Klarinetti
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Klarinetti | |
|---|---|
 klarinetit ranskalaisella ja saksalaisella järjestelmällä (Boehm ja Oehler) |
|
| Soitinryhmä | puupuhaltimet |
| Soittimen ääniala |
 Written range (though it is possible to play higher)  Sounding range Bb-clarinet |
| Liittyvä musiikin tyylilaji | klassinen, Jazz |
| Samankaltaisia soittimia | saksofoni |
Klarinetti on puupuhaltimiin kuuluva soitin. Siinä on lähes koko soittimen pituudelta sylinterimäinen poraus ja yksinkertaisella ruokolehdellä varustettu suukappale. Yleisin B-klarinetti on 66 cm pitkä.[1]
Klarinetti valmistetaan yleensä puusta. Yleisin puumateriaali nykyään on afrikanpalisanteri,[1] joskus harvoin ruusupuu. Puksipuuta käytetään 1700- ja 1800-lukujen mallin mukaisten klarinettien valmistuksessa. Oppilasmallisia soittimia valmistetaan myös keinoaineista, esimerkiksi ABS-muovista. Sotilassoittokuntien ulkoilmakäyttöä varten on tehty myös metallisia soittimia. Klarinetti koostuu viidestä pääosasta: suukappale, viritysputki eli päärynä, yläosa, alaosa ja kello-osa. Vain suukappaleen alkuosa sekä kello-osa ovat kartiomaisia, muut osat sylinterimäisiä. Klarinetin suukappale valmistetaan nykyään useimmiten jostakin keinomateriaalista, kuten kovakumista, muovista tai lasista, joskus myös puusta. Puusuukappaleissa ruokolehden kiinnityspinta on yleensä metallipäällysteinen ehdottoman mittapitävyyden varmistamiseksi. Varsinaisen äänen synnyttää suukappaleessa olevan ruokolehden värähtely. Lehti kiinnitetään suukappaleeseen lehdenkiristimellä, ligatuurilla. Ligatuuri valmistetaan metallista, muovista tai nahan kaltaisista keinoaineista. Saksassa ligatuurin sijasta käytetään vieläkin yleisesti punottua silkkilankaa, jolla lehti kiinnitetään suukappaleeseen varsin kätevästi. Lehden materiaali on sama kuin oboen ja fagotin suuttimissa käytetty eli Arundo donax -ruoko. Muovi on jo pitkään ollut tulossa ruo'on rinnalle. Muovi ei ole perinteistä "rööripuuta" kuitenkaan pystynyt syrjäyttämään.lähde?
Akustisesti klarinetti poikkeaa muista puupuhaltimista siinä, että se käyttäytyy suljetun pillin tavoin. Sen yläsävelsarja on myös suljetun pillin mukainen, joten siinä ovat hallitsevina parittomat yläsävelet.[1] Poikkeavasta yläsävelsarjasta seuraa myös se, että klarinetin ylempi rekisteri ei ole alarekisterin oktaavi vaan duodesimi eli oktaavi ja kvintti. Tämän vuoksi klarinetin ääniala on puupuhaltimien laajin.
Klarinetin käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klarinetin kekijäksi mainitaan nürnbergiläinen Johann Christoph Denner 1700-luvun alusta.[1]
Klarinetti vakiinnutti asemansa sinfoniaorkesterin puupuhallinryhmässä jo 1700-luvun lopulla. Joitakin konserttoja klarinetille olivat tosin säveltäneet jo barokkisäveltäjät, samoin oli satunnaisia osuuksia ollut oopperamusiikissa. Tunnetuin on Mozartin klarinettikonsertto. 1800-luvulla konserttoja klarinetille sävelsivät myös muun muassa Carl Maria von Weber ja suomalaissyntyinen Bernhard Henrik Crusell. Mozart, Weber ja Johannes Brahms ovat säveltäneet myös klarinettikvinteton. Nämä kuuluvat kamarimusiikin tunnetuimpiin teoksiin.
Nykysäveltäjien tuotannossa klarinetti kuuluu suosituimpiin soittimiin. Moderneja klarinettikonserttoja ovat muun muassa Carl Nielsenin suosittu ja vaativa klarinettikonsertto (vuodelta 1928), Aaron Coplandin sekä suomalaisten säveltäjien Einar Englundin, Kimmo Hakolan, Jouni Kaipaisen, Magnus Lindbergin, Einojuhani Rautavaaran, Jukka Tiensuun, Kaija Saariahon ja Kalevi Ahon konsertot. Ruotsalaisista konsertoista tunnettu on Anders Hillborgin klarinettikonsertto ("Riikinkukkosatuja").
Sotilassoittokunnissa klarinettiryhmä on yksi tärkeimmistä, ja se korvaa sinfoniaorkesterikirjallisuudesta tehdyissä puhallinsovituksissa yleensä viulut.
Monien maiden kansanmusiikkiin ja Itä-Euroopan juutalaisten musiikkiin klarinetti kuuluu oleellisena osana suhteellisen helpon puhallus- ja sormitustekniikkansa vuoksi. Useampia eri puhallinsoittimia soittavat muusikot osaavat usein soittaa saksofonin ja huilun rinnalla klarinettia, koska nämä soittimet ovat sormituksellisesti verrattain lähellä toisiaan.
Jazzissa klarinetti oli suosittu New Orleans -kaudella ja swingissä, uudemmassa jazzissa sen taitajia on sen sijaan melko vähän. Monet multipuhaltajat soittavat kuitenkin klarinettia saksofonin ja huilun ohella, joten klarinettia voi kuulla myös viime aikoina tehdyiltä jazzlevyiltä. Varhaisen jazzin suuri klarinetisti oli Louis Armstrongin kanssa soittanut Johnny Dodds. Swing-kauden klarinetistitähtiä olivat esimerkiksi Benny Goodman ja Artie Shaw.
Erilaisia klarinetteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| tyyppi | huomautuksia |
| As-klarinetti | erittäin harvinainen, käytetty lähinnä italialaisissa sotilassoittokunnissa piccolon korvikkeena. |
| G-klarinetti | erittäin harvinainen, käytetään lähinnä wieniläisissä schrammel-yhtyeissä. |
| Es-klarinetti | sinfoniaorkesterin korkein klarinetti, samoin nykyisissä puhallinorkestereissa. Käytetään myös monien keskieurooppalaisten maiden kansanmusiikissa. |
| D-klarinetti | harvinainen, varhaisimmat klarinettikonsertot olivat tälle soittimelle sävellettyjä. Korvaa joskus myös es-klarinetin sinfoniaorkesterissa. |
| C-klarinetti | yleinen klassisen kauden orkesterikirjallisuudessa sekä 1800-luvun oopperamusiikissa. |
| B-klarinetti | yleisin klarinettityyppi kaikenlaisessa musiikissa, ääniala pieni d – 3-viivainen b |
| A-klarinetti | sinfoniaorkesterin toinen klarinetin päätyyppi, jolle on kirjoitettu noin 40 prosenttia orkesterikirjallisuudesta. |
| Basettiklarinetti | Mozartin klarinettikonserton alkuperäissoitin. Alarekisterin äänialaa jatkettu suurella terssillä. Alun perin G-vireinen, mutta Mozart kirjoitti konserttonsa kuitenkin uudelleen A-vireiselle soittimelle. |
| Basettitorvi | F-vireinen, enimmäkseen Mozartin käyttämä hengellisessä ja vapaamuurarimusiikissa. Alarekisterin äänialaa jatkettu samoin kuin basettiklarinetissa. |
| Alttoklarinetti | Es-vireinen. Käytetään puhallinorkesterissa. Suuremman porauksen vuoksi basettitorvea voimakkaampi ääni. |
| Tenoriklarinetti | Des-vireinen, hyvin harvinainen, soi suurta sekstiä alempaa kuin b-klarinetti. Ääniala on F–des3 |
| Bassoklarinetti | B-vireinen, A-vireisiä ei tiedettävästi ole olemassa. Sinfoniaorkestereissa käytettävien bassoklarinettien alarekisterin äänialaa jatkettu samoin kuin basettitorvessa, puhallinorkestereissa yleensä vain puolella sävelaskeleella.lähde? |
| Kontra-alttoklarinetti | Es-vireinen, harvinainen. |
| Kontrabassoklarinetti | B-vireinen, harvinainen, käytetään lähinnä klarinettiyhtyeissä. |
| Subkontra-alttoklarinetti | Es-vireinen, erittäin harvinainen |
| Oktokontraklarinetti | B-vireinen, äärimmäisen harvinainen, matalin koskaan rakennettu klarinetti. Pariisilaisen G. Leblancin rakentama soitin. |
| Lemmenklarinetti | F-, G- tai As-vireinen, kello-osa pallomainen |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Instructive Clarinet Literature
- Tony Wallius 2010: Kansanmusiikki klarinetinsoiton opetuksessa