Nine Inch Nails

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nine Inch Nails
Nine Inch Nails esiintymässä Münchenissä vuonna 2007.
Nine Inch Nails esiintymässä Münchenissä vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa 1988–
Tyylilaji alternative metal, industrial rock, alternative rock
Kotipaikka Cleveland, Ohio, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Trent Reznor

Levy-yhtiö

The Null Corporation
Interscope Records
Nothing Records
TVT Records
Atlantic Records
Bicycle
Island Records
Rykodisc Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Nine Inch Nails (lyh. NIN, tyyliteltynä myös NIИ) on Trent Reznorin vuonna 1988 Clevelandissa, Ohiossa muodostama yhdysvaltalainen yhtye. Reznor on yhtyeen pääasiallinen säveltäjä, sanoittaja, laulaja, tuottaja sekä ainoa varsinainen jäsen.

Nine Inch Nailsin musiikkia on luonnehdittu alternativeksi ja electronicaksi, joskin yleisin kuvaus on industrial rock. Yhtyeen soitetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Hurt”, ”Wish”, ”Closer”, ”The Hand That Feeds”, ”Only”, ”Head Like a Hole”, ”March of the Pigs” sekä ”Starfuckers, Inc.[1]

Nine Inch Nails jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle alkusyksystä 2009, ”Wave Goodbye” -kiertueen jälkeen.[2] Helmikuussa 2013 yhtyeen kotisivuilla kerrottiin paluusta keikkalavoille maailmanlaajuisen kiertueen voimin, lisäksi uusi albumi, "Hesitation Marks", julkaistiin 3. syyskuuta 2013.

Alkutaipale ja Pretty Hate Machine (1988–1991)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nine Inch Nailsin perusti yhtyeen laulaja-keulahahmo Trent Reznor vuonna 1988. Hänellä ei uransa alussa ollut erityistä kunnianhimoa, sillä tärkein tavoite oli saada julkaistuksi yksi single. Reznor teki samaan aikaan töitä Bart Kosterille, joka omisti paikallisen studion. Reznor pyysi häneltä studioaikaa demonauhoituksilleen. Siinä vaiheessa Reznor teki kaikki soitinosuudet itse, koska ei löytänyt sopivia muusikoita, joiden työn tulos tyydyttäisi häntä. Reznor sai paljon hyvää palautetta monilta levy-yhtiöiltä ja allekirjoitti levytyssopimuksen TVT Recordsin kanssa. Albumin nauhoituksiin Reznor sai apua supertuottaja Floodilta ja Adrian Sherwoodilta, kuten myös Chris Vrennalta, joka tuli yhtyeeseen keikkarumpaliksi.

Ensialbumi Pretty Hate Machine (1989) koostui enimmäkseen demonauhoitusten studioversioista. Albumilta julkaistiin ensisingle ”Down in It”, joka sai hieman yhtyettä esille, mutta toinen single ”Head Like a Hole” oli yhtyeen varsinainen menestys, joka sai paljon radiosoittoa. Viimeinen ”Sin” julkaistiin seuraavan vuoden puolella, kuten toinen single ”Head Like a Hole”. Kappaleista tehtiin myös musiikkivideot, mutta ”Sinin” videota ei julkaistu, koska se jäi kesken. Video julkaistiin varsinaisesti vasta vuonna 1997 Closure (Halo 12) -videoboksissa.

Reznor alkoi koota ympärilleen yhtyettä, johon otti mukaan Chris Vrennan, joka oli mukana myös ensialbumilla. Kokoonpanolla yhtye aloitti albumin promokiertueen syksyllä 1989, mutta vasta seuraavana vuonna alkoi varsinainen kiertue, joka huipentui vaihtoehtorock-festivaali Lollapaloozaan vuonna 1991, jossa yhtye varasti koko show’n festivaalin varsinaiselta pääesiintyjältä Jane’s Addictionilta.

Broken ja Fixed (1992–1993)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nine Inch Nails konsertoimassa vuonna 2005.

Reznor sai paljon paineita levy-yhtiöltä, joka vaati seuraavan pitkäsoiton olevan paljon kaupallisempi. Reznor päätti salaa yhtiöltä tehdä EP:n ja nauhoitti kappaleita eri projektinimillä, jotta yhtiö ei saisi vaikuttaa albumin sisältöön. Yhtyeen EP Broken näki päivänvalon vuonna 1992, jolla NIN:n musiikki meni huomattavasti aggressiivisempaan ja enemmän rockimpaan tulkintaan, se sisälsi kuusi uutta kappaletta ja kaksi bonusraitaa.

Kappale ”Wish” voitti Grammy-palkinnon metallisarjassa vuonna 1993, joka toi yhtyeelle lisää näkyvyyttä. Peter ”Sleazy” Christopherson ohjasi kappaleelle ”Happiness in Slavery” musiikkivideon, joka kiellettiin yleisesti sen sisällön vuoksi. Video ”Pinion” näytettiin Music Televisionilla kahdesti, ennen kuin sekin kiellettiin. The Broken Movie -lyhytelokuvaa ei ole julkaistu virallisesti sen erityisen raa’an sisällön vuoksi, mutta se on kuitenkin levinnyt epävirallisia kanavia pitkin. Elokuva on noin 20-minuuttinen tekaistu snuff-elokuva, jossa videon päähenkilö kaappaa ihmisen kadulta ja kiduttaa häntä, samalla pakottaen tämän katsomaan Brokenin musiikkivideoita. Lyhytelokuva sulauttaa Brokenin musiikkivideot yhdeksi kokonaisuudeksi. Brokenia seurasi remix-EP Fixed, joka näytti ensimmäistä kertaa täysiverisen industrial-puolen yhtyeestä. Nine Inch Nails ei kuitenkaan tehnyt kiertuetta kummankaan EP:n hyväksi vaan päätti tehdä uusia kappaleita toiseen pitkäsoittoon.

The Downward Spiral ja Further Down the Spiral (1994–1995)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen toinen studioalbumi The Downward Spiral julkaistiin vuonna 1994, ja on yhtyeen myydyin studioalbumi. Se on myynyt nelinkertaisesti platinaa, ja kriitikot pitävät sitä NIN:n parhaana. Kyseinen albumi olikin yhtyeen musiikillinen ja artistillinen huippu. Albumista julkaistiin remasteroitu versio marraskuussa 2004. Julkaisu tehtiin SACD-formaatissa monikanavaäänellä. Levyltä julkaistiin kaksi singleä: ”March of the Pigs” ja ”Closer”. Kappaleista ”March of the Pigs”, ”Closer” ja ”Hurt” tehtiin videot. Yhtye aloitti suuren kiertueen albuminsa pohjalta. Samoihin aikoihin Reznor tuotti Marilyn Mansonin debyyttialbumin ja soitti kitaraakin muutamassa kappaleessa.

The Downward Spiralia seurasi remix-EP Further Down the Spiral, ja yhtye teki suuren kiertueen, joka jatkui vuoteen 1995 asti. Kuten The Downward Spiralin kohdalla, myös remixalbumin pohjalta tehtiin kiertue samalla kokoonpanolla, tosin kosketinsoittajana ei ollut enää James Woolley vaan Charlie Clouser. Yhtye oli myös David Bowien keikkakokoonpanossa mukana vuoden 1995 aikana. Tämän jälkeen Trent Reznor päätti pitää pitkän tauon levyttämisestä. Tässä vaiheessa Reznorin päihderiippuvuus alkoi kasvaa suuresti, josta hän pääsisi kuiville vasta seuraavan vuosikymmenen alun jälkeen.

Sivuprojekteja (1996–1998)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nine Inch Nails konsertissa vuonna 2006.

NIN sävelsi musiikin id Softwaren tietokonepeliin Quake vuonna 1996. Pelin suunnittelijat lisäsivät peliin kuuluvan naulapyssyn ammuslaatikoihin NIN-logon. Pelin ambient-tyylinen musiikki on myös kuunneltavissa CD-soittimella audioraitoina. Samana vuonna Reznor tuotti Marilyn Mansonin kolmannen albumin Antichrist Superstarin, jonka jälkeen hän riitaantui Mansonin kanssa.

Yhtye teki kappaleita nyt elokuvien soundtrackeille kuumeisesti, joista tunnetuin lienee ”The Perfect Drug” vuodelta 1997, joka oli David Lynchin elokuvassa Lost Highway, kyseisestä kappaleesta tehtiin myös hyvin menestynyt single ja musiikkivideokin.

The Fragile, kolmas remixalbumi ja uupumus (1999–2000)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen kolmas pitkäsoitto, tupla-albumi The Fragile julkaistiin vasta vuonna 1999. Siitä tehtiin kolme singlejulkaisua, Yhdysvalloissa ”The Day the World Went Away”, Britanniassa ”We’re in This Together” ja Japanissa sekä Australissa ”Into the Void”. Musiikkivideot ”We’re in This Together”, ”Into the Void” ja ”Starfuckers, Inc.” (nimellä ”Starsuckers, Inc.”) näytettiin Yhdysvalloissa, viimeisimmässä esiintyi Marilyn Manson, jonka kanssa Reznor oli aikaisemmin riitaantunut, mutta taas ystävystynyt. ”The Day the World Went Away” -kappaleelle kuvattiin musiikkivideo, mutta sitä ei ole koskaan julkaistu. The Fragilea seurasi remixalbumi Things Falling Apart. Yhtye piti suuren tauon vuoden 2000 pidetyn Fragility-kiertueen jälkeen, joka johtui Trent Reznorin syvästä henkisestä ja fyysisestä uupumuksesta, joka myös pahentui Reznorin kasvavasta päihdeongelmasta. Vaikka Reznor pääsikin huumeista eroon, hän taisteli kiertueen jälkeen muutaman vuoden alkoholisminsa kanssa.

Comeback ja With Teeth

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NIN:n viides suuri julkaisu, With Teeth (2005), kirjoitettiin ja nauhoitettiin Reznorin toivuttua alkoholi- ja huumeriippuvuudesta. Ensimmäinen single ”The Hand That Feeds” sai ensi-iltansa yhtyeen www-sivustolla tavanomaisen musiikkikanavan sijaan, ja kappaleesta tuli suuri hitti. Koko albumi vuosi Internetiin ennen sen virallista julkaisupäivää 3. toukokuuta 2005. Albumin jälkeen julkaistiin myös hyvin menestyksekkäät singlet kappaleista ”Only” ja ”Every Day Is Exactly the Same”. Vuonna 2007 julkaistiin With Teeth-kiertueen live-DVD Beside You In Time

Vuoden 2007 alkupuolella yhtye alkoi levittää uutta materiaaliansa omintakeisin keinoin. Euroopan kiertueen aikana keikkapaikkojen vessoihin piilotettiin USB-muistitikkuja, jotka sisälsivät täysin uusia kappaleita. Myöhemmin single ”Survivalism” julkaistiin, ja siitä tehtiin myös musiikkivideo. Nine Inch Nailsin konseptimainen studioalbumi Year Zero julkaistiin 17. huhtikuuta 2007. Sanoitukset on kirjoitettu monen eri fiktiivisen hahmon näkökulmasta, ja se sijoittuu 15 vuoden päähän tulevaisuuteen. Albumi kritisoi Yhdysvaltojen nykyistä politiikkaa ja kertoo, miten sen toiminta tulee vaikuttamaan maalaamalla hyvin dystopisen tulevaisuudenkuvan.

Albumiin liittyi myös reality-peli. Vihjeitä internetsivujen löytämiseen löytyi muun muassa CD-levystä ja kiertuepaidoista, ja löydetyistä internetsivuista löytyi polkuja toisiin sivuihin.

Year Zero Remixed julkaistiin 20. marraskuuta 2007. Year Zero Remixed -albumin jälkeen Nine Inch Nails erosi levy-yhtiöstään Interscope Recordsista ja päätti pysyä vapaana yhtyeenä. Trent Reznor ilmaisi voimakkaasti tyytymättömyyttään levy-yhtiöitä kohtaan, ja ollessaan vielä Interscope Recordsin alaisuudessa hän jopa kehotti ihmisiä varastamaan Nine Inch Nailsin albumeita.

Ghosts I–IV

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. helmikuuta 2008 Nine Inch Nailsin kotisivuille tuli uutinen ”2 weeks”, kaksi viikkoa. 2. maaliskuuta sivustolla julkaistiin uusi albumi, Ghosts I–IV. Mitään tietoa albumista tai sen julkaisusta ei ollut annettu ennakkoon. Ghosts I-IV nauhoitettiin kymmenen viikon aikana, ja se on täysin instrumentaalinen. Reznor on sivuillaan maininnut, että lisää osia Ghosts-albumien sarjaan on todennäköisesti tulossa.

21. huhtikuuta 2008 kotisivuille tuli jälleen uutinen ”two weeks!”, ja kahden viikon päästä 5. toukokuuta uusi albumi ”The Slip” julkaistiin digitaalisessa muodossa. The Slip on vapaasti ladattavissa useissa formaateissa, lisäksi levystä julkaistiin myös CD-versio heinäkuussa 2008.

Tauko (2009–2013)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nine Inch Nails soitti viimeiseksi tarkoitetun keikkansa Los Angelesin Wiltern Theaterissa 10. syyskuuta 2009. Tämän jälkeen Trent keskittyi muihin projekteihin, kuten säveltämään Atticus Rossin kanssa soundtrackit elokuviin The Social Network ja The Girl with the Dragon Tattoo sekä How to Destroy Angels -yhtyeeseen, jossa vaikuttavat Trentin lisäksi hänen vaimonsa Mariqueen Maandig Reznor ja Atticus Ross.

Paluu ja Hesitation Marks (2013–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodesta Trent Reznor ilmoitti Nine Inch Nailsin tekevän paluun. Yhtye kiersi kesällä festivaaleja Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa ja soitti lisäksi pari klubikeikkaa. Syksyn Tension 2013 -kiertue käsittää areenakeikkoja Yhdysvalloissa ja maaliskuussa yhtye lähtee Queens of the Stone Agen kanssa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

Toukokuussa 2013 Trent ilmoitti yhtyeen kotisivuilla tehneensä uutta NIN-levyä salaa Atticus Rossin ja Alan Moulderin kanssa. Levyn nimeksi tuli Hesitation Marks, ja kappale ”Came Back Haunted” julkaistiin digitaalisena singlenä. Hesitation Marks julkaistiin 3. syyskuuta 2013.

Nine Inch Nails Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nine Inch Nails esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa sunnuntaina 19. kesäkuuta 2005 Provinssirock-festivaalilla Nyt-teltassa Seinäjoella. Toinen Suomen vierailu oli Helsingin jäähallissa 10. huhtikuuta 2007. Kolmas esiintyminen tapahtui 5. elokuuta 2007 Vantaalla järjestettävillä Ankkarock-festivaaleilla. Yhtye esiintyi Suomessa seitsemän vuoden tauon jälkeen Hartwall Arenalla 8. toukokuuta 2014.

Johnny Cash -cover kappaleesta ”Hurt” (julkaistu Cashin albumilla American IV: The Man Comes Around) ja versiosta tehty vaikuttava musiikkivideo kohahduttivat maailmanlaajuisesti vuonna 2002.

Yhtyeen musiikki elokuvissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. The Crow (1994) – Dead Souls
  2. Syntyneet tappajiksi (Natural Born Killers, 1994) – Burn, Something I Can Never Have, A Warm Place
  3. Seitsemän (Se7en, 1995) – Closer
  4. The Fan (1996) – The Art of Self Destruction, Part One
  5. Lost Highway (1997) – The Perfect Drug, Driver Down
  6. Final Destination – viimeinen määränpää (Final Destination, 2000) – Into the Void
  7. Lara Croft: Tomb Raider (2001) – Deep
  8. Resident Evil (2002) – Fist Fuck
  9. Koston liekki (Man on Fire, 2004) – The Art of Self Destruction, Part One, Self Destruction, Part Two, and The Downward Spiral (The Bottom), The Mark Has Been Made, The Great Below ja The Wretched (Version)
  10. Doom (2005) – You Know What You Are?
  11. 300 (2007) – Just Like You Imagined
  12. Wanted (2008) – Every Day Is Exactly The Same
  13. The Girl with the Dragon Tattoo (2011) – Immigrant Song

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t, remix- ja livealbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Down in It (15. syyskuuta 1989 – Halo 1)
  • Head Like a Hole (22. maaliskuuta 1990 – Halo 3)
  • Sin (10. lokakuuta 1990 – Halo 4)
  • March of the Pigs (25. helmikuuta 1994 – Halo 7)
  • Closer to God (30. toukokuuta 1994 – Halo 9)
  • The Perfect Drug (13. toukokuuta 1997 – Halo 11)
  • The Day the World Went Away (20. heinäkuuta 1999 – Halo 13)
  • We’re in This Together (6. joulukuuta 1999 – Halo 15)
  • Into the Void (10. tammikuuta 2000) (Australia)
  • The Hand That Feeds (18. huhtikuuta 2005 – Halo 18)
  • Only (25. heinäkuuta 2005 – Halo 20)
  • Every Day Is Exactly the Same (4. huhtikuuta 2006 – Halo 21)
  • Survivalism (6. maaliskuuta 2007 - Halo 23)
  • Capital G (2007)
  • Discipline (2008)
  • Echoplex (2008)
  • Came Back Haunted (2013)
  • Copy of a (2013)
  • Everything (2013)
  • Less Than (2017) 2017
  • God Break Down the Door (2018) 2018
  • Isn't Everyone (Healthin kanssa) (2021)

VHS- ja DVD-julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Closure (1997, Halo 12) (VHS)
  • And All That Could Have Been (2002, Halo 17) (DVD)
  • Beside You In Time (2007, Halo 22) (DVD)
  • Toothful Voodooland (2005) (DVD)
  • NIN Story (2010) (DVD)

Musiikkivideot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Down in It” (1989)
  • ”Head Like a Hole” (1990)
  • ”Gave Up” (1992)
  • ”Wish” (1992)
  • ”Happiness in Slavery” (1992)
  • ”Pinion” (1992)
  • ”Help Me I Am in Hell” (1992)
  • ”March of the Pigs” (1994)
  • ”Closer” (1994)
  • ”Hurt” (1994)
  • ”The Perfect Drug” (1997)
  • ”Sin” (1997, tehtiin jo vuonna 1990)
  • ”We’re in This Together” (1999)
  • ”Starsuckers, Inc.” (1999)
  • The Hand That Feeds” (2005)
  • ”Only” (2005)
  • Survivalism” (2007)
  • ”Came Back Haunted” (2013)
  • ”Less Than” (2017)
  • ”This Isn't The Plac” (2017)
  • ”Ahead of Ourselves” (live) (2018)

Pretty Hate Machine -kiertueet (1989–1991)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näiden lisäksi kiertueella oli monia muitakin soittajia, mutta eivät olleet vakituisesti kokoonpanossa.

Self Destruct ja Further Down the Spiral -kiertueet (1994–1995)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Trent Reznor – laulu, kitara, basso
  • Robin Finck – kitara, koskettimet
  • Danny Lohnerbasso, kitara, koskettimet
  • Chris Vrenna – rummut
  • James Woolley – koskettimet (Self Destruct)
  • Charlie Clouser – koskettimet (Further Down the Spiral)

Outside-kiertue David Bowien kanssa (1995)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Trent Reznor – laulu
  • Robin Finck – kitara, koskettimet
  • Danny Lohner – basso, kitara, koskettimet
  • Chris Vrenna – rummut
  • Charlie Clouser – koskettimet

Fragility-kiertueet (1999–2000)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Trent Reznor – laulu, kitara, basso
  • Robin Finck – kitara, koskettimet
  • Danny Lohner – basso, kitara, koskettimet
  • Jerome Dillon – rummut
  • Charlie Clouser – koskettimet, theremin

With Teeth -kiertue (2005–2006)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Performance 2007 -kiertue (2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Trent Reznor – laulu
  • Aaron North – kitara
  • Jeordie White – basso
  • Josh Freese – rummut
  • Alessandro Cortini – koskettimet

2008-kiertue (2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Trent Reznor – laulu
  • Robin Finck – kitara
  • Alessandro Cortini – koskettimet
  • Josh Freese – rummut
  • Rich Fownes – basso

NIN|JA / Wave GoodbyeWave Goodbye -kiertue (2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Trent Reznor – laulu, koskettimet
  • Robin Finck – kitara
  • Justin Meldal-Johnsen – basso
  • Ilan Rubin – rummut

Tension-kiertue (2013)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Trent Reznor – laulu, koskettimet, kitara
  • Robin Finck – taustalaulu, koskettimet, kitara
  • Alessandro Cortini – taustalaulu, koskettimet, kitara
  • Josh Eustis – koskettimet, kitara, saksofoni
  • Ilan Rubin – rummut, sello
  • Pino Palladino – basso
  • Lisa Fischer – taustalaulu
  • Sharlotte Gibson – taustalaulu
  1. last.fm last.fm. Viitattu 27.04.2007.
  2. Soundi: Nine Inch Nailsin viimeiset keikat tiedossa soundi.fi. 12.7.2009. Arkistoitu 22.7.2009. Viitattu 13.7.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]