Victoria Nuland
| Victoria Nuland | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain poliittisten asioiden aliulkoministeri | |
| Presidentti | Joe Biden |
| Edeltäjä | David Hale |
| Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Euroopan ja Euraasian asioissa | |
| Presidentti |
Barack Obama Donald Trump |
| Edeltäjä | Philip Gordon |
| Seuraaja | A. Wess Mitchell |
| Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja | |
| Presidentti | Barack Obama |
| Edeltäjä | Philip J. Crowley |
| Seuraaja | Jen Psaki |
| Yhdysvaltain pysyvä edustaja Natossa | |
| Presidentti | George W. Bush |
| Edeltäjä | R. Nicholas Burns |
| Seuraaja | Kurt Volker |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta 1961 New York City, New York, Yhdysvallat |
| Puoliso | Robert Kagan[1][2] |
| Lapset | 2[1] |
| Tiedot | |
| Tutkinnot | Brownin yliopisto[3] |
Victoria Jane Nuland (s. 1. heinäkuuta 1961 New York City, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen diplomaatti, joka on toiminut Yhdysvaltain poliittisten asioiden aliulkoministerinä 3. toukokuuta 2021 lähtien.
Nuland toimi Yhdysvaltain varapresidentti Dick Cheney ulkopoliittisena avustajana Irakin sodan ainana 2003--2005.[4]
Nuland toimi Yhdysvaltain pysyvänä edustajana Natossa George W. Bushin hallinnossa vuosina 2005–2008. Hän toimi Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottajana vuosina 2011–2013. [3] Nuland oli Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Euroopan ja Euraasian asioissa vuosina 2013–2017 Barack Obaman ja Donald Trumpin hallinnoissa.[3]
Nuland oli myös demokraattipresidenttien Ukrainan-politiikan takana.[5] Nuland tunnetaan vuodetusta "haistakoon EU vitun" -puhelustaan ("Fuck the EU") Yhdysvaltain Ukrainan lähettiläälle Geoffrey Pyattille helmikuussa 2014. Puhelun aikana Nuland ja Pyatt suunnittelivat Ukrainan presidentin Viktor Janukovytšin syrjäyttämistä ja suunnitteli Arseni Jatsenjukin nostamista Ukrainan pääministeriksi, mikä hänestä tulikin kolme viikkoa myöhemmin. Euroopan unioni olisi halunnut Ukrainan pääministeriksi Vitali Klytškon.[6]
Hän on naimisissa uuskonservatiivisen kirjailijan ja historioitsijan Robert Kaganin kanssa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Robert Kagan ’80 follows father but forges own path Yale Daily News. 27.10.2020. Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Robert Kagan and other neocons are backing Hillary Clinton The Intercept. 25.7.2016. Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Victoria Nuland Brookings Institution. Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
- ↑ https://www.salon.com/2021/01/19/who-is-victoria-nuland-a-really-bad-idea-as-a-key-player-in-bidens-foreign-policy-team/
- ↑ https://newrepublic.com/article/170213/robert-kagan-interventionisms-big-reboot
- ↑ https://www.salon.com/2021/01/19/who-is-victoria-nuland-a-really-bad-idea-as-a-key-player-in-bidens-foreign-policy-team/
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Victoria Nuland Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
