Peroksirikkihappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peroksirikkihappo
Tunnisteet
CAS-numero 7722-86-3
PubChem CID 2754594
Ominaisuudet
Molekyylikaava H2SO5
Moolimassa 114,086 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen, kiteinen kiinteä aine[1]
Sulamispiste 45 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 1,7–1,8 g/cm3 (liuos) [2]
Liukoisuus veteen Erittäin hyvä[1]

Peroksirikkihappo (H2SO5) on peroksidi-ryhmän sisältävä rikkihapon johdannainen. Yhdisteestä käytetään myös nimityksiä, peroksimonorikkihappo, peroksomonorikkihappo ja Caron happo.[3]

Puhtaana peroksirikkihappo on kiinteää valkoista ainetta. Se myydään useimmiten siirappimaisena vesiliuoksena, joka sisältään peroksirikkihapon lisäksi myös rikkihappoa. Liuosta säilytetään kuivajäässä. Peroksirikkihappo ja sen suolat vetyperoksimonosulfaatit ovat erittäin voimakkaita hapettimia ja happo on myös suhteellisen pysymätön. Yhdiste reagoi erittäin kiivaasti, jopa räjähtäen, helposti hapettuvien hienojakoisten metallijauheiden ja orgaanisten yhdisteiden kanssa.

Tislattaessa peroksirikkihapon vesiliuosta muodostuu tuotteina vetyperoksidia sekä rikkihappoa.[3]

H2SO5 + H2O → H2SO4 + H2O2

Ensimmäisen kerran peroksirikkihappoa valmisti saksalainen kemisti Heinrich Caro, jonka mukaan yhdisteestä käytetään toisinaan nimeä Caron happo.[3]

Peroksirikkihappoa valmistetaan laboratorio-olosuhteissa 90-prosenttisen vetyperoksidiliuoksen ja klooririkkihapon välisellä reaktiolla. Reaktio suoritetaan –40 °C:n lämpötilassa.[1]

H2O2 + HSO3Cl H2SO5 + HCl

Peroksirikkihappoa muodostuu, myös peroksidirikkihappoliuoksen seisoessa. Peroksirikkihappoa muodostuu enemmän, jos peroksidirikkihappoliuokseen on lisätty rikkihappoa. Teollisesti peroksirikkihappoa valmistetaan pääasiassa käsittelemällä kaliumpersulfaattiliuosta rikkihapolla, jolloin muodostuu myös kaliumpyrosulfaattia.[3][1]

H2S2O8 + H2O H2SO4 + H2SO5
K2S2O8 + H2SO4 → K2S2O7 + H2SO5

Peroksirikkihappoa käytetään sellun valmistuksessa ligniinin valkaisuaineena.[4] Lisäksi yhdistettä käytetään väriaineiden valmistamiseen sekä orgaanisessa kemiassa valmistettaessa ketoneista laktoneita ja alkeeneistä estereitä. Yhdistettä voidaan käyttää myös orgaanisten emästen, kuten pyridiinin, aniliinin ja alkaloidien analyysissä.[1]

  1. a b c d e f Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 197. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.11.2009). (englanniksi)
  2. MSDS - Caros acid Solway. Arkistoitu 19.8.2006. Viitattu 9.11.2009. (englanniksi)
  3. a b c d E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 131. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  4. Valkaisu KnowPulp. Arkistoitu 3.6.2010. Viitattu 9.11.2009.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.