Mário Soares
| Mário Soares | |
|---|---|
.jpeg) |
|
| Portugalin presidentti | |
| Pääministeri |
Aníbal Cavaco Silva António Guterres |
| Edeltäjä | António Ramalho Eanes |
| Seuraaja | Jorge Sampaio |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. joulukuuta 1924 Lissabon, Portugali |
| Kuollut | 7. tammikuuta 2017 (92 vuotta) Lissabon, Portugali |
| Puoliso | Maria Barroso |
| Tiedot | |
| Puolue | Partido Socialista |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.fmsoares.pt | |
Mário Alberto Nobre Lopes Soares (7. joulukuuta 1924 Lissabon – 7. tammikuuta 2017 Lissabon[1]) oli portugalilainen Sosialistipuolueen poliitikko, presidentti ja pääministeri.
Hän valmistui Lissabonin yliopistosta ja suoritti Ranskassa oikeustieteellisen tutkinnon.[2]
Soares oli nuoruudessaan António de Oliveira Salazarin diktatuurin äänekäs vastustaja ja joutui toistuviin kahnauksiin viranomaisten kanssa. Hän liittyi demokraattiseen nuorisoliikkeeseen 1940-luvulla ja joutui vankeuteen ja maanpakoon. Vankeusvuosia Soares vietti São Tomén saarella, ja oleskellessaan vuodesta 1968 lähtien maanpaossa Ranskassa hän johti Salazarin vastaista oppositiota. Hän palasi kotimaahansa niin kutsutun neilikkavallankumouksen jälkeen vuonna 1974 ja nimitettiin uuden hallituksen ulkoministeriksi.[3]
Hän toimi Portugalin pääministerinä vuosina 1976–1978 ja jälleen 1983–1985. Vuosien 1974–1975 ulkoministerikaudella hän oli neuvottelemassa silloisten Portugalin siirtomaiden itsenäisyydestä, ja pääministerikaudellaan hän johti Portugalin EY/EU-jäsenyyteen.[2] Hän oli naimisissa näyttelijä Maria Barroson kanssa vuodesta 1949 vaimon kuolemaan vuonna 2015.
Mário Soares toimi vuosina 1986–1996 Portugalin presidenttinä. Hän oli Portugalin ensimmäinen siviilipresidentti sitten 1920-luvun.[4] Tullessaan valituksi tammikuussa 1991 uudelle virkakaudelle Soares sai yli 70 prosenttia presidentinvaalissa annetuista äänistä.[5] Hänet on äänestetty televisiossa (Os Grandes Portugueses) historian 12. suurimmaksi portugalilaiseksi. Myös hänen poikansa João Soares on poliitikko.
Soares oli Euroopan parlamentin jäsen Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmässä vaalikaudella 1999–2004.[6]
Soares kommentoi Suomen vuoden 2011 eduskuntavaalien tulosta ja perussuomalaisten vaalivoittoa sanoen Suomen olevan ”äärikonservatiivinen”. Soares arvosteli Suomea solidaarisuuden puutteesta Portugalin velkajärjestelyn yhteydessä.[7]
Suomen pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa kuului Soaresin läheisiin ystäviin.[7]
Soares joutui sairaalahoitoon joulukuun puolivälissä 2016, vajosi koomaan tapaninpäivänä ja kuoli 7. tammikuuta 2017.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hagemann, Brigitte: Portugal father of democracy Mario Soares dies aged 92 BBC News. 7.1.2017. Viitattu 7.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Muutosten vuosisata 8. WSOY, 1995, s. 273.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1978, s. 109. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04521-0.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 53. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08999-4.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 40. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11839-0.
- ↑ Mário Soares Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti. Viitattu 16.6.2024.
- ↑ a b Yle: "Kääpiöt hallitsevat Suomea!" Iltasanomat. 21.4.2011. Viitattu 7.12.2018.
- ↑ Portugalin ex-presidentti Mario Soares kuoli 92-vuotiaana Ilta-Sanomat. 7.12.2018. Viitattu 7.1.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mário Soares Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
- Mario Soares Inter Press Service - IPS. Arkistoitu 7.12.2018. Viitattu 7.12.2018 (englanniksi).
- Lahti, Pauli: Portugalin "nykydemokratian isä" Mario Soares on kuollut Yle Uutiset. 7.1.2017. Viitattu 7.12.2018 (englanniksi).
- Mário Soares Encyclopædia Britannica. 3.12.2018. Viitattu 7.12.2018 (englanniksi).
António de Spínola (1974) | Francisco da Costa Gomes (1974–1976) | António Ramalho Eanes (1976–1986) | Mário Soares (1986–1996) | Jorge Sampaio (1996–2006) | Aníbal Cavaco Silva (2006–2016) | Marcelo Rebelo de Sousa (2016–)
