Tottijärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä kuntaa. Siellä sijaitsevasta samannimisestä järvestä on eri artikkeli.
Tottijärvi
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Nokia

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°23′52″N, 023°20′34″E
Lääni Hämeen lääni
Kuntanumero 852
Hallinnollinen keskus Tottijärvi
Perustettu
– emäpitäjä Vesilahti
Liitetty 1976
– kuntaan Nokia
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1975)
– maa 87,2 km²
Väkiluku 1 040  [2]
(31.12.1975)
väestötiheys 12,43 as./km²

Tottijärvi on Hämeen läänissä sijainnut entinen Suomen kunta. Nykyisin sen alue kuuluu Pirkanmaahan eteläisenä osana Nokian kaupunkia. Tottijärvi oli Vesilahden kappeliseurakunta vuodesta 1685.[3] Kunnallishallinto perustettiin 1860-luvulla,[4] minkä myötä kunta itsenäistyi 1869.[5] Vuonna 1906 Tottijärven kappeliseurakunta erotettiin Vesilahden emäseurakunnasta itsenäiseksi seurakunnaksi.[4][6] Vuonna 1976 kunta liitettiin Nokiaan. Samalla Tottijärven seurakunta lakkautettiin ja yhdistettiin Nokian seurakuntaan. Tottijärven puukirkko on vuodelta 1841 ja sen vieressä oleva kellotapuli vuodelta 1764. Tottijärvi sijaitsee Pyhäjärven lounaisrannalla.

Tottijärven koulu, johon kuuluvat nykyisin peruskoulun luokat 1−6, aloitti toimintansa vuonna 1871. Entisessä Tottijärven kunnassa toimivat myös Joutsijoen ja Sorvan koulut. Joutsijoen koulu toimi 1926−1974. Entisessä koulurakennuksessa järjestetään nykyisin tapahtumia. Sorvan koulu toimi vuosina 1927−1967.

Tottijärven naapurikunnat ennen sen lakkauttamista olivat Nokia, Pirkkala, Vammala ja Vesilahti. Aikaisempia naapurikuntia olivat Vammalaan liitetyt Karkku ja Tyrvää sekä Nokiaan liitetty Suoniemi. Tottijärven vaakunan suunnitteli Ahti Hammar, ja se vahvistettiin vuonna 1958.[7]

Tottijärven kirkolta Pajulahteen vievän tien varrella sijaitsee vuonna 1956 perustettu tanssilava Hämyslava.

Tottijärvi ilmakuvassa

Tottijärven maisemakuvaa leimaa Pyhäjärvi ja siitä syvälle sisämaahan pistävät lahdet. Muita järviä on vain muutama. Entisen kunta-alueen länsiosassa virtaa Vesilahden Suonojärvestä alkunsa saava ja Sarkolassa Kuloveteen laskeva Lanajoki. Joessa on runsaasti koskia, joissa on ollut useita myllyjä. Maaston korkeuserot suurenevat entisen kunnan lounais- ja pohjoisosien metsäalueilla. Korkein maastonkohta on entisessä Tottijärven, Suoniemen ja Nokian rajojen yhtymäkohdassa sijaitseva, yli 160 metrin korkeuteen merenpinnasta ja lähes 90 metrin korkeuteen Pyhäjärven pinnasta ulottuva Kivipyykkivuori.[8]

Muinaiseen Suur-Pirkkalaan kuulunut Tottijärvi on asutettu jo varhain, mistä kertovat sieltä löydetyt kivikautinen asuinpaikka ja kaksi senaikaista hautaa. Viimeistään vuonna 1346 Vesilahti erotettiin Pirkkalasta omaksi pitäjäkseen ja Tottijärvi jäi sen yhteyteen vuosisatojen ajaksi. Tottijärven ja Ylä-Sastamalan välinen raja määrättiin vuoden 1479 laamanninkäräjillä; tämä raja oli Tottijärven sekä Karkun ja Suoniemen välinen raja vuoden 1973 alkuun saakka. Rajan lounaisin kärki oli Tottijärven, Tyrvään, Karkun ja Vesilahden yhteinen rajapiste Velhonkanto nykyisen Vammalan ja Vesilahden välisen seututie 301:n varrella.[8]

Paikasta on käytetty myös nimeä Totkijärvi. Legendan mukaan alue sai nimensä Totki-nimisestä koirasta, jonka Matti Kurki hukutti Hiisijärven avantoon, jottei se metelöisi sotaretkellä. Koira kuitenkin ryhtyi kummittelemaan Kurjelle. Järveä kutsuttiin myöhemmin Totkijärveksi, mistä sitten ehkä sai nimensä Laukon kartanolle kuulunut Tottijärven kartano ja siitä kappeli sekä kirkkopitäjä.[9] Vanhin nimimaininta on Turun Tuomiokirkon Mustassakirjassa vuodelta 1416 muodossa Totkyrajerffuj.[8]

Tottijärven kartanoa ei enää ole, mutta se oli 1400-luvulta lähtien vuoteen 1918 asti Laukon merkittävä rinnakkaiskartano. Tottijärven varhaisimpia omistajia 1400-luvulla olivat Johannes Anundinpoika ja Jeppe Kurki. Jeppe Kurjella oli Tottijärven ja Karkun rajalla juoksevassa Lanajoessa kuuluisa Hummerkosken mylly, Jepen mylly. Klaus Kurjen sisko Karin till Totkijärvi asui kartanossa Juho Olavinpojan kanssa 1510-luvulla. Kuuluisa sotapäällikkö Akseli Kurki asui kartanossa 1500-luvun lopulla. Kurjille kartano kuului vuoteen 1817 asti, jolloin se Laukon omistuksen myötä siirtyi arkkiatri Johan Agapetus Törngrenin perheelle.[10]

1700-luvulta alkaen Tottijärven ja Laukon kartanot perustivat Tottijärven alueelle kymmeniä torppia. Useat niistä olivat normaalin maatilan kokoisia ja tulivat hyvin toimeen. 1900-luvun alussa kartanoiden työväestön asema kuitenkin heikkeni, mistä räikeimpänä esimerkkinä oli Laukon luteita ja rottia vilisevä taksvärkkipirtti. Torpparit aloittivat lakon 1906, mutta Laukon Herman Sigfrid Standertskjöld-Nordenstam päätti häätää lakkoilijat seuraavana keväänä. Lakkoja ja häätöjä käsiteltiin senaatissa ja kymmenissä julkaisuissa.[11]

Kartta Nokian kuntaliitoksista, entisen Tottijärven alue keltaisella.

Tottijärvelle asutettiin viime sotien jälkeen Sakkolan siirtoväkeä.

Tottijärven luoteis- ja pohjoisosan kautta kulkee 1960-luvun alussa valmistunut Tampereen ja Turun välinen valtatie 9, joka on nykyisin Tampereen ja Rauman välinen valtatie 12. Tottijärven halki kulkenut, aikaisemmin mutkainen ja mäkinen Nokian ja Vesilahden välinen maantie on 1970- ja 1980-luvuilla peruskorjattu valtatie 12:lta Vesilahteen saakka. Lähin rautatieasema sijaitsee Nokialla ja lähin lentokenttä on Tampere–Pirkkalan lentoasema.

Pajulahden kylästä oli suuren osan 1900-lukua sulan veden aikana laivayhteys Tampereelle. Laivalla matkustaminen kuitenkin hiipui Lauttakylän Auto Oy:n aloitettua 1930-luvulla linja-autoliikenteen Tottijärven seudulla. Viimeinen tätä väliä liikennöinyt höyrylaiva Alho lopetti kulkunsa vuonna 1964 ja se on nykyisin hylkynä Pyhäjärven pohjassa Pirkkalassa.

Etäisyyksiä Tottijärveltä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tottijärveen kuuluu 14 kylää: Sorva, Lamminperä, Huhtaa, Pajulahti, Kirkonkylä, Joutsijoki, Joenpohja, Myllykylä, Metsäkulma, (Tottijärven) Rämsöö, Tolppa, Pohjanloukko sekä osa Palhon ja Vakkalan kylistä.[12]

Vuosien 1960 ja 1970 taajamarajausten mukaan Tottijärvellä ei ollut lainkaan taajamia.[13]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Tottijärven väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Tottijärven väestönkehitys 1880–1970
Vuosi Asukkaita
1880
  
1 185
1890
  
1 304
1900
  
1 418
1910
  
1 573
1920
  
1 287
1930
  
1 424
1940
  
1 217
1950
  
1 324
1960
  
1 268
1970
  
1 114
Lähde: Tilastokeskus.[14]

Tottijärven alueella puhutun kielen perustana on perihämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Perihämäläinen murrealue on hämäläismurteiden keskeisin alue. Perihämäläisellä murteella on 19 tyypillistä hämäläistä murrepiirrettä.[15]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1975 (PDF) (sivu 22) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väestönmuutokset 1975 (PDF) (sivu 31) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. http://kotisivu.dnainternet.net/jumaen/jussi/Srk.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b http://www.narvasoft.fi/kktie/tottijarvi.html Tottijärvi.
  5. http://www.nokiankylat.com/tottijarvi/historia.html (Arkistoitu – Internet Archive) Tottijärvi: Tietoa
  6. http://www.narvasoft.fi/vesilsrk/vtisrk3.html Vesilahden kirkko ja seurakunta 1900-luvulla.
  7. Mitä-Missä-Milloin 1968, s. 153
  8. a b c Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 283–284. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  9. Yrjö Koskinen: Pohjanpiltti. Otava 1965 (alkup. 1859); SKS/Frans Kärki 9025
  10. 600 vuotta Myllykylän vaiheita T narvasoft.fi.
  11. Kaarninen Mervi: Tottijärven historia 1689-1998. Nokian kaupunki 1998. ss 138-164
  12. https://www.nokiankylat.fi/tottijarvi/ Tottijärvi: Tottijärven kylä.
  13. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
  14. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  15. Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 228. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]