Petruška
Petruška (ven. Петрушка, ransk. Pétrouchka) on Igor Stravinskyn säveltämä baletti. Sen tilasi alkujaan Sergei Djagilev johtamaansa Ballets russes -balettiseuruetta varten.
Baletin kantaesitys oli Pariisin Châtelet-teatterissa 13. kesäkuuta 1911. Libreton on kirjoittanut Aleksandr Benois, joka myös suunnitteli alkuperäisessä versiossa käytetyt puvut ja lavasteet. Alkuperäisen koreografian laati Mihail Fokin ja pääroolin tanssi kantaesityksessä Vatslav Nižinski.[1][2]
Juoni
muokkaaBaletin kolme päähenkilöä ovat nukkehahmot Petruška, ballerina ja mauri, jotka taikuri herättää henkiin laskiaismarkkinoiden (ven. Maslenitsa) aikaan. Nukkien välillä on rakkaudesta ja kateudesta sukeutuva kolmiodraama. Mauri ja Petruška kilpailevat ballerinan suosiosta, kunnes lopuksi mauri surmaa Petruškan sapelillaan. Petruška kuitenkin palaa vielä kummittelemaan. Yön tultua Petruškan haamu kohoaa nukketeatterin ylle. Hän pui nyrkkiään kohti taikuria ja putoaa sitten toiseen kuolemaansa.
Baletti on jaettu neljään kohtaukseen.[2]
Baletin taustaa
muokkaaStravinsky oli ennen Petruškaa säveltänyt Sergei Djagilevin seurueelle menestykseksi muodostuneen baletin Tulilintu. Kesällä 1910 hän oli säveltämässä musiikillista ilveilyä (burleski) pianolle ja orkesterille, ja antoi teokselle nimen Petruškan huuto venäläisestä nukketeatterista tutun koomisen Petruška-nuken mukaan. Stravinsky ryhtyi kuitenkin laajentamaan teosta, ja Vatslav Nižinskin kanssa Stravinskyn luona Sveitsin Clarensissa vieraillut Djagilev sai idean muuttaa se baletiksi.[1]
Alkuperäisestä sävellyksestä tuli lopulta baletin toisen kohtauksen musiikki. Aleksandr Benois kirjoitti tämän jälkeen Djagilevin pyynnöstä traagisen juonen Petruška-nuken ja Stravinskyn siihen mennessä säveltämän musiikin ympärille. Valmiina ollut musiikki käsitti kaksi kohtausta, ja Benois'n laajennettua tarinan nelikohtauksiseksi libretoksi Stravinsky sävelsi puuttuneen musiikin. Stravinsky käytti siinä useita venäläisten kansanlaulujen melodioita.[1]
Ajauduttuaan riitaan Léon Bakstin kanssa lavastuksen yksityiskohdasta Benois jätti paikkansa seurueen näyttämötaiteellisena johtajana.[3] Kantaesityksessä tanssivat Vatslav Nižinski Petruškana, Tamara Karsavina ballerinana, Aleksandr Orlov maurina ja Enrico Cecchetti (1850–1928) taikurina. Bronislava Nižinska tanssi katutanssijan sivuosan, joka oli tarkoitettu Keisarillisen baletin sovinnaisen tanssityylin parodiaksi, nimenomaan Mathilde Krzesinskan klassiseen adagioon tähdättynä. Nižinski tanssi silloin tällöin osan toisesta näytöksestä en pointe eli varpaankärjillään, mikä on miestanssijalle harvinaista.[3]
Musiikki
muokkaaPetruškan musiikissa Stravinskyn on sanottu alkaneen irtautua Tulilinnussa käyttämästään tyylistä. Rytmin ja tempon äkilliset muutokset ennakoivat myöhemmän Kevätuhri-baletin tyyliä. Petruškassa toistuu niin sanottu Petruška-sointu eli päällekkäin soitetut C-duuri- ja Fis-duurikolmisoinnut, jotka luovat bitonaalisuuden tunnun.[2]
Myöhemmät versiot
muokkaaStravinsky teki baletista vuonna 1947 uudistetun version pienemmälle orkesterille.[2] Lisäksi hän teki baletin musiikista vuonna 1921 pianosovituksen Trois mouvements de Petrouchka pianisti Arthur Rubinsteinia varten.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Richard Taruskin: Stravinsky: Petrushka, s. 4–5, CD-levyn Pétrouchka – Le Sacre du Printemps tekstiliite. Deutsche Grammophon 1992. 437 769-2.
- ↑ a b c d Work in Focus: Stravinsky's Petrushka (englanniksi) BBC. Viitattu 15.7.2014.
- ↑ a b Kochno, Boris: Diaghilev and the Ballets Russes. Translated from the French by Adrienne Foulke. Allen Lane The Penguin Press, UK, 1971. Ss. 55, 68-69. ISBN 0 7139 0174 8. Kirjastoluokka 775 Koc a IV, Helsingin kaupunginkirjasto
- ↑ Heikki Poroila: Yhtenäistetty Igor Stravinsky, s. 28 (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen musiikkikirjastoyhdistys, Helsinki 2012. Kirjastot.fi. Viitattu 16.7.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Petruška Wikimedia Commonsissa
