Vielä muutama vuosi sitten työpaikan palaveri tarkoitti yleensä tapaamista kokoushuoneessa pullan ja kahvin kera.
Vuonna 2020 tuli korona ja siirsi palaverit nettiin, eikä entiseen näytä olevan paluuta.
Nettikokouksen koolle kutsumisen helppous on aiheuttanut sen, että etenkin asiantuntijatehtävissä työskentelevän päivä voi koostua katkeamattomasta palaveriputkesta. Etäkokous ei tarjoa edes paikasta toiseen siirtymiseen kuluvaa taukoa.
Kahdeksan palaverin päivä ei ole poikkeuksellinen Keski-Suomen hyvinvointialueen johdolle, koti- ja asumispalveluiden vastuualuejohtaja Tuija Koivisto sanoo.
– Usein on niin, että tunnin välein vaihtuu palaverin aihe, mutta taukoja ei ole. Riittää, että klikkaa itsensä uuteen kokoukseen.
Koivisto piti Ylen pyynnöstä kirjaa työtehtävistään tammikuun toisen viikon ajan. Joulu ja vuodenvaihteen läheisyys näkyi vielä siten, että kokouksia oli ja sähköposteja tuli vähemmän kuin tavallisesti.
Kirjausviikolla Koivisto osallistui 23 etäkokoukseen, yhteen live-kokoukseen ja kahteen pitkään koulutustilaisuuteen.
Kiireisimpänä päivänä Koivistolla oli yhdeksän kokousta. Päällekkäisyyksien takia väliin jäi kahdeksan kalenteriin merkittyä kokousta.
Sähköposteja Koivistolle tuli viikon aikana 289, ja hän lähetti niitä 74. Puheluja tuli vain 30. Viestejä on luettava ja niihin vastattava kokousten aikana, mutta aina se ei onnistu.
Siitä huolimatta viikolle kertyi 53 työtuntia.
– Historiaa ei tehdä työtunteja laskemalla, hän sanoo ja viittaa hyvinvointialueen perustamiseen.
Miten hän pysyy virkeänä palaveriputkessa?
– Välillä haen kupin kahvia, ja välillä seison sähköpöydän ääressä. Aiheen vaihtuminenkin virkistää.
Tuija Koivisto on omien sanojensa mukaan tottunut nykyiseen työtahtiinsa, sillä hän on tehnyt ison siivun työurastaan johtotehtävissä. Koivisto myöntää, että palaveriputkien venyttämiä päiviä olisi hankala yhdistää esimerkiksi lapsiperheen arkeen.
Palvelujohtaja Nina Peränen kertoo ajatuksiaan palaveriputkesta:
Kokoussuma heikentää muun muassa työn imua
Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja Anne Mäkikangas sanoo, että ihmisten välillä on yksilöllisiä eroja siinä, miten stressaavaksi etäkokous koetaan.
Kokouskäytäntöjä on koronan tuoman alkushokin jälkeen pyritty kehittämään, ja etäkohtaamisiin on totuttu. Tuore tutkimus osoittaa silti, että jos palavereita on liikaa, työn imu eli työhön liittyvä innostus ja merkityksellisyyden kokemus vähenee.
Työelämän tutkimuskeskus on Mäkikankaan johdolla viimeksi tutkinut korona-ajan etätyötä.
Mäkikangas uskaltautuu jo kertomaan tutkimuksen kiinnostavimpia havaintoja, vaikka tulokset ovat vasta lähdössä tieteelliseen arviointiin.
Tutkijat havaitsivat, että kokoukset alkavat kääntyä työhyvinvoinnin kannalta negatiiviseksi, kun niitä on yli 30 viikossa eli yli kuusi kokousta päivässä.
– Se johtaa alentuneeseen työn imuun ja lisää työuupumusta ja tyytymättömyyttä, Mäkikangas luettelee.
Aiempien tutkimusten mukaan etäkokouksessa väsymystä aiheuttaa paitsi tietotulva myös tietovaje, jota syntyy esimerkiksi siitä, ettei toisia osallistujia ja heidän ilmeitään ja eleitään välttämättä nähdä.
Uudesta tutkimuksesta eväitä kokouksiin
Anne Mäkikangas muistuttaa, että kokous voi lisätä työn imun kokemusta, mutta sen myönteisiä piirteitä on tutkittu vähän.
Työelämän tutkimuskeskus on nyt käynnistämässä aiempaa laaja-alaisempaa tutkimushanketta.
– Sukelletaan syvemmälle eli psykologiseen kokemukseen kokouksista, Anne Mäkikangas kuvailee.
Hanke selvittää erityyppisten kokousten toimivuutta ja vaikutuksia sekä osallistujien että järjestäjien näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa kokousten arviointiin sopivia työkaluja suomalaisen työelämän kehittämiseksi.
Työsuojelurahaston rahoittamaan tutkimukseen osallistuu erikokoisia työyhteisöjä julkiselta ja yksityiseltä puolelta. Tuloksia on odotettavissa parin vuoden kuluttua.