Kuunnelma
Kuunnelma (sittemmin myös audiodraama[1] ) on näytelmästä kehittynyt pelkästä äänestä koostuva taidemuoto, jossa näyttelijöiden esittämällä vuoropuhelulla kerrotaan jokin tarina. Ihmisäänen lisäksi kuunnelmassa voidaan käyttää myös äänitehosteita tai musiikkia. Kuunnelman historia alkoi radiossa ja se on yhä kuunnelmien pääasiallinen lähetyskanava, mutta kuunnelmia voidaan levittää myös tallenteina tai Internetissä. Kuunnelmia tekevät pääasiassa julkisen palvelun radioyhtiöt.
Kuunnelman piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jyrki Mäntylä kuvaa, että kuunnelmassa kuulija osallistuu mielikuvituksellaan teoksen luomistyöhön. Tämä antaa kuunnelmalle paljon vapauksia, sillä niiden tapahtumia, henkilöitä ja tapahtumapaikkoja ei rajoita muu kuin kuulijan hahmotuskyky.[2] Näyttelijä ilmaisee roolihahmoaan pelkällä äänellään, eikä sitä rajoita hänen ruumiinmuotonsa.[3]
Kuunnelmassa kieli on keskeisessä asemassa ja merkityksellisintä on, onnistuutaanko sanoilla johdattamaan kuuntelijan mielikuvitus haluttuun suuntaan. Koska kieltä ei voi tukea eleillä tai kirjoitetun kielen menetelmillä, niin se esiintyy kuunnelmassa paljaaltaan. Erityistä huomiota täytyy keskittää sävyyn, luontevuuteen, pelkistykseen ja keskitykseen.[4]
Kuunnelman kohtauksissa yhtä aikaa esiintyvien henkilöiden määrän on oltava vähäinen, koska ihmiskorva pystyy vain rajallisesti erottamaan erilaisia ihmisääniä toisistaan.[4]
Kuunnelman historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen varsinaisia kuunnelmia radiossa lähetettiin näytelmien radiotaltiointeja tavallisista teattereista[5] ja näytelmien radiosovituksia.[6] Jyrki Mäntylän mukaan kuunnelman historia alkaa vuonna 1924, kun englantilainen Richard Hughes kirjoitti radiolle näytelmän A Comedy of Danger, jossa tiedotusvälineen visuaalisuuden puute oli ratkaistu sijoittamalla tapahtumat pimeään kaivokseen.[5] Kehittyessään itsenäiseksi taidemuodoksi kuunnelmissa luovuttiin vähitellen näytelmällisistä piirteistä kuten näytöksiin jakautuvasta rakenteesta.[2] Aluksi kuunnelmien esitykset olivat suoria, koska tallennusmenetelmiä ei vielä ollut. Kuunnelmia alettiin tallentaa jo 1930-luvulla.[6]
Ennen maailmansotia ja ennen televisiota kuunnelmat olivat suosittua viihdettä radion ollessa ainoa sähköinen media. Erityisesti Yhdysvalloissa tuotettiin paljon kuunnelmia. Tunnetuimpia tekijöitä oli Orson Wellesin Mercury Theatre, joka esiintyi teatterilavojen lisäksi radiossa 1930- ja 40-luvuilla. Kenties kuuluisin yhdysvaltalainen radiokuunnelmalähetys oli Wellesin Maailmojen sota vuodelta 1938, joka perustui H. G. Wellsin samannimiseen romaaniin ja joka sai useat kuulijat uskomaan, että marsilaiset todella olivat hyökänneet Maahan.[6]
Nykyään kuunnelmia tuottavat ja lähettävät Euroopassa pääasiassa julkisen palvelun radioyhtiöt. Kuunnelmaformaatti on liian pitkäkestoinen ja kallista tuottaa kaupallisille radiokanaville. Suurin kuunnelmien tuottaja on Britannian julkisen palvelun radio BBC.[6]
Radiossa esitettävien kuunnelmien lisäksi julkaistaan kuunnelmia suoraan tallenteilla. Internet on tuonut uutena ilmiönä äänitiedostoina jaettavat kuunnelmat, jotka ovat usein harrastelijoiden tekemiä ja Internetissä julkaisemia. Japanissa nk. draama CD (audiodraama) on suosittu kuunnelman muoto, jossa esimerkiksi animen pohjalta esitettyä tarinaa laajennetaan ja julkaistaan CD-levyillä. Harrastajat ovat tehneet englanninkielisiä versioita muun muassa Steins;Gate visual novelin draama-CD:stä.[7]
Kuunnelma Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuunnelmia on esitetty Suomessa heti Yleisradion aloitettua toimintansa. Alkuvaiheessa olivat käytössä myös nimitykset kuulelma ja kuulonäytelmä.[8] Nykyään kuunnelmia esittää Suomessa Yle Radio 1, jolle niitä tuottaa muun muassa Radioteatteri. Yle Radio Vega esittää ruotsinkielisiä kuunnelmia, mutta ilman vakiintuneita aikoja. Yksi Yleisradion tunnetuimmista kuunnelmasarjoista on Knalli ja sateenvarjo. Yleisradion arkistoista löytyy kuunnelmatallenteita vuodelta 1938. Yleisradiossa kuunnelmien alkuperäinen esityspäivä oli maanantai. Koska lähetykset olivat suoria, näyttelijöiden tuli olla paikalla, ja maanantai on perinteisesti teattereissa vapaapäivä.lähde?
Kaupallisista radioista The Voice otti ensimmäisenä kuunnelman ohjelmistoonsa, kun syksyllä 2013 kanavalla esitettiin kolmen kuukauden mittainen uudenajan radiokuunnelmasarja Pikku Naisia 2.0. Viikoittain vaihtunut, neljä kertaa päivässä toistettu, muutaman minuutin mittaisia jaksoja sisältänyt jatkokertomus maalasi tarinaa kolmesta kaupunkilaisnaisesta, Annasta, Marista ja Kristasta, joista jokainen katseli maailmaa omasta näkökulmastaan. Radiokuunnelman käsikirjoittaja Eeva-Maria Lisko (Arkistoitu – Internet Archive) on aikaisemmin julkaissut novelleita ja lyhytproosaa eri lehdissä.lähde?
Radioteatterin kuuluisia ohjaajia olivat muun muassa Markus Rautio, Urpo Lauri, Eero Leväluoma sekä Olavi Paavolainen. Useat tunnetut suomalaiset kirjailijat ja elokuvakäsikirjoittajat ovat kirjoittaneet uransa varrella kuunnelmia, mm. Paavo Haavikko, Jussi Kylätasku, Pekka Lounela, Veijo Meri, Outi Nyytäjä, Mauri Sariola, Eila Pennanen, Paavo Rintala, Juha Siltanen, Antti Tuuri ja Hella Wuolijoki. Erityisesti kuunnelmakirjailijana profiloituneisiin kirjailijoihin kuuluu muun muassa Pirkko Jaakola.lähde?
Suomalaisia radiokuunnelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomisen perhe (1938–1950) / Tuttu Paristo
- Juurakon Hulda (1956) / Hella Wuolijoki
- Kankkulan kaivolla (1958–1970) / Antero Alpola ja Aune Ala-Tuuhonen
- Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailut : jännityskuunnelmasarja / Outsider
- Kukunor : satu ihmislapsille : lastenkuunnelma (1965) / Lauri Viita
- Hyvää iltaa, nimeni on Cox! (1966), Rolf ja Alexandra Becker
- Nuoren opettajattaren varaventtiili (1969) / Hilja Valtonen
- Tirlittan (1969, myös 1989) / Oiva Paloheimo
- Noita Nokinenä : lastenkuunnelmasarja (1967–1985) / Toini Vuoristo
- Joulutarina (1970) / Charles Dickensin Joululaulu-nimisen näytelmään mukaan
- Kantolan perhe (1976–2005) / useita käsikirjoittajia
- Elmo, urheilija (1977) / Juhani Peltonen
- Elmo – muu maailma (1978) / Juhani Peltonen
- Isoisää etsimässä (1978) / Arto Paasilinna
- Knalli ja sateenvarjo (1979–2008) / Edward Taylor & John Graham
- Sinuhe egyptiläinen (1982) / Mika Waltari
- Maata etsimässä : 19-osainen tieteisjännityskuunnelma (1982–1983) / James Follett
- Hirtettyjen kettujen metsä (1985) / Arto Paasilinna
- Vainaja-sarja (1995–2010) / Pentti Järvinen
- Kunnia (Antonius ja Kleopatra) (1996) / William Shakespeare
- Täällä Pohjantähden alla (2009)
- Ohjaaja Niskasen puheilla (2010) / Joni Skiftesvik
- Rakkaudella, Rauli Badding (2010) / Pärttyli Rinne
- Pikku Naisia 2.0 (2013) / Eeva-Maria Lisko
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jyrki Mäntylä: Nelikymmenvuotias kuunnelma, s. V–XII. (Teoksessa Suomalaisia kuunnelmia 1952–63. I osa) Porvoo: WSOY, 1964.
- https://web.archive.org/web/20130923022020/http://yle.fi/radio1/draama/radioteatteri/kuunnelma_on_yksi_radion_alkuperaisia_ohjelmamuotoja_15091.html
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yle jatkaa suosittujen audiodraamojen sarjaa – tämän kesän tähti on Vesa-Matti Loiri Yle Uutiset. 5.4.2023. Viitattu 5.4.2023.
- ↑ a b Mäntylä 1964, sivu VIII
- ↑ Mäntylä 1964, sivu IX
- ↑ a b Mäntylä 1964, sivu X
- ↑ a b Mäntylä 1964, sivu VII
- ↑ a b c d Kuunnelma on yksi radion alkuperäisiä ohjelmamuotoja yle.fi. Yleisradio. Arkistoitu 23.9.2013. Viitattu 27.1.2021.
- ↑ Fans Take Steins;Gate Audio Drama and Turn It into a Movie Kotaku. Viitattu 3.7.2017.
- ↑ Kuulonäytelmä, kuulelma, kuunnelma – 90 vuotta sitten uusi väline, radio, synnytti uuden taiteenlajin yle.fi. Viitattu 15.8.2017.
