Gregor Mendel
Gregor Johann Mendel (tšek. Řehoř Jan Mendel, 20. heinäkuuta 1822 Heinzendorf – 6. tammikuuta 1884 Brünn) oli saksankielinen itävaltalainen augustinolaismunkki. Häntä luonnehditaan usein ”genetiikan isäksi”.[1] Mendel asui suurimman osan elämästään Brünnissä (nyk. Brno), joka hänen aikanaan kuului Itävaltaan, mutta nykyisin Tšekkiin.
| Gregor Mendel | |
|---|---|
| Řehoř Jan Mendel | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Řehoř Jan Mendel |
| Syntynyt | 20. heinäkuuta 1822 Heinzendorf (nyk. Hynčice), Itävallan keisarikunta |
| Kuollut | 6. tammikuuta 1884 (61 vuotta) Brünn, Itävalta-Unkari |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Wienin yliopisto |
| Instituutti | Pyhän Tuomaan luostari |
| Oppilaat | Leoš Janáček |
| Tutkimusalue | genetiikka |
| Tunnetut työt | Versuche über Pflanzenhybriden (1865) |
| Aiheesta muualla | |
| www.mendelweb.org | |
Mendelin vanhempien nimet olivat Anton ja Rosine. Mendel oli perheensä keskimmäinen lapsi ja hänellä oli kaksi sisarta, isosisko Veronika ja pikkusisko Theresia. Nuoruudessaan Mendel sairasteli paljon ja hänellä oli taloudellisia vaikeuksia opintojensa rahoittamisessa. Nuorempi sisar Theresia tuki Mendeliä antamalla hänelle myötäjäisensä. Myöhemmin Mendel auttoi rahallisesti sisarensa kolmea poikaa, joista kaksi opiskeli lääkäriksi.
Mendel oli luostarissa koulutettu munkki. Hän teki herneillä järjestelmällisiä perinnöllisyyskokeita luostarin puutarhassa. Hänen monivuotiset, huolellisesti suunnitellut risteytyskokeensa loivat perustan perinnöllisyystieteen myöhemmälle kehitykselle. Mendel vietti eristäytynyttä elämää ja julkaisi elinaikanaan vain kaksi tieteellistä julkaisua. Tieteellisen työnsä ohella hän muun muassa opetti matematiikkaa luostarin koulussa ja yliopistossa sekä päätyi myöhemmin luostarinsa johtajaksi eli apotiksi. Tämä työ oli hänestä vaativinta, sillä hän joutui taistelemaan luostarin säilymisen puolesta valtiovaltaa vastaan.
Tutkimustyö
muokkaaMendel valitsi kokeisiinsa seitsemän erilaista herneen ominaisuutta ja teki laajoja, kvantitatiivisia risteytyskokeita, jotka jatkuivat monen sukupolven ajan. Näiden kokeiden perusteella hän päätteli, että tietyt herneen ominaisuudet ovat periytyviä ja niiden taustalla olevat, sukupolvesta toiseen kulkeutuvat perintötekijät (geenit) voivat olla vallitsevia (dominantteja) tai peittyviä (resessiivisiä). Hän pystyi myös osoittamaan, että tietyt ominaisuudet voivat periytyä jälkeläisille toisistaan riippumatta (segregaatio).
Mendel oli kolme vuosikymmentä aikaansa edellä, kun biologit eivät taksonomisen biologiakäsityksensä vuoksi arvostaneet hänen empiirisiä tutkimuksiaan. Geneetikot vahvistivat hänen tutkimustuloksensa 1900-luvun alussa. Siitä pitäen häntä on pidetty aiheellisesti genetiikan uranuurtajana.
Mendelin mukaan on myös nimetty kaksi tunnettua biologista lakia, Mendelin säännöt:
- 1. sääntö eli erkanemissääntö tai lohkeamissääntö (Law of Segregation)[2]
- 2. sääntö eli ominaisuuksien vapaan yhdistymisen sääntö (Law of Independent Assortment)[3]
- sääntöä peittyvien (resessiivisten) ominaisuuksien jäämisestä vallitsevien (dominanttien) ominaisuuksien varjoon kutsutaan usein Mendelin 3. laiksi (Law of Dominance), mutta nykyisin tätä pidetään perinnöllisyyden perusoppina, ei niinkään Mendelin lakina.
Tutkimustulosten kieltäminen Neuvostoliitossa
muokkaaNeuvostoliitossa Mendelin tutkimustuloksia ei hyväksytty, ja mendeliläisen perinnöllisyystieteen korvasi lysenkolaisuus. Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta vuoteen 1965 asti.
Lähteet
muokkaa- ↑ Gregor Mendel Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.12.2014.
- ↑ Phillip McClean: Mendel's First Law of Genetics (Law of Segregation) Mendelian Genetics. 2000. Viitattu 4.12.2014.
- ↑ Phillip McClean: Mendel's Law of Independent Assortment Mendelian Genetics. 2000. Viitattu 4.12.2014.
Kirjallisuutta
muokkaa- Henig, Robin M.: Der Mönch im Garten: Die Geschichte des Gregor Mendel und die Entdeckung der Genetik. Berlin: Argon, 2001. ISBN 3-87024-528-X
- Mendel, Gregor: Versuche über Pflanzenhybriden. 2 Abhandlungen 1865 und 1869. (Herausgegeben von Erich von Tschermak-Seysenegg. Nachdruck in der Reihe Ostwald's Klassiker der exakten Wissenschaften) Frankfurt am Main: Verlag Harry Deutsch, 2000. ISBN 3-8171-3121-6 Teoksen verkkoversio.
- Novelli, Luca: Mendel und die Antwort der Erbsen. Würzburg: Arena, 2009. ISBN 978-3-401-06182-5
- Portin, Petter: Gregor Mendelin työn juuret ja hedelmät: 150 vuotta perinnöllisyyden peruslakien keksimisestä. Tieteessä tapahtuu, 2015, 33. vsk, nro 2, s. 3–12. ISSN 0781-7916 Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Miko, Ilona: Gregor Mendel and the Principles of Inheritance. Nature 2008.