ruuhi
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ruuhi (24)
- puunrungosta kaiverrettu vene
- (murteellinen, Savo) seimi, eläinten syöttökaukalo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruːhi/
- tavutus: ruu‧hi
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruuhi | ruuhet |
genetiivi | ruuhen | ruuhien ruuhten |
partitiivi | ruuhta | ruuhia |
akkusatiivi | ruuhi; ruuhen |
ruuhet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruuhessa | ruuhissa |
elatiivi | ruuhesta | ruuhista |
illatiivi | ruuheen | ruuhiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruuhella | ruuhilla |
ablatiivi | ruuhelta | ruuhilta |
allatiivi | ruuhelle | ruuhille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruuhena (ruuhna) |
ruuhina |
translatiivi | ruuheksi | ruuhiksi |
abessiivi | ruuhetta | ruuhitta |
instruktiivi | – | ruuhin |
komitatiivi | – | ruuhine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ruuhe- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ruuh- |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruuhi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.