erääntynyt
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]erääntynyt (47) (ei vertailuasteita)
- (laskusta) jonka eräpäivä on koittanut
Käännökset
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]erääntynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä erääntyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erääntynyt | erääntyneet |
| genetiivi | erääntyneen | erääntyneiden erääntyneitten |
| partitiivi | erääntynyttä | erääntyneitä |
| akkusatiivi | erääntynyt; erääntyneen |
erääntyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erääntyneessä | erääntyneissä |
| elatiivi | erääntyneestä | erääntyneistä |
| illatiivi | erääntyneeseen | erääntyneisiin erääntyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erääntyneellä | erääntyneillä |
| ablatiivi | erääntyneeltä | erääntyneiltä |
| allatiivi | erääntyneelle | erääntyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erääntyneenä | erääntyneinä |
| translatiivi | erääntyneeksi | erääntyneiksi |
| abessiivi | erääntyneettä | erääntyneittä |
| instruktiivi | – | erääntynein |
| komitatiivi | – | erääntyneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erääntynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erääntynyt- | |