Ero sivun ”Luettelo jääkäreistä K” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vesteri (keskustelu | muokkaukset)
Vesteri (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 673:
Kurri palveli sisällissodan jälkeen nuorempana upseerina 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, joka taasen tunnettiin myöhemmin nimellä Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirrettiin 15. marraskuuta 1918 Laatokan jalkaväkirykmentti 6:een (myöhempi nimi Viipurin rykmentti). Hän toimi rykmentissä nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä 4. komppaniassa. Viipurin rykmentistä hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmenttiin ja 5. toukokuuta 1920 takaisin Viipurin rykmenttiin.
 
Armeijasta hän erosi 6. huhtikuuta 1921 ja astui Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. heinäkuuta 1921 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Sortavalan suojeluskuntapiirin I alueelle. Hän osallistui vuoden 1921 marraskuussa [[Itäkarjalaisten kansannousu|Vienan-Karjalan sotaretkelle]], missä hän toimi Repolan pataljoonan 1. komppanian päällikkönä ja otti osaa Kostamuksen ja Porajärven taisteluihin, missä hän haavoittui 28. joulukuuta 1921. Sotaretkeltä palattuaan hän toimi Karjalan pakolaisten harjoituskoulun johtajana Hyrynsalmella ja Lapualla 16. helmikuuta – 1. elokuuta 1922 välisen ajan. Vuonna 1924 hän siirtyi piirityönjohtajaksi Suomalaisen puuliike oy:n palvelukseen ja palveli yritystä vuoteen 1928 saakka. Myöhemmin hän teki vain tilapäistöitä. Kurri osallistui talvisotaan työkomppania Kurrin päällikkönä Ravankylässä, Kääntymässä, Salmenkaitalinjalla. Myöhemmin edellä mainitusta työkomppaniasta muodostettiin [[4. Prikaati (talvisota)|4. Prikaatin]] alainen jalkaväkikomppania, jonka päällikkönä hän jatkoi. Tämä joukko osallistui talvisodassa taisteluihin Kääntymässä, Karisalmella ja Saarenmaalla. Välirauhan aikana Kurri jatkoi entisessä tehtävässään, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin [[Jalkaväkirykmentti 9 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 9:ään]] Esikuntakomppanian päälliköksi. Komppanianpäällikkönä hän haavoittui 17. helmikuuta 1942 käydyssä Makovan taistelussa. Haavoistaan parannuttuaan hän palasi entiseen joukkoonsa ja osallistui sen mukana taisteluihin Pälkjärvellä, Iljalassa, Kirjavalahdella, Latvasyrjässä, Kaskanassa ja Ostassa. Sotien jälkeen hän asettui asumaan Valkealan Miettulaan. Hänet haudattiin Kouvolaan. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940), Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Karjalan vapaussodan muistomitali, [[Kuva:Jaakariristi slide0637 image002.png|18px]]Jääkärimerkki, [[Kuva:Nauha saksan maailmansodan kunniaristi.png|35px]] Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Otto Kurvinen===