nimentö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (kielitiede) nominatiivin vanhempi rinnakkaisnimi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nimentö | nimennöt |
| genetiivi | nimennön | nimentöjen |
| partitiivi | nimentöä | nimentöjä |
| akkusatiivi | nimentö; nimennön |
nimennöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nimennössä | nimennöissä |
| elatiivi | nimennöstä | nimennöistä |
| illatiivi | nimentöön | nimentöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nimennöllä | nimennöillä |
| ablatiivi | nimennöltä | nimennöiltä |
| allatiivi | nimennölle | nimennöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nimentönä | nimentöinä |
| translatiivi | nimennöksi | nimennöiksi |
| abessiivi | nimennöttä | nimennöittä |
| instruktiivi | – | nimennöin |
| komitatiivi | – | nimentöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nimennö- | |
| vahva vartalo | nimentö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. nominatiivin vanhempi rinnakkaisnimi
|
|