RT-2UTTH Topol-M

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
RT-2UTTKh Topol-M MZKT-79221-pyöräalustalla

RT-2UTTH Topol-M (ven. РТ-2УТТХ «Тополь-М», suom. poppeli) on Venäjän eräs kehittyneimmistä, joulukuussa 1997 käyttöön otettu mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM). Se tunnetaan NATO-koodinimellä SS-27 Stalin tai Sickle B.[1]

Topol-M on 22,7 metriä pitkä ja halkaisijaltaan 1,95 metriä. Kolmivaiheisen, kiinteää polttoainetta käyttävän ohjuksen massa on 47,2 tonnia ja kantama 11 000 kilometriä. Ohjuksen laukaisuvaiheessa starttiraketti toimii vain lyhyen aikaa, jotta kohteen valvonnan on vaikeampi huomata laukaistua ohjusta ja siten torjua Topolia. Hyötykuormana on yksi 550 kilotonnin ydinkärki START II -rajoituksen mukaisesti. Ohjukseen voidaan tarvittaessa silti asettaa enimmillään kuusi 550 kilotonnin ydinkärkeä kerrallaan. Paluulaite on suunniteltu immuuniksi kaikille ohjustentorjuntakeinoille; se kykenee muuttamaan suuntaansa lennon loppuvaiheissa ja kestää torjuntaohjuksen ydinräjähdyksen 500 metrin päässä sekä kaikki laseraseet. Tarkkuudeksi on ilmoitettu 350 metriä (CEP).

Topol-M:n kehitystyö alkoi 1980-luvun loppupuolella vastineeksi Yhdysvaltain ohjustentorjuntaohjelmalle. Ohjus suunniteltiin uudelleen 1992. Ensimmäinen koelaukaisu tapahtui 20. joulukuuta 1994, ja ensimmäiset ohjukset sijoitettiin muunnettuihin SS-19-siiloihin joulukuussa 1997. Ensimmäinen kymmenen ohjuksen rykmentti julistettiin toimintavalmiiksi 1998 ja seuraavat kolme vuosina 1999, 2000 ja 2003. Toukokuussa 2008, Venäjän Strategisilla Ohjusjoukoilla oli 48 ohjusta sijoitettuina siiloihin ja kolme liikkuvaa alustaa niille.[2][3]

Topol-M:ää on sijoitettu siilojen lisäksi raskaille kuorma-autoalustoille ja junavaunualustoille. Sukellusveneestä laukaistava versio on kehityksessä ja tunnetaan nimellä Bulava suom. Nuija tai SS-NX-30.[4]

MIRV-muunnos Topol-M:sta tunnetaan nimellä RS-24. Sitä testattiin ensimmäistä kertaa 29. toukokuuta 2007.[5][6]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]