Ylihärmässä Etelä-Pohjanmaalla paljastetaan tänään C. G. E. Mannerheimin muistomerkki.
Suomen hallituksen laillisten joukkojen ylipäälliköksi määrätty kenraali Mannerheim oli määrännyt suojeluskunnat riisumaan venäläiset varuskunnat aseista Etelä-Pohjanmaalla maanantaina tammikuun 28. päivä 1918.
Aseistariisuminen alkoi kuitenkin jo edellisenä päivänä, jolloin Mannerheim ja osa esikuntaa siirtyi Vaasasta Ylihärmään rekikyydillä.
Päivää kutsutaan Tammisunnuntaiksi, koska sisällissodan katsotaan alkaneen tuolloin.
Ylihärmäläiset halusivat Mannerhein-muistomerkin kuntaan jo 1950-luvulla. Se jäi kuitekin toisen, maakunnallisen patsashankkeen, jalkoihin.
– Uskoisin, että Ylihärmä on ainoa päämajapaikkakunnista, missä ei ole ollut Mannerheimin muistomerkkiä, sanoo hankkeen puuhamies Mika Mäki Ylihärmän Reserviläisistä.
Nyt, yli sata vuotta tapahtuneen jälkeen, ylihärmäläiset hakivat muistomerkille rahoitusta Kulttuurisäätiöltä, mutta eivät sitä saaneet.
– Ajattelimme, että patsas on itse hommattava. Ei sitä muuten mitään tule, Mäki sanoo.
Ylihärmästä ylipäällikkö esikuntineen siirtyi Seinäjoelle jo vajaan vuorokauden jälkeen. Seinäjoella päämaja oli maaliskuuhun 1918 saakka.
Valkoinen kenraali vai kansaa yhdistänyt ylipäällikkö
Suomen ensimmäinen Mannerheim-patsas paljastettiin Seinäjoella 1955 maakunnallisen patsashankkeen tuloksena.
Historiantutkija Tuomas Tepora on tutkinut Mannerheimista luotuja mielikuvia Sankari ja antisankari – Mannerheim-kultin pitkä vuosisata -kirjassaan.
Tepora pitää mielenkiintoisena sitä, että Seinäjoen patsas esittää valkoista kenraalia, vaikka sen paljastamisen aikaan toinen maailmansota oli jo sodittu, Mannerheim oli muuttunut marsalkaksi ja hänestä oli alettu rakentaa yhdistävää symbolia.
Seinäjoen patsashankkeen taustalla oli ollut maakunnan merkkihenkilöitä, kuten Ilkan päätoimittaja Artturi Leinonen, IKL:n kansanedustaja ja Lotta Svärd -järjestön ideologi Hilja Riipinen ja jääkärieversti Matti Laurila.
Teporan mukaan heidän avainkokemuksensa liittyi itsenäistymisen ajan alkuvuosiin, eikä toiseen maailmansotaan.
– Seinäjoen patsas ei niinkään ollut toisen maailmansodan melko nuorten veteraanien, vaan nimenomaan vuoden 1918 ja vapaussodan kokeneiden patsas.
Hänen mukaansa Mannerheimilla on maakunnassa erityinen merkitys. Sama koskee sodasta käytettyä nimeä vapaussota.
– Etelä-Pohjanmaalla, Mannerheimilla ja vuoden 1918 tapahtumilla on keskeinen yhteys. Sitä on nykyään muualta Suomesta katsoen välillä hankalampi täysin ymmärtää. Pohjalaiset käyttävät edelleen nimitystä vapaussota, kun muualla sisällissota alkaa olla käytetyin termi.
Kuvagalleriassa esitellään seitsemän Mannerheim-patsasta. Patsaat ovat järjestyksessä paljastamisvuoden mukaan. Avaamalla ensimmäisen kuvan, pääset klikkaamaan ja lukemaan jokaisen historiaa:
Mannerheimille on pystytetty Suomessa ainakin seitsemän patsasta ja useita muistomerkkejä tai -laattoja.
Tunnetuin lienee Helsingissä sijaitseva ratsastajapatsas vuodelta 1960.
Tampereella patsashanke alkoi jo 1930-luvun alussa. Sitä suunniteltiin aluksi kaupungin keskustaan Koskipuistoon. Lopulta valkoisen kenraalin patsas paljastettiin vuonna 1956 kauemmas keskustasta kovan poliittisen väännön jälkeen.
Teporan mukaan Seinäjoella koettiin, että on täysin luontevaa kehitellä valkoisen kenraalin muistomerkki. Valtiovalta pystyi osallistumaan paljastustilaisuuteen.
– Vuotta myöhemmin Tampereella paljastettiin patsas Leinolassa, jonka paljastustilaisuuteen eivät valtiovalta, puolustusvoimien johto eikä tietenkään sosiaalidemokraattisen kaupungin johtokaan tullut paikalle. Ei edes Tampereen piispa, Tepora sanoo.
Myyttinen vielä nykyäänkin
Teporan mukaan Mannerheim nousee framille aina kun historiassa tapahtuu isompi muutos, kuten vuosi 1918 tai toinen maailmansota.
1960-luvulla ja 1990-luvun alussa Mannerheimista puhuttiin paljon, ja 2000-luvulta muistetaan esimerkiksi Uralin perhonen animaatioelokuva, joka herätti keskustelua.
Mannerheim tavallaan tarjoilee kaikille jotakin, Tepora toteaa.
– Kaikki voivat saada hänestä osansa. Hänen kauttaan voidaan kehitellä mitä uudenlaisimpia hahmoja ja mielleyhtymiä. Tämä on mielestäni se, mikä tekee Mannerheimista myyttisen vielä nykyäänkin.
Teporan mukaan Mannerheim-kultti elää edelleen, esimerkiksi myyttisyytenä, joka liittyy avoimeen yhteiskuntaan.
– Avoin yhteiskunta on tällä hetkellä tietynlaisen uhan alla ulkoa- ja sisältäpäin, joten myyttiä kannattaa myös vaalia. Avoimen yhteiskunnan henkilökultti ja myyttisyys liittyy moniäänisyyteen.
Härmäläisisännän neuvon mukaan
Ylihärmän Mannerheim-muistomerkkihankkeen takana on Ylihärmän Reserviläiset sekä joukko yksityishenkilöitä ja yrityksiä.
– Tämä tuntuu olevan kaikkien yhteinen asia. Varainkeruu oli helppoa, Mäki kertoo.
Muistomerkin taakse on valittu Muistakaa olla miähiä kans! -teksti.
Mannerheimin seurue oli tullut kahdella reellä Vöyriltä Ylihärmään, kun suojeluskuntapartio oli pysäyttänyt sen pitäjän rajalla. Seurueen selvitettyä partiolle asiansa, oli partiossa ollut isäntä antanut Mannerheimille neuvoksi, että ”muistakaa olla miehiä kanssa”.
– Koitettiin olla härmäläisisännän ohjeitten mukaan, oli Mannerheim muistellut vuosikymmenten jälkeen Ilkan päätoimittaja Artturi Leinoselle, Mäki tietää.
Lähteenä käytetty Tuomas Teporan kirjaa ”Sankari ja antisankari – Mannerheim-kultin pitkä vuosisata”, 2023 Gaudeamus Oy