Pimen Pantšanka
Pimen Jemeljanavitš Pantšanka (valkoven. Пі́мен Емялья́навіч Па́нчанка, 23. elokuuta 1917 Tallinna[1] – 2. huhtikuuta 1995 Minsk) oli valkovenäläinen runoilija ja yhteiskuntavaikuttaja.
Pimen Pantšanka syntyi työläisperheeseen. Hän opiskeli Minskin pedagogisessa instituutissa ja työskenteli opettajana. Toisen maailmansodan aikana Pantšanka toimi sotilaslehtien kirjeenvaihtajana. Vuodesta 1946 lähtien hän työskenteli pilalehti Vožykin ja vuodesta 1948 kulttuurilehti Litaratura i mastatstvan toimittajana. Vuosina 1953–1958 Pantšanka oli kirjallisuuslehti Sovetskaja ottšiznan ja vuosina 1958–1966 Maladostsin päätoimittaja. Vuosina 1966–1972 hän toimi Valko-Venäjän kirjailijaliiton hallituksen sihteerinä.[1]
Pantšankan ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1934. Hän kirjoitti lähinnä isänmaallista kansalaislyriikkaa. Kokoelma Pry svjatle malanak (”Salaman valossa”) sai Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1968 ja runokirja Gde notšujet žavoronok (”Missä leivonen yöpyy”) Neuvostoliiton valtionpalkinnon vuonna 1981. Pantšankalle myönnettiin Valko-Venäjän kansanrunoilijan arvonimi vuonna 1973.[1]
Pantšanka toimi Valko-Venäjän korkeimman neuvoston kansanedustajana vuosina 1959–1967 ja 1971–1990. Hän oli myös tasavallan rauhanpuolustajien komitean puheenjohtaja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Belaruskija pismenniki: bijabiblijagrafitšny slounik, tom 4, s. 455–456. Minsk: Belaruskaja entsyklapedyja, 1994. ISBN 5-85700-153-6
| ||||||||||
