Tori Amos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tori Amos
Tori Amos vuonna 2012.
Tori Amos vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt22. elokuuta 1963 (ikä 61)
Ammatti laulaja, pianisti, lauluntekijä, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi Tori Amos ja ToriView and modify data on Wikidata
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1979–
Tyylilajit alternative rock, piano rock, pop, experimental, electronica, taidemusiikki, musikaali
Soittimet laulu, piano, koskettimet, cembalo, klavikordi, klavinetti, Hammond-urut, harmoni
Yhtyeet Y Kant Tori Read (n. 1986–1988)
Levy-yhtiöt Atlantic Records (1988–2001)
Epic Records (2002–2008)
Rhino Records (2006)
Eagle Records (2008)
Universal Republic (2009–)
Deutsche Grammophon (2011–)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut

Tori Amos (syntymänimeltään Myra Ellen Amos, s. 22. elokuuta 1963 Newton, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja, pianisti ja lauluntekijä, joka on tunnettu pianovetoisesta pop- ja rock-vaikutteita yhdistelevästä musiikistaan ja voimakkaista, muun muassa ihmissuhteita, uskontoa, seksuaalisuutta ja henkilökohtaisia tragedioita käsittelevistä sanoituksistaan. Amosin musiikissa on vaikutteita muun muassa Kate Bushin, Joni Mitchellin, Leonard Cohenin ja Led Zeppelinin musiikista sekä klassisesta pianomusiikista. Amos tunnetaan myös alter egoistaan, joiden rooleihin hän on eläytynyt useilla albumeilla ja kiertueilla.[1]

Amos julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Little Earthquakes vuonna 1992. Vuoteen 2014 mennessä Amos oli myynyt 12 miljoonaa levyä.[2] Hänen menestyneimpiä kappaleitaan ovat ”Cornflake Girl”, ”Professional Widow”, ”Crucify”, ”Caught a Lite Sneeze”, ja ”A Sorta Fairytale”. Amos on tehnyt cover-versioita useiden muiden artistien, muun muassa Madonnan, Rolling Stonesin, Led Zeppelinin ja Joni Mitchellin, kappaleista. Yksi Amosin tunnetuimmista covereista on hänen pianolla säestetty versionsa Nirvanan ”Smells Like Teen Spirit” -kappaleesta.[3][4][5]

Albumiensa lisäksi Amos on julkaissut kymmeniä kappaleita singlejen B-puolina, kokoelmalevyillä ja elokuvien soundtrackeillä. Hänen musiikkiaan kuullaan muun muassa elokuvissa Loistava tulevaisuus, Vaarallinen tehtävä II ja Mona Lisa Smile. Amos esiintyi itse pienessä laulajan roolissa Mona Lisa Smile -elokuvassa.[6][7] Hän sävelsi musiikin Lontoossa vuonna 2013 ensi-iltansa saaneeseen musikaaliin The Light Princess.[8]

Amosin pääsoitin on Bösendorfer-piano, mutta hän soittaa myös koskettimia, cembaloa, klavikordia ja Hammond-sähköurkuja. Konserteissa Amosilla on omaperäinen tapa soittaa joissakin kappaleissa toisella kädellä pianoa ja toisella sähköurkuja tai cembaloa. Hänen säestäjinään live-esiintymisissä ovat useimmiten rumpali Matt Chamberlain ja basisti Jon Evans.[9]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tori Amos on vanhempiensa kolmas lapsi. Hänen isänsä Edison Amos toimii metodistikirkon pastorina ja hänen äitinsä Mary Ellen oli kotiäiti Torin ollessa lapsi. Mary Ellen oli osittain cherokee-intiaani.[10] Tausta selittää osin Torin kiinnostuksen luonnonuskontoihin ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin.[11][12]

Amos aloitti pianon soittamisen kaksivuotiaana. Hänet todettiin musikaalisesti hyvin lahjakkaaksi ja viisivuotiaana hänet hyväksyttiin arvostettuun musiikkikouluun Peabody Conservatoryyn.[13] Kertomansa mukaan 11-vuotiaana hänet erotettiin koulusta, koska hän halusi soittaa korvakuulolta nuottien sijaan eikä soittanut, mitä hänen toivottiin soittavan. Amos jatkoi kuitenkin soittamista ja alkoi esiintyä ravintoloissa ja klubeilla 14-vuotiaana.[10]

Muusikon ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17-vuotiaana hän voitti veljensä kanssa Baltimoren kaupungin järjestämän kilpailun kaupungin tunnuslaulusta ja Amosin ensimmäinen single ”Baltimore” julkaistiin. Tuolloin hän käytti vielä oikeaa nimeään Ellen Amos. Myöhemmin hän otti taiteilijanimekseen Torin.[14][15]

1980-luvulla Amos kuului yhtyeeseen Y Kant Tori Read. Amosin lisäksi yhtyeessä soittivat kitaristi Steve Caton, basisti Brad Cobb ja myöhemmin Guns N’ Roses- ja Velvet Revolver -yhtyeissä vaikuttanut Matt Sorum. Yhtyeen nimi tuli Amosin haluttomuudesta lukea nuotteja Peabody-aikoina. Yhtye julkaisi vuonna 1988 popalbumin Y Kant Tori Read, joka kuitenkin floppasi. Y Kant Tori Read hajosi pian tämän jälkeen.[16]

Little Earthquakes ja Under the Pink (1990–1995)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amos smiling
Amos vuonna 1993 Alexandra Palacessa, Lontoossa

Yhtyeen hajottua Amos ryhtyi sooloartistiksi laulajana ja pianistina. Hänen ensimmäinen soololevynsä Little Earthquakes (1992) sai hyvät arvostelut ja menestyi. Little Earthquakesin sanoitukset ovat henkilökohtaisia ja käsittelevät muun muassa ihmissuhteita ja uskontoa. Balladi ”Winter” kertoo isän ja tyttären väleistä ja kasvamisesta.[17][18] A cappella -kappale ”Me and a Gun” käsittelee Amosin 1980-luvulla kokemaa raiskausta ja selviytymistä sen aiheuttamista traumoista. Amosin raiskasi veitsellä uhaten eräs paikallisen musiikkiklubin vakioasiakas, jolle Amos suostui antamaan keikan jälkeen autokyydin.[11][16] Tyyliltään albumi on akustista pianorockia.[19][20] Albumilta on julkaistu singleinä kappaleet ”Me and a Gun”, ”Silent All These Years”, ”Winter”, ”China” ja ”Crucify”.

Amosin seuraava albumi Under the Pink ilmestyi vuonna 1994. Under the Pink on Amosin kaupallisesti menestyneimpiä. Se sisältää Amosin ehkä tunnetuimman kappaleen ”Cornflake Girl”. Albumilta julkaistiin singleinä ”Cornflake Girl”, ”Pretty Good Year”, ”God” ja ”Past the Mission”. Albumi on Amosin edellisen levyn tavoin pääosin akustinen, ja useissa kappaleissa, etenkin 9-minuuttisessa päätösraidassa "Yes, Anastasia", on vaikutteita klassisesta pianomusiikista. Sanoitukset käsittelevät uskontoa ja ihmissuhteita, etenkin naisten välisiä viha- ja ystävyyssuhteita. Albumi sai kolme Grammy-ehdokkuutta.[21]

Boys for Pele ja From the Choirgirl Hotel (1996–1998)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amos esiintymässä ”Dew Drop Inn” -kiertueella vuonna 1996.

Seuraavalla 1996 ilmestyneellä albumilla Boys for Pele Amos soittaa pianon lisäksi cembaloa ja klavikordia. Levy käsittelee henkistä uudistumista, ihmissuhteita ja eroamista. Sanoituksissa on paljon viittauksia mytologioihin. Albumin nimi tulee havaijilaisesta tulijumalattaresta Pelestä.[13] Levyn tunnetuin kappale on ”Professional Widow”. Armand van Helden teki laulusta EDM-remixin, josta tuli yksi Amosin kaupallisesti menestyneimmistä kappaleista. Kappale nousi Britannian singlelistan ja Yhdysvaltain dance club -listan kärkeen.[22][23] Albumin muita singlejä olivat muun muassa kappaleet ”Caught a Lite Sneeze” ja ”Hey Jupiter”.[23]

Vuonna 1998 ilmestyneellä albumilla From the Choirgirl Hotel Amosilla on taustanaan rockyhtye. Monet kappaleista ovat synkkiä. Useat kappaleet, esimerkiksi ”Spark”, käsittelevät muun muassa Amosin kokemuksia keskenmenosta. Amos sai 1990-luvulla kolme keskenmenoa, jotka aiheuttivat surua, ahdistusta ja masennusta.[13] Albumilta julkaistiin singlet ”Spark”, ”Jackie’s Strength” ja ”Cruel” / ”Raspberry Swirl”.[24][25][26]

To Venus and Back ja Strange Little Girls (1999–2001)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amosin seuraava albumi To Venus and Back on kaksoisalbumi, jonka toisella levyllä on uusia kappaleita ja toisella live-konsertti. Uusissa kappaleissa on Amosin aiempaa tuotantoa enemmän vaikutteita elektronisesta musiikista. Albumilta julkaistiin singleinä kappaleet ”Bliss”, ”Glory of the 80s” ja ”1 000 Oceans”. Albumi sai kaksi Grammy-ehdokkuutta.[21]

Vuonna 2001 ilmestynyt Strange Little Girls on cover-levy, jonka kaikki kappaleet ovat cover-versioita miesten esittämistä lauluista. Amos sanoi halunneensa tuoda naisnäkökulmaa miesten lauluihin.[27] Levyllä on coverversiot muun muassa kappaleista ”Enjoy the Silence” (Depeche Mode), ”Strange Little Girl” (The Stranglers), ”’97 Bonnie & Clyde” (Eminem) ja ”Raining Blood” (Slayer). Levyn ilmestyttyä Amos irtisanoi sopimuksensa Atlantic Recordsin kanssa ja teki uuden levytyssopimuksen Epic Recordsin kanssa.[28]

Scarlet’s Walk ja The Beekeeper (2002–2005)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 ilmestynyt Scarlet’s Walk on Amosin ensimmäinen Epic Recordsin julkaisema levy. Albumi poikkeaa suuresti Amosin aiemmista levyistä. Scarlet’s Walkin laulut kertovat yhtenäisen tarinan Scarlet-nimisen naisen elämästä ja matkasta halki Yhdysvaltojen. Kappaleiden sanoituksissa käsitellään myös Amerikan alkuperäiskansojen historiaa ja uskontoa. Levyn tunnetuin kappale on singlenä julkaistu balladi ”A Sorta Fairytale”.[29] Musiikillisesti albumi palaa Amosin kahden ensimmäisen levyn akustiseen maisemaan. Useimmat kappaleet ovat rauhallisia pianoballadeja.

Scarlet’s Walkin jälkeisestä kiertueesta kuvattiin live-DVD Welcome to Sunny Florida. DVD:n yhteydessä on EP Scarlet’s Hidden Treasures, joka sisältää Scarlet’s Walkilta poisjääneitä kappaleita.[30][31][32] Vuonna 2003 ilmestyi Amosin ensimmäinen kokoelmalevy Tales of a Librarian, joka sisältää kappaleita vuosilta 1992–1998 sekä kaksi uutta kappaletta.[33]

Vuonna 2005 ilmestynyt The Beekeeper jatkaa rauhallisella linjalla, eikä Amosin elämän traumoja enää käsitellä. Sanoitusten teemoja ovat parisuhde ja perhe sekä hengellisyys, erityisesti kristinusko ja gnostilaisuus. Kappaleessa ”The Power of Orange Knickers” vierailee laulaja Damien Rice. Levyllä Amos soittaa pianon lisäksi Hammond-urkuja. [34][35] Samana vuonna The Beekeeperin kanssa ilmestyi Amosin 12 live-cd:n boksi The Original Bootlegs.[36][37]

American Doll Posse (2006–2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amos esiintymässä Israelissa vuonna 2007.

Syyskuussa 2006 Amos julkaisi viiden CD:n kokoelmaboxin A Piano: The Collection. Kokoelman levyt sisältävät kappaleita Torin kaikilta sooloalbumeilta sekä harvinaisia kappaleita kuten singlejen B-puolia ja remixejä. Mukana on myös seitsemän aiemmin julkaisematonta kappaletta.[27][38]

Amosilta ilmestyi albumi American Doll Posse 2. toukokuuta 2007. American Doll Posse on konseptialbumi, jossa Amos esiintyy viiden eri naisen roolissa. Kappaleet kertovat naisten elämästä ja mielipiteistä.[27][1] Musiikki on kahta aiempaa levyä raskaampaa ja siinä on rock-vaikutteita. American Doll Posse -kiertueella Tori Amos saapui ensimmäistä kertaa Suomeen, esiintyen 15. kesäkuuta Seinäjoen Provinssirockissa.[39] Levyn julkaisun jälkeen Amos vaihtoi levy-yhtiöitä Epic Recordsista Universal Republiciin.[40]

Vuonna 2008 Eagle Rock Entertainment julkaisi DVD:llä ja CD:llä Amosin livealbumin Live at Montreux 1991/1992. Albumi sisältää kaksi Amosin konserttia Montreux'n jazz-festivaaleilta vuosilta 1991 ja 1992. Amos esittää konserteissa Little Earthquakes -albumin kappaleita sekä cover-versioita Nirvanan ja Led Zeppelinin tuotannosta.[41]

Abnormally Attracted to Sin ja Midwinter Graces (2009–2010)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amos vuonna 2010

Amosin seuraava albumi Abnormally Attracted to Sin julkaistiin 19. toukokuuta 2009.[27] Amos palaa käsittelemään levyllään varhaisten levyjensä teemoja kuten uskontoa, naisen asemaa ja ihmissuhteita. Ohjaaja Christian Lamb kuvasi videot lähes kaikkiin albumin kappaleisiin. Albumilta julkaistiin digitaalisena singlenä "”Welcome to England". Radiosingle "Maybe California" menestyi listoilla Portugalissa.[42]

Saman vuoden marraskuussa Amos julkaisi joulualbumin Midwinter Graces. Albumi sisältää coverversioita perinteisistä joululauluista ja muutamia Amosin omia kappaleita.[43] Amos julkaisi rajoitetun painoksen livealbumin From Russia with Love ja DVD:n Live from the Artists Den: Tori Amos vuonna 2010.[44][45]

Night of Hunters ja Gold Dust (2011–2012)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amosin albumi Night of Hunters julkaistiin syyskuussa 2011. Night of Hunters -albumi on kokonaan akustinen, ja musiikissa on variaatioita klassisten säveltäjien kuten Johann Sebastian Bachin, Claude Debussyn ja Erik Satien teoksista.[46] Albumi on yhden naisen elämää ja eroa kuvaava konseptialbumi. Albumilla esiintyvät taustalaulajina Amosin levytyksen aikaan 10-vuotias tytär Natashya Hawley ja 19-vuotias sisarentytär Kelsey Dobyns. Amos aloitti albumin julkaisun yhteydessä konserttikiertueen Night of Hunters Tour, jolla hän esiintyi akustisesti Apollon Musagète -jousikvartetin kanssa.[47]

Amos julkaisi albumin Gold Dust lokakuussa 2012. Albumi sisältää orkesterin kanssa levytettyjä uusia versioita hänen kappaleistaan eri ajoilta. Amos teki albumin julkaisun jälkeen lyhyen kiertueen hollantilaisen Metropole Orchestra -orkesterin kanssa.[48] Albumilta julkaistiin promosinglenä kappale ”Flavor”.[49][50] DJ Peter Rauhofer teki kappaleesta EDM-remixin, joka nousi Yhdysvalloissa dance-kappaleiden listan ykköseksi.[51][52]

Light Princess ja Unrepentant Geraldines 2013–2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amos sävelsi musiikin Lontoon Royal National Theatren musikaaliin The Light Princess. Esitys sai ensi-iltansa syyskuussa 2013.[8] Amos tuottaa alkuperäisten näyttelijöiden esittämistä lauluista albumin, joka julkaistiin 2015.[53]

Amosin albumi Unrepentant Geraldines ilmestyi toukokuussa 2014. Albumilla hän palasi alternative rockin pariin musikaalin ja klassisen musiikin projektien jälkeen. Amos on kertonut saaneensa inspiraatiota albumiin visuaalisesta taiteesta, erityisesti Paul Cézannen töistä, ja mytologiasta. Sanoituksissa käsitellään muun muassa katumusta ja sen vastakohtaa, katumattomuutta ja omien uskomusten takana seisomista, sekä rakkautta ja luontoa.[54]

Native Invader 2017–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amosin seuraava albumi Native Invader ilmestyi syyskuussa 2017. Amos on kertonut saaneensa inspiraatiota sanoituksiin käytyään road tripillä Smokey Mountainsilla tarkoituksenaan tutustua äitinsä suvun juuriin. Amosin äiti Mary Ellen oli cherokee-sukua. Native Invader -levyn teemoihin vaikutti myös Yhdysvaltojen poliittinen tilanne levyn tekemisen aikaan.[55][56]

Christmastide ja Ocean to Ocean 2020–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amos piti Native Invaderin jälkeen taukoa musiikista. Hän alkoi levyttää uusia kappaleita vuonna 2020. Joulukuussa 2020 hän julkaisi jouluaiheisen EP:n Christmastide. EP sisältää neljä Amosin itse kirjoittamaa kappaletta.[57][58]

Amosin uusin studioalbumi Ocean to Ocean julkaistiin 29. lokakuuta 2021.[59][60][61] Ennen albumin kirjoittamista Amos kävi läpi vaikeita aikoja äitinsä kuoleman sekä koronapandemian aiheuttaman eristyksen ja masennuksen takia. Albumin kappaleet käsittelevät muun muassa näitä teemoja. Amos kirjoitti kappaleet alkuvuodesta 2021 Ison-Britannian kolmannen koronasulun aikana.[62][63] Hän oli kirjoittanut albumin verran uutta musiikkia jo aiemmin, mutta päätti olla julkaisematta kyseisiä kappaleita, koska ei samaistunut niihin enää.[64]

Amos julkaisi remasteroidut versiot albumista Scarlet’s Walk ja EP:stä Scarlet’s Hidden Treasures syyskuussa 2023. EP lisättiin tuolloin suoratoistopalveluihin ensimmäistä kertaa.[65][66][67]

Amos levytti Ocean to Ocean -albumin kiertueella livealbumin nimeltä Diving Deep Live. Albumi julkaistiin 6. joulukuuta 2024.[68]

Muu työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amos jakamassa nimikirjoituksia Comic Book Tattoo -sarjakuvakirjaan vuoden 2008 Comic-Conissa.

Hyväntekeväisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amos on yksi raiskauksen ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreja Yhdysvalloissa auttavan RAINN-organisaation (Rape, Abuse and Incest National Network) perustajista.[69] Vuonna 1997 hän piti järjestön hyväksi hyväntekeväisyyskonsertin, joka julkaistiin videolla Live from New York. Hän järjesti toisen konsertin RAINNin hyväksi vuonna 2013.[70]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amos on kirjoittanut elämästään ja urastaan kirjan Piece By Piece yhdessä toimittaja Ann Powersin kanssa. Teos ilmestyi vuonna 2005.[13]

Amos julkaisi toisen kirjansa Resistance: A Songwriter's Story of Hope, Change and Courage toukokuussa 2020. Kirjassa hän käsittelee elämäänsä, työtään ja politiikkaa etenkin Yhdysvalloissa.[71][72]

Sarjakuvakirja Comic Book Tattoo (2008) perustuu Amosin sanoituksiin.[73] Vuonna 2022 Amos julkaisi Little Earthquakes -albumin sanoituksiin perustuvan sarjakuvakirjan Little Earthquakes: The Graphic Album yhdessä kirjailija Neil Gaimanin, kirjailija Margaret Attwoodin ja useiden muiden tekijöiden kanssa. Kirja julkaistiin albumin 30-vuotisjuhlan kunniaksi.[74][75]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe ja parisuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amosin isä Edison Amos on pastori ja äiti Mary Ellen oli kotiäiti. Mary Ellen sai halvauksen vuonna 2016.[76] Hän kuoli vuonna 2019.[77][78] Amosilla on sisko Marie Dobyns. Heidän veljensä Mike kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 2004.[79]

Amos seurusteli 1990-luvun alkupuolella tuottaja Eric Rossen kanssa.[80] Rosse toimi yhtenä tuottajana Amosin kahdella ensimmäisellä albumilla. Parin erottua Amos kirjoitti erosta useita kappaleita, jotka päätyivät hänen kolmannelle levylleen Boys for Pele.[13]

Tämän jälkeen Amos alkoi seurustella englantilaisen miksaajan Mark Hawleyn kanssa.[13] Hänet vihittiin Hawleyn kanssa helmikuussa 1998. Syyskuussa 2000 pariskunnalle syntyi tytär Natashya Lorien ”Tash” Hawley. Ennen Natashyan syntymää Amos joutui kokemaan kolme kertaa keskenmenon.[13]

Natashya Hawley laulaa äitinsä kanssa dueton kappaleella "Promise".[81] Hän on toiminut taustalaulajana useilla muilla kappaleilla.[82]

Amos asuu nykyään miehensä kanssa Cornwallissa Isossa-Britanniassa. Parilla on talo myös Sewall’s Pointissa Floridassa.[13] Amos omisti aiemmin talon myös Kinsalessa Irlannissa. Hän möi sen vuonna 2019.[83]

Ystävyys Neil Gaimanin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Neil Gaimanista tuli Amosin läheinen ystävä ja yhteistyökumppani 1990-luvulla. Amos teki viittauksen Gaimanin Sandman-sarjakuvaan ja kirjailijaan kappaleen "Tear in Your Hand" sanoituksissa ("If you need me me and Neil will be hanging out with the Dream King"). Gaiman otti häneen yhteyttä tammikuussa 1991 kuultuaan laulun ystävän antamalta demokasetilta, ja heistä tuli ystävät.[84] Gaiman on Amosin ja Hawleyn tyttären kummisetä.[85]

Gaiman ja Amos ovat ottaneet toisiltaan inspiraatiota töihinsä.[86][10][84] Gaiman on käyttänyt Amosia inspiraationa Sandman-sarjakuvansa hahmon Deliriumin tarinoihin, vaikka hahmo oli jo olemassa Gaimanin ja Amosin tutustuessa.[10] Romaanin Tähtisumua hahmo Puhuva puu perustuu Amosiin.[84] Amos puolestaan viittasi tähän omassa kappaleessaan "Horses" ("Will you find me if Neil makes me a tree?").[86] Viittauksia Gaimaniin ja hänen kirjoituksiinsa löytyy myös muun muassa kappaleista "Hotel", "Carbon", "Sister Named Desire" ja "Not Dying Today".[84] Gaiman kirjoitti muutaman lyhyen novellin Amosin Strange Little Girls -albumiin liittyen.[87] Gaiman ja Amos tekivät yhteistyötä sarjakuvakirjassa Little Earthquakes: The Graphic Album, joka perustuu Amosin esikoisalbumin Little Earthquakes sanoituksiin.[75]

Vuonna 2024 useampi nainen syytti Gaimania seksuaalisesta väkivallasta. Amos kommentoi syytteitä haastattelussa marraskuussa: ”Jos syytökset pitävät paikkansa, tuo ei ole Neil jonka tunsin, ystävä jonka tunsin tai haluaisin tuntea”. Hän sanoi, ettei ollut nähnyt tuota puolta Gaimanista ja tuntevansa sanoin kuvailematonta surua tilanteesta.[88]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tori Amosin diskografia
Amos Pariisissa 2009.

Soolotuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye Y Kant Tori Read

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amos esiintymässä New Yorkin Madison Square Gardenissa lokakuussa 2007.
  • Little Earthquakes Tour (1992)
  • Under the Pink Tour (1994)
  • Dew Drop Inn Tour (1996–1997)
  • Plugged '98 Tour (1998)
  • To Dallas and Back (1999)
  • 5 ½ Weeks Tour (Alanis Morissetten kanssa, 1999)
  • Strange Little Tour (2001)
  • On Scarlet's Walk (2002–2003)
  • Lottapianos Tour (2003)
  • Original Sinsuality Tour / Summer of Sin (2005)
  • American Doll Posse World Tour (2007)
  • Sinful Attraction Tour (2009)
  • Summer 2010 Tour (2010)
  • Night of Hunters Tour (Apollon Musagèten kanssa, 2011)
  • Gold Dust Orchestral Tour (Metropole Orchestran kanssa, 2012)
  • Unrepentant Geraldines Tour (2014)
  • Summer 2015 Tour (2015)
  • Native Invader Tour (2017)
  • Ocean to Ocean Tour (2022–2023)

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitetut palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkintoehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 
  • Brit Awards[93]
    • Paras kansainvälinen uusi artisti (1993)
    • Paras kansainvälinen naisartisti (1995)
  • WhatsOnStage Awards[94]
    • Paras uusi musikaali (The Light Princess, 2014)
    • Lontoon paras uusi tekijä (The Light Princess, 2014)

Bibliografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tori Amos & Ann Powers: Tori Amos - Piece by Piece (ISBN 978-0767916769) (Broadway, 2005)
  • Tori Amos: Resistance - A Songwriter’s Story of Hope, Change and Courage (ISBN 978-1982104153) (Atria Books, 2020)

Kirjallisuutta aiheesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kalen Rogers: Tori Amos - All These Years - The Authorized Biography (ISBN 978-0825614484) (Omnibus Press, 1994)
  • Jemma Wheeler: Tori Amos - Pink Earthquakes (ISBN 978-1886894280) (Music Book Services Corporation, 1995)
  • Kalen Rogers: Tori Amos - Images and Insights (ISBN 978-0825615672) (Omnibus Press, 1996)
  • Paul Campbell: Tori Amos - Collectibles (ISBN 978-0825615788) (Omnibus Press, 1997) (tietoa Amosin julkaisuista)
  • Susan Wilson: Tori Amos - Cornflake Girl (ISBN 978-1873884560) (Music Book Services, 1999)
  • Jacobs, Jay S.: Pretty Good Years: A Biography of Tori ISBN 978-1423400226 (Hal Leonard, 2006)
  • Rantz A. Hoseley & Tori Amos: Comic Book Tattoo (ISBN 978-1582409641) (Image Comics, 2008)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tori Amos: Reclaiming the M-Word? Vulture 2.5.2007
  2. ↑ McLean, Craig: Tori Amos interview: The cornflake girl grows up disgracefully The Independent. 25.4.2014. (englanti)
  3. ↑ The Top Tori Amos Covers Popmatter 1.10.2012
  4. ↑ The 25 best Nirvana covers Entertainment Weekly 24.6.2022
  5. ↑ Tori Amos’s cover of Nirvana’s ‘Smells Like Teen Spirit’ for deluxe reissue of debut LP – listen NME 17.2.2015
  6. ↑ NOTHING TO 'SMILE' ABOUT Splicedwire 2003
  7. ↑ Epic Records/Sony Music Soundtrax Announce the Release of the Soundtrack to Mona Lisa Smile, a Revolution Studio and Columbia Pictures Release Sony 24.11.2004
  8. ↑ a b Shenton, Mark: Tori Amos Musical The Light Princess, Co-Written with Samuel Adamson, Begins Sept. 25 at London's National Playbill. 25.9.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Tori Amos to mix new and old tunes on summer tour Reuters 20.5.2009
  10. ↑ a b c d Rogers, Kalen: Tori Amos - All These Years
  11. ↑ a b [Amerikkalainen seksuaalipoliitikko] Rapo, Niina:Rumba 11–12/2007
  12. ↑ Exploring Tori Amos’ ‘Native Invader’ Album: Four Things to Know Billboard 30.10.2017
  13. ↑ a b c d e f g h Amos, Tori & Powers, Ann: Tori Amos: Piece by Piece
  14. ↑ Tori Amos Strange Little Girl 6.9.2017
  15. ↑ [Jacobs, Jay S. (2006). Pretty Good Years: A Biography of Tori, s.11
  16. ↑ a b Glamour (Elokuu 1992) yessaid.com. (englanniksi)
  17. ↑ Tori Amos’ Track-by-Track Guide to ‘Little Earthquakes’ Rolling Stone 18.12.2009
  18. ↑ VH1 Storytellers Audio VH1 1998. Arkistoitu. Internet Archive. Viitattu 22.9.2024
  19. ↑ Tori Amos’ Track-by-Track Guide to ‘Little Earthquakes’ Rolling Stone 18.12.2009
  20. ↑ Tori Amos - Little Earthquakes Pitchfork 16.4.2015
  21. ↑ a b Tori Amos Grammy.com Viitattu 9.9.2023
  22. ↑ Tori Amos’s Professional Widow — explicit lyrics and war-cry vocals Financial Times 5.4.2018
  23. ↑ a b Tori Amos Chart History Billboard Viitattu 9.9.2023
  24. ↑ Tori Amos’s From the Choirgirl Hotel at 25: Every Song Ranked Slant Magazine 1.5.2023
  25. ↑ Tori Amos - Jackie's Strength Discogs Viitatty 10.9.2023
  26. ↑ Tori Amos - Raspberry Swirl Discogs Viitatty 10.9.2023
  27. ↑ a b c d Everything Tori - Music everythingtori.com. Arkistoitu 3.8.2009. (englanniksi)
  28. ↑ The Lioness and the Wildebeests: Tori Amos on Going Independent Popmatters 21.7.2008
  29. ↑ Tori Amos’ ‘Scarlet’s Walk’ Travels Across Land and Time 1.11.2022
  30. ↑ Tori Amos: Welcome to Sunny Florida (E) The Times 29.5.2004
  31. ↑ [1] The Paste Magazine 1.10.2004
  32. ↑ Welcome to Sunny Florida Tori Amos DVD Warrington Guardian 17.6.2004
  33. ↑ Review: Tori Amos, Tales of a Librarian Slant Magazine 14.11.2003
  34. ↑ Review: Tori Amos, The Beekeeper Slant Magazine 13.2.2005
  35. ↑ The Beekeeper Rolling Stone 24.2.2005
  36. ↑ The Tori Amos Canon – Part 4: Companions Popmatters 3.10.2012
  37. ↑ New Releases: Matchbook Romance, Tori Amos, Jaheim, The Sword, Veronicas & More[vanhentunut linkki] MTV 13.2.2006
  38. ↑ TORI AMOS: A Piano: The Collection Soundi 10/2006
  39. ↑ Provinssirock 2007, perjantai Desibeli.net 15.6.2007
  40. ↑ Tori Amos Signs With Universal Republic Billboard 3.12.2008
  41. ↑ Tori Amos: Live At Montreux DVD Review 2.10.2008
  42. ↑ Portugal Top 20, 2009-05-08 T4C Viitattu 9.9.2023
  43. ↑ Tori Amos announces Midwinter Graces Tori Amos - Official Site. (englanniksi)
  44. ↑ Tori Amos - The Official Website - Live from the Artists Den: Tori Amos (Arkistoitu – Internet Archive)
  45. ↑ Tori Amos - The Official Online Store -"TORI" limited-edition Lomography film camera & lens set with unreleased & autographed live double CD (Arkistoitu – Internet Archive)
  46. ↑ Tori Amos - The Official Website - New Tori Album, Night of Hunters and Fall Tour announced (Arkistoitu – Internet Archive)
  47. ↑ Apollon Musage
  48. ↑ Sheehan, Katie: Tori Amos to Release 13th Album "Gold Dust" in October Artist Direct. 14.6.2012. Arkistoitu 25.4.2013. (englanniksi)
  49. ↑ Tori Amos – “Flavor” Video Stereogum 31.8.2012.
  50. ↑ PREMIERE OF FLAVOR FROM GOLD DUST Tori Amosin virallinen sivusto 30.8.2012. Arkistoitu. Viitattu 29.9.2024
  51. ↑ Chart History - Tori Amos - Dance Club Songs Billboard. Viitattu 29.9.2024.
  52. ↑ Flavor Music VF. Viitattu 29.9.2024.
  53. ↑ Hetrick, Adam: Tori Amos Producing The Light Princess Cast Album; Is Broadway Next? Playbill. 5.5.2014. (englanniksi)
  54. ↑ Locker, Melissa: Tori Amos Makes Grown-Up Fairytales on Unrepentant Geraldines: Q&A Time. 13.5.2014. (englanniksi)
  55. ↑ Q&A: Tori Amos On The ’90s Revival, Missing Prince, And Whether Humanity Is Doomed Stereogum. 29.8.2017. (englanniksi)
  56. ↑ Exploring Tori Amos' 'Native Invader' Album: Four Things to Know Billboard. 30.10.2017. (englanniksi)
  57. ↑ Tori Amos Announces New EP Christmastide Pitchfork 9.11.2020
  58. ↑ Album reviews: The White Stripes – Greatest Hits, Yungblud – Weird!, and Tori Amos – Christmastide Independent 3.12.2020
  59. ↑ New Tori Amos Studio Album, ‘Ocean to Ocean,’ Due Next Month Variety 20.9.2021
  60. ↑ Tori Amos Is Comfortable in Her Discomfort on ‘Ocean to Ocean’ Pop Matter 29.10.2021
  61. ↑ Tori Amos: Ocean to Ocean – Introspective gems born in lockdown Irish Times 29.10.2021
  62. ↑ On the Record: Tori Amos on 'Ocean to Ocean' Spin 25.10.2021
  63. ↑ Tori Amos talks about her new record Ocean To Ocean, her fifteenth studio album (Arkistoitu – Internet Archive) Brinkwire 25.10.2021
  64. ↑ Tori Amos: “I thought I had failed…” Mojo 30.9.2021
  65. ↑ Tori Amos’ Scarlet’s Walk issued on vinyl for the first time Super Deluxe Edition 28.7.2023
  66. ↑ Tori Amos Instagram 8.9.2023
  67. ↑ Scarlet's Hidden Treasures Apple Music Viitattu 9.9.2023
  68. ↑ Tori Amos's third live album offers a deeper dive into her alt-pop legacy Daily Express 6.12.2024. Viitattu 7.12.2024.
  69. ↑ Everything Tori everythingtori.com. Arkistoitu 1.8.2009.
  70. ↑ Public Support: Tori Amos (Arkistoitu – Internet Archive) RAINN
  71. ↑ The “Tiny Ways” Tori Amos Is Getting Herself Through Quarantine Vanity Fair 4.5.2020
  72. ↑ Tori Amos On Politically Charged New Memoir ‘Resistance’ Forbes 7.5.2020
  73. ↑ Michaels, Sean: Tori Amos's comic reinvention The Guardian. 18.4.2008. (englanti)
  74. ↑ Little Earthquakes: The Graphic Album Simon & Schuster. Viitattu 2.5.2024
  75. ↑ a b Tori Amos Taps Margaret Atwood, Neil Gaiman for ‘Little Earthquakes’ Graphic Novel Rolling Stone 22.2.2022
  76. ↑ Tori Amos on How a Divided Nation, Personal Tragedy Inspired Her New LP Rolling Stone 27.9.2017
  77. ↑ Tori Amos is Always Listening to The Muses Lithub 4.5.2020
  78. ↑ Tori Amos: ‘We all carry around our damage’ The Irish Times 23.10.2021
  79. ↑ What I know about men 9.12.2012
  80. ↑ Tori Amos Living Well is the Best RevengePop Entertainment 1996
  81. ↑ Tori Amos – “Promise” (Feat. Her Daughter, Natashya) Video Stereogum 31.7.2014
  82. ↑ Tori Amos Delivers Lithest Set Of Songs In Decades Via Candid ‘Ocean to Ocean'(Album review) Glide Magazine Viitattu 1.12.2021
  83. ↑ Tori Amos’s Kinsale home sells for more than a song The Irish Times 27.11.2021
  84. ↑ a b c d McNair, James: How we met: Tori Amos and Neil Gaiman The Independent. 9.10.1999. (englanti)
  85. ↑ Tori Amos and Neil Gaiman's comic book connection Out 19.5.2009
  86. ↑ a b Reed, S. Alexander: Through Every Mirror in the World: Lacan's Mirror Stage as Mutual Reference in the Works of Neil Gaiman and Tori Amos ImageTexT: Interdisciplinary Comics Studies. 2008. Deptartment of English, University of Florida. (englanniksi)
  87. ↑ Neil Gaiman: Aarteita ja muistoesineitä (Fragile Things, 2006)
  88. ↑ Tori Amos on trauma, Trump and Neil Gaiman: ‘It’s a heartbreaking grief’ Guardian 3.12.2024. Viitattu 7.13.2024.
  89. ↑ Klassik-ohne-Grenzen-Preis: Tori Amos erhält Echo Klassik 2012 für "Night Of Hunters" Zillo
  90. ↑ Tori Amos Echo Klassik
  91. ↑ Metro Lyrics - Grammy Awards metrolyrics.com.
  92. ↑ MTV - Video Music Awards 1992 mtv.com. Arkistoitu 30.6.2012.
  93. ↑ Brit Awards - Tori Amos brits.co.uk. Arkistoitu 18.9.2010. (englanniksi)
  94. ↑ Full List: Winners of the 2014 WhatsOnStage Awards WhatsOnStage

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tori_Amos&oldid=22880938”