Merisinappi
| Merisinappi | |
|---|---|
_1.jpg) Cakile maritima |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Merisinapit Cakile |
| Laji: | maritima |
| Kaksiosainen nimi | |
 Merisinapin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Merisinappi eli euroopanmerisinappi (Cakile maritima) on ristikukkaiskasvi, joka kuuluu merisinappien (Cakile) sukuun. Yksivuotinen merisinappi kasvaa hiekkaisilla merenrannoilla.[2] Merisinappi on Hangon nimikkokasvi.[3]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsi ja lehdet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merisinappi kasvaa noin 15–40 senttimetriä korkeaksi. Sen varret ovat kohenevia, paljaita ja yleensä tyvestä haarovia. Lehdet ovat kierteisesti, pariliuskaiset. Tasasoukkien liuskojen leveys on noin 1–2 millimetriä.[2][4]
Kukat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kukkien teriöt sinertävänpunaisia tai miltei valkoisia. Noin 6–10 millimetriä pitkiä terälehtiä neljä niin kuin myös verholehtiä. Heteitä kuusi, kaksi lyhyttä ja neljä pitkää. Emiö yhdyslehtinen missä yksi vartalo ja yksi luotti. Kukinto on terttu.[2]
Hedelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hedelmät ovat lituja, jossa on kaksi siementä. Litu on puikean suikea, särmikäs ja tylpähkö. Pituus noin 1,5–2 senttimetriä. Lituperä on noin 7 millimetriä pitkä. Hedelmän ylempi osa irtoaa aallokossa ja kulkeutuu uusille kasvupaikoille, alempi lituosa jää vanhalle kasvupaikalle varmistamaan lajin säilymisen.[2][4]
Kasvupaikat ja levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merisinappi kasvaa merenrantahietikoilla tai sorarannoilla, etenkin kasvijätekasoilla esimerkiksi rakkoleväkasoissa. Merisinappi on vaihteleva laji, jolla on useita alalajeja. Suomen rannoilla kasvaa myös sen alalaji liuskamerisinappi (Cakile maritima subsp. baltica), joka on Itämeren rannoilla endeeminen kasvi. Merisinappi on pioneerilaji, jonka juuristo sitoo irtonaista hiekkaa.[2][4]
Suomessa Selkämeren rannikolla merenkurkkuun asti, Perämerellä se on harvinaisempi, Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.[2][5] Muualla sitä tavataan rannikoilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa.[6]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, s. 169. (4. uudistettu painos) Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- Moen, Jan & Modie, Peter: Pohjolan kukat, s. 524–535. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): 22764 (TSN 22764) itis.gov. Viitattu 17.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Merisinappi (Cakile maritima) LuontoPortti. Viitattu 17.7.2019.
- ↑ Meriharakka ja merisinappi valittu Hangon nimikoiksi Helsingin Sanomat. 14.9.1996. Viitattu 17.7.2019.
- ↑ a b c Marviol, Cakile maritima Scop. Den virtuella floran – Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 17.7.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Merisinapin (Cakile maritima) levinneisyys Suomessa Viitattu 18.7.2019.
- ↑ Cakile maritima Scopoli Flora of North America. Viitattu 17.7.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kauppinen, Sakari: Merisinappi Cakile maritima Sakarin kuvat. 19.7.2009. Viitattu 17.7.2019.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Cakile maritima subsp. baltica – merisinappi euroopanmerisinappi subsp. liuskamerisinappi
- Cakile maritima Scop. Global Biodiversity Information Facility (GBIF). Viitattu 17.7.2019. (englanniksi)
- Cakile maritima Scop., Sea Rocket NBN Atlas. Viitattu 17.7.2019. (englanniksi)
|