ISBN

ISBN (lyhenne sanoista International Standard Book Number)^[1] on kirjan tai muun erillisteoksen kansainvälinen standarditunnus.^[2]

Periaate ja käyttö

Järjestelmän loi Britanniassa W. H. Smith -kirjakauppaketju vuonna 1966 nimellä Standard Book Numbering eli SBN. Se hyväksyttiin kansainväliseksi ISO 2108 -standardiksi vuonna 1970.

Jokainen painos ja muunnelma uusintapainoksia lukuun ottamatta saa oman ISBN-tunnuksensa. Tunnus muodostuu neljästä osasta:

alkuperäismaa tai kieliryhmä
kustantajatunnus
julkaisutunnus
tarkistusmerkki

Osat voivat olla eripituisia, ja muun muassa Suomessa ne erotetaan toisistaan tavallisesti väliviivoin. Erottimena saattaa esiintyä paitsi yhdysmerkki myös ajatusviiva tai välilyönti. Suomen kieliryhmäkoodina käytetään numeroita 951 ja 952.

ISBN-tunnusta käytetään julkaisujen hankinnassa, kustantajien varastoluetteloissa, laskutuksessa, kirjakauppojen tilausjärjestelmissä, kansainvälisissä ja kansallisissa yhteisluetteloissa, bibliografioissa ja kirjastojen lainausjärjestelmissä. Tunnus helpottaa julkaisun löytymistä ja käsittelyä tietojärjestelmissä.

ISBN 10 ja ISBN 13

ISBN-tunnus uudistui vuoden 2007 alussa, jolloin vanha 10-merkkinen ISBN-tunnus muuttui 13-merkkiseksi. Käytännössä tämä tapahtui lisäämällä tunnuksen eteen EAN-13-tunnuksen etuliitteeksi 978 ja laskemalla tunnuksen lopussa oleva tarkistusmerkki uudelleen muunto-ohjelman avulla. Uudistuksella taataan ISBN-tunnusten riittävyys eri maissa myös tulevaisuudessa. Kaikissa vuoden 2007 alusta lähtien ilmestyvissä julkaisuissa käytetään vain 13-merkkisiä ISBN-tunnuksia.

Esimerkki:

ISBN 10: 951-98548-9-4

ISBN 13: 978-951-98548-9-2

13-merkkinen ISBN koostuu viidestä osasta, jotka ovat:

GS1-elementti
rekisteröintiryhmän elementti
rekisteröintitahon elementti
julkaisuelementti
tarkistusmerkki

GS1-elementti on kolminumeroinen luku, joka tulee GS1:ltä (ennen EAN International). Käytössä ovat 978 ja 979, mutta lisää voi tulla käyttöön myöhemmin. Rekisteröintiryhmä kertoo maan, maantieteellisen alueen tai kielen ja pituus voi vaihdella. Rekisteröintitaho on tietty julkaisija tai julkaisu rekisteröintiryhmässä. Julkaisuelementti tunnistaa julkaisun tietyn painoksen tietyllä julkaisijalla. Lopussa on laskettu tarkistusmerkki (modulus-10). ISBN:ssä kolme osaa on muuttuvanpituisia, ensimmäinen ja viimeinen ovat kiinteämittaisia. Ihmisille luettavassa muodossa pitäisi käyttää joko väliviivoja tai välilyöntejä.^[3]

Saman teoksen eri julkaisumuodot

Oman ISBN-tunnuksen saa periaatteen mukaan paitsi kukin itsenäinen teos myös jokainen teoksen muutettu laitos (esim. sisällöltään ajanmukaistettu painos) ja teoksen jokainen erilainen julkaisumuoto eli asu.^[2] Painetun kirjan julkaisumuotoja ovat esimerkiksi nidottu (lyhennetään tavallisesti nid.), sidottu (sid.) ja sidottu nahkaselkäinen (ns.).^[4] Omat ISBN-tunnukset annetaan usein myös sekä kaksi- tai useampiniteiselle teoskokonaisuudelle (huomautus tunnuksen jäljessä esim. koko teos) että vielä erikseen kullekin kokonaisuuteen kuuluvalle niteelle (huomautus esim. osa 2).^[5] Sähkökirjoissa erilaiset tiedostomuodot (kuten EPUB ja PDF) lasketaan erillisiksi julkaisumuodoiksi.

ISBN-tunnuksen hakeminen

Julkaisulleen voi hakea ISBN-tunnuksen Kansalliskirjastosta: ISBN-hakemus

Julkaisualalla toimivilla organisaatioilla, mukaan lukien yliopistojen kustantamat väitöskirjat ja vastaavat, on oma menettelynsä ISBN-numeroiden hakemiseksi.

Katso myös

ISMN
ISSN

Lähteet

↑ Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.
↑ ^a ^b Kansalliskirjasto: ISBN-tunnus (International Standard Book Number) Kansalliskirjaston verkkosivusto. 14.12.2006 (alkuperäisversio), 15.8.2011 (viimeisin muokkaus). Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2011.
↑ ISBN Users' Manual. 7. painos Lontoo: International ISBN Agency, 2017. ISBN 978-92-95055-12-4 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.10.2024). (englanniksi)
↑ Koivisto, Antti: Antikvariaatti Menec – info Menec.fi. Antikvariaatti Menec. Viitattu 8.11.2011.
↑ Kansalliskirjasto: Moniosaisten teosten ja moniviestimien numerointi Kansalliskirjasto.fi. 11.12.2006 (alkuperäisversio), 12.4.2010 (viimeisin muokkaus). Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2011.

Aiheesta muualla

Suomen ISBN-keskus
International ISBN Agency (Arkistoitu – Internet Archive) – Muunto-ohjelma, jolla 10-numeroiset ISBN-koodit voi muuttaa 13-numeroisiksi
ISBN Converter – väliviivoittava ISBN-muunto-ohjelma
Vuori, Teppo: Tarkistusmerkkien laskentamenetelmiä tarkistusmerkit.teppovuori.fi. 10. kesäkuuta 2007. (suomeksi)
BookSources, englanninkielisen Wikipedian ISBN-haku

[kotus-1] Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.

[Kansalliskirj_ISBN-2] Kansalliskirjasto: ISBN-tunnus (International Standard Book Number) Kansalliskirjaston verkkosivusto. 14.12.2006 (alkuperäisversio), 15.8.2011 (viimeisin muokkaus). Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2011.

[3] ISBN Users' Manual. 7. painos Lontoo: International ISBN Agency, 2017. ISBN 978-92-95055-12-4 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.10.2024). (englanniksi)

[Koivisto_Menec-4] Koivisto, Antti: Antikvariaatti Menec – info Menec.fi. Antikvariaatti Menec. Viitattu 8.11.2011.

[Kansalliskirj_ISBN_monios-5] Kansalliskirjasto: Moniosaisten teosten ja moniviestimien numerointi Kansalliskirjasto.fi. 11.12.2006 (alkuperäisversio), 12.4.2010 (viimeisin muokkaus). Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2011.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]