pohjallinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]pohjallinen
- sellainen, jossa on pohja, pohjalla varustettu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpohjɑlˌlinen/
- tavutus: poh‧jal‧li‧nen
Liittyvät sanat
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pohjallinen (38)
- kengän pohjalle tuleva irtonainen vahvike
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pohjallinen | pohjalliset |
| genetiivi | pohjallisen | pohjallisten pohjallisien |
| partitiivi | pohjallista | pohjallisia |
| akkusatiivi | pohjallinen; pohjallisen |
pohjalliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pohjallisessa | pohjallisissa |
| elatiivi | pohjallisesta | pohjallisista |
| illatiivi | pohjalliseen | pohjallisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pohjallisella | pohjallisilla |
| ablatiivi | pohjalliselta | pohjallisilta |
| allatiivi | pohjalliselle | pohjallisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pohjallisena (pohjallisna) |
pohjallisina |
| translatiivi | pohjalliseksi | pohjallisiksi |
| abessiivi | pohjallisetta | pohjallisitta |
| instruktiivi | – | pohjallisin |
| komitatiivi | – | pohjallisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pohjallise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pohjallis- | |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pohjallinen Kielitoimiston sanakirjassa