lutka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lutka (10)
- (alatyyliä, halventava) horo; seksuaalisesti hyvin aktiivinen nainen, joka harrastaa irtosuhteita
- erityisesti haukkumistarkoituksessa käytetty nimitys naisesta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlut̪kɑ/
- tavutus: lut‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lutka | lutkat |
| genetiivi | lutkan | lutkien (lutkain) |
| partitiivi | lutkaa | lutkia |
| akkusatiivi | lutka; lutkan |
lutkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lutkassa | lutkissa |
| elatiivi | lutkasta | lutkista |
| illatiivi | lutkaan | lutkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lutkalla | lutkilla |
| ablatiivi | lutkalta | lutkilta |
| allatiivi | lutkalle | lutkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lutkana | lutkina |
| translatiivi | lutkaksi | lutkiksi |
| abessiivi | lutkatta | lutkitta |
| instruktiivi | – | lutkin |
| komitatiivi | – | lutkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lutka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lutka Kielitoimiston sanakirjassa