Sinut tunnetaan suunnistuspiireissä laajasti. Mikä sai sinut aikanaan lajin pariin?
– Vietin lapsuuden ja nuoruuden Juvan Nääringin kylässä. Isä-Eero ja ala-asteen opettajat Marjatta ja Antero Vauhkonen tutustuttivat lajiin, niin kuin kaikki muutkin kylän lapset.
– Vuonna 1973 valmistui Juvan ensimmäinen suunnistuksen erikoiskartta Nääringiltä. Uusi kartta mahdollisti harjoitukset ja kilpailut kylällä. Juoningan Jyske oli tuohon aikaan aktiivinen kyläseura ja järjesti kaikenlaista liikuntaa. Juvan Urheilijat mahdollisti jatkossa kilpailemisen.
Mikä suunnistuksessa viehättää?
– Haasteellisuus taidollisesti ja fyysisesti. Koskaan ei ole samanlaista rataa ja suoritusta. Arvostan myös luonnossa liikkumista ja sen voimaannuttavaa vaikutusta.
Milloin oma Jukola-taipaleesi alkoi?
– Olin nuorena aktiivinen kilpasuunnistaja, aikuisena enemmän kuntosuunnistaja.
– Aika nuorena ajauduin järjestelyhommiin ja seuran vastuutehtäviin. Ensimmäiset Jukola-muistot ovat vuodelta 1974, kun kotitilamme pihalla harjoiteltiin Pistohiekan Jukolan vaihto- ja maalialueen toimintoja.
– Ensimmäinen Jukola kilpailijana piti olla vuonna 1981 legendaarisessa Kytäjän kura-Jukolassa, mutta joukkue keskeytti ennen osuuttani, kuten seuraavanakin vuonna. Silloin keskeyttänyt joukkue ei saanut jatkaa kilpailua. Vasta vuonna 1983 pääsin maastoon Valkealassa.
Sinut tunnetaan myös nuorimpana ratamestarina Juvan Jukolasta vuodelta 1990.
– Olen aina ollut kiinnostunut radoista ja kartoista. Piirsin nuorena paljon mielikuvituskarttoja ja suunnittelin niille omia ratoja.
– Koska minulla oli hyvä käsiala, pääsin 11-vuotiaana piirtämään ratoja Juvan Urheilijoiden kansallisiin kisoihin. Silloin radat piirrettiin käsin valmiiksi painetuille kartoille.
– 13-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa ratamestarina kansallisissa hiihtosuunnistuskisoissa Nääringin koululla. 19-vuotiaana olin SM-viestien ratamestarina. Kaksi edellä mainittua tein isäni nimissä, koska minulla ei ollut vielä tarpeeksi ikää ratamestarikorttiin.
– Kun Jukolan viestin järjestäminen Juvalla tuli esille, ilmoittauduin heti ratamestariksi ja valmistelin osuuteni kilpailuhakemukseen. Meillä oli noin kymmenen hengen ratamestariryhmä, jonka keski-ikä oli 24 vuotta.
Juva ei jäänyt ainoaksi Jukolaksi, jossa olit merkittävissä tehtävissä?
– Juvan Urheilijat, Olavin Rasti ja Sulkavan Urheilijat -41 hakivat Jukolan viestiä Sulkavalle. Lupauduin jälleen ratamestarin tehtävään, koska Juvan Jukolasta jäi hyvät muistot.
– Vuodesta 2004 seurani on ollut Mikkelin seudulla toimiva suunnistuksen erikoisseura Navi. Lupauduin mukaan Navin Jukola-hankkeeseen, koska halusin hyödyntää kokemukseni vuoden 2009 Jukolan järjestelyissä, jossa olin kilpailunjohtaja.
Milloin sinusta tuli Kaukametsäläinen?
– Minut kutsuttiin Kaukametsäläisten jäseneksi vuonna 2005 ja hallitukseen minut valittiin vuonna 2009. Vuonna 2012 aloitin Kaukametsäläisten puheenjohtajana ja samalla Jukolan viestin johtoryhmän vetäjänä.
– Mikkeli-Jukola 2025 tulee olemaan viimeinen Jukola puheenjohtajana. On aika antaa vastuu tuoreemmille voimille.
Miksi Jukolan viesti on niin arvostettu?
– Jukolan viestin tarina on loistavasti rakennettu Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -kirjan pohjalle. Jukola on rakentunut osaavien ja sitoutuneiden järjestäjien kautta tapahtumaksi, jonne suunnistava maailma haluaa tulla ainakin kerran.
– Laskin, että noin 100 000 talkoolaista on osallistunut 76 vuoden aikana Jukolan järjestelyihin. Huikea talkootyön näyte!
Miten Jukolaa johdetaan?
– Meillä on kahdeksan hengen johtoryhmä ja noin 15 erilaista asiantuntijaa. Tiedonsiirto järjestäjältä toiselle on avointa. Meillä on kattava valvonta- ja järjestelyohjeistus sekä sopimusjärjestelmä järjestäjien tueksi.
– Parhaillaan on menossa vuosien 2025-2028 Jukolan viestien ohjaus. Hakuprosessissa ovat vuosien 2029-2023 Jukolan viestin järjestäjät. Päätöksiä järjestäjistä tehdään ensi talvena.
– Järjestäminen edellyttää luottamusta, koska tapahtuman järjestelyt perustuvat vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoistyössä johtaminen on haastavampaa kuin esimerkiksi työelämässä. On tärkeää osata delegoida ja innostaa.
– Jukolan viesti vastaa armeijakunnan kokoisen sotaharjoituksen järjestämistä. Arvostan kaikkia, jotka luovat uuden lenkin Jukolan historian ketjuun. Jukola on lainassa kullakin järjestäjällä ja se on luovutettu vähintään samassa kunnossa seuraavalle. Tämä on myös parasta osallistujamarkkinointia.
Millaisena näet suunnistuksen ja Jukolan viestien tulevaisuuden?
– Jukolan formaatti ja brändi ovat kunnossa. Harvassa lajissa on tarjota kilpailu, jossa samassa sarjassa kilpailevat huiput ja harrastajat. Jukola koukuttaa, koska kävijäkyselyn perusteella yli 90 prosenttia aikoo osallistua myös seuraavana vuonna.
– Eniten olen huolissani kansalaisten liikkumattomuudesta. Onko meillä jatkossa harrastajia ja miten suurten massatapahtumien käy? Nyt radat tehdään huippujen ehdoilla, mutta onko riittävästi harrastajia, jotka selviytyvät samoista radoista? Näitä asioita pitää seurata.
Miksi jokaisen pitäisi osata suunnistuksen ja metsässä liikkumisen perustaidot?
– Suunnistaminen on kansalaistaito. Jokainen osaa suunnistaa, koska perusarjessa pitää löytää paikka, minne mennä ja hakea sinne reitti. Se on myös suunnistamista.
– Luonto voimaannuttaa ja suunnistusta voi harrastaa haluamallaan tasolla. Vaikka suunnistajia pidetään hiljaisina, mikään ei voita suorituksen jälkeistä selitystä. Suunnistus on myös sosiaalista.
Mitkä ovat parhaat kokemuksesi lajista?
– Ihmiset. Olen saanut tavata Jukolan järjestäjiä ja kilpailijoita eri puolella Suomea. On hienoa kokea suomalainen talkootyön voima, kun joka vuosi rakennetaan pienoiskaupunki Jukolaa varten yhdeksi viikonlopuksi.
Mikä on ollut haastavinta?
– Ajokilometrejä on tullut runsaasti ja autossa istuminen on välillä raskasta. Koronan aikaan oli rankkaa, kun Rovaniemen Napapiiri-Jukolaa jouduttiin siirtämään kaksi kertaa ja huoli kilpailun onnistumisesta oli koko ajan mielessä.
– Myös Lappee-Jukolan mutakatastrofi oli kokemus, joka poiki sen, että kaikki toiminnot eivät voi olla pelloilla. Lappee-Jukolan jälkeen perustettiin vastuurahasto paikkaamaan force majeure -tyyppiset talousriskit.
Miten perhe suhtautuu harrastukseesi?
– Eihän tätä voisi tehdä ilman perheen ja läheisten tukea. Vaimolleni Anittalle annan 10 pistettä, että ymmärtää intohimoni.
– Helsingissä asuvat pojat ovat myös löytäneet liikunnan osaksi elämäänsä ja koko perhe on mukana myös Mikkeli-Jukola 2025:n talkoissa.
– Haluan myös kiittää työnantajiani ja esimiehiäni, että olen saanut tarvittaessa vapaata Jukola-asioiden hoitoon.
Miten lajin pariin pääsee, ehtiikö Mikkeli-Jukolaan 2025?
– Suunnistuskoulu ja kuntorastit ovat paras tapa oppia suunnistuksen perusasiat. Fyysistä kuntoa voi hankkia koko ajan liikkumalla.
– Hyvin ehtii ensi kesäksi mukaan, jos ei kilpailijana, niin talkoolaisena. Tervetuloa!