Johannes Friessner
Johannes Friessner, myös Frießner (22. maaliskuuta 1892 Chemnitz, Saksan keisarikunta – 26. kesäkuuta 1971 Bad Reichenhall, Länsi-Saksa) oli saksalainen kenraalieversti toisen maailmansodan aikana.
Friessner liittyi upseerioppilaaksi keisarillisen Saksan armeijan jalkaväkeen maaliskuussa 1911. Ensimmäisen maailmansodan alkupuolen hän palveli 179. jalkaväkirykmentin I pataljoonan adjutanttina. Joulukuussa 1916 hänet siirrettiin asetarvikeupseeriksi 24. jalkaväkidivisioonan esikuntaan. Saksan hävittyä sodan Friessner jäi palvelukseen Weimarin tasavallan asevoimiin Reichswehriin toimien muun muassa esikuntaupseerina ja komppanianpäällikkönä.
Natsien noustessa valtaan vuonna 1933 Friessner oli toiminut jalkaväen upseerikoulun opettajana ja adjutanttina Dresdenissä. Lokakuussa 1934 hän siirtyi 82. jalkaväkirykmenttiin kuuluneen pataljoonan komentajaksi ja vuotta myöhemmin potsdamilaisen sotilaskoulun johtoon. Toisen maailmansodan alkuvuodet Friessner toimi armeijan sotilasopetuksesta vastaavana esikuntaupseerina. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi elokuussa 1940.
Toukokuussa 1942 Friessner siirrettiin komentamaan 102. jalkaväkidivisioonaa, joka taisteli Keskustan armeijaryhmän alaisena itärintamalla. Tammikuussa 1943 hän sai XXIII armeijakunnan väliaikaisen komentajuuden, joka vahvistettiin huhtikuussa. Samalla hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi. Kesällä hänen armeijakuntansa osallistui Kurskin taisteluun, joka päättyi Saksan tappioon. XXIII armeijakunta kärsi raskaita tappioita koko syksyn ajan. Tammikuussa 1944 Friessner siirrettiin Pohjoisen armeijaryhmän käyttöön. Helmikuussa Friessner sai johdettavakseen osasto Narvan, joka puolusti Narvan kaupunkia syksyyn 1944 saakka. Friessner ylennettiin kenraalieverstiksi taistelun aikana heinäkuussa ja siirrettiin Pohjoisen armeijaryhmän komentajaksi. Loppuvuoden aikana hän johti vielä Armeijaryhmä Etelä-Ukrainaa sekä Etelän armeijaryhmää. Hän ei pystynyt hidastamaan Rodion Malinovskin johtaman Arorintaman hyökkäystä loppuvuonna 1944. Päivää ennen jouluaattoa 1944 Hitler siirsi hänet Wehrmachtin komentajareserviin. Hän ei saanut uusia tehtäviä sodan lopun aikana.
Saksan antauduttua Friessner jäi amerikkalaisten joukkojen vangiksi 8. toukokuuta 1945. Hänet vapautettiin marraskuussa 1947. Sodan jälkeen Friessner toimi muun muassa Saksalaisten sotilaiden liiton puheenjohtajana. Vuonna 1956 hän kirjoitti muistelmat Verratene Schlachten ("Petetyt taistelut") ajastaan Etelä-Ukrainan armeijaryhmän komentajana.
| ||||||||||||||
