Vancouverinmurmeli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vancouverinmurmeli
Vancouverinmurmeli valokuvassa vuodelta 2015
Vancouverinmurmeli valokuvassa vuodelta 2015
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Heimo: Oravat Sciuridae
Suku: Murmelit Marmota
Laji: vancouverensis
Kaksiosainen nimi

Marmota vancouverensis
Swarth, 1911

Levinneisyyskartta   nykyinen levinneisyys   historiallinen levinneisyys
Levinneisyyskartta
  nykyinen levinneisyys
  historiallinen levinneisyys
Katso myös

  Vancouverinmurmeli Wikispeciesissä
  Vancouverinmurmeli Commonsissa

Vancouverinmurmeli[2] (Marmota vancouverensis) on Kanadan Brittiläisen Kolumbian provinssiin kuuluvan Vancouverinsaaren endeeminen murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi ja luonnossa niitä on arviolta vain 140–190 yksilöä.

Vancouverinmurmelin kallo.

Vancouverinmurmelia on aikaisemmin pidetty joissakin lähteissä alppimurmelin (Marmota marmota) alalajina. Nykyisin sitä pidetään omana lajinaan.[1]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Täytetty murmeli (Beaty Biodiversity Museum, Vancouver).

Vancouverinmurmeliurokset ovat naaraita kookkaampia. Urosten ruumiin pituus on 695 mm, hännän pituus 220 mm. Naaraiden ruumiin pituus on 661 mm ja hännän pituus 193 mm.[3] Murmelien keskimääräinen paino on 3,76 kiloa. Urokset voivat painaa 7,5 kiloa. Talvihorroksen aikana ne voivat menettää jopa kolmanneksen painostaan. Turkki on väritykseltään pääosin tummanruskea. Naamassa nenä on valkoinen. Valkoista on myös otsalla, leualla ja vatsassa. Poikaset ovat värityksiltään lähes mustia. Aikuisilla on uuden karvan kasvaessa hieman vaaleamman ruskeita laikkuja selkäpuolellaan, jotka tummenevat vanhetessaan.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vancouverinmurmeli on Kanadan Brittiläisen Kolumbian provinssiin kuuluvan Vancouverinsaaren endeeminen laji.[1] Vancouverinmurmeli on Brittiläisen Kolumbian ainut endeeminen laji. Vancouverinsaarella lajia tavataan vain saaren vuorialueilla. Nykyisin sen levinneisyysalue käsittää neljätoista vuorta Nanaimon järvillä, sekä yhdeksän vuorta Strathconan alueella. Monet nykyisistä paikoista ovat tulosta luontoon takaisin vapautetuista yksilöistä. Tunnetun historiallisen levinneisyysalueen ulkopuolella Clayoquotissa murmeleita istutettiin yhdelle paikalle vuonna 2009. Schoenjärvelle niitä istutettiin vuosina 2007–2014, mutta Schoenin murmelit ovat mahdollisesti sittemmin kadonneet. Ennen vuonna 2003 alkaneita palautusistutuksia lajia esiintyi vain neljällä vuorella Nanaimon järvillä ja yhdellä vuorella Strathconan alueella. Lajin historiallinen levinneisyysalue lienee ollut suurempi.[4]

Lajin elinympäristö käsittää puurajan alapuolisia niittyjä 900 metrin korkeudelta merenpinnasta 1 400 metrin korkeuksille saakka. Laji suosii runsaan kasvillisuuden niittyjä, jotka ovat Vancouverinsaarella kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Tyypillisimmin niitä esiintyy vuorten etelärinteillä, joilla ajoittaiset lumivyöryt rajoittavat puiden kasvua. Myös maasto- tai metsäpalot luovat lajille kelpaavia niittyjä. Lajia on esiintynyt myös esimerkiksi avohakkuilla tai laskettelukäyttöön raivatuilla paikoilla.[1]

Mount Washington on yksi lajin esiintymispaikoista.[4]

Vancouverinmurmeli on päiväeläin. Niitä esiintyy perheryhmissä, jotka sisältävät tyypillisesti yhden täysikasvuisen uroksen, yhdestä kolmeen täysikasvuista naarasta, keskenkasvuista jälkikasvua ja vuosittain yhden naaraan saaman poikueen. Vancouverinmurmeleilla on useita eri äännähdyksiä, jotka vaihtelevat esimerkiksi niiden levottomuuden perusteella.[3]

Vancouverinmurmelit horrostavat lokakuun alusta toukokuun paikkeille 7–8 kuukauden ajan. Koko vuodesta ne ovat aktiivisia vain 4–5 kuukautta. Horrostaminen tapahtuu maanalaisissa käytävissä (hibernacula) routarajaa syvemmällä. Horrostamisen ohella käytävissä kasvatetaan poikaset, levätään ja ne ovat pakopaikkoja petoeläimiltä ja säältä. Käytävät kaivetaan tyypillisesti lohkareiden tai puunjuurten alle. Käytäviin voi olla useita sisäänkäyntejä ja niihin kuuluu pakokäytäviä. Vancouverinmurmelit viettävät suurimman osan aktiivisesta ajastaan 100–1 000 metrin säteellä kotionkalostaan.[4]

Vancouverinmurmelin yleisimpiä ravinnokseen käyttämiä kasveja ovat keväisin Phlox diffusa ja kesäisin Lupinus latifolius, Eriophyllum lanatum ja Lathyrus nevadensis.[4]

Vancouverinmurmeli on useiden eri petoeläinten saaliseläin. Sen yleisimpiä petoeläimiä ovat maakotka (Aquila chrysaetos), susi (Canis lupus) ja puuma (Puma concolor).[3] Muita mahdollisia petoeläimiä ovat amerikannäätä (Martes americana), ahma (Gulo gulo), mustakarhu (Ursus americanus), amerikanhiirihaukka (Buteo jamaicensis), kanahaukka (Accipiter gentilis) ja amerikanhuuhkaja (Bubo virginianus).[1]

Uhat ja suojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt vancouverinmurmelin äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.[1] Vuonna 2016 koko kannan koko luonnossa oli arviolta 140–190 yksilöä. Kantojen uskotaan olevan edelleen laskussa.[4]

Lajin pääasiallisia uhkia ovat petoeläimet, elinympäristön muutokset ja häviäminen sekä tulokaslajit. Hakkuut tunnettujen kantojen lähistöllä ovat voineet jopa kasvattaa paikallisia kantoja. Etenkin avohakkuiden pitkäaikaisvaikutuksia ei kuitenkaan tunneta. Vaikka avohakatut alueet ovat muuten hyviä ympäristöjä murmeleille, ne ovat tavallisesti huonoja horrostamispaikkoja. Avohakkuut saattavat estää yksilöiden liikkumisen yhdeltä vuorenrinteeltä toiselle, mikä vähentää kannan perimän sekoittumista.[1]

Committee on the Status of Endangered Wildlife in Canada on määritellyt lajin uhanalaiseksi ja se kuuluu Brittiläisen Kolumbian B.C. Conservation Data Centren uhanalaisten lajien punaiseen luetteloon. Provinssin laki kieltää murmelien tappamisen tai pyydystämisen. Lajia alettiin kasvattamaan vankeudessa vuonna 1997 ja ensimmäiset vankeudessa kasvaneet yksilöt palautettiin luontoon vuonna 2003. Vuonna 2016 vankeudessa oli kaikkiaan 43 yksilöä Toronton ja Calgaryn eläintarhoissa.[4]

  1. a b c d e f g Roach, N.: Marmota vancouverensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  2. Vancouverinmurmeli – Marmota vancouverensi Laji.fi. Suomen lajitietokeskus. Viitattu 26.12.2020.
  3. a b c Richard W. Thorington, Jr., John L. Koprowski, Michael A. Steele ja James F. Whatton: Squirrels of the World, s. 288-289. Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1 (englanniksi)
  4. a b c d e f g Recovery Strategy for the Vancouver Island Marmot (Marmota vancouverensis) in Canada 2019 Recovery Strategy Series. Goverment of Canada. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]