Iso-Kaukasus
Iso-Kaukasus,[1] toisinaan pelkkä Kaukasus (ven. Большой Кавказ, Bolšoi Kavkaz, georg. დიდი კავკასიონი, Didi K’avk’asioni, azer. Böyük Qafqaz), on luode-kaakko-suunnassa Mustaltamereltä Kaspianmerelle ulottuva vuoristo Kaukasiassa. Sen pituus on yli 1100 kilometriä, suurin leveys Elbruksen ympärillä 180 kilometriä ja pinta-ala noin 145 000 neliökilometriä. Iso-Kaukasus erottaa toisistaan Pohjois- ja Etelä-Kaukasian.[2]
Iso-Kaukasus jakautuu Länsi-, Keski- ja Itä-Kaukasukseen. Se on poimuvuoristo ja syntynyt samanaikaisesti Alppien poimutuksen kanssa. Kaivannaisia ovat muun muassa hiili, mangaani, molybdeeni, volframi, joiden lisäksi alueelta löytyy öljyä. Vesivoimaloita on useita.[2]
Ison-Kaukasuksen ilmasto määräytyy korkeusvyöhykkeen ja vuorten sijainnin perusteella. Länsiosassa sadetta saadaan eniten (etelärinteessä 2500–4000, paikoin jopa 5000 mm/a, pohjoisrinteessä 2000 mm/a), kun taas itäosassa sitä tulee etelärinteessä 600–800 ja pohjoisrinteessä vain 400–600 mm/a. Vuorijonon juurella tammikuun keskilämpötila on noin -5 °C pohjoisessa ja 3–6 °C etelässä, heinäkuun keskilämpötila on 23–24 °C lännessä ja 25–29 °C idässä. Huipuilla keskilämpötilat vaihtelevat tammikuun –6-–15 °C:sta heinä- ja elokuun 5–20 °C:seen. Alankovyöhykkeellä on kostea subtrooppinen ilmasto lounaassa ja välimerellinen ilmasto Tuapsen luoteispuolella. Idässä ilmasto on kohtalaisen mannermainen. Lumiraja sijaitsee lännessä 2750–3200, idässä 3500–3900 metrin korkeudella. Jäätiköitä on yli 2 000, joista suurin osa sijaitsee Keski-Kaukasiassa ja joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 1 425 neliökilometriä. Tärkeimpiä vuoristosta laskevia jokia ovat pohjoisrinteeltä alkavat Kuban, Kuma, Terek ja Sulak sekä etelärinteeltä alkavat Enguri, Rioni ja Kura.[2]
Länsi- ja Keski-Kaukasuksen matalalla ja keskikorkealla vyöhykkeellä kasvaa pääasiassa tammen, pyökin, valkopyökin ja kastanjan hallitsemaa lehtimetsää, jonka pensaskerroksen muodostavat ruusut ja laakerikirsikka sekä liaanit, kuten sarsaparillat ja muratti. Korkeammalla on kuusi- ja pihtavaltaista seka- ja havumetsää ja noin 2 000 metristä ylöspäin jäätikkö- ja ikiroutavyöhykkeellä alppiniittyjä. Itä-Kaukasiassa alaosassa on vuoristoaroja ja kesävihantaa pensaikkoa, korkeammalla lehtimetsää ja vuoristoniittyä, jossa on runsaasti arokasveja; selkeää havumetsävyöhykettä ei ole.[2]
Ison-Kaukasuksen kasviston ja eläimistön suojelemiseksi on perustettu luonnonsuojelualueita sekä Georgiaan että Azerbaidžaniin ja kansallispuistoja Georgiaan, Venäjän Kabardi-Balkariaan ja Azerbaidžaniin. Vuoristo on tärkeä vuorikiipeily- ja retkeilyalue.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Iso-Kaukasus Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.2.2022.
- ↑ a b c d e Eesti Entsüklopeedia: Suur-Kaukasus entsyklopeedia.ee. Viitattu 22.2.2022. (viroksi)