Steve Reich
Stephen (Steve) Michael Reich [raiš] (s. 3. lokakuuta 1936 New York) on yhdysvaltalainen minimalistisen musiikin säveltämisen pioneereja. [2] Hän on sittemmin etääntynyt minimalismista.
Reich oli nuoruudessaan innostunut jazzista. Hän suoritti filosofian yliopistotutkinnon 1957 Cornellin yliopistossa ja opiskeli sen jälkeen yksityisesti säveltämistä. Keskeinen sysäys säveltämiseen tuli 1970-luvulla ulkoeurooppalaiseen, varsinkin afrikkalaisen musiikkiin tutustumisesta.[2]
Musiikillisiksi esikuvikseen Reich on maininnut Igor Stravinskin, J. S. Bachin, John Coltranen ja bebopin. Eräänä taustavaikuttajana oli myös Arnold Schönbergin osoittama vastenmielisyys perinteistä harmoniaa, rytmiä ja melodiaa kohtaan: Reich ja muut minimalistit asettuivat puolestaan vastustamaan Schönbergin estetiikkaa.[3] Minimalismi perustuu niukkaan aineistoon, jota toistetaan, muunnellaan ja kasataan päällekkäin. Varhaistuotannossaan Reich korosti, että asteittainen teoksen muuttuminen on tehtävä helposti seurattavaksi. Tämä tavoite oli vastareaktio eurooppalaisen musiikin ylikompleksisuuteen ja amerikkalaisen musiikin rajattomaan avantgardeen. Myöhemmässä tuotannossaan Reich luopui teosten hitaudesta. [2]
The Guardian on todennut Reichin kuuluvan niihin harvoihin, jotka ovat kääntäneet musiikinhistorian suuntaa. Seppo Heikinheimon mukaan Reich on kuitenkin säveltäjänä "pelkkä tuhertaja", jonka musiikin sanomana on "kauhistuttava henkinen tyhjyys".[4][5]
Tammikuussa 2007 Reich valittiin Polar Music -palkinnon vastaanottajaksi yhdessä Sonny Rollinsin kanssa. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin musiikin Pulitzer-palkinto teoksesta Kaksoissekstetto.
Reich on vieraillut Suomessa vuosina 1985 ja 2015.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Music for two or more pianos (1964)
- Livelihood (1964)
- It’s Gonna Rain ääninauhalle (1965)
- Come Out ääninauhalle (1966)
- Piano Phase kahdelle pianolle tai marimballe (1967)
- Violin Phase viululle ja ääninauhalle tai neljälle viululle (1967)
- Pendulum Music 3 tai 4 mikrofonille, vahvistimelle ja kaiuttimelle (1968, uud. 1973)
- Four Organs neljille sähköuruille ja marakassille (1970)
- Phase Patterns neljille sähköuruille (1970)
- Drumming neljälle viritetylle bongorumpuparille, kolmelle marimballe, kolmelle kellopelille, kahdelle naisäänelle, vihellysäänelle ja piccolohuilulle (1970/1971)
- Clapping Music kahdelle taputtajalle (1972)
- Music for Pieces of Wood viidelle viritetylle palikkaparille (1973)
- Six Pianos (1973)
- Music for Mallet Instruments, Voices and Organ (1973)
- Music for 18 Musicians (1974–76)
- Music for a Large Ensemble (1978)
- Oktetto (1979)
- Variations for Winds, Strings and Keyboards orkesterille (1979)
- Tehillim lauluäänille ja yhtyeelle (1981)
- Vermont Counterpoint vahvistetulle huilulle ja ääninauhalle (1982)
- The Desert Music kuorolle ja orkesterille tai lauluäänille ja yhtyeelle (1983), sanat William Carlos Williams
- Sekstetto lyömä- ja kosketinsoittimille (1984)
- New York Counterpoint vahvistetulle klarinetille ja ääninauhalle tai 11 klarinetille ja bassoklarinetille (1985)
- Three Movements orkesterille (1986)
- Electric Counterpoint sähkökitaralle tai vahvistetulle akustiselle kitaralle sekä ääninauhalle (1987)
- The Four Sections orkesterille (1987)
- Different Trains jousikvartetille ja ääninauhalle (1988)
- The Cave ooppera neljälle lauluäänelle, yhtyeelle ja kuvanauhalle (1993)
- Duet kahdelle viululle ja jousiyhtyeelle (1993)
- Nagoya Marimbas kahdelle marimballe (1994)
- City Life vahvistetulle yhtyeelle (1995)
- Proverb lauluäänelle ja yhtyeelle (1995), sanat Ludwig Wittgenstein
- Three Tales ooppera videoprojektiolle, viidelle lauluäänelle ja yhtyeelle (1998–2002)
- Dance Patterns kahdelle ksylofonille, kahdelle vibrafonille ja kahdelle pianolle (2002)
- Cello Counterpoint vahvistetulle sellolle ja moniraitaääninauhalle (2003)
- You Are (Variations) lauluäänille ja yhtyeelle (2004)
- For Strings (with Winds and Brass) orkesterille (1987/2004)
- Daniel Variations neljälle lauluäänelle ja yhtyeelle (2006)
- Kaksoissekstetto kahdelle viululle, kahdelle sellolle, kahdelle pianolle, kahdelle vibrafonille, kahdelle klarinetille, kahdelle huilulle tai yhtyeelle sekä ääninauhalle (2007)
- WTC 9/11 jousikvartetille ja ääninauhalle (2010)
- Finishing the Hat kahdelle pianolle (2011)
- Radio Rewrite yhtyeelle (2012)
- Kvartetto kahdelle vibrafonille ja kahdelle pianolle (2013)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ylen Radio 1, 21.10.2009.
- ↑ a b c Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10287, art. Reich, Steve. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
- ↑ Kvist, Wilhelm: Steve Reich – ett barn av sin tid. Hufvudstadsbladet, 19.8.2015, s. 20–21.
- ↑ Helsingin Sanomat, 13. maaliskuuta, 1985, Seppo Heikinheimo: "Steve Reich tähtää suoraan lantioon"
- ↑ Näin Seppo Heikinheimo tylytti Steve Reichin musiikkia vuonna 1985 – "Kauhistuttava henkinen tyhjyys" 19.8.2015. hs.fi: Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.8.2016. Viitattu 17.8.2016.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reich, Steve: Writings About Music. Halifax: Press of the Nova Scotia College of Art and Design, 1974. ISBN 0-8147-7358-3
- Reich, Steve: Writings on Music, 1965–2000. Oxford: Oxford University Press, 2002. ISBN 0-19-511171-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Steve Reichin kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Sirén, Vesa: Minimalismin mestari Steve Reich keskiviikkona Musiikkitalossa. Helsingin Sanomat. 18.8.2015. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 19.8.2015.
| ||||||||||||||||||||||||||
