Oletko kuullut viiksikupista? Juhana Helmenkalastaja omistaa keräilyharvinaisuuden, mutta arkena hän luottaa pahviin

Dali-viiksien maailmanmestari Juhana Helmenkalastaja esittelee jokaisen ulottuvilla olevan modernin viiksikupin.

Viiksekäs Juhana Helmenkalastaja nauttii kahvia viiksikupista.
Monitoimimies Juhana Helmenkalastajan viiksiä kadehtisi itse Hercule Poirotkin. Kuva: Mohamed Sharif El Bouari /Yle
Regina Rask

Kuningatar Viktorian Albert-puoliso varmaankin omisti sellaisen. Samoin kirjailija Charles Dickens ja moni muu viktoriaanisen ajan (1837–19019) viiksiniekka.

Mustavalkoinen valokuva englantilaiskirjailija Charles Dickensistä, jolla viikset ja parta.
Charles Dickensiä (1812-1870) pidetään yhtenä viktoriaanisen ajan suurimpana romaanikirjailijana. Viiksien lisäksi hänellä oli parta, johon hän ei ahkeralta kirjoittamiselta ilmeisesti ehtinyt kiinnittää kovinkaan paljon huomiota. Kuva: Archive Pics / Alamy/All Over Press

Viiksikuppi oli viiksimuodin kulta-ajan, 1800-luvun luomus. Kerrotaan, että kupin keksi englantilainen keraamikko Harvey Adams 1860-luvulla. Kupeista tuli niin suosittuja, että Adams pystyi lopettamaan työnteon jo 15 vuotta viiksikupin keksimisen jälkeen.

Olen sopinut tapaamisen ehkä Suomen erikoisimpia viiksiä kantavan Juhana Helmenkalastajan kanssa ravintola Kappeliin. Hän on luvannut näyttää, miten vanhanajan viiksikupista juodaan.

Helsingin Esplanadin puistossa sijaitseva ravintola Kappeli avattiin viiksimuodin kulta-aikana 1867. Siellä viettivät iloista elämää ajan kuuluisimmat runoilijat, kirjailijat ja taiteilijat – suurin osa heistäkin viiksiniekkoja.

– Hieno keksintö, kommentoi Helmenkalastaja kuppeja.

Hän nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen osallistuttuaan Diili-ohjelmaan vuonna 2005. Helmenkalastaja on paitsi Suomen ehkä kuuluisin viiksiniekka, nykyään myös kaupan ja palvelualan kouluttaja.

Vuonna 2011 hänet kruunattiin Norjassa järjestetyssä kilpailussa Dali-viiksien maailmanmestariksi.

Helmenkalastaja on siis juuri oikea henkilö puhumaan viiksikupeista.

– Ne ovat osa historiaa, hän sanoo. – Omistan itsekin yhden vanhan viiksikupin.

Viiksikupeissa oli viiksisilta suojaamassa ylähuulta kastumiselta. 1800-luvulla herrasmiehillä oli usein vahatut viikset ja kuuma juoma olisi saattanut sulattaa viiksiä koossa pitävän vahan.

Ylhäältä otettu kuva niin sanotusta viiksikupista, jossa silta suojaa juojan ylähuulta ja viiksiä.
Viiksikuppi oli englantilaisen keraamikon Harvey Adamsin keksintö, jolla oli paljon käyttöä viiksimuodin kulta-aikana. Kuva: glennh66 / Stockimo / Alamy/All Over Press

Helmenkalastaja luottaa unkarilaiseen

Siististi vahatut tai rehottavan mursumaiset – länsimaissa viktoriaanisena aikana lähes kaikkien miesten ylähuulta koristivat jonkinlaiset viikset. Viikset viestivät miehekkyyttä ja auktoriteettia.

Meissen, Limoges, Imari – posliinitehtaat eri maissa alkoivat kehitellä omia viiksikuppejaan. Ei kestänyt kauan, kun englantilaiskeksintö levisi Englannista aina Amerikkaan asti.

– Jos viiksikuppien historiaa katsoo, siellähän on ihan jäätävä määrä hienoja vaihtoehtoja, sanoo Juhana Helmenkalastaja.

– Monet kupeista ovat tosi koristeellisia.

Valokuvassa on koristeellinen viiksikuppi vuodelta 1880.
Kaikki merkittävimmät posliinitehtaat valmistivat aikanaan viiksikuppeja. Nyt ne ovat haluttuja ja harvinaisia keräilykohteita. Kuvassa viiksikuppi 1880-luvulta. Kuva: CC BY-SA 4.0

Vieläkö viiksiä muuten vahataan?

– Nythän niitä vasta vahataankin! Jos on vähänkään pidemmät viikset, kyllä sitä vahaa tarvitsee. Ellei, halua, että kaikki ruoka ja juoma päätyy viiksiin.

Helmenkalastajan mukaan viiksivahoja on lukemattomia erilaisia. Hän itse käyttää unkarilaista vahaa.

– Vaha on ihan must viiksimiehelle.

Helmenkalastaja käy välillä Kappelin ravintolasalin puolella fiilistelemässä pöytää, jossa aikansa viiksekkäät kulttuuripersoonat Eino Leino, Juhani Aho, Akseli Gallen-Kallela, Jean Sibelius ja Oskar Merikanto paransivat maailmaa ja joskus krapulaansakin.

Ravintolassa kilisivät lasit, mutta ehkä hekin kotona käyttivät viiksikuppeja?

Juoksuhaudoissa ei hoideltu viiksiä

Viiksimuoti jatkui vahvana aina 1900-luvun alkupuolella asti. Sen myötä syntynyt erikoinen kuppi pääsi esille myös maailmankirjallisuudessa.

James Joycen Odysseus-romaanissa päähenkilö Leopold Bloom siemailee teetään viiksikupista ja Margaret Mitchellin Tuulen viemässä Scarlett O´Hara muistelee myyjäisiin maalaamiaan viiksikuppeja.

Vanha 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun visiittikortti, jossa kuva viiksekkäästä herrasmiehestä.
Mahtoiko vanhan visiittikortin mies joutua osalliseksi ensimmäisen maailmansodan melskeistä? Kuva: Cupofspring / Alamy/All Over Press

Ensimmäinen maailmansota (1914–1918) kemiallisine aseineen tiesi loppua viiksimuodille. Kasvokarvoitus osoittautui sotaoloissa paitsi hankalaksi myös vaaralliseksi. Sodassa käytettiin taistelukaasuja ja miesten oli elintärkeää saada kaasunaamio tiukasti kasvoille.

Nykyajan viiksikuppi saattaa yllättää

Muodit tulevat ja menevät. Viikset ovat taas muotia nuorillakin miehillä.

Tosin nykymiesten on turha etsiä käyttöönsä perinteisiä viiksikuppeja, koska ne ovat jo keräilyesineitä, joita ei suomalaisista antiikkikaupoistakaan tahdo löytyä.

Jonkin verran on uustuotantoa, mutta niistä ei Helmenkalastaja oikein jaksa innostua.

Hän pyörittelee netistä tilattua viiksikuppia kädessään.

– Tämä on vähän tällainen hassuttelukuppi, juot tästä ja näytät että sinulla on viikset, hän sanoo.

– Luulen, että tällaisia voisivat käyttää nimenomaan sellaiset, joilla ei ole viiksiä ollenkaan.

Pisteitä ei heru myöskään modernin viiksimukin muotoilusta.

Hän paljastaa hieman yllättävän version modernista viiksikupista.

– En koskaan juo kahviloissa mukeista tai kupeista, hän sanoo. – Pyydän aina juomani takeaway-mukiin, jonka kansiosa suojaa hyvin viiksiä.

Takeaway-muki on siis nykyajan viiksikuppi, joka löytyy kahvilasta kuin kahvilasta.

Viiksekäs Juhana Helmenkalastaja ottaa kahvilan tiskillä vastaan take away-mukia.
Vaniljalatte lähtee Juhana Helmenkalastajan mukaan takeaway-mukissa. Kuva: Mohamed Sharif El Bouari /Yle