Siirry sisältöön

Helsinki

Wikisanakirjasta
Katso myös: Helsinkî, Hèlsinki, Hêlsînkî, Ħelsinki
Wikipedia
Katso artikkeli Helsinki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Helsinki
Helsinki
Helsinki

Erisnimi

[muokkaa]

Helsinki (5-G)

  1. Suomenlahden rannalla, Uudellamaalla Etelä-Suomessa sijaitseva Suomen pääkaupunki
    Senaatti muutti Turusta Helsinkiin lopullisesti Turun palon jälkeen.
    Helsingissä on Suomen kunnista ylivoimaisesti eniten asukkaita.
    Paikkakunnalla nimeltä Helsinki sanotaan suomeksi ”Helsingissä”.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈhe̞l.siŋ.k̟i]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Helsinki
genetiivi Helsingin
partitiivi Helsinkiä
akkusatiivi Helsinki;
Helsingin
sisäpaikallissijat
inessiivi Helsingissä
elatiivi Helsingistä
illatiivi Helsinkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi Helsingillä
ablatiivi Helsingiltä
allatiivi Helsingille
muut sijamuodot
essiivi Helsinkinä
translatiivi Helsingiksi
abessiivi Helsingittä
instruktiivi
komitatiivi Helsinkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo Helsingi-
vahva vartalo Helsinki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Nimi on annettu Ruotsin Hälsinglandin maakunnasta muuttaneiden keskiaikaisten uudisasukkaiden mukaan.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Englanti

[muokkaa]

Erisnimi

[muokkaa]

Helsinki

  1. Helsinki

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /hɛlˈsɪŋk.i/

Puola

[muokkaa]

Erisnimi

[muokkaa]

Helsinki (monikollinen)

  1. Helsinki

Taivutus

[muokkaa]
  yksikkö monikko
nominatiivi Helsinki
genetiivi Helsinek
datiivi Helsinkom
akkusatiivi Helsinki
instrumentaali Helsinkami
lokatiivi Helsinkach
vokatiivi Helsinki

Saksa

[muokkaa]

Erisnimi

[muokkaa]

(das) Helsinki

  1. Helsinki

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈhɛlziŋˌki], [hɛlˈziŋki]

Somali

[muokkaa]

Erisnimi

[muokkaa]

Helsinki

  1. Helsinki

Turkki

[muokkaa]

Erisnimi

[muokkaa]

Helsinki

  1. Helsinki

Viitteet

[muokkaa]
  1. Haapala, Vesa; Hellström, Inkeri & Kantola, Janna & Kaseva, Tuomas & Korhonen, Riitta & Kärki, Heidi & Maijala, Minna & Mustonen, Harri & Puolitaival, Heleena & Saarikivi, Janne & Salo, Merja & Torkki, Juhana: Särmä: Suomen kieli ja kirjallisuus, s. 279. 4.–7. painos. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2014.