Mihkel Martna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mihkel Martna (17. syyskuuta 1860 Veltsan kunta, Läänemaa, Venäjän keisarikunta – 24. toukokuuta 1934 Tallinna, Viro)[1][2] oli virolainen sosiaalidemokraattinen poliitikko ja toimittaja. Hän oli yksi Viron sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen johtajista ja Viron itsenäisyyden tukija. Martna oli myös Suomen sosiaalidemokraattien tärkeä kansainvälinen yhteyshenkilö.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paimperen kylässä Läänemaan maaseudulla syntynyt Martna työskenteli vuodesta 1878 maalarina Tallinnassa. Suoritettuaan maalarinkisällin tutkinnon vuonna 1884 hän siirtyi seuraavana vuonna Tarttoon ja toimi siellä maalarimestarina. Vuosina 1903–1905 hän omisti Tallinnassa oman kirjapainon ja kuului siellä painetun Teataja-lehden toimitukseen.[1][2][3] Hän auttoi Peter Speekiä Uudised-lehden perustamisessa vuonna 1903.[3] Vallankumoukseen osallistunut Martna vangittiin kesällä 1905 kuukaudeksi. Vapauduttuaan hän pakeni Virosta.[3][1] Hän siirtyi tammikuussa 1906 Pietarin kautta Suomeen jatkaen pian Saksaan ja Sveitsiin, mutta palasi kesällä 1906 Helsinkiin. Sieltä käsin hän kirjoitti talvella 1906–1907 Pietarissa ilmestyneeseen vironkieliseen Kiir-lehteen. Hän kirjoitti myös salanimellä Mihkel Jürisson Pietarissa vuonna 1907 julkaistun teoksen Punaset vuodet Virossa (Punased aastad Eestis), joka kuvaa vuosien 1905–1906 vallankumoustapahtumia. Kirja kiellettiin Venäjällä. Suomessa Työmies-lehti haastettiin kenraalikuvernööri Vladimir Böckmannin vaatimuksesta oikeuteen majesteettirikoksesta, koska sen julkaisema kirjan mainos oli pilkannut Venäjän vaakunaa.[3]

Suomessa asuessaan Martna toimi saksalaisten sosiaalidemokraattisten lehtien kuten Vorwärtsin, Die Neue Zeitin ja Russisches Bulletinin Suomen-kirjeenvaihtajana. Hän puolusti Suomen autonomiaa ulkomailla sekä toimi Suomen työväenliikkeen ja kansainvälisen sosiaalidemokraattisen liikkeen välisenä tärkeänä yhdyshenkilönä koko toisen sortokauden ajan.[3][4] Martna tutustui Suomen sosiaalidemokraattien johtajiin ystävystyen muun muassa Otto-Wille Kuusisen ja Edvard Valppaan kanssa. K. H. Wiikiin hän piti yhteyttä vuosikymmenten ajan.[3] Martna kirjoitti ja toimitti useita Suomea käsitteleviä teoksia, kuten vuonna 1909 ilmestyneen Soome: Kirjeldused Soome oludest, jonka kirjoittamiseen osallistuivat myös Yrjö Sirola, Ivar Hörhammer, Miina Sillanpää ja Edvard Gylling.[3][4] Martna kirjoitti myös Viroa käsitelleitä artikkeleita Sosialistiseen Aikakauslehteen ja muihin suomalaisiin sosiaalidemokraattisiin julkaisuihin.[3]

Martna asui Helsingissä helmikuuhun 1908 asti, jolloin hän joutui lähtemään uudelleen Suomesta viranomaisten omaksuttua tiukemman suhtautumisen venäläisiin poliittisiin pakolaisiin.[3] Hän asui sen jälkeen Sveitsissä 1908–1910, Berliinissä 1910–1914, Wienissä 1914 ja uudelleen Sveitsissä 1914–1917.[4][2] Ensimmäisen maailmansodan aikana hän tuki Venäjän menševikkien sodanvastaista eli internationalistista siipeä, ja osallistui vuoden 1915 Zimmerwaldin konferenssiin.[4]

Martna palasi Viroon helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917.[3] Hän johti Viron sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen perustamista yhdessä Karl Astin ja August Rein kanssa.[5] Martna oli yksi puolueen lehden Sotsialdemokratin julkaisijoista.[1] Hänet valittiin samana vuonna Tallinnan kaupunginvaltuustoon ja Viron maapäiville.[1][2] Viron valmistautuessa julistautumaan itsenäiseksi maapäivien vanhintenneuvosto asetti Viron ulkomaanvaltuuskunnan, jonka jäseniksi tammikuun lopussa 1918 valittujen Martnan ja Karl Menningin oli tarkoitus mennä Saksaan. He viettivät kesän ja syksyn 1918 Kööpenhaminassa valtuuskunnan tosiasiallisen johtajan Jaan Tõnissonin kanssa odottaen Viron saksalaismiehityksen päättymistä.[5] Martna oleskeli sen jälkeen myös Lontoossa ja Pariisissa.[1][2] Hän oli vuonna 1919 jonkin aikaa itsenäisen Viron ensimmäisenä diplomaattisena edustajana Saksassa.[1] Hän julkaisi vuonna 1918 Suomen sisällissotaa kuvanneen saksankielisen teoksen Der Klassenkrieg in Finnland (”Luokkasota Suomessa”) salanimellä John Eliel.[6]

Palattuaan Viroon Martna oli sosiaalidemokraattien edustajana Viron perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa vuosina 1919–1920 ja parlamentissa eli riigikogussa vuosina 1920–1934. Hän oli kahdesti riigikogun varapuhemiehenä.[3][1][2] Martna osallistui Viron sosialistisen työväenpuolueen perustamiseen sosiaalidemokraattisen puolueen seuraajaksi ja oli vuosina 1931–1932 sen keskuskomitean puheenjohtaja. Hänet vihittiin vuonna 1930 Tarton yliopiston kunniatohtoriksi. Kuoltuaan vuonna 1934 hänet haudattiin Tallinnan Metsakalmistun hautausmaalle.[1]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhempi Viron ulkoministeri ja Neuvosto-Virossa vaikuttanut poliitikko Nigol Andresen oli Martnan vävy.[7]

Suomennettuja teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mihkel Jürisson (salanimi): Punaset vuodet Virossa: 1905, 1906 ja 1907. Viron vallankumouksellisen liikkeen syyt. Työväen sanomalehti oy, Helsinki 1908 (alkuteos Punased aastad Eestis. Eesti revolutsionilise liikumise ajaloolikud ja majanduslikud põhjused, 1907)
  • Maanpakolainen (salanimi): Itämerenmaakuntien venäläistyttämisyritys vuosina 1886–1906. Otava, Helsinki 1908.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Mihkel Martna (viroksi) Välisministeerium (Viron ulkoministeriö). Viitattu 3.4.2022.
  2. ↑ a b c d e f Martna, Mihkel (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi) Eesti biograafiline andmebaas ISIK. Viitattu 3.4.2022.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Seppo Zetterberg: Kulttuuria ja kumouspuuhia: Helsingin virolaisyhteisö 1900-luvun alussa, s. 79–80, 99–100, 103, 149–150, 253–265. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2013.
  4. ↑ a b c d Jouko Heikkilä: Kansallista luokkapolitiikkaa: Sosiaalidemokraatit ja Suomen autonomian puolustus 1905–1917, s. 136–137, 169, 341–342. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1993.
  5. ↑ a b Erkki Tuomioja: Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys, s. 121, 137–138, 146, 150–155. Tammi, Helsinki 2010.
  6. ↑ Seppo Zetterberg: Viro ja Suomi 1917–1920, s. 274. Docendo, Jyväskylä 2018.
  7. ↑ Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 227. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1994.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mihkel_Martna&oldid=22704631”