Mira Calix

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mira Calix

Mira Calix (1969–2022[1]) (oik. Chantal Passamonte) oli brittiläinen kokeellinen muusikko ja taiteilija. Hänen musiikkinsa on elektronista, mutta hyödyntää runsaasti monenlaisia orgaanisia äänilähteitä, kuten hyönteisten ääniä. Calix toimi DJ:nä ja live-esiintyjänä ja sävelsi musiikkia myös muun muassa videoinstallaatioihin ja teatteriesityksiin. Calix levytti Warp Recordsille ja oli naimisissa Autechre-yhtyeen Sean Boothin kanssa.

Calixin ensimmäiset julkaisut olivat single ”Pin Skeeling” vuonna 1998 ja albumi One on One vuonna 2000. Vuonna 2003 hän julkaisi toisen albuminsa Skimskitta ja teki yhteistyötä London Sinfonietta -sinfoniaorkesterin kanssa, joka esitti hänen teoksensa Nunu Lontoon Royal Festival Hallissa. Vuonna 2004 hän muodosti pianisti Sarah Nicollsin ja äänitaiteilija David Sheppardin kanssa Alexander’s Annexe -performanssiryhmän. Se julkaisi albumin Push Door To Exit Warp Recordsilla vuonna 2006.

Calixin teki 2000-luvulla useita taideinstallaatioita. My Secret Heart luotiin vuonna 2008 Lontoon Royal Festival Halliin ja Nothing Is Set In Stone tehtiin Lontoon kesäolympialaisten yhteydessä järjestettyyn kulttuurinäyttelyyn. Calix teki yhteistyötä myös Opera North -oopperan ja Royal Shakespeare Companyn kanssa. Sydney Dance Companylle hän oli puolestaan vuonna 2015 luomassa neliulotteista teosta, jossa tanssijoihin oli piilotettu kaiuttimia.[2]

Calix levytti pitkästä aikaa musiikkia vuonna 2019, kun Warp julkaisi hänen EP:nsä Utopia.[3]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t/Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pin Skeeling (1998)
  • Peel Session TX 09/03/00 (2000)
  • Prickle (2001)
  • Nunu (2003)
  • 3 Commissions EP (2004)
  • The Elephant In The Room: 3 Commissions (2008)
  • If then while for (2014)
  • Utopia EP (2019)

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • One on One (2000)
  • Skimskitta (2003)
  • Eyes Set   Against the Sun (2007)
  • Lost Foundling 1999-2004 (2010)
  • Julius Caesar (2018)
  • Coriolanus (2018)
  • absent origin (2021)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jon Pareles: Mira Calix, Iconoclastic Composer and Artist, Is Dead at 52 The New York Times. 7.4.2022. Viitattu 10.4.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Ben Beaumont-Thomas: Mira Calix, adventurous electronic musician and sound artist, dies Guardian News & Media Limited. 28.3.2022. Guardian News & Media Limited. Viitattu 29.3.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Matthew Ismael Ruiz: Mira Calix, Experimental Musician and Sound Artist, Has Died Pitchfork. 28.3.2022. Condé Nast. Viitattu 29.3.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mira_Calix&oldid=21296682”