Jäte
Jäte on mistä tahansa toiminnasta syntyvää sen tuottajalle hyödyntämiskelvotonta materiaa. Myös lämpöä voidaan pitää jätteenä. Toisen jäte voi olla toiselle toimijalle raaka-ainetta kuten esimerkiksi luonnon biogeokemiallisessa kierrossa tai ihmisen järjestelmien teollisessa ekologiassa.
Perinteisesti ihmisyhdyskunnissa jäte on dumpattu johonkin, keskittyneemmin erityisille kaatopaikoille. Jätettä voidaan myös mahdollisuuksien mukaan edelleen jalostaa eli kierrättää.
Joissain yhteyksissä jätettä nimitetään myös roskaksi.
Jätettä on kaikkialla, minne ihminen on matkustanut: esimerkiksi korkeimmalla vuorenhuipulla[1] syvimmässä merenpohjassa[2], pohjoisnavalla,[3] Kuussa ja avaruudessa[4][5].
Lainsäädäntö ja lain valvonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jätteiden käsittelyä säädellään laeilla ja asetuksilla. Suomessa jätelainsäädännön valmistelu kuuluu keskeisesti ympäristöministeriön hallinnonalaan. Jätelainsäädäntö kattaa kaikki jätteet paitsi ydinjätteet. Suomen ympäristölainsäädäntö pyrkii seuraamaan EU:n ympäristölainsäädäntöä, mutta on osittain tiukempaa. Suomessa on jätelaki ja ympäristönsuojelulaki sekä lukuisa joukko asetuksia ja muita päätöksiä, jotka sääntelevät jäteasioita.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Valtion ympäristöhallinto on muuttunut 1.1.2010 alkaen. Alueellisia ympäristökeskuksia ja ympäristölupavirastoja ei enää ole. |
Ympäristöministeriö vastaa valtakunnallisesta ympäristöpolitiikasta ja hallinnonalan ohjauksesta sekä strategisesta suunnittelusta. Ympäristöministeriö asettaa tavoitteet ympäristönsuojelulle, valmistelee ja kehittää ympäristölainsäädäntöä ja johtaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomen ympäristökeskus (Syke) tuottaa tietoa ja kehittää menetelmiä vesien-, ilman- ja maaperänsuojelun sekä jätehuollon ja kemikaalivalvonnan edistämiseksi. Lisäksi Syke osallistuu asiantuntijana ympäristölainsäädännön valmisteluun. Alueelliset ympäristökeskukset toteuttavat ympäristönsuojelua ja vastaavat ympäristölainsäädännön valvonnasta alueellaan. Ne myös käsittelevät keskikokoisten tuotantolaitosten ja jätteenkäsittelyn ympäristöluvat sekä pilaantuneiden maiden kunnostusluvat. Ympäristölupavirastot käsittelevät suurten tuotantolaitosten ympäristöluvat ja vesilain mukaiset luvat. Kunnille kuuluu paikallinen vastuu ympäristönsuojelun edistämisestä ja valvonnasta. Ne käsittelevät myös pienten laitosten tarvitsemat ympäristöluvat.
Jäte teollisuudessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teollisuusjäte on teollisuuden toimialoilla syntyvä tuotantojäte. Jäte voi olla kiinteää, nestemäistä tai kaasua. Teollisuusjäte voi myös olla vaaratonta tai vaarallista.[6] Ympäristölle vaaralliset jätteet luokitellaan ongelmajätteiksi. Teollisuusjätteeksi luetaan joskus myös energiantuotannon jätteet ja mineraalien kaivussa syntyvät jätteet.[7]
Ympäristönäkökulmien lisäksi teollisuusjätettä mietitään myös tuottavuusnäkökulmista. Turhan tavaran säilyttäminen laskee tuottavuutta.
Elektroniikkajäte päätyy lähes kokonaan kehitysmaihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailmassa syntyy arviolta n. 50 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä (SER-jäte) vuosittain [8]. Elektroniikkajäte, kuten tietokoneet, monitorit ja kuvaputkitelevisiot, viedään usein purettavaksi kehitysmaihin, mm. Kiinaan, Nigeriaan ja Intiaan [9] [10]. Ympäristöjärjestö Greenpeacen mukaan n. 70 prosenttia maailman SER-jätteestä päätyy lopulta Kiinaan, vaikka sen maahantuonti onkin maan laissa kielletty. [11] [12]. Virallisesti elektroniikkajätettä myydään "käytettyinä tavaroina" eli käytettäväksi uudelleen. EU:n viranomaisten mukaan "tavarat" ovat kuitenkin usein niin huonossa kunnossa, ettei niitä voida enää käyttää. EU:n suurimmat SER-jätteen viejämaat ovat Saksa ja Hollanti, vaikka EU:n säännöt kieltävätkin jätteen viennin. Myös Sveitsi ja Korea vievät elektroniikkajätettä Afrikkaan. Yhdysvallat ei kiellä elektroniikkajätteen vientiä. Greenpeace on vaatinut elektroniikkavalmistajia poistamaan myrkyllisen materiaalin tuotteistaan, sillä vastaanottajamaissa jätteitä lajittelevat (joiden joukossa on usein myös pieniä lapsia) voivat saada myrkytyksiä [13].
Hyödyntäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2015 tehty tutkimus osoittaa, että luonnon kannalta on järkevintä polttaa sekajäte, mädättää biojätteet ja kierrättää muovi.
Muovi tulee kierrättää, koska muovin valmistus kuluttaa runsaasti energiaa.
Sekajätteellä ei ole kierrätysarvoa, joten sitä voidaan polttaa. Jos jätteenpolttolaitos sijoitetaan alueelle, jossa suurelle osalle sen tuottamalle energialle on tarvetta, jätteellä voidaan korvata merkittäviäkin määriä fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä tai turvetta.
Biohajoavan jätteen paras paikka ei ole kaatopaikalle, koska se on ympäristön kannalta haitallinen ja mahdollisesti myös kallein vaihtoehto. Biojätteen mädätys on kompostointia ympäristöystävällisempi ja edullisempi tapa, koska tällöin saadaan mullan lisäksi tuotettua biokaasua ja edelleen energiaa.
Käytännössä eri vaihtoehtojen mielekkyys riippuu yhdyskuntien energiantarpeesta, kierrätystuotteiden kysynnästä sekä hyödyntämisen ympäristövaikutuksista ja kustannuksista.
Tutkimukseen osallistuivat Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto, Åbo Akademi, Tampereen teknillinen yliopisto ja Teknillinen korkeakoulu.
Kierrätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kierrätys
Vuonna 2006 Suomessa jätteitä kertyi 69,2 miljoonaa tonnia, mistä 40 prosenttia hyödynnettiin materiaalina tai energiana.[14]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maailman korkeimman vuoren Mount Everestin rinteet täynnä roskaa Yle Uutiset. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ Valtamerien syvimmästä kohdasta Mariaanien haudasta löytyi muovipussi Helsingin Sanomat. 10.5.2018. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ Tutkijat tekivät sokkilöydön pohjoisnavalla tieku.fi. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ Tiedettä HS:ssa 50 vuotta sitten | Jätteitä kuussa, hylkyjä avaruudessa Helsingin Sanomat. 8.2.2021. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ I.-Mediat Oy: Avaruuden käyttöön pitäisi saada uutta rotia tai edessä voi olla tukku ongelmia – suomalaiskeksinnöstä kaavaillaan avaruuden siivousoperaattoria Ilkka-Pohjalainen. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ 3. Industrial Waste Generation in Texas Texas Environmental Profiles. Arkistoitu 15.9.2008. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
- ↑ Käsitteet ja määritelmät Tilastokeskus. Viitattu 11.12.2010.
- ↑ http://www.prlog.org/10453267-global-ewaste-market-is-forecast-to-reach-53-million-tonnes-by-2012-says-new-report.html
- ↑ http://www.treehugger.com/files/2009/11/india-struggling-with-nearly-half-a-million-tons-of-e-waste-and-growing.php (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://teksti.kepa.fi/uutiset/6661[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.nicholas.duke.edu/thegreengrok/ewaste (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.china.org.cn/english/China/238544.htm
- ↑ http://www.itviikko.fi/talous/2008/08/06/greenpeace-varoittaa-it-jatteen-paatyvan-afrikkaan/200820291/7 Greenpeace varoittaa it-jätteen päätyvän Afrikkaan
- ↑ http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/oikea/id92617.html
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jätteet (www.ymparisto.fi)
- Toimita romu oikeaan osoitteeseen (www.ymparisto.fi)
- Tiede-lehti 3/2008 Antaa palaa.