Petulia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Petulia
Ohjaaja Richard Lester
Käsikirjoittaja Lawrence B. Marcus
John Haase
Barbara Turner
Perustuu John Haasen romaaniin Me and the Arch Kook Petulia
Säveltäjä John Barry
Kuvaaja Nicolas Roeg
Leikkaaja Antony Gibbs
Pukusuunnittelija Tony Walton
Pääosat Julie Christie
George C. Scott
Richard Chamberlain
Shirley Knight
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Levittäjä Warner Bros.-Seven Arts
Netflix
Ensi-ilta 1968
Kesto 105 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Petulia on The Beatles -elokuvillaan maineeseen nousseen Richard Lesterin ohjaama brittiläinen romanttinen draamaelokuva vuodelta 1968. Se perustuu John Haasen romaaniin Me and the Arch Kook Petulia.

Kalifornian San Franciscoon sijoittuvassa tarinassa mieleltään epävakaa englantilaistaustainen seurapiirinainen Petulia (Julie Christie) jättää komean mutta väkivaltaisen miehensä (Richard Chamberlain), miljonääri-isänsä (Joseph Cotten) varoilla elävän tyhjäntoimittajan, ja antautuu sekavaan suhteeseen avioeron keskellä olevan lääkäri Archien (George C. Scott) kanssa. Sivujuonina ovat Petulian ongelmat meksikolaisen adoptiopoikansa kanssa ja Archien etääntynyt suhde sekä vaimoonsa (Shirley Knight) että omiin kouluikäisiin poikiinsa.[1][2][3]

 Julie Christie  Petulia Danner  
 George C. Scott  tohtori Archie Bollen  
 Richard Chamberlain  David Danner  
 Arthur Hill  Barney  
 Shirley Knight  Prudence ”Polo” Bollen  
 Pippa Scott  May  
 Kathleen Widdoes  Wilma  
 Roger Bowen  Warren  
 Richard Dysart  motellivirkailija  
 Ruth Kobart  nunna  
 Ellen Geer  nunna  
 Lou Gilbert  herra Howard  
 Nate Esformes  herra Mendoza  
 Maria Val  rouva Mendoza  
 Vincent Arias  Oliver  
 Eric Weiss  Michael  
 Kevin Cooper  Stevie  
 Joseph Cotten  Mr Danner  
 Austin Pendleton  sairaalan harjoittelija  
 Howard Hesseman  hippi (kreditoimaton)  

Joidenkin arvioijien ”hyperaktiiviseksi” luonnehtimassa elokuvassa käytetään monia Ranskan uuden aallon elokuvan keinoja kuten hyppyleikkausta, nopeita ajallisia siirtymiä välähdyksenomaisine takaumineen ja tulevaa ennakoivine flashforwardeineen. Petulia oli Nicolas Roegin viimeinen pelkästään kuvaajan roolissa tekemä elokuva, ja myöhempien Roeg-ohjausten (esim. Kauhunkierre, 1973) perusteella voi päätellä monien elokuvan ratkaisujen olevan yhtä paljon Roegin kuin Lesterinkin käsialaa.[4][3]

Yläluokkaan sijoittuvan tarinan taustalla nähdään tuon ajan sanfranciscolaisen hippiliikkeen ilmentymiä. Yöelämäkohtauksissa esiintyvät lyhyesti Big Brother and the Holding Company mukanaan myös Janis Joplin sekä Grateful Dead, jonka jäseniä esiintyy myös avustajina joissakin kohtauksissa.[3]

Vastaanotto ja myöhempi arvostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai teattereissa huonosti katsojia, mutta tuotti tekijöilleen joitakin palkintoehdokkuuksia: käsikirjoituksesta Lawrence B. Marcusille (Writers Guild of America) sekä rooleista Shirley Knightille (Laurel Award) ja George C. Scottille (New York Film Critics Circle ja National Society of Film Critics).[5]

Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert antoi Petulialle täydet neljä tähteä ja kirjoitti sen muistuttavan Antonionin Kuumetta (1962) ja Resnais’n elokuvaa Viime vuonna Marienbadissa (1961) siinä, ettei sekään tarjoa katsojalle valmista positiivista tunnetta koettavaksi vaan antaa katsojan välillä ärsyyntyneenäkin muodostaa oma käsityksensä tarinasta. Petulia herätti hänessä epätoivon ja surun tunteita ilman, että elokuvassa olisi silti yhtään mitään vikaa[6]. Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esitysten 1985 ja 1992 alla sen olevan Lesterin maineikkain ohjaustyö, toisaalta lohduttoman pessimistinen, toisaalta tolkuttoman vauhdikas nopeine leikkauksineen ja temppuilevine kuvauksineen. ”Lesterin näkemys 1960-luvun lopun etsinnästä on ristiriitainen ja särmikäs, hänen elokuvansa täyttyy sarjoista irrallisia kohtauksia, tilanteita ja tunnelmia. Hän kuvaa kommunikaatiokatkosta ja vieraantumisen dramatiikkaa, rakastamisen sietämätöntä vaikeutta ja seksin esineellistymistä.”[1][7]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Petulian vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[8]

  1. a b Fränti, Mikael: Helsingin Sanomat, 22.11.1985, s. 45. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Talaskivi, Paula: Viikon elokuvia: Englannistakin "Punahilkka", San Franciscosta "Petulia". Helsingin Sanomat, 19.11.1968, s. 10. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. a b c Kehr, Dave: New DVD's: Richard Lester's 'Petulia' The New York Times. 4.7.2006. Viitattu 7.6.2019.
  4. Danks, Adrian: The Art of Falling Apart: Petulia and the Fate of Richard Lester Screening the Past. Viitattu 7.6.2019.
  5. Petulia Internet Movie Databasessa (englanniksi), Awards.
  6. Ebert, Roger: Petulia **** rogerebert.com. 1.7.1968. Viitattu 7.6.2019.
  7. Fränti, Mikael: Elokuva: Petulia. Helsingin Sanomat, Määritä ajankohta! Näköislehden aukeama (tilaajille).
  8. The Best 1,000 Movies Ever Made (Arkistoitu – Internet Archive). Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.