Vijayanagara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelä-Aasian historia ja Intian historia

kivikausi 70 000–3300 eaa.
Mehrgarh-kulttuuri • 7000–3300 eaa.
Indus-jokilaakson kulttuuri 3300–1700 eaa.
Myöhäinen Harappan-kulttuuri 1700–1300 eaa.
Veda-kausi 1500–500 eaa.
rautakausi • 1200–500 eaa.
Mahajanapadat 700–300 eaa.
Magadha-valtakunta 684–320 eaa.
Maurya-valtakunta • 321–184 eaa.
Keskiaikaiset kuningaskunnat 230 eaa.–1279
Sātavāhana • 230 eaa.–199
Kušana • 60–240
Gupta • 300–550
Pala • 750–1174
Chola • 250 eaa.–1279
islamilaiset sulttaanikunnat 1206–1596
Delhin sulttaanikunta • 1206–1526
Deccanin sulttaanikunnat • 1490–1596
Hoysala 1040–1346
Kakatiya 1083–1323
Vijayanagara 1336–1565
Suurmogulien valtakunta 1526–1707
Sikhivaltio 1801-1849
Marathivaltakunta 1674–1818
Siirtomaakausi 1757–1947
Itsenäinen Intia 1947 eteenpäin
Valtioiden historiat
BangladeshBhutanIntia
MalediivitNepalPakistanSri Lanka
Alueelliset historiat
BengalHimachal PradeshOrissa
Pakistanin historialliset alueetPohjois-Intia
Etelä-Intian historiaTiibet
Erityisalojen historiat
DynastiatTalousIndologiaKieletKirjallisuus
MerenkulkuArmeijaTiede ja tekniikkaAikajana

Vijayanagara oli mahtava eteläintialainen valtakunta, joka hallitsi Deccanin ylänköä ympäristöineen yli kahdensadan vuoden ajan. Valtio sai nimensä pääkaupunkinsa Vijayanagaran mukaan; kaupunki sijaitsi nykyisen Hampin lähellä ja sen rauniot ovat nykyisin UNESCOn maailmanperintökohde. "Vijayanagara" merkitsee voiton kaupunkia.[1]

Vijayanagaran valtakunnan alue
Virupakshan temppeli Hampin lähistöllä

Vijayanagaran perusti Harihara I vuonna 1336 ja se oli olemassa vuoteen 1646, vaikka vuoden 1565 häviö Deccanin sulttaanikuntia vastaan käydyssä Talikotan taistelussa murensi sen valtaa suuresti. Pääkaupunki joutui sulttaanikuntien käsiin, ja hovi pakeni nykyisen Andhra Pradeshin alueelle.

Vijayanagaran valtakaudella hindulaisuus nousi keskeiseksi Etelä-Intian eri heimoja ja kansoja yhdistäväksi tekijäksi. Hallitsijoina oli useita eri dynastioita ja kuningassukuja. Tunnetuimpia heistä olivat Krishnadevaraya (vallassa 1509-1529) ja Achyutaraya (1529-1542).

Pääkaupunki Vijayanagara oli puoliaavikolla ja riippuvainen muualta tuodusta vedestä. Hallitsijat rakennuttivat monimutkaisia kastelujärjestelmiä, joilla johdettiin jokivettä aavikolle, ja suuria säiliöitä, joihin varastoitiin vettä monsuunisateiden aikana kuivaa kautta varten. Talouden selkärankana oli maanviljely, joka suosi kuivaa kestäviä lajikkeita kuten maissia ja linssejä. Sateisemmilla alueilla kasvatettiin riisiä ja sokeriruokoa. Vuorilla kasvatettiin mausteita, jotka kuljetettiin kaupunkiin myytäväksi.

  1. Vijayanagara research project Pennsylvanian yliopisto. Viitattu 15.4.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä Aasiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.