Wikipedia

Abd al-Malik ibn Marwan

Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 24. maaliskuuta 2021 kello 11.34 käyttäjän Toivo ja Toivo (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 24. maaliskuuta 2021, perustui tähän versioon.

Abd al-Malik ibn Marwan oli Lähi-idän arabivaltakunnan kalifi vuosina 685–705. Hänestä tiedetään joko paljon tai vähän sen mukaan, luotetaanko hänestä kertovaan islamilaiseen perimätietoon 800- ja 900 -luvuilta.[2]

Arabikolikko vuosilta 696-699. Kuvassa kalifi Abd al-Malik, toisten mukaan Messias.[1]

Abd al-Malik otti käyttöön arabian hallintokielenä, kun Muawija oli käyttänyt kreikkaa. Persian alueelle hän nimitti kuvernöörikseen ja varakuninkaakseen kenraalinsa Al-Hajjaj ibn Yusufin (693–714). Al-Malik antoi uuden sysäyksen valloituksille, jotka suuntautuivat ensin Afrikkaan ja sitten Iraniin. Valloitukset jatkuivat Walid I:n aikana ja johtivat lännessä Espanjan ja Idässä Syndin ja Transoxianan valtaamiseen, jolloin kalifaatin rajat siirtyivät Euroopan mantereelle, Induksen laaksoon ja Kiinaan.[3] Al-Malik rakennutti vuonna 691 Jerusalemiin Kalliomoskeijan, erikoisen temppelin, jossa ei ollut moskeijaan kuuluvaa rukoussalia eikä rukoussuuntaa osoittavaa mihrabia. Kalliomoskeijan seiniä kiertää uskonnollinen julistus. Erilaisia mielipiteitä on esitetty siitä, miksi kultin keskukseksi valittiin Jerusalem eikä Mekkaa ja mitä Kalliotemppelin julistus kertoo al-Malikin edustamasta uskonnosta. Erilaisia näkemyksiä on esitetty myös al-Malikin taustasta, valtaan nousun tavasta ja ajankohdasta sekä al-Zubayrin kapinaliikkeestä ja sen kukistamisesta.

Valtaan nousu

Taulukko 1: Hallituskausien vertailu: islamilaisen perimätieto vs. arkeologinen aineisto (kolikot)[4]
Hallitsija Perimätieto Arkeologia
Muawija I 661–680 661–678
Jazid I 680–682 –
Muawija II 683–684 –
Marwan ibn al-Hakam 684–685 –
Abd al-Malik 685–705 680–705
"vastakalifi" al-Zubayr 683–692 673–680

Islamilaiset lähteet

Islamilaisen perimätiedon mukaan al-Malikin hallintoa oli edeltänyt hallitsijana Muawija I (661–680). [5][6]  800-luvun lopulla kirjoittanut al-Tabari katsoi Muawijan aloittaneen umaijadisuvun dynastian arabien hallitsijoina Damaskoksessa. Islamilaisen perimätiedon mukaan valta siirtyi Muawijalta hänen pojalleen Jazid I:lle (680–682), jota seurasi tämän poika Muawija II (683–684).

Sen jälkeen valta siirtyi Muawijan pojilta tämän serkulle Marwan ibn al-Hakam (684–685), joka oli ollut kolmannen oikeaan johdetun kalifi Uthmanin suosikki ja hänen tärkein neuvonantajansa Medinassa.[7] Tabarin mukaan Marwania seurasi hallitsijana hänen poikansa Abd al-Malik vuonna 65 (685 jaa.) [8][9][10]

Al-Malikin valta ei kuitenkaan heti ollut täydellinen, sillä al-Tabarin mukaan Abdallah ibn al-Zubayr ( 624–692 ) oli hänen vastustajansa Mekassa vuosina 683–692.[11] Vuonna 690 kalifi voitti kapinalliskenraali Musabin, Abdallah ibn az-Zubayrin veljen, ja seuraavana vuonna valloitti Medinan sekä 692 Mekan, jolloin vasta al-Malikista tuli koko valtakunnan kiistaton hallitsija.[12]

Arkeologiset lähteet

Arkeologiset kolikkolöydöt ovat antaneet perimätiedosta poikkeavan kuvan tapahtumista ja vallanperimyksistä. Niiden nojalla Muawija hallitsi Damaskoksessa ainoastaan vuoteen 58 (678 jaa.) eikä 661, sillä tämän jälkeen hänen nimeään ei esiinny arkeologisissa lähteissä.[4] Abd al-Malik nousi valtaan jo vuonna 60 (680 jaa.) eikä 685, sillä tästä löytyy todiste Darabissa lyödystä kolikosta, jossa hänen nimensä ohella oli teksti "uskovien komentaja". Arkeologisten tietojen nojalla hän todellisuudessa hallitsi vuodet 60–81, mikä vastaa vuosia 680–705 jaa.[4]

Muawijan pojista hallitsijoina ei ole säilynyt arkeologista tietoa, joten he eivät ehkä koskaan olleet hallitsijoita.[13] Sama koskee al-Malikin isää Marwania, josta ei löydä arkeologista tietoa. Al-Malikin isännimeä "ibn Marwan" on pidetty käännösvirheenä, missä alkuperäinen persialainen teksti tarkoittaisi todellisuudessa Mervin kaupunkia Persian Khorasanissa ja olisi siten kotipaikkaa tarkoittava adjektiivi ”merviläinen”. Al-Malik ei siten olisi ollut Marwanin poika vaan kotoisin Mervistä. [14]

Volker Popp pitää väitettä al-Zubayrin hallitusvallasta Mekassa epäuskottavana. Kaikki häntä koskevat kolikkotiedot ovat Farsista vuosilta 673–680. Kolikkotekstit on tehty keskipersialaisella kirjaimistolla ja rahoissa on kuva zarathustraisesta tulitemppelistä. Hänen nimensä voi tulkita tarkoittavan farsilaista kotipaikkaa: "Abdallah Zubirilainen". [15]

Numismaatikko Volker Popp katsoo, että arkeologinen aineisto on luotettavampaa kuin al-Tabarin selostus, joka on ajallisesti myöhäinen ja perustuu suullisiin lähteisiin. Popp toteaa, että Tabari siirtää al-Zubayrin vastakalifaatin alkamisen kymmenellä vuodella eteenpäin, vuodesta 53 vuoteen 63. Hän arvelee, että kyseessä on ollut kirjallinen sommitelma, missä al-Zubayrin "oikeauskoinen" vastakalifaatti on haluttu sijoittaa symmetrisesti vuoteen 53, koska se olisi tällöin ollut tarkalleen Muhammedin hidzran ja abbasidien vallankumouksen (126 jälkeen hidzran) puolivälissä. [15]

Al-Malikin hallituskausi

Al-Malik oli ensimmäinen historian tunnistama hallitsija, joka käytti itsestään nimitystä Khalifat Allah, joka tarkoitti Jumalan puolestapuhujaa. Kunnianimi oli vastaus Bysantin keisarin Justinianus II:n (685–695) käyttöön ottamalle tittelille ”Jumalan palvelija” (lat. servus Christi). Uudet arvonimet liittyivät muutokseen hallitsijoiden legitimaatiossa. Vuonna 629 Bysantin keisari Herakleios oli vaihtanut roomalaisen arvonimensä autocrator nimeen basileus, jolla aiemmin tarkoitettiin vasallikuningasta. Nimenmuutoksella haluttiin osoittaa, että oikea hallitsija oli Kristus, ja keisari oli vain hänen alaisensa. [16] Vastaavasti al-Malik halusi osoittaa, että hänen valtansa tuli yksin Jumalalta.

Abd al-Malik otti käyttöön arabian hallintokielenä, kun Muawija oli käyttänyt kreikkaa. Persian alueelle hän nimitti kuvernöörikseen ja varakuninkaakseen kenraalinsa Al-Hajjaj ibn Yusufin (693–714). Al-MAlik antoi myös uuden sysäyksen valloituksille, jotka suuntautuivat ensin Afrikkaan ja sitten Iraniin. Valloitukset jatkuivat Walid I:n aikana ja johtivat lännessä Espanjan valloitukseen ja Idässä Syndin ja Transoxianan valtaamiseen, jolloin kalifaatin rajat siirtyivät Euroopan mantereelle, Induksen laaksoon ja Kiinaan.[3]

Uskonto

Kalifi Abd al-Malikin edustamasta uskonnosta on erilaisia käsityksiä. Jos luotetaan islamilaiseen perimätietoon, kuten muslimit ja useimmat arabistit tekevät, katsotaan, että al-Malik oli muslimi, vaikka ei kaikkein hartainta laatua.[17] Skeptikot ovat rakentaneet uudenlaista kuvaa al-Malikista arkeologisen todistusaineiston varassa.

Abd al-Malikin lyömistä kolikoista ei enää löydy ristiä eikä Johannes Kastajaa, kuten Muawijan aikana. Uutena kuva-aiheena on kivistä tehty röykkiö, ”todistuskivi” eli Yagar Sahaduta. Se liittyy Raamatun tarinaan. Jaakob näki unessa näyn, jossa Jumala lupasi hänelle ja hänen jälkeläisilleen maan, jossa hän lepäsi. Herättyään Jaakob pystytti päänaluskiven patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo (1. Moos. 28: 12–22). Kolikon tunnus korosti sitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala oli antanut Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan.[18] Se oli myös osoitus al-Malikin eskatologisesta opista, jossa Palestiina korostui lopun aikojen tapahtumapaikkana.

Ristin katoaminen osoitti halua erottautua Bysantin käyttämistä tunnuksista. Uusi symboli, todistuskivi, ankkuroi arabivaltakunnan kuvastoa vanhatestamentilliseen, abrahamilaiseen perintöön. Ristisymboli ei toisaalta idän kirkoissa ollut tärkeä, koska niissä ei uskottu Jeesuksen ristiinnaulitsemisella olleen samaa erityismerkitystä kuin latinalaisessa ja kreikkalaisessa kristinuskossa.[19] Jonkin aikaa risti korvattiin kolikoissa palmulla, jonka juurella Jeesus teki ihmeen, kun pyhä perhe oli pakenemassa Egyptiin.[20] Siihen liittyvä tarina löytyy Pseudo-Matteuksen evankeliumista.

Jerusalemin Kalliomoskeija

Al-Malikin edustama arabimonoteismi näki itsensä Israelin perinteen seuraajana. Jerusalem eli Siion oli Abd al-Malikille maailmanlopun tapahtumien keskus. Hän rakensi JerusaleminTemppelivuorelle Bysantin avustamana pyhäkön, joka piirtokirjoitusmerkinnän mukaan valmistui vuonna 72 eli 694 jKr. Valmistumisvuotena pidetään silti yleisemmin vuotta 691. Englannin kielellä se tunnetaan nimellä ”Dome of Rock” ja suomeksi Kalliomoskeijana. Se pystytettiin paikalle, jossa viimeinen tuomio pantaisiin toimeen Jeesuksen toisen tulemisen tapahtuessa. Al-Malik antoi myös kunnostaa Damaskoksen ja Jerusalemin välisen maantien pyhiinvaelluksia varten. Jerusalemista tuli näin arabikristillisyyden uusi keskus.[21]

Abd al-Malik antoi kirjoittaa kristologisen uskontunnuksensa temppelin sisällä olevan kahdeksankulmaisen arkadin mosaiikkifriisiin. Idea oli peräisin Konstantinopolista, missä keisari Herakleios oli antanut kirjoittaa Hagia Sofian eteistilaan vuonna 638 idän kirkoille kompromissiksi tarkoitetun tarjouksensa oikeasta uskosta. Kalifi esittää mosaiikkifriisissä valtionuskontonsa ytimen. Kalliomoskeijan friisiteksti on tärkein arkeologinen arabialaislähde islamin kehityksen varhaisvaiheista 600-luvulla. Kalliomoskeijan teksti koostuu melkein kokonaan lauseista, jotka löytyvät myöhemmin Koraanista joka sellaisenaan tai pienin muutoksin. Mukana on myös katkelma Herran siunauksesta eli Aaronin siunauksesta sekä Daavidin rukouksesta Vanhassa Testamentissa. Tekstin ydinsanomana on monoteismi, jonka avainlause kuuluu: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” (la ilah illa Allah wahdadu). Se on arabiankielinen käännös lauseesta, joka esiintyy 300-luvulta lähtien juutalais-kristillisissä kirjoituksissa ja etenkin samarialaisessa liturgiassa. [22]Lause on nykyisin islamin uskontunnustuksen eli shahadan tautologinen alkuosa.

Muhammadismi

Kalliomoskeijan mosaiikkifriisissä esiintyy myös aivan uusi ilmaisu: muhammad rasul Allah. Lause esiintyy kerran sisäkehässä ja viidesti ulkokehässä. [23]Myöhemmin siitä tulee islamin uskontunnustuksen jälkimmäinen osa, joka luetaan: ”Muhammed on Jumalan lähettiläs”. Muhammed, joka tullaan myöhemmin tuntemaan islamin profeettana ja keskushenkilönä, astuu näin historian näyttämölle. Kalliomoskeijan friisikirjoitus ei tosin ole sanan varhaisin esiintymiskerta. Sana muhammad (arab. "ylistetty") ilmestyy aluksi kolikoihin, joita lyödään ilmeisesti kalifi Abd al-Malikin kapina-armeijan vanavedessä. Ensimmäisen kerran se esiintyy Iranin alueella lyödyissä arabialaisissa rahoissa vuonna 659 ja myöhemmin vuonna 672. Kolikoissa sana esiintyy muodossa MHMT. Vuonna 687 Teheranissa lyödyssä rahassa on paitsi ”muhammad” myös ensi kertaa ilmaisu ”rasul(a)llah”.[24] Kolikkoteksti siirtyy kohti länttä ja löytyy kalifi Abd al-Malikin hallintokauden kahdessa kolikossa, jotka on lyöty Damaskoksessa vuosina 690–691. Myös niissä se esiintyy muodossa muhammad rasul Allah.[25] Muhammed ei siten tee ensiesiintymistään Arabian niemimaalta käsin vaan saapuu kolikkotekstinä Iranista, kunnes sana vuonna 691 saavuttaa pääkaupungin ja tulee kirjatuksi lauseena ”Muhammad rasul Allah” Kalliomoskeijan seinään Jerusalemissa.[26] Muhammed-tekstin myötä ristin käyttö loppuu valtiollisissa julistuksissa. [27]

Volker Poppin mukaan al-Malikin Mervistä mukanaan tuoma uskonto oli "muhammadismia". Sanan tulkinnasta on erilaisia mielipiteitä. Useimpien orientalistien mielestä se viittaa profeetta Muhammediin, mutta Christoph Luxenbergin mukaan sana on Jeesuksen kunnianimi, "ylistetty" tai "siunattu".[28] Kalliomoskeijan tekstillä al-Malik profiloi oman valtionuskontonsa ja tekee eroa bysanttilaiseen kristinuskoon. Kirjoitus korostaa ehdotonta yksijumalaisuutta, jossa Jumalalla ei ole poikaa. Tässä polemiikki kohdistuu sekä nikealaista että nestoriolaista kristinuskoa vastaan (”Oi kirjan kansa!”) ja vakuuttaa, että Jeesus oli vain abd Allah ja muhammad rasul Allah. Kalliomoskeijan friisiteksti syytti kristittyjä ”liioittelusta”, kun he väittivät, että Jumalalla on poika.[29]

Sodat

Islamilaisen perimätiedon mukaan al-Malik kävi aluksi sotaa al-Zubayria vastaan, jonka valtakeskus oli Mekassa. Al-Malikin kenraali Al-Hajjaj ibn Yusuf valtasi kaupungin ja kukisti kapinan vuonna 692. Tabari kertoo, että taistelu Mekan laaksossa kesti kuusi kuukautta ja 17 yötä tai kahdeksan kuukautta ja 17 yötä. Ibn Yusuf käytti heittokoneita, joilla kaupunkia pommitettiin niin, että "taivas jyrisi ja salamoi". Taistelun yksityiskohdista Tabari ei kerro enempää, mutta selostaa sanatarkasti sen kuluessa käydyt keskustelut.[30] Kolikkotiedot antavat tapahtumista erilaisen kuvan. Muawijan valtaa vuoteen 678 asti seurasi al-Zubayrin rinnakkainen kalifikausi Farsissa vuodesta 673 lähtien. Vuonna 680 kalifaatti siirtyi al-Malikille, mutta al-Zubayr pysyi Farsin kuvernöörinä vuodet 680–689.[31]

Kun rauhansaopimus Bysantin kanssa päättyi vuonna 692, al-Malikin veli Muhammad voitti Bysantin armeijan Vähä-Aasiassa ja ryösteli Anatolian sydänmaita. Kalifien linjaksi Anatoliassa muodostui se, että vuoristoista aluetta voitiin kesäisin jihadin hengessä ryöstellä, mutta tyhjäksi kaluttua ja talvella kylmää ylänköä ei kannattanut ottaa pysyvästi haltuun.[32]

Umaijadit olivat sisällissodan aikana menettäneet Afrikan, mutta al-Malkin lähettämä armeija otti berbereiltä uudelleen haltuun Kairouanin kaupungin Tunisiassa, josta tehtiin valtakeskus ja valloitti bysanttilaisilta Karthagon satamakaupungin. Tunisiasta länteen olevat Algeria ja Marokko olivat Afrikan itärannikkoa vähemmän roomalaistuneet, ja niissä elävien berberien voittaminen kesti pitempään. Kuvernööri Musa vei valtauksen päätökseen vuonna 708, jolloin Tangerista tehtiin varuskuntakaupunki. [33]

Seuraaja

Vuonna 705 kalifiksi nousi al-Malikin poika Walid I (705–714).

Katso myös

Lähteet

  • Bellinger, D.: Islam – Münzen als Zeitzeugen. Die Bank. Zeitschrift für Bankpolitik und Praxis, 2010. Artikkelin verkkoversio.
  • Hoyland, Robert G.: In God's Path. The Arab Conquests and the Creation of an Islamic Empire. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-061857-5.
  • Kennedy, Hugh: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest Dynasty. Da Capo Press, 2004. ISBN 978-0-306-81480-8.
  • Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus Books, 2010.
  • Nagendra, K.S: The International Encyclopaedia of Islam. New Delhi: Anmol Ltd, 2005. ISBN 81-261-0403-1. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Evidence of a new religion in Christian literature „under islamic rule“. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 176-250. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.
  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen ja Pentti Papunen. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.
  • Popp, Volker: Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig (toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte ., s. 35–92. Schiler, 2008.
  • Popp, Volker: The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 17–124. Prometheus Books, 2010.
  • Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trail of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. (s. 14–175). Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.
  • Robinson, Chase F.: Abd al-Malik. Oneworld Publications, 2005. ISBN 978-1-85168-361-1.
  • Robinson, Chase F.: Review: The Ideological Uses of Early Islam. Past & Present, 203, s. 205–228, 2009. Artikkelin verkkoversio.

Islamilaiset lähteet

  • Haeri, Fadhlalla: Islam. Suomentanut Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0671-3.
  • al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XX. The Collapse of Sufyanid Authority and the Coming of the Marwanids. State University of New York Press, 1989. ISBN o-887o6-857-X. Teoksen verkkoversio.
  • Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXI. The Victory of the Marwanids. State University of New York Press, 1990. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Popp, 2013, s. 108, 118
  2. ↑ Robinson, 2009, s. 216
  3. ↑ a b Hoyland, 2017, s. 140
  4. ↑ a b c Popp, 2008, s. 67–68
  5. ↑ Robinson, 2005, s. 16
  6. ↑ Haeri, 1995, s. 100
  7. ↑ Haeri, 1996, s. 102
  8. ↑ Al-Tabari, 1989, s. 160
  9. ↑ Petersen, s. 217.
  10. ↑ Nagendra, s. 506.
  11. ↑ Popp, 2008, s. 64–70
  12. ↑ Petersen, s. 219.
  13. ↑ Popp, 2010, s. 38
  14. ↑ Popp, 2013, s. 122
  15. ↑ a b Popp, 2008, 64–70
  16. ↑ Popp, 2010, s. 75
  17. ↑ Haeri, 1996, s. 103
  18. ↑ Popp, 2010, s. 60–62
  19. ↑ Ohlig, 2013, s. 238
  20. ↑ Popp, 2013, s. 81
  21. ↑ Popp, 2010
  22. ↑ Pseudo-Clemente, 2005. 16:7; Nevo & Koren, 2003, s. 271; Ibn Warraq, 1998, s. 31
  23. ↑ Ohlig, 2013, s. 259
  24. ↑ Bellinger, 2010
  25. ↑ Hoyland, 1997, s. 694; Nevo & Koren, 2003, s. 247
  26. ↑ Popp, 2010, s. 68
  27. ↑ Nevo & Koren, 2003, s. 292
  28. ↑ Luxenberg, 2010, s. 125–151
  29. ↑ Popp, 2010
  30. ↑ Al-Tabari, 1990, s. 224–225 ja ss.
  31. ↑ Popp, 2008, 64–70
  32. ↑ Kennedy, 2004, s. 55–57
  33. ↑ Hoyland, 2017, s. 142–146

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Marwan I 		Damaskoksen umaijadikalifi
685–705 		Seuraaja:
Walid I
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Abd_al-Malik_ibn_Marwan&oldid=19658166”