Unkarinajokoira
| Unkarinajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Unkari |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 3[1] |
| Alkuperäinen käyttö | hirven, villisian, ilveksen, suden ja karhun metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys-, vahti- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 10–14 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | erdélyi kopó, Transylvanian Scenthound, Hungarian Hound, Siebenbürgischer Laufhund, Transsylvanischer Laufhund, Ungarische Bracke, chien courant de Transylvanie, sabueso húngaro, sabueso de Transilvania, copoi ardelenesc, ungari hagijas |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #241 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
pitkäraajainen 30–35 kg lyhytraajainen 22–25 kg |
| Säkäkorkeus |
pitkäraajainen 56–66 cm lyhytraajainen 46–56 cm |
| Väritys |
black & tan (pitkäraajainen) tai ruskea tan-merkein (lyhytraajainen) - pienin valkoisin merkein tai ilman |
Unkarinajokoira (unk. erdélyi kopó, rom. copoi ardelenesc) eli transilvanianajokoira on unkarilainen koirarotu. Se on melko harvinainen, mutta Suomeen tuotiin 1980-1990-lukujen aikana kolme yksilöä ja niitä on viety jonkin verran myös Yhdysvaltoihin. Latinankielinen nimitys rodulle on canis familiaris sagax braco transylvanicus.
Ulkomuoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unkarinajokoira on keskikokoinen, lyhytkarvainen ajokoira. Rakenteeltaan se on atleettinen ja virtaviivainen. Sillä on ovaalinmuotoiset tummat silmät ja riippuvat korvat. Häntä on sapelimainen ja joko hieman ylöspäin kaartuva tai riippuva. Sallitut värit ovat musta ruskein merkein ja ruskea tan-merkein. Rodusta on kaksi eri kokomuunnosta, yleisempi pitkäraajainen ja harvinaisempi lyhytraajainen.
-
Ruskea ja black & tan -
Black & tan ilman valkoisia merkkejä -
Black & tan pienin valkoisin merkein -
Black & tan huomattavin valkoisin merkein
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on rakastava, tottelevainen, utelias, sopeutuvainen ja älykäs, ja sillä on erittäin hyvä suuntavaisto. Se on perheeseensä kiintyvä ja lempeä, mutta kuitenkin myös suojeleva, minkä vuoksi siitä saa hyvän vahtikoiran. Tarkkavaistoisena se ymmärtää milloin on kyse oikeasta vaarasta ja toimii tilanteen mukaisesti. Pihallinen asunto on unkarinajokoiralle paras ratkaisu, mutta se sopeutuu myös kerrostaloon kunhan sillä on mahdollisuus päästä myös tarpeeksi usein ulos purkamaan energiaansa. Korkean riistavietin vuoksi se tulisi pitää aitaamattomalla alueella aina kytkettynä.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unkarinajokoira jalostettiin Transilvaniassa aikana jolloin se oli vielä osa Unkaria. Alkujaan se toimi lähinnä kuninkaallisten ja muun aateliston apuna hirven, karhun, suden, villisian ja ilveksen metsästyksessä vuoristo-olosuhteissa. Vuosisatojen aikana se oppi kestämään kotimaansa vaihtelevaa ilmastoa. Suomen ensimmäinen unkarinajokoira, uros Difali Ekes Jako, tuotiin Suomeen vuoden 1981 lopulla.[3] Vuonna 1989 tuotiin nartut Ecs-Laki Ada[4] ja Szt.Anna To-Menti Csöre[5].
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karvapeite pestään vain tarvittaessa ja tarvitsee harjaustakin ainoastaan satunnaisesti. Karvanlähtöaika on kaksi kertaa vuodessa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- ↑ Transylvanian Hound. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
- ↑ Difali Ekes Jako. KoiraNet.
- ↑ Ecs-Laki Ada. KoiraNet.
- ↑ Szt.Anna To-Menti Csöre. KoiraNet.