The Velvet Underground

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Velvet Underground
The Velvet Underground vuonna 1966
The Velvet Underground vuonna 1966
Tiedot
Toiminnassa 1965–1973, 1992–1994
Tyylilaji kokeellinen rock, taiderock, protopunk
Kotipaikka New York, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Lou Reed
John Cale
Sterling Morrison
Angus Maclise
Maureen ”Moe” Tucker
Doug Yule
Walter Powers
Willie Alexander

Levy-yhtiö

Verve
MGM
Atlantic
Polydor
Mercury
Sire
Universal Music Group

Aiheesta muualla
Kotisivut

The Velvet Underground oli yhdysvaltalainen rockyhtye, joka perustettiin New Yorkissa vuonna 1966. Yhtyeen keulahahmo oli kitaristi-laulaja Lou Reed. Muita alkuperäisen kokoonpanon jäseniä olivat brittiläinen sähköviulisti-basisti John Cale, kitaristi-basisti Sterling Morrison ja rumpali Maureen ”Moe” Tucker. Viimeksi mainittu oli yksi ani harvoista 1960-luvun naispuolisista rockrumpaleista.

The Velvet Underground ei saavuttanut 1970-luvun alussa päättyneen uransa aikana kovin suurta mainetta, mutta jälkikäteen sitä on pidetty yhtenä rockhistorian merkittävimmistä yhtyeistä. Yhtye on mainittu punkin, glam rockin ja monenlaisen vaihtoehtoisen rockin esi-isänä.[1]

Yhtyeen vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Velvet Underground & Nico

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Velvet Underground päätyi kuvataiteilija Andy Warholin boheemiin seurapiiriin. Vuonna 1967 ilmestyi yhtyeen ensimmäinen LP-levy The Velvet Underground & Nico, joka oli tehty yhdessä saksalaissyntyisen laulajattaren Nicon kanssa. Levyn tuottajana toimi Andy Warhol, jonka tekemä myös kuuluisa kansikuva on. Levystä ei kuitenkaan tullut myyntimenestystä, mitä ei ole vaikea ymmärtää: synkeäsävyinen The Velvet Underground erosi jyrkästi oman aikansa hippihenkisestä populaarimusiikista. Pääosin Lou Reedin säveltämien ja sanoittamien laulujen teemoja olivat esimerkiksi sadomasokismi (”Venus in Furs”) ja huumausaineet (”Waiting for the Man”, ”Heroin”). Musiikillisesti yhtye vuorotteli synkänkauniiden poplaulujen ja repivien särökitaravyörytysten välillä. Vasta paljon myöhemmin The Velvet Underground and Nicoa alettiin melko yleisesti pitää yhtenä kaikkien aikojen tärkeimmistä rocklevyistä.

White Light/White Heat, The Velvet Underground ja Loaded

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen seuraava LP-levy oli White Light/White Heat (1968), jonka ilmestymisen jälkeen John Cale erosi yhtyeestä siirtyen tuottajan ja sooloartistin uralle. Seuraavalla LP:llä The Velvet Underground (1969) yhtye oli siirtynyt seesteisempään ja folkhenkisempään musiikkiin.

Vuonna 1970 ilmestyi yhtyeen ehkä helpoimmin lähestyttävä ja kaupallisin LP Loaded, jonka kappaleista ”Sweet Jane” on jäänyt elämään rock-klassikkona. Tämän jälkeen The Velvet Underground koki jäsenistön vaihdoksia ja hajosi vielä saman vuoden kuluessa. Lou Reed aloitti menestyksekkään soolouransa. Tosin yhtyeen nimellä julkaistiin vielä vuonna 1973 Squeeze-niminen levy, jonka teossa Lou Reed ei ollut osallisena, ja joka tästä syystä yleensä jätetään yhtyeen diskografioiden ulkopuolelle.

Punkliikkeen myötä myös The Velvet Undergroundin levyjen arvostus ja suosio alkoivat vähitellen kasvaa. 1980-luvulta lähtien The Velvet Undergroundilla on ollut suuri vaikutus moniin niin sanottujen post-punkin ja vaihtoehtorockin esittäjiin.

The Velvet Undergroundin kompromissiton musiikkityyli antoi nimen Tšekkoslovakian samettivallankumoukselle. Václav Havel totesi Lou Reedille ryhtyneensä presidentiksi The Velvet Undergroundin töiden takia.[2]

The Velvet Underground teki paluun vuonna 1994, mutta jätti kiertueen kesken. Pian tämän jälkeen Sterling Morrison kuoli.

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeestä kertova dokumentti sai ensi-iltansa 15. lokakuuta 2021 Apple TV+ -palvelussa.[3]

Alkuperäiset albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkistomateriaalia sisältävät myöhemmät julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1969: The Velvet Underground Live (äänitetty 1969, julkaistu 1974)
  • VU (äänitetty 1968–1969, julkaistu 1985)
  • Another View (äänitetty 1967–1969, julkaistu 1986)
  • Peel Slowly and See (box set, äänitetty 1965–1970, julkaistu 1995)
  • Final V.U. (live box set, äänitetty 1971–1973, julkaistu 2001)
  • Bootleg Series, Vol. 1: The Quine Tapes (live, äänitetty 1969, julkaistu 2001)
  • The Very Best of the Velvet Underground (äänitetty 1966–1970, julkaistu 2003)
  1. Sirén, Vesa: Lou Reed Helsingin Sanomat. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 28.10.2013.
  2. Welch, Matt: Velvet President Reason.com. 1.5.2003. Viitattu 5.9.2022. (englanti)
  3. Fräntilä, Jarkko: The Velvet Underground -dokumentti pian nähtävillä – dokkarin työsti arvostettu elokuvaohjaaja rumba.fi. 1.9.2021. Viitattu 1.9.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]