Thain kieli
| Thain kieli | |
|---|---|
 |
|
| Oma nimi | ภาษาไทย (phasa thai) |
| Tiedot | |
| Alue |
 Thaimaa  Kambodža  Myanmar  Laos |
| Virallinen kieli |
Thaimaa |
| Puhujia | 20 miljoonaa |
| Sija | 45. |
| Kirjaimisto | Thai-aakkoset |
| Kielenhuolto | Ratchabandittayasapha[1] |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kieliryhmä | Tai-kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | th |
| ISO 639-2 | tha |
| ISO 639-3 | tha |
Thain kieli (ภาษาไทย p̣haas̄ʹaa Ṯhai) on Thaimaan virallinen kieli. Aiemmin sinotiibetiläisiin kieliin mukaan luettu thai luokitellaan nykyään yleensä omaan tai-kielten perheeseen kuuluvaksi. Thai on analyyttinen ja tonaalinen kieli, jossa korolla ja sanajärjestyksellä on suuri merkitys.
Virallisesti yli 97 prosenttia Thaimaan väestöstä puhuu thaita äidinkielenään, mutta vain alle puolet heistä puhuu sen keskistä murretta, joka on pohjana yleiskansalliselle opetukselle ja median käyttämä kieli. Lisäksi maan väkirikkaassa koillisosassa puhutaan isanin kieltä, joka on läheisempää sukua laolle kuin Bangkokissa puhutulle standardithaille. Pohjoisessa käytetään omaa murretta, jota kutsutaan kham muangiksi. Etelässä taasen hallitsee pak tain murre. Yleiskielen, puhutun ja kirjoitetun ohella on kuninkaallisten käyttämä hovikieli rachasap ja oppineiden munkkien sanskritin ja paalin sanavarastoa viljelevä uskonnollinen kieli.[2][3]
Kielioppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtaosa thain kielen sanoista on yksitavuisia kokonaisuuksia, jotka eivät taivu tai muutu muiden sanojen vaikutuksesta. Sanajärjestys on subjekti-verbi-objekti. Nomineilla ei ole monikkoa, artikkeleita tai sukua, eikä verbeillä persoonia tai aikamuotoja. Adjektiivit seuraavat pääsanaansa: phom kin khaau dääng ('minä syödä riisi punainen'). Sanojen taipumattomuus korvataan laajalla valikoimalla partikkeleita, jotka muistuttavat suomen liitteitä -ko, -han, -pas. Myös aikamuodot merkitään lisäpartikkeleilla tai muilla ajan ilmauksilla, kuten แล้ว ('jo'). Numeraalien yhteydessä määresanojen käyttö on pakollista (bia soong khuad, 'olut kaksi pullo'). Sosiaalisen kanssakäymisen vivahteita varten on laaja valikoima pronomineja ja verbejä, esimerkiksi khun, thöö, ja myng ovat kohtelias, tuttavallinen ja halventava versio sanalle 'sinä'.
Kirjoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Thai-aakkoset
Thain kirjoitusjärjestelmä on yksi monista intialaisen devanagarin perillisistä, kuten khmerin merkistökin, josta se on suoraan johdettu[4]. Kyseessä on tarkalleen ottaen abugida, eli merkit ovat pohjimmiltaan oletusarvoisella vokaalilla 'a' (avotavu) tai 'o' (umpitavu) varustettuja konsonantteja, ja poikkeavat vokaalit lisätään joukolla lisämerkkejä, jotka voivat sijoittua merkin eteen, taakse, yläpuolelle tai alapuolelle tai niiden yhdistelmänä. Esimerkiksi pelkkä ก lausutaan koo, mutta เกือ (sama konsonantti kolmella vokaalimerkillä) lausutaan kya. Tavukorkoa merkitään varsinaisilla toonimerkeillä (vannajuk) ja monimutkaisella luokkajaottelulla (korkea, keski, matala). Tästä ja historiallisesta kehityksestä seuraa, että yhtä äännettä kohti on olemassa useita konsonanttimerkkejä, kuten ข, ฆ ja ค äänteelle [kʰ].
Translitterointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thain translitterointiin latinalaisille aakkosille ei ole olemassa yleisesti ja laajalti käytettyä kansainvälistä standardia (ISO on julkaissut standardin ISO 11940:1998 syyskuussa 2003[5]). Opas-, sana- ja muut kirjat saattavat jokainen noudattaa erilaista menetelmää. Tämän vuoksi esimerkiksi jo edesmenneen kuninkaan Rama IX:n nimi translitteroidaan vaihtelevasti: Bhumibol, Phumiphon jne..
The Thai Royal Institute on julkaissut ohjeet thain kielen sanojen translitteroinnille latinalaisille aakkosille (engl. Royal Thai General System of Transcription, RTGS[6]), jota käytetään muun muassa tienviitoissa ja hallituksen julkaisuissa Thaimaassa. Järjestelmä on kuitenkin puutteellinen: se ei tunne esimerkiksi tooneja eikä erota lyhyitä ja pitkiä vokaaleja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ royin.go.th Ratchabandittayasathan. Arkistoitu 10.8.2007. Viitattu 3.3.2012.
- ↑ Joshua Eliot (toim.): Thailand, Indochina & Burma Handbook 1994, s. 92, 93. Bath, Englanti: Trade and Travel Publications Ltd., 1993. ISBN 0-900751-48-7 (englanti)
- ↑ Mahidol University: The National Language (2002) Viitattu 10.12.2009
- ↑ Mary R. Haas: The Thai System of Writing, s. 1. Ithaca, New York: Spoken Language Services, (1956) 1980. ISBN 0-87950-266-5 (englanti)
- ↑ http://www.iso.ch/iso/en/CatalogueDetailPage.CatalogueDetail?CSNUMBER=20574&ICS1=1&ICS2=140&ICS3=10&scopelist=
- ↑ http://www.royin.go.th/upload/246/FileUpload/416_2157.pdf
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
