Romahtanut metsien hiilinielu, Etelä-Suomen suojelutta jäävät vanhat metsät ja liikenteen päästöjen lisääntyminen.
Muun muassa nämä ongelmat odottavat Sari Multalan (kok.) pöydällä, kun hän siirtyy tiede- ja kulttuuriministerin jakkaralta ympäristö- ja ilmastoministeriksi. Kapula vaihtuu Kai Mykkäseltä (kok.) Multalalle tulevana perjantaina.
Lisäksi Petteri Orpon (kok.) hallituksen hiilineutraalisuustavoite on vaakalaudalla. Lopullinen arvio ilmastolakiin kirjatun tavoitteen kohtalosta on luvattu kertoa vielä kevään aikana, kun yksi hallituksen keskeisistä suunnitelmista, ilmasto- ja energiastrategia valmistuu.
Voi hyvällä syyllä todeta, että uusi ministeri ottaa pestin vastaan hankalassa tilanteessa.
Hirvittääkö?
– Sanotaan, että haastetta riittää. Mutta ajattelen, että meillä on myös toivoa. Toivoisin, että välittyisi välillä, miten paljon ilmastopolitiikassa on tehty. Monikaan ei uskonut, millaisiin päästövähennyksiin energiasektorilla ja teollisuudessa on pystytty lyhyessä ajassa, Multala sanoo
Multala kuulostaa heti kättelyssä edeltäjältään Mykkäseltä, jonka lempiaiheita ovat olleet energia ja teollisuus.
Niillä aloilla ilmastotoimet ovatkin purreet. Päästöt ovat tilastoissa laskeneet jyrkästi muun muassa tuulivoiman ja puhtaan sähkön, teollisuuden ilmastotoimien ja erityisesti EU:n päästökaupan ansiosta. Päästökaupassa jokaisesta hiilidioksiditonnista täytyy maksaa.
Nyt on kuitenkin pakko puhua ilmastopolitiikan pieleen menneestä osasta eli metsistä ja hiilinieluista.
Viime viikon shokkiuutinen oli, että metsät eivät enää muodosta hiilinielua. Sen sijaan niistä syntyy päästöjä.
Jo aiemmin on ollut tiedossa, että nielu on kutistunut niin pieneksi, ettei se enää kata samaan, laskennalliseen kokonaisuuteen kuuluvia maakäytön päästöjä. Ne tulevat turvepelloista ja metsäkadosta.
Uusissa, Luonnonvarakeskuksen tekemissä laskelmissa metsät eivät enää ole hiilinielu lainkaan.
– Eihän se hyvä uutinen tietenkään ole, se on selvä. On toki hyvä huomata, että itse metsä kasvaa yhä enemmän kuin sitä hakataan, eli on nielu.
Multala on oikeassa, sillä puusto itsessään säilyi pienenä nieluna. Metsien maaperästä syntyi sen sijaan niin paljon päästöjä, että metsämaa oli 1,12 miljoonan tonnin hiilidioksidin päästölähde toissa vuonna 2023.
Ilmastopolitiikassa metsien on kuitenkin laskettu imevän jopa kolmanneksen Suomen kaikista päästöistä. EU:ssa Suomi on niin ikään sitoutunut ylläpitämään merkittävän kokoista metsänielua.
Kummatkin tavoitteet vesittyvät tuoreilla luvuilla.
– On erittäin vaikea kysymys, miten päästäisiin tilanteeseen, jossa maankäyttösektori voisi olla edes nettonollassa tai varsinkaan, että se kääntyisi nielun puolelle, Multala myöntää.
Multala puhuu tottuneesti viime vuosina todetusta metsien kasvun hidastumisesta ja maakäyttösektorin muista päästöistä, eikä ihme.
Hän istui kansanedustajana ympäristövaliokunnassa, kun Suomelle viimeksi sorvattiin hiilinieluja koskevaa EU:n LULUCF-tavoitetta vuonna 2019.
Tulevan ilmastoministerin ei ole vaikea sanoa ääneen, että nieluihin vaikuttavat pääasiassa hakkuut.
Niiden rajoittaminen ei kuitenkaan kuulu istuvan hallituksen keinostoon, vaikka hallituksen neuvonantajaksi nimetty ilmastopaneeli on sitä ehdottanut.
– Hakkuisiin vaikuttaminen on haastavaa ja ajattelen niin, että ensisijaisesti tulevat kaikki muut keinot, Multala sanoo.
Katso, miten Multala vastasi laajemmin hakkuita koskevaan kysymykseen:
Keinoja vähentää hakkuita löytyy
Muita, hiilinielun kohentamiseen tarkoitettuja keinoja hallitus on jo listannut ohjelmassaan.
Ne liittyvät kiertoaikojen pidentämiseen, harvennuksiin sekä lannoitukseen; käytännössä siis metsien kasvun vauhdittamiseen.
Luonnonvarakeskus arvioi viime vuonna, että tällaisilla toimilla saataisiin noin kolmisen miljoonaa tonnia hiilinielua lisää.
Hallituksen ilmastopolitiikka on kuitenkin toistaiseksi kirjoitettu sen varaan, että hiilinielu imisi jopa 20 miljoonaa tonnia päästöjä.
Olisiko Multala valmis kaivamaan esiin keinoja, joita edellinen, Sanna Marinin hallitus valmisteli?
Istuvan hallituksen kuoppaama kosteikkoviljelyn tuki vähentäisi turvepeltojen päästöjä. Metsäkatoa suitsisi taas valmisteluun jumiutunut maksu, joka lankeaisi esimerkiksi rakentajalle metsän raivaamisesta.
Edellinen hallitus nosti esiin myös hiilitukijärjestelmän metsänomistajille, mutta se jäi kauden loppuessa puolitiehen.
Juuri tuki olisi Markku Ollikaisen mukaan keino, joka laskisi hakkuutasot ilman, että metsänomistajat joutuisivat kärsimään taloudellisesti. Ollikainen on ilmastopaneelin entinen puheenjohtaja.
Tuki tarkoittaisi käytännössä korvausta hiilinielun kasvattamisesta, mikä lykkäisi hakkuita. Se taas rajoittaisi puun tarjontaa ja nostaisi hintaa markkinoilla.
Toinen keino on Ollikaisen mukaan porkkanan sijaan keppi, hakkuuvero, jota metsäteollisuus maksaisi hakkaamisesta siitä vapautuvan hiilidioksidimäärän mukaisesti.
Myös päästökauppa olisi sovitettavissa metsäteollisuuteen kahdella eri tavalla: kohdentamalla se hakkuista vapautuvaan hiilidioksidiin tai puumassan poltosta vapautuvaan hiilidioksidiin.
– Ei voi kieltää, että tilanne on nielun suhteen epätoivoinen, mutta ohjauskeinoista ei ole pulaa. Nyt meiltä puuttuu näkemys siitä mihin suuntaan maa- ja metsätaloutta tulisi kehittää. Silloin politiikka on säilyttävää, Ollikainen kommentoi tilannetta.
Hallituskumppaneilta hiilikorvauksille kyllä ja ei
Sari Multala sanoo, että uusia, nieluihin liittyviä avauksia on liian aikaista tehdä. Niihin liittyvää keskustelua käydään hänen mukaansa ilmasto- ja energistrategian yhteydessä kevään aikana.
Multalan mielestä tilanne on haasteellinen, sillä samalla kun hiilinieluja pitäisi kasvattaa, puuntuonti Venäjältä on lakannut ja metsäpolttoainetta tarvitaan energiasiirtymässä.
Hallituskumppaneilta hiilensidontaan kannustamiselle löytyy kuitenkin orastavaa tukea.
– Tilanteessa, jossa meillä on päästökauppa, olisi luontevaa, että meillä olisi myöskin nielukauppa. Metsänomistajilla olisi silloin taloudellisia insentiivejä valtiolle tärkeän nielun kasvattamiseen, opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) sanoo haastattelussa.
Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) taas uskoo, että hallitusohjelman kirjaukset riittävät.
– Meidän ei tule rajoittaa metsien hyötykäyttöä. Tämä on metsäteollisuuden kannalta tärkeää, Ranne sanoo.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) vastaa Ylelle viestitse, että koska puusto kuitenkin edelleen sitoo hiiltä, hakkuiden rajoittaminen ole vastaus kasvaneisiin maaperäpäästöihin. Päästöjen kasvu johtuu yhtäältä ilmastonmuutoksesta.
Adlercreutz, Ranne ja Essayah istuvat kaikki puhtaan energian, ympäristön ja huoltovarmuuden ministerityöryhmässä. Ryhmä linjaa muun muassa ilmasto-, ympäristö- ja luontopolitiikasta.
Multala taas ei ole ehtinyt istua vielä työryhmissä, joissa asiasta päätettäisiin. Hän myös sanoo, että hiilikorvausjärjestelmä törmännee siihen, että valtion rahat ovat tiukalla.
Entä sitten kustannukset, joita on arvioitu EU:n nielutavoitteen alittamisen tuovan? Ne ovat arviolta miljardiluokassa, ja hallitus on myös sanonut varautuvansa niihin.
Multalan mukaan Suomi keskustelee ”samanmielisten EU-jäsenmaiden ja komission kanssa haasteista ja LULUCF-kokonaisuuden ratkaisemisesta”. Tarkemmin hän ei keskusteluja avaa.
Ilmastopaneeli on varoittanut hakkuista ja niistä seuraavista kustannuksista Suomelle useita kertoja. Se on myös arvostellut Orpon hallituksen ilmastopolitiikkaa pitkin matkaa.
Ovatko ulostulot olleet hallitukselle epämieluisia?
Tiistaina paljastui, että hallitus on suunnitellut ilmastopaneelin lakkauttamista ja sulauttamista osaksi isompaa tiedepaneelia. Varsinaista päätöstä ei vielä ole.
– On selvää, että tämäkin hallitus on sitoutunut ilmastolakiin. Päästöjen vähentäminen on sujunut hyvin, mutta sitten on haastavampia kysymyksiä. Niissä ilmastopaneeli toimii kirittäjänä, Multala vastaa.