Hachiko – tarina uskollisuudesta
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Hachiko – tarina uskollisuudesta | |
---|---|
Hachiko: A Dog’s Story | |
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Lasse Hallström |
Käsikirjoittaja | Stephen P. Lindsey |
Perustuu | Hachikō |
Tuottaja |
Richard Gere Bill Johnson Vicki Shigekuni Wong |
Säveltäjä | Jan A. P. Kaczmarek |
Kuvaaja | Ron Fortunato |
Leikkaaja | Kristina Boden |
Lavastaja | Jordan Jacobs |
Pääosat |
Richard Gere Joan Allen Cary-Hiroyuki Tagawa Sarah Roemer Jason Alexander Erick Avari |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta |
Tuotantoyhtiö | Stage 6 Films |
Levittäjä |
Stage 6 Films Netflix Fandango at Home Sony Pictures Entertainment |
Ensi-ilta |
13. kesäkuuta 2009 2. huhtikuuta 2010 |
Kesto | 104 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 16 miljoonaa $ |
Tuotto | 46 671 235 $ |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Hachiko – tarina uskollisuudesta on Lasse Hallströmin ohjaama elokuva vuodelta 2009. Se on tositarina akita-rotuisesta koirasta nimeltä Hachikō. Elokuva on uusintaversio vuonna 1987 julkaistusta elokuvasta Hyvä ja uskollinen palvelija (Hachikō Monogatari).
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Richard Geren esittämä professori pelastaa kadulta Hachiko-nimisen löytökoiran. Isännän kuoltua uskollinen Hachiko on tätä entiseen tapaan päivittäin vastassa rautatieasemalla vuosikausien ajan. Hachiko odottaa ja odottaa vuositolkulla, että hänen isäntänsä palaa tajuamatta, että omistaja on kuollut. Myöhemmin koira kuolee vanhuuteen, niin kuin Hachikon kävikin oikeassa elämässä.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Richard Gere | … | Parker Wilson |
Joan Allen | … | Cate Wilson |
Sarah Roemer | … | Andy Wilson |
Cary-Hiroyuki Tagawa | … | Ken |
Erick Avari | … | Jasjeet |
Jason Alexander | … | Carl |
Davenia McFadden | … | Mary Anne |
Kevin DeCoste | … | Ronnie |
Tora Hallstrom | … | Heather |
Robbie Sublett | … | Michael |
Hachiko
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hachiko – Tarina uskollisuudesta Finnkino. Arkistoitu 7.4.2010. Viitattu 2.4.2010.