sortti
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (arkikieltä) laji (tyyppi, laatu)
- Kahvipöydässä oli tarjolla leivoksia sen seitsemää sorttia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsort̪ːi/
- tavutus: sort‧ti
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sortti | sortit |
genetiivi | sortin | sorttien (sorttein) |
partitiivi | sorttia | sortteja |
akkusatiivi | sortti; sortin |
sortit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sortissa | sorteissa |
elatiivi | sortista | sorteista |
illatiivi | sorttiin | sortteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sortilla | sorteilla |
ablatiivi | sortilta | sorteilta |
allatiivi | sortille | sorteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sorttina | sortteina |
translatiivi | sortiksi | sorteiksi |
abessiivi | sortitta | sorteitta |
instruktiivi | – | sortein |
komitatiivi | – | sortteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sorti- | |
vahva vartalo | sortti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: sorttinen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sortti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.