arvella
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]arvella
- (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta arpi
Verbi
[muokkaa]- otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
- Arvelin, että sataisi, mutta pouta siitä näyttää kehkeytyvän.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑrʋelːɑˣ/
- tavutus: ar‧vel‧la
Etymologia
[muokkaa]arjalaisperäisestä *arva-vartalosta;[1] johdos verbistä arvata (johdin -el:ele-) [2]
Käännökset
[muokkaa]1. otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: arveleminen, arvelu
- verbit: arveluttaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- arvella Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 315, 1200 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana arvata.
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 359 ele-verbien rakenne