katinkulta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]katinkulta
- biotiitti
- Kuumentunut tai muuten rapautunut metallinhohtoiseksi muuttunut biotiitti muistuttaa näöltään kultaa.
- rikkikiisu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑt̪inˌkult̪ɑ/
- tavutus: ka‧tin‧kul‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katinkulta | katinkullat |
| genetiivi | katinkullan | katinkultien (katinkultain) |
| partitiivi | katinkultaa | katinkultia |
| akkusatiivi | katinkulta; katinkullan |
katinkullat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katinkullassa | katinkullissa |
| elatiivi | katinkullasta | katinkullista |
| illatiivi | katinkultaan | katinkultiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katinkullalla | katinkullilla |
| ablatiivi | katinkullalta | katinkullilta |
| allatiivi | katinkullalle | katinkullille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katinkultana | katinkultina |
| translatiivi | katinkullaksi | katinkulliksi |
| abessiivi | katinkullatta | katinkullitta |
| instruktiivi | – | katinkullin |
| komitatiivi | – | katinkultine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | katinkulla- | |
| vahva vartalo | katinkulta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana osista katti (genetiivi) ja kulta