tunnustaminen

Finnish

Etymology

tunnusta- +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtunːustɑminen/, [ˈt̪unːus̠ˌtɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Hyphenation^(key): tun‧nus‧ta‧mi‧nen

Noun

tunnustaminen

1. verbal noun of tunnustaa
   1. acknowledgement
   2. (law) recognition

      vastavuoroinen tunnustaminen = mutual recognition

Declension

Inflection of tunnustaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		tunnustaminen	tunnustamiset
genitive		tunnustamisen	tunnustamisten tunnustamisien
partitive		tunnustamista	tunnustamisia
illative		tunnustamiseen	tunnustamisiin
		singular	plural
nominative		tunnustaminen	tunnustamiset
accusative	nom.	tunnustaminen	tunnustamiset
	gen.	tunnustamisen
genitive		tunnustamisen	tunnustamisten tunnustamisien
partitive		tunnustamista	tunnustamisia
inessive		tunnustamisessa	tunnustamisissa
elative		tunnustamisesta	tunnustamisista
illative		tunnustamiseen	tunnustamisiin
adessive		tunnustamisella	tunnustamisilla
ablative		tunnustamiselta	tunnustamisilta
allative		tunnustamiselle	tunnustamisille
essive		tunnustamisena	tunnustamisina
translative		tunnustamiseksi	tunnustamisiksi
abessive		tunnustamisetta	tunnustamisitta
instructive		—	tunnustamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tunnustaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tunnustamiseni tunnustamiseni accusative nom. tunnustamiseni tunnustamiseni gen. tunnustamiseni genitive tunnustamiseni tunnustamisteni tunnustamisieni partitive tunnustamistani tunnustamisiani inessive tunnustamisessani tunnustamisissani elative tunnustamisestani tunnustamisistani illative tunnustamiseeni tunnustamisiini adessive tunnustamisellani tunnustamisillani ablative tunnustamiseltani tunnustamisiltani allative tunnustamiselleni tunnustamisilleni essive tunnustamisenani tunnustamisinani translative tunnustamisekseni tunnustamisikseni abessive tunnustamisettani tunnustamisittani instructive — — comitative — tunnustamisineni second-person singular possessor singular plural nominative tunnustamisesi tunnustamisesi accusative nom. tunnustamisesi tunnustamisesi gen. tunnustamisesi genitive tunnustamisesi tunnustamistesi tunnustamisiesi partitive tunnustamistasi tunnustamisiasi inessive tunnustamisessasi tunnustamisissasi elative tunnustamisestasi tunnustamisistasi illative tunnustamiseesi tunnustamisiisi adessive tunnustamisellasi tunnustamisillasi ablative tunnustamiseltasi tunnustamisiltasi allative tunnustamisellesi tunnustamisillesi essive tunnustamisenasi tunnustamisinasi translative tunnustamiseksesi tunnustamisiksesi abessive tunnustamisettasi tunnustamisittasi instructive — — comitative — tunnustamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative tunnustamisemme tunnustamisemme accusative nom. tunnustamisemme tunnustamisemme gen. tunnustamisemme genitive tunnustamisemme tunnustamistemme tunnustamisiemme partitive tunnustamistamme tunnustamisiamme inessive tunnustamisessamme tunnustamisissamme elative tunnustamisestamme tunnustamisistamme illative tunnustamiseemme tunnustamisiimme adessive tunnustamisellamme tunnustamisillamme ablative tunnustamiseltamme tunnustamisiltamme allative tunnustamisellemme tunnustamisillemme essive tunnustamisenamme tunnustamisinamme translative tunnustamiseksemme tunnustamisiksemme abessive tunnustamisettamme tunnustamisittamme instructive — — comitative — tunnustamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative tunnustamisenne tunnustamisenne accusative nom. tunnustamisenne tunnustamisenne gen. tunnustamisenne genitive tunnustamisenne tunnustamistenne tunnustamisienne partitive tunnustamistanne tunnustamisianne inessive tunnustamisessanne tunnustamisissanne elative tunnustamisestanne tunnustamisistanne illative tunnustamiseenne tunnustamisiinne adessive tunnustamisellanne tunnustamisillanne ablative tunnustamiseltanne tunnustamisiltanne allative tunnustamisellenne tunnustamisillenne essive tunnustamisenanne tunnustamisinanne translative tunnustamiseksenne tunnustamisiksenne abessive tunnustamisettanne tunnustamisittanne instructive — — comitative — tunnustamisinenne third-person possessor singular plural nominative tunnustamisensa tunnustamisensa accusative nom. tunnustamisensa tunnustamisensa gen. tunnustamisensa genitive tunnustamisensa tunnustamistensa tunnustamisiensa partitive tunnustamistaan tunnustamistansa tunnustamisiaan tunnustamisiansa inessive tunnustamisessaan tunnustamisessansa tunnustamisissaan tunnustamisissansa elative tunnustamisestaan tunnustamisestansa tunnustamisistaan tunnustamisistansa illative tunnustamiseensa tunnustamisiinsa adessive tunnustamisellaan tunnustamisellansa tunnustamisillaan tunnustamisillansa ablative tunnustamiseltaan tunnustamiseltansa tunnustamisiltaan tunnustamisiltansa allative tunnustamiselleen tunnustamisellensa tunnustamisilleen tunnustamisillensa essive tunnustamisenaan tunnustamisenansa tunnustamisinaan tunnustamisinansa translative tunnustamisekseen tunnustamiseksensa tunnustamisikseen tunnustamisiksensa abessive tunnustamisettaan tunnustamisettansa tunnustamisittaan tunnustamisittansa instructive — — comitative — tunnustamisineen tunnustamisinensa