Sunnuntai maalla
| Sunnuntai maalla | |
|---|---|
| Un dimanche à la campagne | |
 Julisteessa Louis Ducreux ja Sabine Azéma. Monet elokuvan kohtauksista on tehty muistuttamaan Auguste Renoirin maalauksia. |
|
| Ohjaaja | Bertrand Tavernier |
| Käsikirjoittaja | Bertrand & Colo Tavernier |
| Perustuu | Pierre Bostin romaaniin Monsieur Ladmiral va bientôt mourir |
| Tuottaja | Bertrand Tavernier |
| Säveltäjä |
Louis Ducreux Gabriel Fauré Marc Perrone |
| Kuvaaja | Bruno de Keyzer |
| Leikkaaja | Armand Psenny |
| Pukusuunnittelija | Yvonne Sassinot de Nesle |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Little Bear |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1094 |
| Kesto | 95 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Sunnuntai maalla (Un dimanche à la campagne) on Bertrand Tavernierin ohjaama ranskalainen draamakomedia vuodelta 1984. Elokuva perustuu Pierre Bostin romaaniin Monsieur Ladmiral va bientôt mourir, jonka pohjalta elokuvan käsikirjoituksen laati ohjaaja yhdessä vaimonsa Colo Tavernierin kanssa. Elokuvan pääosissa näyttelevät Louis Ducreux, Michel Aumont ja Sabine Azéma. Elokuvassa lapset ja lapsenlapset saapuvat tapaamaan ikääntynyttä taidemaalarimiestä myöhäiskesän sunnuntaina vuonna 1912.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vain keskinkertaisesti lahjakas taidemaalari Ladmiral on nähnyt impressionismin synnyn ja halunnut aina maalata kuin Auguste Renoir. Hänen aiheenaan on sitkeästi pysynyt oman talon puutarha. Nyt häntä tapaamaan tulevat eloisa ja nuorekas tytär Irène sekä porvarillista elämää viettävä poika Edouard vaimonsa ja heidän kolmen lapsensa kanssa. Perheen tulehtuneet suhteet alkavat nousta pinnalle.[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tavernier sai elokuvasta Cannesin elokuvajuhlien parhaan ohjaajan palkinnon. Elokuva oli ehdolla myös parhaan elokuvan César-palkintoon.
Helsingin Sanomien Mikael Fränti sanoo Tavernierin ohjaavan näennäisen koruttomasti Jean Renoirin ja Ingmar Bergmanin jalanjäljissä mutta niin, että elokuvan tarina laajenee ja syvenee koko ajan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Fränti, Mikael: Aamiaisia ruohikolla. Tavernierin hieno taiteilijakuva liikkuu Jean Renoirin jalanjäljissä. Helsingin Sanomat, 16.11.1996, s. D13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2017.