattaa seurata tuhanisa pettyneitä asiakkaita.

Epäonnistumisien ja yhdistymisien aalto 1990-luvulla johti siihen, että suuret holdingyhtiöt ostivat monia pienempiä laivayhtiöitä, jotka nykyään toimivat tytäryhtiöinä ja brändeinä suurille yhtiöille. Vanhoja brändejä pidetään yllä osittain brändiuskollisuuden vuoksi, mutta näin myös pystytään tarjoamaan eri tasoisia risteilyjä eri brändien alla. Esimerkiksi Carnival Corporation & plc omistaa molemmat Carnival Cruise Linen, joka nähdään enemmän nuoremmille suunnattuina bilelaivoina, sekä Holland America Linen, jonka laivat viljelevät enemmän klassista eleganssia. Vuonna 2004 Carnival yhdisti Cunard Linen pääkonttorin Princess Linen pääkonttoriin Santa Claritaan Californiaan, jotta yhtiöiden hallinto-, rahoitus- ja teknologiapalvelut voitaisiin yhdistää, päättäen Cunardin historian omana (tytär)yhtiönään emoyhtiöstä riippumatta. Cunard kuitenkin sai hieman itsenäisyyttä takaisin vuonna 2009, kun yhtiön pääkonttori siirrettiin Carnival Houseen Southamptoniin. Yleinen käytäntö risteilyalalla luetteloida siirtojen, kauppojen ja uusien tilausten toteuttajaksi pienempi tytäryhtiö eikä suurta holdingyhtiötä. Eli toisin sanoen esimerkiksi Carnival Cruises ja Holland America Line nähdään laivayhtiöinä, kun taas esimerkiksi Carnival Corporation & plc, joka omistaa edellä mainitut, nähdään vain laivayhtiöt omistavana holdingyhtiönä. Joitkin laivayhtiöt ovat erikoistuneet vain tietynlaisiin risteilyihin, esimerkiksi Saga Cruisesin risteilyille pääseen vain yli 50 vuotta täyttäneet. Useat yhtiöt tarjoavat "tutkimusmatkoja" esimerkiksi Antarktikselle tai Galápagossaarille. Tällä hetkellä kolme suurinta laivaholdingyhtiötä ovat Carnival Corporation & plc, Royal Caribbean Cruises Ltd. ja Norwegian Cruise Line Holdings.

Kaikkien maailman risteilyalusten hyttien määrä on alle 2 % maailman hotellihuoneista.

Organisointi

Disney Magic

Riseilyalukset ovat organisoitu lähes samalla tavalla kuin hotellit; täydellä vieraanvaraisuushenkilökunnalla sekä tämän lisäksi mukana on myös normaali laivan miehistö. Kaikkein ylellisimmillä laivoilla ei ole epätavallista nähdä enemmän henkilökuntaa kuin matkustajia.

Ruokailu

Lähes kaikilla risteilyillä ruokailu on sisällytetty matkan hintaan. Perinteisesti laivan ravintolat järjestävät kaksi illallistarjoilua päivittäin; aikainen illallinen ja myöhäisillallinen, ja matkustajille on ennaltavaratut ruokailuajat koko matkan ajaksi. Viimeaikaisena trendinä matkustajien on annettu ruokailla vapaasti tahtomaansa aikaan. Järjestämällä kaksi erillistä tarjoilua, luodaan enemmän aikaa valmistaa ruokia ja kyetään takaamaan kaikille vieraille istumapaikka ravintoloissa. Cunard Line ylläpitää perinteistä linjalaivojen luokkajakotapaa järjestämällä omat ruokailutilat eri hyttiluokissa matkustaville matkustajille, kun taas Celebrity Cruisesin ja Princess Cruisesin laivoilla on kaikille yhteinen ruokailutila, mutta mahdollisuus päivittää parempaan erikoisravintolaan ennakkovaraamalla ja maksamalla lisämaksun.^lähde?

Perinteisen illallisravintolan lisäksi nykypäivän risteilyaluksissa on usein ainakin yksi tai useampi kasuaalimpi buffet ravintola, jotka saattavat olla auki ympärivuorokautisesti ja tarjoavat vaihtelevia ruokia riippuen vuorokaudenajasta tarjotakseen esimerkiksi aamulla aamupalaa tai myöhään illalla pientä purtavaa. Viimevuosina myös erilaisten etnisten ravintoloiden määrä laivoilla on lisääntynyt. Valtaosalla laivoista on myös lukuisi baareja ja yökerhoja matkustajien viihdyttämiseksi, mutta valtaosalla laivayhtiöistä alkoholi ei sisälly lipun hintaan. Laivalla verottomasti ostettu alkoholi sinetöidään ja palautetaan matkustajille kun he poistuvat laivalla matkan päätteeksi.^lähde?

Laivoilla on yleensä yksi keskuskeittiö, josta palvellaan kaikkia laivan isoja ravintoloita, vaikkakin joillakin erityisravintoloilla on omat keittiöt.^lähde?

Kuten millä tahansa suurella laivalla, riittävä varustelu on ensisijaisen tärkeää, etenkin risteilyaluksella, joka tarjoilee tuhansia aterioita päivittäin. Esimerkiksi Royal Princess laivan noin 3 500 matkustajan ja noin kahdeksan tonnin ruokalasti pitää purkaa ja lastata jokaisen matkan päätteeksi lyhyessä ajassa.

Muut tilat aluksella

Risteilyaluksien pakokaasupäästöjä, Juneau, Alaska

Matkustaja-alukset tarvitsevat toimiakseen sähköä, joka normaalisti tuotetaan dieselgeneraattoreilla, vaikkakin kasvava määrä aluksia käyttää polttoaineenaan nesteytettyä maakaasua (LNG). Satamassa ollessaan laivat joutuvat pitämään generaattoreitaan käynnissä, jotta laivan sähkölaitteet voidaan pitää päällä, mutta jotkin laivat käyttävät maasähköä jos sitä vain on saatavilla. Dieselgeneraattoreiden käynnissäpidon auiheuttamat pakokaasupäästöt voivat vastata jopa noin 700 kuorma-auton käynnissä pitämistä. Nämä päästöt ovat haitallisia ympäristölle ja ihmisille, etenkin jos satama on asutuskeskuksen läheisyydessä.

Nykypäivän risteilyaluksilla on jokin tai kaikki seuraavista tiloista ja mukavuuksista:

• Casino
• Kauppoja
• Kylpylä
• Kuntosali
• Kirjasto
• Teatteri
• Elokuvateatteri
• Uima-allas sisällä ja/tai ulkona
• Poreamme
• Buffetravintola
• Lounge
• Yökerhoja
• Biljardia
• Pingispöytiä
• Sairasosasto ja ruumishuone
• Näköalatasanne
• Karaoke
• Nuorten lounge
• Lastenhoitopalvelut

• 
  H2OZone Freedom of the Seas -laivalla
• 
  Promenadi Allure of the Seas -laivalla.
• 
  Golfrata Brilliance of the Seas -laivalla.
• 
  Molecular Baari Celebrity Equinox -laivalla hieman ennen joulua.
• 
  Muodollinen brunssi Celebrity Equinox -laivalla
• 
  Surffaussimulaattori Oasis of the Seas -laivalla
• 
  Junior sviitti Radiance of the Seas -laivalla
• 
  Ylellinen sviitti Celebrity Equinox -laivalla

Miehistö

Miehistö on yleensä palkattu kolmesta yhteentoista kuukautta kestävillä sopimuksilla, joita voidaan osapuolten sopiessa jatkaa pidemmälle riippen työntekijän työsuorituksesta ja yhtiön tarpeista. Valtaosa työntekijöistä tekee 77 tuntista työviikkoa yhtäjaksoisesti 10 kuukautta, minkä jälkeen on kahden kuukauden loma.

Palveluhenkilöstöllä ei ole palkallista lomaa, eikä työ kerrytä eläkettä, tehtävän tasosta ja sopimuksen tyypistä riippuen. Muuta kuin palvelustyötä tekevät sekä johtohenkilöstö saavat palkallista lomaa, sairaanhoitovaihtoehtoja, eläkevaihtoehtoja ja voivat osallistua yrityksen tarjoamaan ryhmävakuutukseen.^lähde?

Työstä maksettu palkka on pientä verrattuna tyypilliseen länsieurooppalaiseen tai pohjoisamerikkalaiseen tasoon, vaikkakin ravintolahenkilöstö voi tienata huomattavasti enemmän asiakkailta saatujen tippien avulla. Miehistön jäsenillä ei ole omia kuluja laivalla käytännössä lainkaan, sillä lähes kaikkien työntekijöiden sopimukseen sisältyy majoitus, ruokailu, terveydenhoito ja kuljetukset. Miehistönpalkkaustoimistot monesti käyttävät hyväkseen potentiaalisten työntekijöiden epätoivoa.

Asumisjäjestelyt vaihtelevat yhtiöiden välillä, mutta enemmänkin aluksen sijainnin mukaan. Yleisesti ottaen kaksi työntekijää jakavat yhden hytin suihkulla, lioastolla, tasolla, jossa on TV, kun taas ylemmät upseerit saavat omat yksityiset hytit. Miehistölle on omat tilat erillään matkustajien tiloista, ja nämä tilat pitävät sisällään yleensä; sosiaalitilat ja baarit, virkistyshuoneet, rukoushuoneet, kuntosali ja joissain isoimmissa laivoissa jopa omat uima-altaat sekä poreammeet.

Monet suurimmat laivayhtiöt palkkaavat palveluhenkilökunnan kehittyvistä maista Aasiasta, Itä-Euroopasta, Karibialta ja Väli-Amerikasta. Vaikka monien laivayhtiöiden pääkonttorit ovat Yhdysvalloissa, kuten monilla kansainvälisillä laivayhtiöillä, on niiden laivat useimmiten rekisteröity mm. Alankomaihin, Britanniaan, Bahamalle ja Panamaan.^lähde?

Bisnesmalli

Vuodesta 2000 lähtien monet laivayhtiöt ovat hinnoitelleet matkansa siten, että lipun hinta on vain pieni osa tuloista, ja suurempi osa tuloksesta tienataan matkustajan ostoksista laivalla. Matkustajan lipun hintaan sisältyy hyttimajoitus, huonepalvelu, rajoittamattomat annokset pääravintolassa, pääsy esityksiin ja oikeus kuntosaliin sekä uima-altaisiin. Lisämaksusta on saatavilla virvoitusjuomia, alkoholia, risteilyvalokuvia, internetyhteys ja erikoisravintoloita. Yhtiöt tienaavat myös huomattavia summia satamissa järjestetyillä maksullisilla retkillä ja opastetuilla kierroksilla, jotka ovat järjestetty yhteistyössä paikallisen alihankkijoiden kanssa. Monet yhtiöt myös tienaavat huomattavia provisioita (jopa 40% tuotoista) matkustajien maissa käyttämistä myymälöistä, joita laivoilla mainostetaan suositeltuina kauppoina. Tätä käytäntöä helpottavat nykyaikaiset risteilyterminaalit, joissa on verovapaita kauppoja, jotka ovat vain matkustajien käytössä, eikä niihin ole paikallisilla pääsyä.

Yleensä vastuu matkustamisesta asuinpaikalta risteilyn lähtöpaikkaan on matkustajalla itsellään, mutta jotkin risteily-yhtiöt tarjoavat mahdollisuuden varata kyydin lentokentältä satamaan, jolloin voi olla varma, ettei laiva lähde ennen kuin matkustaja on kyydissä. Samoin jos matkustaja varaa yhtiön kautta ohjatun retken kohdesatamassa, on laivalla velvollisuus odottaa matkustajan palaamista retkeltä.

Laivojen nimeäminen

Vanhemmat laivat ovat usein vaihtaneet omistajaa useamman kerran. Yleensä omistajanvaihdoksen yhteydessä laiva remontoidaan ja se saa uuden nimen.

Monilla laivayhtiöillä on yleinen tapa nimetä omat laivat. Jotkin yhtiöt käyttävät omaa nimeään laivan nimen etu- tai pääteliitteenä (esimerkiksi etuliitteenä "Carnival", "AIDA", "Disney" ja "Norwegian" ja pääteliitteenä "Princess"). Jotkin yhtiöt käyttävät nimeämisessä uniikkia sanaa tai lausetta (esimerkiksi etuliite "Pacific" P&O Cruises Australian laivoissa tai loppuliite "of the Seas" Royal Caribbean Internationalin laivoissa sekä "-dam" pääte Holland America Linen laivoissa). Etu- ja pääteliitteiden käyttäminen sallii yhtiöiden kättää monissa laivoissa samoja suosittuja nimiä, mutta silti pitää ne erotettavina toisistaan.

Toiminta-alueet

Valtaosa risteilyaluksista seilaa Karibialla tai Välimerellä. Monet yhtiöt toimivat myös muualla muun muassa Alaskassa, Eteläisellä Tyynellämerellä, Itämerellä ja Australiassa. Risteilyalus, joka siirtyy alueelta toiselle, pitää yleensä aina samalla niin kutsutun siirtymisristeilyn. Tutkimusristeilyt, joita yleensä operoidaan pienemmillä laivoilla, erikoistuvat poikkeuksellisiin kohteisiin, kuten esimerkiksi Antarktikselle, Arktikselle tai Galápagossaarille.

Telakat

Risteilyalusten rakennusmarkkinoita hallitsee kolme Eurooppalaista yhtiötä ja yksi Aasialainen yhtiö:

• Mitsubishi Heavy Industries, Japani
• Chantiers de l'Atlantique, Ranska
• Meyer Werft, Saksa kahdella telakalla

• Meyer Werft, Saksa
• Meyer Turku, Pernon telakka, Turku, Suomi

• Fincantieri, Italia telakoilla:

• Monfalconen telakat, Gorizian maakunta, Italia
• Margheran telakat, Venetsia, Italia
• Anconan telakat, Italia
• Sestri Ponenten telakat, Genova, Italia
• VARD Søviknesin telakka, Norja
• VARD Brailan telakat, Romania
• VARD Tulcean telakat, Romania

Myös monet muut telakat ovat rakentaneet paljon risteilyaluksia, yksikään muu telakka ei yllä samoihin lukemiin yhdenkään edellä mainitun kanssa.^lähde?

Turvallisuus

Merirosvous

Pääartikkeli: Merirosvous

Koska suurin osa risteilymatkustajista on varakkaita ja heillä on huomattava lunnaspotentiaali, puhumattakaan heidän mukanaan kantamasta käteis- ja korumäärästä, on risteilyaluksiin kohdistettu useita merirosvohyökkäyksiä, kuten esimerkiksi Seabourn Spirit ja MSC Melody

Siksi monilla laivoilla on varauduttu merirosvoihin erilaisin keinoin. Vaikka useimmat kauppamerenkulkuyritykset ovat yleensä välttäneet miehistön tai vartijoiden aseistamista turvallisuussyistä, vastuusta ja niiden maiden lakien noudattamisesta, joissa risteilyalukset ovat, on risteilyaluksissa pienaseita (yleensä puoliautomaattisia pistooleita), joita säilytetään turvallisessa kassakaapissa johon on pääsy vain kapteenilla, joka jakaa ne valtuutetulle henkilöstölle, kuten turvahenkilöstölle tai aseiden päällikölle. Laivojen omat korkeapaine paloletkut ovat myös käyttökelpoinen väline merirosvojen etäällä pitämiseen, itse laiva voidaan myös ohjata törmäämään yleensä melko pieneen merirosvoveneeseen. Käytössä on myös LRAD, akustinen tykki, jota käytettiin onnistuneesti Seabourn Spiritin puolustamiseen.

Rikollisuus laivalla

Ennen matkan alkua matkustajat seulotaan metallinpaljastimella. Matkustajien matkalaukut läpivalaistaan matkatavaroita saatetaan tutkia laitteella, joka havaitsee jäänteitä räjähdeaineista. Turvatoimilla pyritään estämään huumeiden, aseiden sekä muun kielletyn tavaran pääsyä mukaan risteilylle. Turvatoimet kiristyivät huomattavasti Syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen, ja ovat nykyään lähes samanlaiset kuin lentokentällä.

Turvatarkastusten lisäksi matkustajille usein annetaan laivakohtainen henkilökortti, joka tulee näyttää laivasta poistuessa ja laivaan tultaessa. Tällä vältetään ei toivottujen henkilöiden pääseminen laivaan, ja myös laivan miehistö pysyy perillä keitä laivalla on. Laivakohtainen henkilökortti toimii myös matkustajan avaimena hyttiin. Laivoilla on myös kattava valvontakamerapeittävyys.

Yli laidan hukkumiset

Matkustajia ja miehistöä joskus hukkuu pudotessaan yli laidan. Sitten vuoden 2000 yli 300 ihmistä eli keskimäärin 1,5 ihmistä kuukaudessa on vuoteen 2018 mennessä pudonnut risteilyaluksen tai suuren matkustajalautan kyydistä. Näistä noin 17–25 prosenttia onnistuttiin pelastamaan. Kriitikot syyttävät alaa alkoholin mainostamisesta laivoilla, ja seurauksena on monesti matkustajan kuolema ja työntekijöiden huonoja työoloja ja miehistön itsemurhia.

Vakaus

Nykyaikaiset risteilyalukset ovat korkeita, mutta pysyvät silti vakaina suhteellisen matalan painopisteen vuoksi. Tämä on saavutettu laivojen avoimella rakenteella, kevyen alumiinin käytöllä, erikoislujan teräksen sekä muiden kevyiden rakennusmateriaalien avulla laivojen ylärakenteissa. Myös se fakta, että laivan painavimmat osat; moottorit, voimansiirto, propulsio, polttoainetanki yms. sijaitsee aluksen alaosassa, siirtävät painopistettä alemmas. Vaikka alukset näyttävät korkeilta, oikeanlainen painon jakautuminen ja riittävän alhainen painopiste pitää ne vakaina.

Vaikka valtaosa laivoista on varustettu evävakaimilla, joilla vähennetään laivan keikkumista kovassa merenkäynnissä, on nämä vakaimet vain matkustajien sekä miehistön mukavuutta varten. Laivan tulee pysyä kovassakin merenkäynnissä pystyssä myös ilman evävakaimia.^lähde?

Ympäristövaikutukset

MSC Splendida Norjassa

Valtamerilaivojen aiheuttama melu vaikeuttaa valaiden kommunikointia.

Suurilta osin sääntelemätön risteilyala on merkittävä uhka merielämälle, ilmastolle sekä ihmisten terveydelle.

Laivojen aiheuttamat suuret pakokaasupäästöt ovat merkittävä terveysuhka satamakaupungeissa asuville ihmisille. Pakokaasupäästöjen lisäksi monet laivat ovat jääneet kiinni mm. jätteiden, polttoaineen sekä viemäriveden laskemisesta suoraan mereen. Ranskassa Marseillen kaupungin ilmansaasteista noin kymmenen prosenttia on suoraan peräisin merenkulusta. Kaupungin asukkaat ovat valittaneet huonontuneesta ilman laadusta ja lisääntyneistä terveysongelmista, kun kaupungin satamissa käy yhä enemmän ylellisiä risteilyaluksia. Yli 50 000 eurooppalaisen arvioidaan kuolevan ennenaikaisesti laivojen aiheuttamien päästöjen vuoksi.

Keskikokoinen risteilyalus polttaa vuorokaudessa noin 150 tonnia raskasta polttoöljyä, joka on "likainen" polttoaine, minkä polttamisesta vapautuu suuri määrä hiilidioksidia sekä myös suuri määrä myrkyllistä rikkidioksidia, pienhiukkasia sekä raskasmetalleja. Suuren risteilyaluksen hiilidioksidipäästöt vastaavat noin 83 700 henkilöauton päästöjä, pienhiukkaspäästöt 1,05 miljoonan henkilöauton päästöjä ja rikkidioksidipäästöt 376 miljoonan henkilöauton pästöjä.

Risteilyaluksista lähtee huomattava määrä melusaastetta. Normaalin moottori- ja potkurimelun lisäksi huomattava määrä meteliä lähtee myös laivan viihdetoiminnasta. Laivan äänet välittyvät tehokkaasti laivan runkoa pitkin mereen, jossa se häiritsee merieläimiä kulkiessaan pitkiä matkoja. Erityisesti valaat ja delfiinit ovat herkkiä tälle metelille, koska näiden kommunikointi perustuu äänen kulkemiseen vedessä, minkä laivojen meteli usein peittää alleen, hankaloittaen eläimien kommunikointia, lisääntymistä sekä vaurioittaa niiden kuuloa.

Risteilyaluksilla on usein tapana laskea valtavia määriä viemärivettä, ruokajätettä ja öljyistä pilssivettä suoraan mereen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että meressä hajoava jäte luo happoa meriveteen ja laskee meren paikallista happipitoisuutta, jonka seurauksena haitalliset levät ovat päässeet lisääntymään liiaksi, joka on merkittävä uhka mm. koralliriutoille.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta risteilyalukset Wikimedia Commonsissa