Harry Kane

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harry Kane
Henkilötiedot
Koko nimi Harry Edward Kane[1]
Syntymäaika 28. heinäkuuta 1993 (ikä 31)
Syntymäpaikka Chingford, Englanti
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 188 cm
Seura
Seura Bayern München
Pelinumero 9
Junioriseurat
1999–2001 Ridgeway Rovers
2001–2002 Arsenal
2002–2004 Ridgeway Rovers
2004 Watford
2004–2009 Tottenham Hotspur
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2011–2023 Tottenham Hotspur 317 (213)
2011 → Leyton Orient 18 (5)
2012 → Millwall 22 (7)
2012–2013 → Norwich City 3 (0)
2013 → Leicester City 13 (2)
2023– Bayern München 32 (36)
Maajoukkue
2010 Englanti U17 3 (2)
2010–2012 Englanti U19 14 (6)
2013 Englanti U20 3 (1)
2013–2015 Englanti U21 14 (8)
2014– Englanti 100 (68)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 5. heinäkuuta 2024.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 18. syyskuuta 2024.

Harry Edward Kane MBE (s. 28. heinäkuuta 1993 Walthamstow, Englanti) on englantilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä, joka edustaa Bundesligan Bayern Müncheniä sekä Englannin maajoukkuetta. Hän on Englannin maajoukkueen kapteeni ja sen kaikkien aikojen paras maalintekijä. Hän on myös Tottenham Hotspurin kaikkien aikojen paras maalintekijä[2].

Kane debytoi Tottenhamin edustusjoukkueessa 25. elokuuta 2011 Eurooppa-liigassa Heart of Midlothiania vastaan. Ennen läpimurtoa Tottenhamissa hän pelasi lainalla Ykkösliigan Leyton Orientissa, Mestaruussarjan Leicester Cityssä ja Valioliigan Norwich Cityssä. Hän teki läpimurtonsa Tottenhamissa kaudella 2014–2015 voittaen Valioliigan kuukauden pelaaja -palkinnon kahdesti tammikuussa ja helmikuussa 2015. Kane on valittu myös ammattilaisjalkapalloilijoiden liiton vuoden joukkueeseen neljästi peräkkäin 2015−2018. Hän oli Valioliigan paras maalintekijä kausilla 2015–2016, 2016–2017 ja 2020–2021.

Kane edusti Englannin maajoukkuetta junioritasolla, pelaten alle 17-, 19-, 20- ja 21-vuotiaiden joukkueissa. Hän teki maalin miesten maajoukkuedebyytissään 27. maaliskuuta 2015 ja hänet valittiin Euroopan-mestaruuskilpailuihin 2016. MM-kilpailuissa 2018 Kane oli Englannin neljänneksi sijoittuneen joukkueen kapteeni ja voitti kisojen maalintekijätilaston kuudella maalillaan. Kesällä 2021 pelatuissa EM-kilpailuissa hän teki neljä maalia ja saavutti hopeaa. MM-kilpailuissa 2022 hän teki puolivälieriin yltäneelle Englannille kaksi maalia. EM-kilpailuissa 2024 hän teki kolme maalia ja saavutti hopeaa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Kanen vanhemmat ovat Kim ja Pat Kane ja hänellä on isoveli Charlie. Hän kasvoi Chingfordissa ja kävi siellä koulua.[3] Kane kuvailee lapsuuttaan: ”Luulen, että urheilugeenini tulevat äidin puolelta vaikka aihe on suuri puheenaihe Kanen perheessä. Isäni ei varmaan pidä tästä, mutta olen sitä mieltä, että isoisäni Eric äitini puolelta oli aika hyvä jalkapalloilija ja pelasi kelvollisella tasolla.”[3]

Helmikuussa 2015 annetussa haastattelussa Kane kertoi seurustelevansa Katie Goodlandin kanssa, jonka hän on tuntenut lapsuudesta saakka.[4]

Kane on hyvä ystävä entisen Tottenham-pelaajan David Bentleyn kanssa.[4] Kane ei juo alkoholia[4] tai käy yöklubeilla. Hän omistaa kaksi labradorinnoutajaa ja pelaa golfia.[5]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tottenham Hotspur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kane syntyi Chingfordissa, joka sijaitsee Lontoossa. Hänen isänsä on kotoisin Irlannista Galwaystä.[6] Harry siirtyi kahdeksanvuotiaana paikallisesta Ridgeway Roversista Arsenalin junioriakatemiaan, mutta hän lähti joukkueesta, kun joukkue ei uusinut sopimusta.[7]

Kane palasi Arsenalista Roversiin ja siirtyi myöhemmin Watfordin akatemiaan, jossa hän pelasi kaksi kautta ennen siirtoa Tottenham Hotspuriin vuonna 2004.[8] Kaudella 2008–2009 hän pelasi Tottenhamin 16-vuotiaiden joukkueessa.[9] Heinäkuussa 2009 hän teki nuorelle pelaajalle tarkoitetun scholarship-sopimuksen Tottenhamin kanssa.[10]

Kaudella 2009–2010 Kane pelasi 22 ottelua Tottenhamin alle 18-vuotiaiden joukkueessa ja teki 18 maalia.[11] Hän teki ensimmäisen ammattilaissopimuksensa joukkueen kanssa heinäkuussa 2010.[12] Kane oli edustusjoukkueen vaihtopenkillä kahdesti, Englannin liigacupissa Evertonia vastaan 27. lokakuuta 2009 ja FA Cupissa Bolton Wanderersia vastaan 24. helmikuuta 2010.[13][14]

Kausi 2010–2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kane siirtyi tammikuussa 2011 Leyton Orientiin kauden 2010–2011 kattavalla lainasopimuksella.[15] Valmentaja Russell Slade oli tyytyväinen hänen siirtoon ja oli varma Kanen olevan hyödyksi joukkueelle.[16] Hän teki ammattilaisdebyyttinsä 15. tammikuuta Rochdalea vastaan tullessaan vaihdosta kentälle.[17] Kane teki ensimmäisen maalinsa aikuisten tasolla viikkoa myöhemmin Sheffield Wednesdayta vastaan.[18][19] Hän teki kaudella 18 ottelussa viisi maalia.[20]

Kausi 2011–2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

25. elokuuta 2011 Kane debytoi Tottenhamin edustusjoukkueessa Eurooppa-liigan karsintaottelussa Heart of Midlothiania vastaan. Hän hankki ottelussa rangaistuspotkun ja laukoi sen itse, mutta epäonnistui.[21] Hän pelasi Eurooppa-liigassa kuusi ottelua tehden ensimmäisen maalinsa joukkueessa Shamrock Roversia vastaan 15. joulukuuta 2011.[22]

29. joulukuuta 2011 Kane ja joukkuetoveri Ryan Mason siirtyivät loppukaudeksi lainalle Mestaruussarjan Millwalliin.[23] Valmentaja Kenny Jackett kehui Kanen debyyttiottelua Bristol Roversia ja sanoi hänen olevan hyvä lisäys joukkueelle. Ennustus kävi toteen, kun Kane viimeisteli viimeisessä 14 ottelussa seitsemän maalia.[16] Hän teki 27 ottelussa yhdeksän maalia ja valittiin Millwallin kauden 2011–2012 nuoreksi pelaajaksi.[24]

Kausi 2012–2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kane vietti harjoituskauden Tottenhamin mukana ja teki hattutempun Southend Unitedia vastaan 10. elokuuta 2012.[25] 18. elokuuta hän teki Valioliigadebyyttinsä Newcastle Unitedia vastaan tultuaan vaihdosta Sandron tilalle.[26][16]

31. elokuuta 2012 Kane siirtyi loppukaudeksi lainalle Valioliigajokkue Norwich Cityyn[27] ja debytoi West Ham Unitedia vastaan.[28] Hän loukkaantui jo toisessa ottelussaan palasi kuntoutusjakson ajaksi Tottenhamiin. Toivuttuaan hän palasi Norwichiin 29. joulukuuta 2012. Kun Tottenham ei saanut vahvistettua hyökkäyspäätään tammikuun siirtoikkunassa, kutsui se Kanen takaisin 1. helmikuuta 2013.[29] 20 päivää myöhemmin hän siirtyi loppukaudeksi lainalle Leicester Cityyn, joka tavoitteli suoraa nousua Valioliigaan.[30] Hän teki kotidebyytissään maalin Blackburn Roversia vastaam 26. helmikuuta 2013.[31] Hän pelasi joukkueessa 13 ottelua ja joukkue eteni nousukarsintojen välieriin, joissa se putosi Watfordille.[32]

Kausi 2013–2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kane teki ensimmäisen maalinsa Tottenhamille White Hart Lanella liigacupin ottelussa Hull Cityä vastaan tasoitettua ottelun lisäajalla.[33] Tottenham eteni jatkoon rangaistuspotkukilpailussa maalein 8–7 Kanen onnistuttua viidentenä laukojana.[33]

7. huhtikuuta 2014 Kane oli ensimmäistä kertaa avauskokoonpanossa Tottenhamin Valioliigaottelussa Sunderlandia vastaan ja teki ensimmäisen maalinsa Valioliigassa.[34] Hän onnistui maalinteossa myös seuraavassa ottelussa, jossa joukkue nousi 3-0-tappioasemasta tasapeliin West Bromwich Albionia vastaan.[35] Kane onnistui kolmannessa peräkkäisessä ottelussa, tällä kertaa 3–1-voitossa paikallisvastustaja Fulhamista 19. huhtikuuta.[36]

Kausi 2014–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kane (vasen) Tottenham Hotspurin paidassa vuonna 2015

Kane pelasi kauden 2014–2015 ensimmäisen ottelunsa avauskierroksella 16. elokuuta 2014 tullen vaihdosta sisään. Hän syötti Eric Dierin tekemän voittomaalin.[37]

Hän onnistui maalinteossa molemmissa osaotteluissa kyproslaista AEL Limassolia vastaan Eurooppa-liigan karsinnoissa.[38] 23. lokakuuta 2014 Kane teki ammattilaisuransa ensimmäisen hattutempun Tottenhamin 5-1-voitossa Asteras Tripolista Eurooppa-liigassa.[39] Hänen täytyi pelata maalivahtina ottelun kolme viimeistä minuuttia, kun Hugo Lloris ajettiin ulos ja joukkueen kaikki vaihdot oli käytetty. Kane päästi maalin Jerónimo Barralesin vapaapotkusta.[39]

Hän tuli vaihdosta sisään 2. marraskuuta ja teki 90. minuutilla voittomaalin Aston Villaa vastaan.[40] Kane onnistui maalinteossa pian tämän jälkeen Hull Cityä vastaan.[40] 1. tammikuuta 2015 hän teki kaksi maalia, syötti yhden ja hankki rangaistuspotkun 5-3 voitossa sarjajohtaja Chelseasta.[41] Kane teki kaksi maalia vieraissa West Bromwich Albionia vastaan 31. tammikuuta.[42] Hän syötti Christian Eriksenin myöhäisen tasoitusmaalin Sheffield Unitedia vastaan 28. tammikuuta 2015, joka varmisti joukkueelle paikan liigacupin finaaliin.[43] Kanen hyvät otteet toivat valinnan Valioliigan kuukauden pelaajaksi tammikuussa 2015.[44]

2. helmikuuta 2015 hän teki viisivuotisen sopimuksen Tottenhamin kanssa.[45] Viisi päivää myöhemmin hän teki joukkueen molemmat maalit Pohjois-Lontoon derbyssä Arsenalia vastaan 2-1-voitossa.[46] Kane onnistui helmikuussa maalinteossa Arsenalia, Liverpoolia ja West Ham Unitedia vastaan ja valittiin taas Valioliigan kuukauden pelaajaksi.[47] Hänestä tuli vasta neljäs pelaaja, joka on voittanut palkinnon peräkkäisillä kuukausilla.[48] Tottenham hävisi 1. maaliskuuta liigacupin finaalin Chelsealle.[49] 21. maaliskuuta hän teki ensimmäisen hattutemppunsa Valioliigassa entistä lainaseuraansa Leicesteriä vastaan ja siirtyi 19 maalillaan Valioliigan maalipörssin kärkeen.[50][51]

5. huhtikuuta Kane toimi ensimmäistä kertaa Tottenhamin kapteenina Burnleytä vastaan.[52] Kaksi viikkoa myöhemmin hän teki kauden 30. maalinsa Newcastle Unitedia vastaan. Kanesta tuli Tottenhamin ensimmäisen pelaaja, joka on saavuttanut rajapyykin sitten Gary Linekerin kaudella 1991–1992.[53] Hän oli Chelsean Diego Costan kanssa toinen hyökkääjistä PFA:n vuoden joukkueessa.[54] Kane äänestettiin myös PFA:n vuoden nuoreksi pelaajaksi.[55] 24. toukokuuta 2015 hän teki voittomaalin Evertonia vastaan, joka varmisti joukkueelle viidennen sijan Valioliigassa ja paikan ensi kauden Eurooppa-liigassa. Se oli Kanen 21. liigamaali, jolla hän tasasi joukkueen Valioliigan maaliennätystä Teddy Sheringhamin, Jürgen Klinsmannin ja Gareth Balen kanssa.[56] Kane sanoi kauden päätyttyä saaneensa kaudella aikaiseksi enemmän kuin häneltä odotettiin koko uransa aikana.

Kaudet 2015−2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kane voitti Valioliigan maalikuninkuuden kaudella 2015−2016 tehtyään 38 ottelussa 25 maalia. Seuraavalla kaudella hän oli jälleen sarjan paras maalintekijä tehtyään 30 ottelussa 29 maalia. Lisäksi hän antoi seitsemän maalisyöttöä.[57] Hänet valittiin sekä fanien[58] että kannattajayhdistyksen[59] äänestyksessä Valioliigan vuoden pelaajaksi 2017. Kaudella 2017−2018 hän teki 37 valioliigaottelussa 30 maalia ja seitsemässä Mestarien liigan ottelussa seitsemän maalia[57]. Hänet valittiin neljännellä peräkkäisellä kaudella Valioliigan kauden joukkueeseen[60][61] [62][63].

Kane teki kaudella 2018−2019 pelaamissaan yhdeksässä Mestarien liigan ottelussa viisi maalia. Hän oli nivelsidevammojen vuoksi sivussa neljästä pudotuspeliottelusta, mutta toipui pelikuntoon tappiolliseen loppuotteluun Liverpoolia vastaan. Valioliigassa hän teki 28 ottelussa 17 maalia.[57]

Kaudella 2019−2020 Kane kärsi jälleen loukkaantumisista. Hän oli tammikuun puolivälistä lähtien poissa kentiltä mutta palasi otteluihin Valioliigan jatkuessa kesäkuussa. Hän pelasi 29 valioliigaottelua ja teki niissä 18 maalia. Mestarien liigassa hän pelasi syksyllä 2019 viisi ottelua ja teki niissä kuusi maalia. Kaudella 2020−2021 Kane voitti Valioliigan maalikuninkuuden tehtyään 35 ottelussaan 23 maalia. Eurooppa-liigan karsintavaiheessa hän teki kolmessa ottelussa viisi maalia ja varsinaisessa liigassa viidessä ottelussa kolme maalia. Kaudella 2021−2022 Kane pelasi Valioliigassa 37 ottelua ja teki niissä 17 maalia. Hän pelasi Konferenssiliigassa karsinta mukaan lukien viisi ottelua ja teki niissä kuusi maalia. Kaudella 2022−2023 hän teki 38 valioliigaottelussa 30 maalia. Mestarien liigassa hän pelasi kahdeksan ottelua ja teki yhden maalin.[57] Hän nousi 5. helmikuuta 2023 Tottenhamin kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi kaikissa kilpailuissa ohi Jimmy Greavesin tehtyään 267:nnen Tottenham-maalinsa ottelussa Manchester Cityä vastaan. Samalla hänestä tuli Alan Shearerin ja Wayne Rooneyn jälkeen kolmas Valioliigassa 200 maalia tehnyt pelaaja.[2] Hänen lopullinen maalisaldonsa Tottenhamissa oli kaikissa kilpailuissa 280 ja Valioliigassa 213.[57]

Bayern München

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kane siirtyi Bayern Müncheniin neljävuotisella sopimuksella elokuussa 2023.[64] Hänen siirtosummansa oli sata miljoonaa euroa. Hän pelasi kaudella 2023–2024 Bundesliigassa 32 ottelua ja teki niissä 36 maalia, millä hän oli liigan paras maalintekijä. Bayern sijoittui Bundesliigassa kolmanneksi. Mestarien liigassa Bayern ylsi välieriin ja Kane pelasi 12 ottelua ja teki niissä kahdeksan maalia, millä hän oli liigan paras maalintekijä yhdessä Paris Saint-Germainin Kylian Mbappén kanssa.[57]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kane on edustanut Englannin ikäkausimaajoukkueita. Hän varmisti Englannin paikan semifinaaliin alle 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2012 Virossa tehtyään voittomaalin alkulohkon ottelussa Ranskaa vastaan. Kane pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2013 Englannin kaikki kolme ottelua ja teki yhden maalin. Hän pelasi kaikki kolme ottelua myös alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2015.[57]

Mediassa spekuloitiin myös Kanen mahdollisuudella siirtyä edustamaan Irlannin maajoukkuetta, koska hänen isänsä on syntynyt Irlannissa. Elokuussa 2014 Kane kiisti maajoukkuevaihdon sanomalla olevansa halukas edustamaan Englantia.

Kane debytoi Englannin A-maajoukkueessa maaliskuussa 2015 ottelussa Liettuaa vastaan.[57] Kane tuli kentälle vaihdosta ja onnistui maalinteossa oltuaan kentällä vain yhden minuutin. Ottelu päättyi Englannin 4–0-voittoon.

Kane pelasi neljä ottelua EM-kilpailuissa 2016 ilman maaleja.[57] Hänet valittiin Englannin maajoukkueen kapteeniksi MM-kilpailuihin 2018. Hän on historian nuorin kapteeniksi valittu.[65] Hän pelasi MM-kilpailuissa kuusi ottelua ja teki niissä kuusi maalia, joista kolme alkulohko-ottelussa Panamaa vastaan.[57] Kane voitti kisojen maalikuninkuuden ja Englanti sijoittui turnauksessa neljänneksi.

Kesän 2021 EM-kilpailuissa Kane pelasi hopeaa saaneen Englannin kaikki seitsemän ottelua. Hän teki yhden maalin neljännesvälierässä Saksaa, kaksi maalia puolivälierässä Ukrainaa ja yhden maalin välierässä Tanskaa vastaan. Hän onnistui maalinteossa myös loppuottelun rangaistuspotkukilpailussa. MM-kilpailuissa 2022 Kane pelasi avauskokoonpanossa Englannin kaikki viisi ottelua. Hän teki neljännesvälierässä Senegalia vastaan joukkueen kolmesta maalista toisen. Puolivälierässä Ranskaa vastaan Kane tasoitti rangaistuspotkusta 54. minuutilla 1–1:een mutta epäonnistui toisessa rangaistuspotkussa 84. minuutilla, ja Ranska säilytti 2–1-johtonsa ja pudotti Englannin jatkosta. EM-kilpailuissa 2024 Kane pelasi hopeaa saavuttaneen Englannin kaikki seitsemän ottelua avauskokoonpanossa ja teki kolme maalia: alkulohko-ottelussa Tanskaa vastaan, neljännesvälierässä Slovakiaa vastaan 2–1-voittomaalin jatkoajan alussa ja välierässä Alankomaita vastaan rangaistuspotkusta.[57]

Kane on syyskuun 2024 puoliväliin mennessä pelannut 100 maaottelua ja tehnyt niissä 68 maalia. Avauskokoonpanossa hän on pelannut 87 kertaa.[57] Hän nousi maaliskuussa 2023 yksin eniten maaottelumaaleja Englannille tehneeksi pelaajaksi ohi Wayne Rooneyn tehtyään maalin EM-karsintaottelussa Italiaa vastaan.[66]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 24. kesäkuuta 2024

Seura Kausi Sarja Cup Liigacup Eurooppa Muut Yhteensä
Taso Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
Tottenham Hotspur 2009–10 Valioliiga 0 0 0 0 0 0 — — 0 0
2010–11 0 0 — 0 0 0 0 — 0 0
2011–12 0 0 — 0 0 6 1 — 6 1
2012–13 1 0 — — 0 0 — 1 0
2013–14 10 3 0 0 2 1 7 0 — 19 4
2014–15 34 21 2 0 6 3 9 7 — 51 31
2015–16 38 25 4 1 1 0 7 2 — 50 28
2016–17 30 29 3 4 0 0 5 2 — 38 35
2017–18 37 30 4 4 0 0 7 7 — 48 41
2018–19 28 17 1 1 2 1 9 5 — 40 24
2019–20 29 18 0 0 0 0 5 6 — 34 24
2020–21 35 23 2 1 4 1 8 8 — 49 33
2021–22 37 17 3 3 5 1 5 6 — 50 27
2022–23 38 30 2 1 1 0 8 1 — 49 32
Yhteensä 317 213 21 15 21 7 76 45 — 435 280
Leyton Orient (laina) 2010–11 Ykkösliiga 18 5 0 0 — — — 18 5
Millwall (laina) 2011–12 Mestaruussarja 22 7 5 2 — — — 27 9
Norwich City (laina) 2012–13 Valioliiga 3 0 1 0 1 0 — — 5 0
Leicester City (laina) 2012–13 Mestaruussarja 13 2 — — — 2 0 15 2
Bayern München 2023–24 Bundesliiga 32 36 — — 12 8 1 0 45 44
Yhteensä 405 263 27 17 22 7 88 53 3 0 545 340

[57][67][68][69][70][71][72][73]

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 18. syyskuuta 2024

Maajoukkue Vuosi Ottelut Maalit
Englanti 2015 8 3
2016 9 2
2017 6 7
2018 12 8
2019 10 12
2020 6 0
2021 16 16
2022 13 5
2023 9 9
2024 11 6
Yhteensä 100 68

Maajoukkuemaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ FIFA U-20 World Cup Turkey 2013 – List of Players (pdf) Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Arkistoitu 29.8.2013. Viitattu 26.7.2013.
  2. ↑ a b Harry Kanesta tuli Tottenhamin kaikkien aikojen maalintekijä – Nottingham lisäsi Leedsin ahdinkoa Valioliigassa sss.fi. 5.2.2023. Viitattu 13.8.2023.
  3. ↑ a b Harry Kane has gone from Tottenham fan to Spur of the moment - and sharp shooter is pitching for starting spot at White Hart Lane Daily Mail. Viitattu 28.8.2015.
  4. ↑ a b c Sharp, Alex: Tottenham star Harry Kane proves he's a romantic after jetting off to Marbella for Valentine's at David Bentley's restaurant Daily Mail. 17.2.2015. Viitattu 27.8.2015.
  5. ↑ Parker, Sam: Harry Kane: "To Score At Wembley Is What You Dream About As A Kid" Esquire. 3.6.2015. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 27.8.2015.
  6. ↑ Let’s forget about Harry Kane for Ireland, he’s after getting an England call-up The 42. 28.3.2015.
  7. ↑ Hytner, David: Arsène Wenger: I was angry when I found out Arsenal had let Harry Kane go The Guardian. 6.11.2015. Viitattu 8.11.2015.
  8. ↑ Harry Kane was on Arsenal's books before becoming cult hero for rivals Tottenham Daily Mail. Viitattu 7.2.2015.
  9. ↑ Unearth themselves a striking gem Footballfancast. Arkistoitu 21.4.2015. Viitattu 21.3.2015.
  10. ↑ Cunningham, Sam: Harry Kane is a modern day journeyman who has already played for six clubs... but the Tottenham striker could be set to become Manchester United's next star Daily Mail. 15.5.2015. Viitattu 31.3.2016.
  11. ↑ Tottenham unearth themselves a striking gem 10.9.2010. FootballFanCast.com. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 20.6.2016.
  12. ↑ Kane in O's loan Tottenham Hotspur F.C.. Viitattu 31.3.2016.
  13. ↑ Tottenham 2–0 Everton 27.10.2009. BBC Sport. Viitattu 11.1.2015.
  14. ↑ Roopanarine, Les: Tottenham 4–0 Bolton 24.2.2010. BBC Sport. Viitattu 11.1.2015.
  15. ↑ Leyton Orient sign Harry Kane & Andrew Whing BBC Sport. 7.1.2011.
  16. ↑ a b c From Leyton Orient to Tottenham's first team via Millwall: Charting the rise of Harry Kane Sky Sports. Viitattu 18.8.2015.
  17. ↑ Rochdale 1–1 Leyton Orient 15.1.2011. BBC Sport.
  18. ↑ Leyton Orient 4–0 Sheffield Wednesday 22.1.2011. BBC Sport.
  19. ↑ Four-star Orient stun Owls Sky Sports.
  20. ↑ Harry Kane timeline: How has the Spurs starlet gone from peripheral figure to England goalscorer? Daily Mirror. Viitattu 18.8.2015.
  21. ↑ Lyon, Sam: Tottenham 0–0 Hearts 24.8.2011. BBC Sport. Viitattu 11.1.2015.
  22. ↑ Higginson, Marc: Shamrock Rovers 0–4 Tottenham 15.8.2011. BBC Sport. Viitattu 11.1.2015.
  23. ↑ Millwall agree loans for Tottenham's Ryan Mason and Harry Kane 29.12.2011. BBC Sport. Viitattu 11.1.2015.
  24. ↑ Kenny Jackett has revealed that he has handed Millwall's Young Player of the Year award to Tottenham loanee Harry Kane. News at Den. Arkistoitu 16.12.2017. Viitattu 21.3.2015.
  25. ↑ Southend United finished pre-season with an embarrassing 6–0 defeat to a Tottenham Hotspur XI at Roots Hall on Friday night 10.8.2012. Southend United F.C.. Viitattu 23.10.2014.
  26. ↑ Losing start for Villas-Boas 18.8.2012. Sky Sports. Viitattu 24.10.2014.
  27. ↑ From Leyton Orient to Tottenham's first team via Millwall: Charting the rise of Harry Kane Sky Sports. Viitattu 21.3.2015.
  28. ↑ Smallwood, Jimmy: Norwich 0–0 West Ham BBC Sport. 15.9.2012. Viitattu 24.10.2014.
  29. ↑ Tottenham recall striker Harry Kane from Norwich The Independent. 1.2.2013. Viitattu 24.10.2014.
  30. ↑ Harry Kane: Leicester City sign Tottenham striker BBC Sport. 21.2.2013. Viitattu 12.5.2013.
  31. ↑ Self, Janine: Leicester 3 Blackburn 0: Wood turns a slump into a bump with a little help from Kane and King Daily Mail. 26.2.2013. Viitattu 24.10.2014.
  32. ↑ Sanghera, Mandeep: Watford 3–1 Leicester (agg 3 – 2) BBC Sport. Viitattu 21.3.2015.
  33. ↑ a b Tottenham 2–2 Hull (8–7 on pens) BBC Sport. 30.10.2013. Viitattu 23.10.2014.
  34. ↑ Chowdhury, Saj: Tottenham 5–1 Sunderland BBC Sport. 7.4.2014.
  35. ↑ Cryer, Andy: West Bromwich Albion 3–3 Tottenham Hotspur BBC Sport. 12.4.2014. Viitattu 19.4.2014.
  36. ↑ Sanghera, Mandeep: Tottenham Hotspur 3–1 Fulham 19.4.2014. BBC Sport. Viitattu 19.4.2014.
  37. ↑ Rose, Gary: West Ham 0–1 Tottenham BBC Sport. 16.8.2014. Viitattu 16.8.2014.
  38. ↑ Jurejko, Jonathan: Tottenham 3–0 AEL Limassol (agg 5–1) BBC Sport. 28.8.2014. Viitattu 23.10.2014.
  39. ↑ a b Canavan, Steve: Tottenham Hotspur 5–1 Asteras Tripolis BBC Sport. 23.10.2014. Viitattu 23.10.2014.
  40. ↑ a b Andy, Cryer: Hull City 1–2 Tottenham Hotspur BBC Sport.
  41. ↑ Shemilt, Stephan: Tottenham 5–3 Chelsea BBC Spor. 1.1.2015. Viitattu 2.1.2015.
  42. ↑ Oscroft, Tim: West Brom 0–3 Tottenham 31.1.2015. BBC Sport. Viitattu 31.1.2015.
  43. ↑ Rostance, Tom: Sheff Utd 2–2 Tottenham BBC Sport. 28.1.2015. Viitattu 2.2.2015.
  44. ↑ Kane and Koeman claim Barclays monthly awards Premier League. 13.2.2015. Arkistoitu 15.10.2015. Viitattu 13.2.2015.
  45. ↑ Harry Kane signs new five-year deal with Tottenham BBC Sport. 2.2.2015. Viitattu 2.2.2015.
  46. ↑ Dawkes, Phil: Tottenham 2–1 Arsenal 7.2.2015. BBC Sport. Viitattu 7.2.2015.
  47. ↑ Kane and Pulis claim Barclays monthly awards Premier League. 13.3.2015. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 13.3.2015.
  48. ↑ Tottenham: Harry Kane wins second Player of the Month award BBC Sport. 13.2.2015. Viitattu 13.3.2015.
  49. ↑ Harry Kane: Tottenham's League Cup defeat to Chelsea was the worst feeling in the world standard.co.uk. 2.3.2015. Viitattu 27 August 2015.
  50. ↑ Sanghera, Mandeep: Tottenham 4–3 Leicester BBC Sport. 21.3.2015. Viitattu 21.3.2015.
  51. ↑ Oliver, Tom: Harry Kane becomes the Premier League's top scorer with hat-trick for Tottenham against Leicester City Metro. 21.3.2015. Viitattu 21.3.2015.
  52. ↑ Battling Burnley blunt Tottenham’s edge to deny captain Harry Kane The Guardian. 6.4.2015.
  53. ↑ Newcastle 1 Tottenham 3, match report: Harry Kane takes goal tally to 30 for the season The Daily Telegraph. 19.4.2015.
  54. ↑ PFA Team of the Year: Chelsea have six players selected BBC Sport. 26.4.2015. Viitattu 26.4.2015.
  55. ↑ Tottenham striker Harry Kane named PFA Young Player of the Year Goal.com. 26.4.2015. Viitattu 26.4.2015.
  56. ↑ Magowan, Alistair: Everton 0–1 Tottenham BBC Sport. 24.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
  57. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax Harry Kane Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
  58. ↑ Harry Kane wins PFA Fans' Premier League Player of the Season award skysports.com. 27.5.2017. Viitattu 3.1.2020. (englanniksi)
  59. ↑ Harry Kane wins FSF Player of the Year fsf.org.uk. 4.12.2017. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 3.1.2020. (englanniksi)
  60. ↑ Chelsea's Eden Hazard named PFA Player of the Year bbc.com. 26.4.2015. Viitattu 3.1.2020. (englanniksi)
  61. ↑ PFA awards: Leicester and Spurs dominate Premier League team bbc.com. Viitattu 3.1.2020. (englanniksi)
  62. ↑ PFA teams of the year: Chelsea and Tottenham dominate Premier League XI bbc.com. 20.4.2017. Viitattu 3.1.2020. (englanniksi)
  63. ↑ Manchester City players dominate PFA team of the year bbc.com. 18.4.2018. Viitattu 3.1.2020. (englanniksi)
  64. ↑ Vahvistus: Harry Kane Bayerniin MTV. 12.8.2023. Viitattu 12.8.2023.
  65. ↑ Historiallinen valinta! Tähtihyökkääjästä Englannin kaikkien aikojen nuorin MM-kapteeni - ”Hän on valmis siihen haasteeseen” iltalehti.fi. Viitattu 23.5.2018.
  66. ↑ Browning, Lewis: He's done it! Harry Kane overtakes Wayne Rooney to become England's all-time leading goal scorer with penalty against Italy... as the Three Lions captain scores his 54th goal in his 81st game Daily Mail. 24.3.2023. Viitattu 20.4.2023. (englanniksi)
  67. ↑ Games played by Harry Kane in 2009/2010 Soccerbase. Centurycomm. Viitattu 31.3.2016.
  68. ↑ Games played by Harry Kane in 2010/2011 Soccerbase. Centurycomm. Viitattu 31.3.2016.
  69. ↑ Games played by Harry Kane in 2011/2012 Soccerbase. Centurycomm. Viitattu 23.8.2014.
  70. ↑ Games played by Harry Kane in 2012/2013 Soccerbase. Viitattu 23 August 2014.
  71. ↑ Games played by Harry Kane in 2013/2014 Soccerbase. Centurycomm. Viitattu 23.8.2014.
  72. ↑ Games played by Harry Kane in 2014/2015 Soccerbase. Centurycomm. Viitattu 31.3.2016.
  73. ↑ Games played by Harry Kane in 2015/2016 Soccerbase. Centurycomm. Viitattu 29.5.2016.
  74. ↑ McNulty, Phil: England 4–0 Lithuania 27.3.2015. BBC Sport. Viitattu 11.3.2018.
  75. ↑ McNulty, Phil: San Marino 0–6 England 5.9.2015. BBC Sport. Viitattu 11.3.2018.
  76. ↑ McNulty, Phil: England 2–0 Switzerland BBC Sport. 26.3.2016. Viitattu 29.5.2016.
  77. ↑ McNulty, Phil: Germany 2–3 England 26.3.2016. BBC Sport. Viitattu 29.5.2016.
  78. ↑ Bevan, Chris: England 2–1 Turkey BBC Sport. 22.5.2016. Viitattu 11.3.2018.
  79. ↑ McNulty, Phil: Scotland 2–2 England BBC Sport. 10.6.2017. Viitattu 19.6.2018.
  80. ↑ McNulty, Phil: France 3–2 England BBC Sport. 13.6.2017. Viitattu 19.6.2018.
  81. ↑ McNulty, Phil: Malta 0–4 England BBC Sport. 1.9.2017. Viitattu 19.6.2018.
  82. ↑ McNulty, Phil: England 1–0 Slovenia BBC Sport. 5.10.2017. Viitattu 19.6.2018.
  83. ↑ McNulty, Phil: Lithuania 0–1 England BBC Sport. 8.10.2017. Viitattu 19.6.2018.
  84. ↑ McNulty, Phil: England 2–1 Nigeria BBC Sport. 2.6.2018. Viitattu 19.6.2018.
  85. ↑ McNulty, Phil: Tunisia 1-2 England BBC Sport. 18.6.2018. Viitattu 19.6.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bayern München – Saksan Bundesliiga

1 Neuer | 2 Upamecano | 3 Kim | 6 Kimmich | 7 Gnabry | 8 Goretzka | 9 Kane | 10 Sané | 11 Coman | 15 Dier | 16 Palhinha | 17 Olise | 18 Peretz | 19 Davies | 20 Ibrahimović | 21 Itō | 22 Guerreiro | 23 Boey | 25 Müller | 26 Ulreich | 27 Laimer | 28 Buchmann | 39 Tel | 42 Musiala | 44 Stanišić | 45 Pavlović | 46 Vidović | Valmentaja Kompany

Englannin joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2016

1 Hart | 2 Walker | 3 Rose | 4 Milner | 5 Cahill | 6 Smalling | 7 Sterling | 8 Lallana | 9 Kane | 10 Rooney | 11 Vardy | 12 Clyne | 13 Forster | 14 Henderson | 15 Sturridge | 16 Stones | 17 Dier | 18 Wilshere | 19 Barkley | 20 Alli | 21 Bertrand | 22 Rashford | 23 Heaton | Valmentaja Hodgson

Englannin joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2018

1 Pickford | 2 Walker | 3 Rose | 4 Dier | 5 Stones | 6 Maguire | 7 Lingard | 8 Henderson | 9 Kane | 10 Sterling | 11 Vardy | 12 Trippier | 13 Butland | 14 Welbeck | 15 Cahill | 16 Jones | 17 Delph | 18 Young | 19 Rashford | 20 Alli | 21 Loftus-Cheek | 22 Alexander-Arnold | 23 Pope | Valmentaja Southgate

Englannin joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2020

1 Pickford | 2 Walker | 3 Shaw | 4 Rice | 5 Stones | 6 Maguire | 7 Grealish | 8 J. Henderson | 9 Kane | 10 Sterling | 11 Rashford | 12 Trippier | 13 D. Henderson / Ramsdale | 14 Phillips | 15 Mings | 16 Coady | 17 Sancho | 18 Calvert-Lewin | 19 Mount | 20 Foden | 21 Chilwell | 22 White | 23 Johnstone | 24 James | 25 Saka | 26 Bellingham | Valmentaja Southgate

Englannin joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2022

1 Pickford | 2 Walker | 3 Shaw | 4 Rice | 5 Stones | 6 Maguire | 7 Grealish | 8 Henderson | 9 Kane | 10 Sterling | 11 Rashford | 12 Trippier | 13 Pope | 14 Phillips | 15 Dier | 16 Coady | 17 Saka | 18 Alexander-Arnold | 19 Mount | 20 Foden | 21 White | 22 Bellingham | 23 Ramsdale | 24 Wilson | 25 Maddison | 26 Gallagher | Valmentaja Southgate

Englannin joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2024

1 Pickford | 2 Walker | 3 Shaw | 4 Rice | 5 Stones | 6 Guéhi | 7 Saka | 8 Alexander-Arnold | 9 Kane | 10 Bellingham | 11 Foden | 12 Trippier | 13 Ramsdale | 14 Konsa | 15 Dunk | 16 Gallagher | 17 Toney | 18 Gordon | 19 Watkins | 20 Bowen | 21 Eze | 22 Gomez | 23 Henderson | 24 Palmer | 25 Wharton | 26 Mainoo | Valmentaja Southgate

Euroopan Kultainen kenkä

1968: Eusébio • 1969: Petăr Žekov • 1970: Gerd Müller • 1971: Josip Skoblar • 1972: Gerd Müller • 1973: Eusébio • 1974: Héctor Yazalde • 1975: Dudu Georgescu • 1976: Sotiris Kaiafas • 1977: Dudu Georgescu • 1978: Hans Krankl • 1979: Kees Kist • 1980: Erwin Vandenbergh • 1981: Georgi Slavkov • 1982: Wim Kieft • 1983: Fernando Gomes • 1984: Ian Rush • 1985: Fernando Gomes • 1986: Marco van Basten • 1987: Rodion Cămătaru & Toni Polster • 1988: Tanju Çolak • 1989: Dorin Mateuț • 1990: Hugo Sánchez & Hristo Stoitškov • 1997: Ronaldo • 1998: Níkos Machlás • 1999: Mário Jardel • 2000: Kevin Phillips • 2001: Henrik Larsson • 2002: Mário Jardel • 2003: Roy Makaay • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry & Diego Forlán • 2006: Luca Toni • 2007: Francesco Totti • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Diego Forlán • 2010: Lionel Messi • 2011: Cristiano Ronaldo • 2012: Lionel Messi • 2013: Lionel Messi • 2014: Cristiano Ronaldo / Luis Suárez • 2015: Cristiano Ronaldo • 2016: Luis Suárez • 2017: Lionel Messi • 2018: Lionel Messi • 2019: Lionel Messi • 2020: Ciro Immobile • 2021: Robert Lewandowski • 2022: Robert Lewandowski • 2023: Erling Haaland • 2024: Harry Kane

Englannin Valioliigan Kultainen kenkä

1993: Teddy Sheringham • 1994: Andy Cole • 1995: Alan Shearer • 1996: Alan Shearer • 1997: Alan Shearer • 1998: Chris Sutton, Dion Dublin, Michael Owen • 1999: Michael Owen, Dwight Yorke, Jimmy Floyd Hasselbaink • 2000: Kevin Phillips • 2001: Jimmy Floyd Hasselbaink • 2002: Thierry Henry • 2003: Ruud van Nistelrooy • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry • 2006: Thierry Henry • 2007: Didier Drogba • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Nicolas Anelka • 2010: Didier Drogba • 2011: Carlos Tévez, Dimităr Berbatov • 2012: Robin van Persie • 2013: Robin van Persie • 2014: Luis Suárez • 2015: Sergio Agüero • 2016: Harry Kane • 2017: Harry Kane • 2018: Mohamed Salah • 2019: Pierre-Emerick Aubameyang, Sadio Mané, Mohamed Salah • 2020: Jamie Vardy • 2021: Harry Kane • 2022: Mohamed Salah, Son Heung-min • 2023: Erling Braut Haaland • 2024: Erling Braut Haaland

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harry_Kane&oldid=22913540”